lauantai 14. lokakuuta 2017

Tuija Lehtinen: Rakkautta ja glamouria


Seven-pokkari, 608 sivua, Toinen painos, Otava Keuruu 2011.
20.12.2012 huutonetin kautta, 6,39e pokkari.

Takakansiteksti:
Vauhdikkaaseen mallitoimistomaailmaan sijoittuva romaani Mallitoimisto Pandora ja trendikkään kylpylähotellin kiehtovista työntekijöistä ja asiakkaista kertova Lumiruusu tarjoavat mahtavan paketin kuplivaa ja kuohuavaa viihdettä. Mallimaailman kullanhohtoinen glamour, mustasukkaisuusdraamat, juonittelevat kaunottaret ja kylpylän ihmissuhdekuviot takaavat hykerryttävän lukunautinnon. Kutkuttavimpien hahmojen tarina jatkuu läpi koko kirjan: kahden romaanin tapahtumat nivoutuvat sujuvasti yhteen. 

Omat tunnelmat kirjasta:
9.9.2017: aloitin tämän pokkarin lukemisen. 
23.9.2017: Vieläkin luennan kohteena. Olen päässyt jo kirjan toiseen tarinaan, Lumiruusu. 
13.10.2017: Tämän parissa taas vaihteeksi viettänyt lukuhetkiä. Edistyy, edistyy. 
 Ihan jees kokonaisuus tämä kahden tarinan pokkari. Eilen, perjantaina 13.10.2017 sain vihdoin ja viimein kirjan päätökseen. Jo tämä kauan mulla olikin pöydällä luettavana, kun alkoi tupsahdella nuita Sekaisin syksystä-kirjoja luettavaksi, niin tämä joutui jäähylle.
Kirjassa tuttuun tapaan siellä täällä kirjoitusvirheitä, ei mitään uutta.
Aikamoista mylläkkää tarinoissa, ihan molemmissa, miesten suhteen. Aika yllättävä loppu, että kenen miehen kanssa tarinan naisimmeinen lopulta yhteen päätyy.
Kaiken kaikkiaan ihan kiva mieli jäi.

torstai 12. lokakuuta 2017

Heidi Köngäs: Sandra


Otava 2017 Helsinki, 285 sivuinen kovakantinen kirja.
Takakansiteksti:
Minun järkeeni ei millään mahdu, että tästä Yli-Väärin kulmasta tuli äkkiä niin tärkeä maakaistale, että siitä pitää talvipakkasilla taistella oikein pyssyjen kanssa ja pistimet ojossa.
Sisällissota pyyhkäisee Sandran kotipihaan ja kaikki muuttuu. Kohtalokkaiden päivien ja uenttomien öiden mittaan Sandran on vain jaksettava. Jaksettava vaikka maailma on kääntynyt ylösalaisin.

Omat tunnelmat kirjasta:
3.10.2017: Sateisen tuulisena aamuna Sandra saapui luokseni. Tämä nyt sitten jumittaa luonani jonkin aikaa, sillä eilen aloitin vasta tätä edellisen kirjan. Koetan kuitenkin ripeää tahtia lukea kirjat ja laittaa matkalleen. 
12.10.2017: Äsken sain kirjan vihdoin ja viimein luettua loppuun. Olipas rankkaa luettavaa, en voi muuta sanoa.
Tässäpä luetun matkan varrelta tunnelmapaloja:
Suolaa leivän päälle. Lotko tanssija. Naisen rintaa sanotaan nisäksi sivulla 46.
s. 74 ehkä kirjan parhaiten kirjoitettu kohta: " Kevään räikeä valo kiitää jäätä myöten, jään röpöreuna kimaltelee ja minä odotan jo kesää, että laittaisin mökin eteen porkkanamaan."
s. 252 raskasta luettavaa, on itsellä surullinen olo.
s. 273 itku tulee, ei voi mitään.
En oikein osaa muuta kirjasta sanoa. Hieno, mutta raastavan rankka lukukokemus.
 Annoin kirjalle täydet kymmenen tähteä arvostelussa.


tiistai 10. lokakuuta 2017

Olen raivoissani!

