torstai 31. joulukuuta 2015

Yksinäinen aattoilta

Täällä vietän yksinäistä uuden vuoden aattoiltaa ihan vain keskenäni oman itseni kanssa. Ei ole kukaan häiritsemässä yksinäisyyttäni. Eipä mulla tän ihmeempää.

Jälkkärikahvilla

Olen justaan ahtanut itseeni pinaattiperunavelliä ja ruisleipää oltermanni-juustolla höystettynä, ilman rasvaa tällä kertaa. Olikin jo oikeasti nälätys päällä, kun koko päivän juonut vain glögiä, niin että posket helottaa. Siis ehtaa glögiä, jossa ei ole alkomaholia seassa. Mikrossa lämmitin aina kupillisia. Mut olihan se pakko jotahin syyäkin tänään. Vaikka läskiä on ympärillä hurumykket. Puntari vain näyttää kiitollisena aina vain 123,5 kiloa! On se joskus näyttänyt enemmänkin, mutta kyllä miä nyt uskon tuota lukemaa. Minä olen lihava ja siitä ei miksikään muututa. En pysty enää laihuttammaan millään, kuolenkin läskinä akkana.

Tää läski akka jääpi nyt juomaan kahvettaan. Heippa!

Luulin olevani jo kuivilla

Vaan ei, mistä näitä surun kyyneleitä oikein riittää? Mua vaan itkettää heti aamusta. Ja millaisena aamuna, uuden vuoden aattona! Ja minä vain kyynelehdin täällä.

Monenmoista on mahtunut vuoteen tähän, on sitä onneksi jäljellä enää ihan vähän.
Toivon, että uusi vuosi tuopi uusia ja ihania asioita tullessaan.

Sunnuntaina täyttyy 30 vuotta isosiskona oloa. Olen jo velipoitsulle hankkinut pienen muistamisen. Saa nähdä sitten, että milloin niitä juhlia pääsee kahvittelemmaan.

Tänään olen ihan vain yksikseni kämpillä, vietän normia pyykkipäivää, kudon sukkia ja luen jotain hyvää kirjaa, kenties. Kokkailua tuskin on ohjelmassa, kun toissailtana tein pottumussiin ja sitä on jääkaapissa, ei tarvitse, kuin lämmäyttää.

Oikein hyvää vuoden vaihdetta vain!
Tuokoon uusi vuosi tullessaan vain ja ainoastaan iloisia asioita :)

maanantai 28. joulukuuta 2015

Onnen ilta!

Tämä neiti on taas niin hyvin, hyvin onnellinen!!!!!!! Ihanaaaaaaaa!!!!!!!

Jouluna koettua

Sain veljenpojilta uuden nimen:PORSAS!
Kiitos vain heille, että kivasti alkanut jouluaatto kääntyi iltasella itkuun, kun pääsin kotiin.
On se niin ihanaa hankkia tällaisille muksuille sitten rakkaudella lahjoja. taitaapi lahjat vähentyä ja roimasti! Hyvä jos enää hankin heille yhtään mitään koskaan!!!!!!!

Muutoinkin viime viikko oli yhtä tapaamista, yhtä helvetin paskaa. Liika sitkeen pitkä viikko ja itkuinen sellainen.
Onneksi joulu on ohitse ja uuden vuoden pysyttelen kiltisti kotona, tai siis uuden vuoden aaton, enkä laita sitä kyllä yhtään mitenkään, kun yksin kuitenkin olen. Voi olla, että jo normisti kasilta menen nukkumaan silloin ja nukun rakettiajan kivasti, kuten edellisinäkin vuosina.

Mulla ei ole yhtään juhlamieltä ja haluisin jo päästä eroon tästä loppuvuoden hömpästä. Paskaa, mitä paskaa.

Heräsin ihan väärällä tuulella. Olin yöllä taas hereillä ja nukuin sitten taas kuutisen tuntia. Eipä tullut postiakaan muuta kuin mainoksia vain. Tylsääkin tylsempää.

Juon kahvia ja koitan puhdistaa mieltäni ikävistä asioista, jotka tuppaa madaltamaan mielialaani :(

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ei ainakaan kuukauteen karkkia!

Minä olen nyt syönyt itseni niin irti suklaasta ja muistakin karkeista, etten kyllä siedä moisia iljetyksiä silmissäni hetkeekään. Niistä tulee vain paha olo ja yhä vain pahenee.

Tänään on taas vaihteeksi maa valkoisena ja nyt jo reilut pari astetta pakkasta. Kävin jo pienellä ulkoilujutskalla, sillä vein roskat ja putsasin auton parkkiksella lumesta. Ihan oli ihanaa pumpulilunta, sellaista kivan hentoista :) Auton katto oli ehtinyt ottaa kylmää ja siihen jäi kyllä lumirantua. vaikka harasin katonkin. No, en mie tänäänkään vielä lähde minnekään. Olen ihan vain kotosalla. Miotäs sitä turhaan lähtee minnekään, kun kotonakin voipi olla ja nauttia vain olostaan. Ruoankin olen jo syönyt, ihan vain makaronilaatikkoa sellaisista simpukkamakaroneista tein silloin jouluaattoiltana.
Taidan mennä kirjan pariin ja ottaa samalla pienet huilitkin.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Onko se niin?

Kaikkia paikkoja kolottaa näin aamutuimaan, särkee ja tekee muutenkin inhottavaa. Taidan vain juoda kupillisen teetä ja heittäytyä takaisin pötkölleen peiton alle. Selkää ja jalkoja särkee inhottavasti. Toivottavasti en ole tulossa kipeeksi. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin sairastaa. Taidan heittää nassuun vielä burana-ropin, niin eiköhän se siitä päiväksi olo parane, toivottavasti ainakin.
Oikein ihanaa joulupäivää vaan täältä kipuilijalta.

torstai 24. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Maksalaatikkohimo

Mulle iski äsken maksalaatikkohimo. Pit pikaseen lämmittää reilu puoli pakettia(eli paketin loppu) maksalaatikkoa ja syyä se äidin tekemän puolukkahillon kera. Ol rusinatonta laatikkoa ja ihan hyvää. Nyt siihen päälle sitten kunnon kupillinen kahvia jälkkäriksi, niin eiköhän päivä ala hurista eteenpäin ihan toiseen tahtiin, kuin aamusta. Olin siis taas aamutuimaan hereillä, kun loppui unitus neljän pintaan. No, sit kuitenkin sain pari tuntia nukuttua ja ennen ysiä lähdin hoitaan asioita kylille. Piti siis käyä siellä S-Marketissa hakemassa niitä pankkijuttuja. Siinähän piti sit täydentää hakemustakin ja sitten sain kirjekuoren käteeni. Myyjä sanoi, että käyttäjätunnukset tuleekin sitten postissa, mutta että bonus-korttia voi jo käyttää. Enpä sitten lähtenytkään kiertämään kauppaa. Ei tehnyt mieli mitään ostaa. Mulla kun on kaikkea, mitä nyt tarvitsen.
Eli postituksia odotellessa. Voipi mennä ensi vuoden puolellekin, saa nähä.
Mutta tärkein asia, eli maksalaatikkohimo on ohitse :)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Voiko Rakkaus vain loppua?

Tämä aihe alkoi jyllätä äsken mielessäni, kun koitin saada unenpäästä kiinni. Oli jotenkin vahva tunne siitä, että läppärille on päästävä kirjoittamaan blogiin  juttu tästä mieltäni myllertävästä aiheesta. Nyt istun tässä ja vieressä Iittalan kulhoissa palaa kaksi led-kynttilää, kovasti virittämässä minua kirjoitusmoodiin. Eikös sitä siksi kutsuta, en minä vain tiedä.
Niin, aiheeseen, kiitos - ole hyvä vaan :) hih hih.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Rakkaus ei vain voi loppua. Se vain muuttaa vuosien saatossa muotoaan. Se, kasvaako pariskunta sitten toisiaan täydentäviksi ja hitsautuvatko he kiinni toisiinsa, on sitten pariskunnan itsensä päätettävissä. Niinhän vihkivalassakin kysytään: Tahdotko sinä....? Se on Tahto, joka tulee kovan paikan edessä vastaan. Tahdotko sinä Rakastaa? Varmaa on, että rakkaus ei lopu. Jos se loppuu, niin ei se sitä ihteään sitten ollutkaan alusta saakkakaan.

Lähteäkkö eri teille, vai jatkaako Rakastamista vastoinkäymisistä huolimatta? Sillä jokaisella pariskunnalla väistämättä tulee eteen vaikeita hetkiä. Silloin pitäisi jaksaa kaivaa muistilokeroista ne ihanat ja hyvät hetket. Ne piirteet, joihin toisessa rakastui ja ihastui ja ikihyviksi tykästyi.

En ole minä mikkään Rakkauden ammattilainen, mutta jonkin verran hyviä oppaita/kirjoja luettuani, olen kait jotahhii minäkin oppinut tästä aiheesta.

Minä kovasti opettelen Rakastamaan itseäni, Ihanan Miehen avustamalla. Helppoa itsensä rakastaminen ei kyllä ole, kun olen koko elämäni ajan suorastaan vihannut ja inhonnut itseäni. No, silloin parikymppisenä joitakin kuukausia olin onnellinen ja sinut itseni kanssa. Olin silloin lahduttanut reilut 30 kiloa läskiä pois kropastani, ihan vain lenkkeilyn ja syömisen "lopettamisen" johdosta. En siis päivässä paljoa syönyt mitään, lenkkeilin siitäkin edestä sellaisia 5-10 kilsan lenkkejä päivittäin. Ei kait ole epäilyskään, että silloin minulle kehkeyti se syömishäiriö, josta vieläkin saan kärsiä. En sulata itseäni tällaisena, kuin olen. Kova toive ois saada itsensä kohatlaiseen kuosiin, mutta minkäs teet, minä en kait enää tästä niin vain hehkeäksi muutu. Päin vastoin.