Niinkuin sanottua, tämä on minun purkautumiskeinoni, kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin ja nyt tuli sellainen olotila, että oli pakko tulla kirjoittamaan mielensä tyhjäksi raivon aiheista.
Tässä on siis kulunut railut kaksi kuukautta siitä, kun tuo sairaalakierteeni alkoi. Olen saanut hypätä sairaalanmäjellä kiitettävän kerran. Siitä syystä olenkin raivoissani, että ihan turhan takia! Mitään kunnollista syytä oireilleni ei ole löytynyt.
Eilen kävin sitten taas kerran sydänfilmissä ja mulle oli varattu aika myös kardiologille. Siellä mieslekuri sitten teki ultralla sydäntutkimuksen ja vastauksena oli, että mitään kummallista siellä ei ole, että ekassa sydänfilmissä oli joku laiteongelma, että on joku johtumisaika pidentynyt. Ristus vieköön, mikä pelko mulla on koko vitun syksyn ollut persiissä tän asian suhteen!!!! Ja sitten vastaus onkin tällainen, että mitään sydänongelmaa ei ole. Että liikuntaa liikuntaa vaan, että kintut petrautuu, että liikunta auttaa kinttujen turvotukseen.
Viime perjantaina kävin sairaalanmäjellä, kun oli fysioterapian puolelle aika sovittuna. Sain nipun kintun venyttelyohjeita ja sovittiin joulukuulle kontrolliaika jouluviikolle. Joulukuussa pitää myös käydä labrassa verikoikeiden kontrollissa, olen siis nyt ollut rautakuurilla ja sitä pitää vielä jatkaa, että rautavarastot täydentyy.
Kyllä mä olen niin niin raivoissani, kun en ole päässyt elämään kunnolla oikeaa elämääni, vaan tätä syksyä on varjostanut sairaalareissut ja lekurin soittojen odottelut tutkimustuloksista.
Huomen aamulla on sitten vaihteeksi mielenterveystoimistolle psykiatrin juttusille meno, sekin on sellainen  tsekkausaika, että kuinka on sujunut elo, kun tosiaan tammikuun alussa sain jätettyä viimoisenkin mömmön nuista psykoosi-ja mielialalääkkeistä pois. Ja ihan ookoo on mennyt, mitä nyt tosiaan pientä vitutusta on ilmassa näitten reissujen suhteen. No, vielä tuohon ei reissut jää, sillä heti seuraavan viikon maanataille on sovittu omahoitajalle jutteluaika. Ristus notta minnuu vituttaa ja uskallan sen suoraan sanoa, peittelemättä! Eipähän näitä jorinoita kumminkaan kukaan lue, tahi ymmärrä. Että sou long vaan!!!!!!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa


Kovakantinen kirja, ei sivunumeroita kirjassa lainkaan. Gummerus Kustannus Helsinki 2017.

Takakansiteksti:
On hetkiä, jolloin aikakausi muuttuu.
On lauseita, jotka jakavat ajan kahtia. Yhdellä tällaisella nainen menettää miehensä. Hän seuraa, miten miestä on päivä päivältä vähemmän ja kuinka sekä tuleva että mennyt romahtavat tuntemattomaan - kuin laivat, jotka tippuvat kartan reunalta sinne, missä merihirviöt elävät.
Nainen haluaa merkitä miehen muistiin ennen kuin tämä katoaa. Nainen haluaa todistaa, että hänellä oli kerran mies. Mutta kuvien päälle lipuu toisia kuvia: Kolumbus piirtämässä karttaa, joka asettaa vuoret, saaret ja satamat paikoilleen. Kolumbus huutamassa myrskyyn: " Intia oli siellä!"
Ja nainen miettii: on mahdollista seistä rantahiekassa, piirtää saari kartalle ja antaa sille nimi ja samaan aikaan olla maanosan verran väärässä. Hän muistaa miehensä jokaisen yksityiskohdan ja sanoo: nämä olivat totta.
Ennen kuin mieheni katoaa on brutaalin rehellinen tutkielma todellisuuden odottamattomasta luonteesta ja kipeästä luopumisesta. Ahavan voimakas mutta pakoton ilmaisu tekee uskomattomasta tarinasta ja inhimillisestä tragediasta vavahduttavaa romaanitaidetta.