Voiko Rakkaus itseensä loppua? Minä sanon, että VOI! Niin on minulle käynyt. Tämä on pitkä ja kivinen tie, jota parhaillani kuljen. Joskus on hyviä päiviä, joskus taas mennään joka hetki niin päin männikköä, kuin olla ja voi.

Tähän päätän vuodatukseni tällä kertaa ja jään odottelemaan, milloin unimasa veisi mennessään.

Voiko olla totta!

Voi ja hyvinnii, sillä minä ihmettelen suuresti, että mihin ne rahat aina katoaa tililtä. Ei tarvitse kuin yksi kunnon shoppailureissu tehhä, niin tili on liki tyhjänä. No, onhan tälle kuukautta ollut laskujakin ihan kiitettävästi. hankinhan mä sen S-ryhmän kortinkin ja tuli tänään postissa, hyvä, pääseepi kerryttään bonusta. No, onhan mulla vietävissä kaksi pussillista tölkkejä ja pulloja kauppaan. taidan sen homman tehhä huomenna, viiä ne paikalliseen S-markettiin ja kysästä samalla, että mistäs niitä pankkitunnuksia saapi. Voi olla, että on käytävä ABC:n puolella, on hiukan sellainen tutina. Jostain mä luin, että kun ne hakee tän vuoden puolella, ei tarvitse maksaa mitään, mutta ens vuonna tunnusten haku maksaa peräti viisi euroa. Siinäpä on sitten huomiselle ohjelmaa.
Ostin tänään siwasta jouluruoat ja kait mä tänään jo aloitan ne, saa nähä, hutsittaako ruoka, vai piänkö puuroppäivän tänään. On ihan tämän päivän ohjelma auki. Kudonko, vaiko mitäkö teen. Kylällä tuli jo tehtyä pieni lenkki, sillä jätin auton siwan nurkalle ja kävelin siihen postin laatikolle pudottammaan kaksi kirjapakettia lootaan, lähtee kahdelta ja toiveissa olisi, että molemmat opukset pääsisivät perille just jouluksi :)
Mukavaa päivää sinulle ja minulle :)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Perjantai-iltapäivää

Täällä istuksin kotona. Ledkynttilöitä palaa kaksi nuissa Iittalan kastehelmikulhoissa tässä pöydällä ja tuollasessa led-kuusessakin vaihtuu värit taajaan. On ihanaa poltella niitä, kun ei tarvitse pelätä, että unohtuu kynttilä huoneeseen palamaan.
Juups, kävin aamusta kotiporukoilla viemässä keskiviikkoisen Uutisnuotta-lehden ja pienen nimpparilahjan isäpuolelle. Sain siitä edestä sitten joulupulla-kahvit ja ehdittiinhän siinä hetki jutellakin. Olen nyt tämän viikonlopun ihan vain kotosalla, sillä ensi viikolla on kuitenkin itsensä rahdattava lahjoineen päivineen porukoille. Varmaan sitten aattona tulee mentyä käymään porukoilla. Saa nyt nähhä. Vielä on hetkinen jouluun aikaa ja minä en aio laittaa ns.Tikkua ristiin joulun eteen. Olen koko syksyn kutoa koukuttannu ihan kiitettävästi sukkasia sukulaisille ja tutuille, niin nyt aion vain olla ja tönöttää ja odottaa aattoa. Joulutontut ovat hypelleet seinilläni jo reilun viikon verran, kun nimppariaamuna ne seinille sinitarroilla läiskin. Mulle joulu on ihan samanmoinen päivä, kuin päivät muutoinkin, vain sillä erotuksella, että tosiaan tulee käytyä porukoilla ja se siitä. Sitten vain saa olla ja möllöttää omassa kotona.Vaikkasta olla tekemättä mitään. Katsoin tänään kaupassa ruokalaatikoita, mutta kun en päässyt pienempiä laatikoita valkaamaan, niin jätinpä jouluruoat sitten ostamatta. Minä en ala 700gramman paketteja ostamaan. Oisin sitten ostanut myös joulukarkkeja, mutta enpä löytänyt niitä kyseisestä kaupasta, lieneekö paikkaa vaihdettu, vai joko ne ol myyty kaikki.
No, kaupasta lähtiessä, siinä ulko-oven tykönä oli vanhempi nainen myymässä villasukkia. Sanoin, että kudon itsekin sukkia, että ois kiva saada jonkun toisen kutomat sukkaset. No, sieltähän löytyi sellaiset pirteän vihreät ja raidalliset sukkaset, jotka sitten ostin ja maksoi 15 euroa. Niissä oli ihan kivasti sitä varren osuuttakin, etteivät ihan nilkkasukkaset sentään olleet. Saa nähä, joko hannon viikonloppuna laittaa uudet sukkaset jalkaan, vaiko säästänkö jouluaattoon. Mulla on kyllä ittelle tulollaan sellaiset nilkkamalliset sukkaset, eli olen niitä kutonut niin, jotta saapi alkaa kutoa kantalappua seuraavaksi.

torstai 17. joulukuuta 2015

Torstaita blogiin!

Se on sitten jo torstai pimentynyt illlaksi ja tässä on reilu tunti vielä, ennenkuin illan paras ohjelma, eli Kauniit ja Rohkeat alkaa. Kuuntelin tuossa kutoessani panhuilu-joulumusiikkia, mutta ei sitäkään määräänsä enempää jaksa kuunnella. Ooiskohan siinä jotain parisenkymmentä kipaletta tullut kuunneltua.
Voi kun mie niin unelmoin ja haaveilen, että saisin kirjoitettua ikuisuustarinaanikin näin, kun aina välleen tänne blogiin vuodatan juttujani ja asioitani. Samalla innolla ja hyvällä mielellä. Muuta mulla taitaa olla kyseisen tarinan suhteen tyhjän ruudun-syndrooma, tai jokin kirjoituslukko meneillään. Enpä ole saanut aikaan mitään kirjoittajaseuran seuraavaan tapaamiseenkaan, joka on muuten heti loppiaisen jäläkeen. Onhan tässä vielä aikaa, mutta tuntuu vain siltä, että miun aikani tuhraantuu vain kutomusten parissa. Eilen muka koitin parhaani mukaan lukea jouluista kirjaa ja aloitinkin sitten Lorna Byrnen Taivaallinen rakkaus-kirjaakin lukemaan, mutta eikös niin vain käynyt, että kutimet ne houkutteli luokseen. En kuitenkaan yhteen soittoon sukkaparia kutonut, vaan tein vain alut vasta. tänään sitten kutonut hiukan enemmän.
Aamusta kävin hakemassa smart-paketin, joka oli eilen saapunut smart-postipisteeseen. Siellä oli ihania juttuja, kaunis joulukortti, uudenlaista suklaata(jostain syystä se hukkui jo), pyyhkeen nimikköpidike, tähtijoulukuusenkoristeita, enkelimagneetti ja yksi pokkari, joka jo kuitenkin sattui löytymään hyllystäni kovakantisena. Mutta tiedän tälle pokkarille jo vapautuspaikan, eli pääseepi ensi vuoden puolella matkalleen :)
Olen vain tänään pitänyt puuropäivän, eli keitin vain puuroa ja sen lisäksi olen syönyt ruisleipää. Jostain syystä ei huvita yhtään kokkailut, vaikka koko ajan on pieni nälätys päällä. Laiska akka, mikä laiska, siis Minä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Uusi viikko aluillaan

Tämä viikko ei nyt alkanut ihan, niin kuin ajattelin. Sukkia laittaessa jalkaan, nasahti taaskin alaselkäni kipeeksi. Ei yhtään kivaa. Piti sitten perua huominen omahoitajan luokse meno ja seuraavan ajan sain tammikuulle. No, sain sitten postin tuomana biologiselta isältä jo joululahjan ja sen kunniaksi sitten päätin liittyä eepeen asiakasomistajaksi. Niin olin suunnitellut, että ja jos saan biol.isältä lahjan tänä vuonna, niin sitten tosiaan teen hakemuksen S-bonuskortille. Ja tänään sain sen sitten toteuttaa. Hyvä hyvä :) Nyt sitten odotellaan pari viikkoroista, että saapi sen etu-kortin postin tuomana :)
Saa nähä, mitä tästäkin viikosta tulee, kun ei pahemmin pysty pitkiä aikoja tämän selän takia istuskelemaan. Onneksi ehdin saamaan serkulle menevät sukkaset valmiiksi ja sain ne jo paketoituakin, että postitusta vaille ovat.Tänään en kuitenkaan lähde yhtään minnekään tämän kipeen selkäni kanssa. Olen vain kotona aikaa kuluttaen.
Että sellaista.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Hyvää nimipäivää minulle!

Täällä olen jo aamukahvilla, söin äiteen leipoman sydänpipparin tässä aamusuhveella, oli viimoinen pippari, itse en moisia ole vielä leiponut ja leivonko ollenkaan, en tiiä. Letti on ihan märkänä, sillä tulin hetki sitten suihkusta. Saa nähä, onko tänään tiijossa kamalan hauska shoppailupäivä, vai olenko kotona vaan. Ei voi sanoa vielä näin aikaisin.
Hyvää nimipäivää vaan minulle ja muillekin tänään nimppareita viettäville. Ei mulla tän enempää nyt vielä ole asiaa, kun hetki sitten vasta herännyt ja tosiaan suihkusta selvinnyt :D Pai pai!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Pienoinen yllätys!