Omat tunnelmat kirjasta:
Sain kirjan 28.9.2017 ja tämä on siis yksi bookcrossingin puolella järkkäämäni sekaisin syksystä 2017-rinkiläisen hankkima kirja, joka nyt siis tuli luokseni luettavakseni. En lue kirjan takakantta, tai mitään muutakaan tekstiä kirjasta, kirjan sisältämän aiheen kyllä tiedän. Lähden siis melko kylmiltään kirjaa lukemaan.
Uskallan antaa kirjalle vain yhden tähden. Minua häiritsi suuresti, kun kirjassa ei ollut sivunumeroita, mutta kiitos kirjan hankkijalla, että oli löytänyt sivujen määrän rekisteröintiin :)
Tarina vaikutti hyvin seikkaperäiseltä, en ole oppinut, enkä tottunut lukemaan tämän tyylistä tekstiä. Aihe sinällään oli kyllä ihan hyvä, vähempi tämän aiheen kirjoja tulee vastaan. Suurta ihmetystä kirjassa tuottaa Kolumbuksen matkojen kuvaus, miksi tällaista on kirjoitettu tarinaan? Ehkä sen takia, että onhan tämän kirjan tarina eräänlainen matka minuuteen, mutta kumminkin. Olisin paljon mieluummin lukenut tarinaa, jossa ei hypeltäisi aiheesta toiseen. Oli liika "hieno" kirja minun makuuni. Olipa tämäkin ihka ensimmäinen kirja tältä kirjoittajalta, jonka nyt sain sitten luettua. 

maanantai 2. lokakuuta 2017

Rosa Liksom: Everstinna


Like Kustannus Oy Helsinki 2017, kovakantinen kirja, 195 sivua.
Takakansiteksti:
Tämä on minun menheisyys. Tämmösenä mie sen muistan.
Everstinna on yhden yön romaani, sisäinen monologi, joka kasvaa erään ajan anatomiaksi. Kysymys on Suomesta, jossa valmistaudutaan sotaan, eletään Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välissä ja ollaan lujasti kallellaan jälkimmäiseen, kunnes tuo liitto kaatuu. Kysymys on myös toisesta liitosta: perhehelvetistä. Kysymys on vallasta, sen ottamisesta ja siihen alistumisesta - perheessä, juuri itsenäistyneessä valtiossa ja Euroopassa.
Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi Rosa Liksom kaivaa esiin luurankoja kansakunnan kaapin sisältä, sen alta, päältä ja kaapin takaa. Edellisellä romaanillaan Hytti nro 6 (2011) hän voitti kirjallisuuden Finlandia- palkinnon. Kirjan käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneen maahan.

Omat tunnelmat kirjasta:
28.9.2017: Everstinna löytyi aamun postin joukosta :) 
2.10.2017: Rosa Liksom oli Arto Nybergin ohjelmassa nyt syyskuun alkupäivinä ja ihan sattumalta eksyin TV1:lle ja näin haastattelun. Mielenkiinto Everstinna-kirjaa kohtaan heräsi.
Kun aloin lukea kirjaa, ihan alkumetreillä kirjassa mainittiin sana peski, tuli mieleeni ihan Paula Havasteen Lapinmaa-kirjasarja( Kotasavun Marja, Lapinmaan Nilla, Maaren, samaanien sukua) ja ajattelin, että tämän kirjan tarinaa on varmastikin mukava ja mielenkiintoista lukea. Mutta kuinkas sitten kävikään? Oli omasta mielestäni aikasta työlästä lukea kirjaa lapin murteen takia. Vähän vaikutti siltä, että kirjassa oli sekaisin lapin murretta ja kirjakieltä, se oli häiritsevää.
En kovin tykännyt tästä kirjasta, mutta onhan nyt ainakin yksi Liksomilta ilmestynyt kirja luettu.
Piti vielä mainita, että hyvää kirjassa oli lopussa oleva suomennos-sanasto ja se, että henkilöhahmoista oli jotain mainittu, ei pelkästään nimi.
Tarina oli kaikkiseltaan aika rankkaa ja raakaakin luettavaa, mutta kun Everstinnan elämään tuli Tuomas, niin tarina saipi uuden muodon.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Pitkän tauon jälkeen