Olipa kivaa löytää tänään postilaatikosta Christina-lehti ja osoitteena oli, että " Huoneiston haltija......" ja tämä minun osoitteeni sitten. En tiedä, ketä saan kyseisestä lehdestä kiittää. Laitoin itse päätoimittajalle meilin asiasta, että ketä saan lehdestä kiittää. Lehti on 10 vuotisnumero ja aivan varmasti tulee lehti luettua.
Olen ollut kyseisen lehden tilaajana muutama vuosi sitten, mutta oli todellakin pienoinen ja kivakin yllätys löytää kyseinen lehti laatikostani :) Kiitos vain sinulle, jota en vielä tiedä :)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Taaskin toinen kone simahti

Tulipa taas nautittua muutama kuukausi ihanasta kakkoskoneesta ja Windows 10stä, kun tänään kone meni taaskin samanlailla jumiin, kuin elokuussakin. Joku ihmeen Cortana ja aloitusvalikko ei toimi. Pashan pasha, sanon minä. taas ois käytävä joku kerta nettinero-ystävättären luona korjuulla. Sitten pitääkin viiä kaksi konetta pieneen huoltoon. Tällä viikolla ei kyllä ehdi sellaista reissua tekemään. Onneksi en vielä luopunut tästä uusimmasta läppäristä, että on ehkees joku peli, jolla pääsee nettiin.
Että sellaista kivaa tämän viikon aluksi.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa

Kävin hetki sitten sytyttämässä pihalyhtyihin kaksi kynttilää.En jaksanut odottaa iltakuuteen, kuten aiemmin olen tehnyt, että vasta kuudelta käyn sytyttämässä kynttilät. Tämä on nyt toinen päivä, kun poltan lyhdyissä kynttilöitä. En sitä pahemmin ole vielä tän joulun alusajan aikana tehnyt. Viime jouluna en myöskään kovin usein sytyttänyt kynttilöitä ulos. Jotenkin se on kynttilän tuhlausta, mutta tosiaan näin juhulapäivänä on ihan mukava polttaa parit kynttilät ja onhan nyt Suomen 98 vuotisjuhlapäivä, toinen adventtisunnuntai :)
Tässä juon päiväkahvia ja lumet sai tosiaankin eilisen ja viime yön aikana kyytiä, enää ei ole pihassani lunta. Sulivat pois ja luonto on taas niin ihanan synkkä, pimiää ja miä tykkään :)
Minulla on tässä vieressäni pieni kukka-asetelma, jonka tein eilen Miehen tuomista ruusuista. Leikkasin nuupahtaneet ruusujen varret pois ja laitoin pelkät kukkaset tuollaiseen tupperin astiaan veteen ja sattuipa olemaan vielä ravinneainetta, jota laitoin veteen. Ihan kiva ilostus siitä asetelmasta tuli ja kyllä nuo kukat on sitä vettä itseensä imeneet, sillä ei tuossa kipossa enää niin paljon vettä ole, kuin eilen.
Eilen rehviseuraa odotellessani, reilu viiden tunnin aikana sain kudottua yhden kokonaisen säärystimen. Tulin eilen päivällä reissusta omaan kotiin, olin saanut äiteeltä pussillisen käyttämättömiä lankoja ja siellä oli myös kutimet ja toinen valmis säärystin. No, minähän etsin pussista säärystimen langat ja aloin kutoa. Sitten vain kudoin ja kudoin ja sain työn päätökseen 23:20 ja tänä aamuna sitten päättelin säärystinten langat ja sain se pukinmuorin lahjalaatikkoon odottaan paketointia. Saapi äiti jalkojen lämmikettä. Suunnittelin, että kirjoitan hänelle siihen pukettiin mukaan myös pienen viestin <3 Saa nyt nähdä, mitä keksin, ajattelin, että tänään se ois tehtävä :) Kun vain tietäisin, mitä viestiin kirjoitan. Tai no juu, kyllähän mä tiijän <3

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjoitusseurasta tarinaa

Oli kevät 2007, kun olin käväsemässä kirjastolla etsimässä kirjoitusoppaita ja kysäsinkin palvelutiskiltä, että missähän suunnassa mahtaisi olla joitakin kirjoitusoppaita. Oli, kuin johdatusta, että silloinen kirjastonjohtaja sattuikin olemaan palvelutiskillä hommissa ja hän sitten neuvoi minut kyseisten kirjojen hyllylle, josta löysinkin muistaakseni Goldbergin jonkun kirjoitusoppaan. Kun palasin takaisin tiskille, silloinen kirjastonjohtaja, nykyisin hyvä ystäväni Rouva H alkoi kertoilla, että tulevana sunnuntaina kokoontuu kirjastolla pieni kirjoittajaryhmä ja että voisin tulla seuraamaan kyseistä tapahtumaa. Minähän innostuin heti ajatuksesta! Lupasin miettiä asiaa ja odottelin malttamattomana sunnuntaita, jolloin kirjoittajaseuran tapaaminen olisi.
Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut mitään kirjoitelmaa mukana, sillä olin vain kuunteluoppilaana ja tutustumassa vain ja pohtimassa samalla, että liitynkö seuran toimintaan, vai en.
Muistan kyllä hyvin, kuinka kamalasti minua jänskätti mennä ihan vieraiden ihmisten joukkoon ja hiukan kertoa alkuun itsestäni ja jotta olen aloittanut kirjoittamisurakan. Minulla oli silloin keväällä kauhia tarve purkaa silloista pahaa oloani kirjoittamalla. Oli justaan alkukeväällä ollut se toinen sairaalareissu toisen psykoosin johdosta.
Toisella tapaamiskerralla minulla oli jo tarina, jonka ääneenlukemista pelkäsin ihan valtavan paljon, että kun sitten tuli minun vuoroni, silloin heinäkuun tapaamisella(en ole varma oliko kesäkuussa vai vasta heinäkuulla), kuitenkin puolessa välin lukemista minua alkoi itkettään, niin kova jänskätys oli päällä, jotta Rouva H paikkaili sitten lukemisen loppuun, josta olen edelleenkin kiitollinen hänelle :)

Näin sitten liityin kirjoittajaseuraan kahdeksan vuotta sitten. Nykyisin tapaamme joka kuukauden ensimmäinen torstai kirjastolla edelleen, vaikka hyvä ystäväni ei enää toimikaan kyseisessä virassa, olemme saaneet hyvät kokoontumistilat nuorisotiloista ja tapaamiset on päiväaikaan.
Minusta on tullut nettivastaava seuralle, eli pidän yllä facebookin sivustoa ja suntuubin blogia. Kirjoittajaseuramme nimi on Kynäiset ja kyseisellä nimellä kyllä löytyy tuonne suntuubin blogiinkin. Nyt on ollut hiukan muuta tekemistä, niin nettivastaavan hommat on jääneet aika vähälle, mutta joka kuukausi olen laittanut tiedoitteet seuraavasta tapaamisesta ja kirjoitelmien aiheista kyseisille sivuille. Nuo kyseiset hommat odottavat vielä tällä hetkin uutta tietoa.

Meidän kirjoittajaseuran puheenjohtajana on siis hyvä ystäväni Rouva H ja hän myös vetää joka tapaamiset, eli antaa jokaiselle lukuvuoron ja antaa myöskin hyvää kommenttia ja joskus myös pientä pähkinääkin purtavaksi, näin kuvainnollisesti :)
Joka kerralle arvomme aihepöntöstä 3-4 kirjoitelmien aihetta(minä kuljetan kyseistä pönttöä tapaamisissamme).
Muistan, kun vuosi sitten tähän aikaan, ennen joulua eräänä perjantaina sain Rouva H:n yllätysvierailulle, kun olin justaan leipomassa pitsaa ja hän toi minulle aihepöntön ja pyyti minua kortistelemaan kyseisne pöntön haluamallani tavalla. Pöntön sisältö oli kuulemma minulle ja siellähän oli jouluisia karkkeja!
Minulla ei ole läheskään aina ollut kirjoitusta valmiina luettavaksi. Tapaamisissa saapi käydä ilman kirjoitustakin. Annamme armollista ja ihan hyvää kritiikkiä ja palautetta toinen toisillemme kirjotusten luvun joukossa. Jokainen siis vuorollaan lukee kirjoittamansa tarinan ja sitten sana on vapaa, eli saapi kommentoida kirjoitusta. Pakko ei ole lukea ääneen, mutta kun nykyään ei enää pystytä kopioimaan kirjoitelmia jokaiselle, niin lukeminen on ainut tapa jakaa ja saada kommenttia kirjoittamistaan tarinoista. Yleensä tarinat ovat vain sivun tai puolentoista pituisia, ei sen pidempiä onneksi :)

No jos jäi jokin asia kaihertamaan, niin saapi kysyä. En nyt muista kaikkia, mitä toissaedellisen kirjoitukseni kommentissa oli kysytty tästä seurasta.

Välistä olen jo miettinyt, että luovutan paikkani pois näistä nettijutuista, mutta olen kuitenkin vielä hollilla ja koitan jatkaa käyntejä kirjoittajaseuran tapaamisissa ja kokouksissa. Aina se ei ole mahdollista, jos sattuu vaikka olemaan kipeenä, kuten eilen olin :( Jäi sitten tän vuoden viimoinen käynti väliin, joten arvoin aihepöntöstä neljä uutta aihetta ja laitoin viestinä ne Rouva H:n luuriin :)