Sain aloitettua viikkoni aamulenkillä. Vihdoin ja viimein selätin lenkkipaussin, jolla olin peräti 19 päivää. Se olikin pitkä paussi, kun aloitin lenkkeilyn elokuun alkupäivinä. Nyt tuli siis kierrettyä sauvojen kera tuo tutuksi tullut lenkki ja mikäs oli mimmin käppäillessä, kun aurinko alkoi paistaa :) Mieleni on ihan hyvä lenkin jälkeen, se tuli tarpeeseen!
Kotiin kun tulin ja postin nappasin lootasta mukaani, oli tullut pakettilappunen. Jes, se viime tiistaina tilaamani paketti sieltä Lastenomakauppa.fi- sivustolta on nyt sitten postissa. Minä olen odottanut tekstiviestiä, vaan se tulikin postilappusena, aika jännää. No, tässä vähän päivemmällä käyn hakemassa paketin postipisteestä. Teen tässä pienen nettikierroksen ja käväsen yleareenassa katsomassa eilisiltaisen Korpelan kujanjuoksu-sarjan tän kertaisen osan. Ihanasti aurinko jaksaa paistella :)

lauantai 23. syyskuuta 2017

Lauantaina Netflixiltä

Tänään tuli katsottua tämä elokuva Netflixiltä. Jo pitkään olen ohittanut elokuvan sivustolla ja tänään tuntui olotila ja mielenlaatu soveltuvan tämän elokuvan katseluun. Halusin saada vuodatettua kyyneleitä.
Elokuva kertoo siis erään perheen seliytymistarinan Khao lakin tapaninpäivän 2004 tsunami-onnettomuudesta. Tiesin odottaa kauhukuvia elokuvan tiimoilta, vaan kyllä tämä yllätti järkyttävyydellään. Miten on voitu kuvata vedessä tapahtuvia kohtauksia niin toden tuntuisesti? Sitä ihmettelen suuresti.
Jotenkin tämän elokuvan tapahtumat käyvät hyvin yksiin Amerikkaa kohdanneista hirmumyrskyistä, joista on saanut uutisista lukea viime päivinä.
Tykkäsin kyllä tapahtumista tässä elokuvassa. Roolisuoritukset on vaikuttavia ja näyttelijät osaavat kyllä hommansa todella hyvin.
Tuli vain mieleeni, että kuinka tätä elokuvaa tehdessä nämä elokuvan lapset ovat saaneet työstettyä elokuvan tapahtumat, ettei niistä synny minkäänlaista traumaa. Tässäkin elokuvassa perheessä on kolme eri-ikäistä lasta, joista nuorin on viiden vanha.
Kyyneleitä sain vuodattaa tätä katsoessani.
Jotenkin odotin, että perheestä ois kerrottu, mitä heille nykyään kuuluu, kun tapahtumasta on kulunut 13 vuotta. No, näytettiinhän elokuva oikean perheen yksi valokuva lopuksi.
Wikipediasta tietoa elokuvasta:
Selviytyminen (Lo imposible) on englanninkielinen espanjalainen katastrofielokuva, jonka on ohjannut Juan Antonio Bayona ja käsikirjoittanut Sergio G. Sánchez. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo erään perheen Thaimaan-lomamatkasta ja selviytymisestä vuoden 2004 tsunamin iskiessä. 

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Naomi Watts … Maria Bennett  
 Ewan McGregor … Henry Bennett  
 Tom Holland … Lucas Bennett  
 Samuel Joslin … Thomas Bennett  
 Oaklee Pendergast … Simon Bennett  
 Marta Etura … Simone  
 Sönke Möhring … Karl Schweber  
 Geraldine Chaplin … vanha nainen  


Kannatti katsoa :)