Äsken kuului tulevan luuriini tekstari, joten heippa taas tällä erää :)

torstai 3. joulukuuta 2015

Pikkutyttönen koittaa nousta pintaan

Minua itkettää, taaskin kerran. Nimittäin pikkutyttönen minussa koittaa kovaa vauhtia nousta pinnalle. Tekee todellakin kipeetä ajatella, että lapsuudessani ja nuoruudessani isän puolen suku ei ollut yhtään kiinnostunut minusta. Ihan, kuin minua ei olisi ollut enää sen jälkeen, kun täytin kolme vuotta, jolloin vanhemmat erosivat.
Ja just nyt tänään sitten, ihan äsken suihkussa ollessani tajusin asian, että niinhän se oli, minä lakkasin olemasta heille! he hylkäsivät minut kokonaan! MIKSI???? Minä vaan kysyn, että miksi he tekivät niin minulle? Nyt sitten vuosikymmenten jälkeen asia tulee pintaan ja saan itkeä sitä. Olen jo neljäkymmentä ja siltikin sisälläni huutaa ikävää pieni tyttönen. Ja ainut, joka voi asiaa auttaa, olen Minä Itse. Ei kukaan muu voi hoitaa tätä asiaa paremmaksi enää. Olisin joskus toivonut, että isän puolen suku olisi ollut kiinnostunut edes hitusen verran kasvustani ja asioistani, mutta kun ei mitään, ei koskaan! Nyt Minun pitää olla kiinnostunut omista asioistani ja hoitaa itseäni. Mä haluan niin helkutisti, että isän puolen sukulaisiin sattuu tämä sama kipu. Että hekin saavat kokea oman osansa kakusta, jonka ovat leiponeet! Tuntuu, etten saa happea yhtään, ilma loppuu ja katoan kaikkeuteen.

Oi miksi, miksi?

Tulet minun uniini vieläkin, vuosikymmenten jälkeen? Miksen saa sinua pois unimaailmastani? Taaskin olit unessa yhtä nuorena ja komeana, kuin sinut näin silloin, kun pääsit 15 vuotiaana ripille, vuotta ennemmin, kuin minä. En ole edes ajatellut sinua aikoihin ja sitten, hups vaan, taas kohtaan sinut unessani.
Olit elämäni suurin rakkaus, silloin yläasteikäisenä, ihastuin sinuun päätä pahkaa, kun näin kuvasi erään kaverini luokkakuvassa. Olit niin jotenkin komea ja ihailinkin sinua koko sen ajan, mitä olimme samassa koulussa.
Haluaisin jo unohtaa sinut. Toivottavaasti en näe sinusta unta enää.

Aamukahvilla tässä olen ja tänään on kirjoittajaseuran rehvit taasen kirjastolla ja voin hyvillä mielin sanoa, että en ole ajatellutkaan kirjoitelmien aiheita kuluneen kuukauden aikana. Eli en ole kirjoittanut tarinaa, mutta pakko on  mennä mukaan, että saapi palauttaa yhden kirjaston opuksen ja mullahan on se aihepönikkö. Että autolla on lähdettävä liikenteeseen tänäänkin. Toivottavasti ei ole satanut ulkona uutta lunta.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Vihaisuusoperaatio

Joo, paskaaks mie toisten asioita alan jurnuttaan ja suremaan. Nyt on päästy operaatiossa siihen vaiheeseen, että kuvaan on tullut viha. Juu, miä tiijän, jottei saisi vihata, mutta minkäs sitä tunteileen voipi, että ne menee tätä rataa. Kait tämä on sitä lopullista irtautumista ja minnuu suututtaa kympillä!
Välistä tuntuu, että pää hajoo just ja nyt ja välistä mie vaan koitan rukoilla, että Jokin antaisi minulle voimia päästä tämän shitin ylitte. Olen vain tullut siihen tulokseen, että asiat ei koskaan ole sitä, miltä ne näyttää kauneimmillaan, vaan kaikki on ihan kauheimmillaan silloin. Miksen minä jo tähän ikään ole oppinut tuotakin asiaa??????
Taas saa surun kyyneleitä pyyhkiä pois, kuin joku on mennyt pois.
Tähän koitan päättää ja muutenkin lopettaa tämän asian purkamisen. Purkakoot ne, joille vyyhti kuuluu. Nyt tul stoppi. Ja jos vielä kirjoitan asiasta, niin se on sitten vain tarvetta purkaa pahaa oloani.
Anteeksi ja hyvästi!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sunnuntailenkillä

Lähdinpä sitten ensimmäisen adventin iloksi aamusella lenkille. Tein ihan täyspitkän lenkin, vaikka alkuun ajattelin vain käydä tienhaarassa kääntymässä, mutta sitten jatkoinkin sinnikkäästi matkaa, vaikka kävely tekikin jalkaan kipeetä, mutta voi että, niin mielialalleni se teki niin hyvää, kuin olla ja voi! Enpä ajatellut sen kävelylenkin aikana yhtään turhaa murhetta. Ajattelin vain sitä onnen tunnetta ja ihanaa oloa, kun pääsen lenkiltä takaisin kotiin.
Nyt mie olen sitten ollut vajaan tunnin kotona ja ensimmäinen itku lenkin jälkeen on purkautunut. Ei ne itkut vielä laantuneetkaan, vaikka niin kuvittelinkin.
Eilen sain tehtyä hiukan virkkaushommia, kun kutominen ei luonnistunut ja meinasin jo purkaa hyvällä mallillaan olevan huivin alun ihan alkutekijöihinsä, mutta vielä en sitten alkanutkaan siihen puuhaan. Toivottavasti pystyn olemaan ilman purkuhommia. Vaikkasta tällä hetkellä tuntuu ihan siltä, että tekisi mieleni vain purkaa ja purkaa vaan :(
Aloitin mä sitten isovelilangasta jo sukan varsien kutomisen, ennen ulkoilemaan lähtöä. Siksihän mie sitten lenkille lähdinkin, että aivot saa happea ja minä hyvää tuulta sisälleni.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Miksi?

On vain yksi kysymys: Miksi?
Tämä on kuin pahaa unta, unta, josta toivon vielä herääväni, jonkun herättämänä.
Mua vaan itkettäisi ja tänään sain hiukan lisää valaistusta asiaan. Turha sitä ois itkeä, vaan minkä sitä itselleen teet, minä olen herkkä itkemään, asiasta, kuin asiasta.
Mulla meni kakku ihan paskaksi, jäi liika veteläksi ja tiputti vuoka rasvaa uunin pohjaan. Ikännään en enää leivo mittään!
Enkä kyllä kudokaan mittään! Kaikki on ihan paskaa nyt! Mulla oli itselle tulollaan hempeän vaaleanpunaiset villasukat, vaan niin meni varsi purkuun. Ei ole yhtään kiinnostusta koko hommaan.
Jos joku kuvittelee, että eihän minun tarvitseisi surra, mutta kyllä minnuun sattuu ja sattuu ihan saatanasti. Tekee kipeetä ajatellakin asiaa. Mihinkään kunnolliseen hommaan en osaa nyt ryhtyä. Tämä menee vain kyyneleiden vallassa ja jäljellä on se kysymys: MIKSI?

perjantai 27. marraskuuta 2015

Musta perjantai

Täydellisessä sanojen tarkoituksessa tämä on Ihan Musta Perjantai.
Sain ikäviä uutisia puhelimessa ja en osaa muuta kuin itkeä täällä, yksin.
Ei mulla muuta.
Kenties tää vielä nousee täältä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ahistusta ahistuksen perään

Joka paikka toitottaa: osta sitä, osta tätä. Tee sitä, tee tätä. Minnuu ahistaa moinen hössötys! Ahistaa jopa, jos ja kun huomenissa pitää lähtee liikenteeseen. Ahistaaaaaaa......aaaaargh..... En tykkää yhtään, mutta kait se on pakko lähtee postittamaan pari kirjaa matkalleen, kun en niitä, yrityksistä huolimatta, saanut luettua loppuun. Armovuosi ja Onnellisesti eksyksissä jää nyt pois luettujen listalta ja näin ollen en niistä tule koskaan tekemään arviota tänne blogiin. No, Armovuosi By Anna Misko, eteni niin hiivatin hitaasti, etten silläkään jaksanut kyseistä kirjaa, kuin sivulle 59 ja Onnellisesti eksyksissä By Veera Vaahtera taas tuntui ihan täydeltä tuubalta, ainakin alku takkuili ja pääsin vain sivulle 22 siinä kirjassa. Että sellaista tuubaa. Juupati juu. En morkkaa kirjailijoita, itse en saa edes koskaan kirjaa kirjoitettua, saatikka, että joku vielä ostaisi sitä. Että joo. Mie taidan vaihtaa maisemaa. Heippa!

Päivät seuraa toisiaan

Tämä päivä on taas niin samanlainen, kuin edeltäjänsäkin. Paitsi etten ole saanut vieraita, enkä ole käynyt lenkillä. vettä tihkutti, kun kävin puoli kasin aikaan hakemassa postin. Tuli vain lehtiä, ei sen ihmeempää postitusta.
Mulla on ollut melkein koko päivän läppäri auki. Olen kuunnellut radiodeitä netin kautta, tavallisesta radiosta Järviradiota ja radiosuomipoppia. Välistä on ollut ihan hiljaistakin, kun olen kutoa tollottannu. Mulla on taaskin neljät kutimet käytössä, toiset on ne bambukutimet ja toiset on ihan tavalliset kutimet. On kahdet sukkaset tulollaan. Saas nähä, saanko niitä sitten myytyä kuinka. Vai jääkö omaan "arkistoon". toivottavasti pääsisi ilahduttamaan uusia käyttäjiä, sillä siksihän minä niitä kudon, että saan joidenkin jalkoja lämmittämään sukkaset.

Päivä on siinä pisteessä, notta on päiväsumpin aika ja kyllä on muuten aika tömäkän vahvaa sumppia tällä kertaa. No, mukavaa päivää sinne ruudun toiselle puolen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Ärrältä, 10,90e, pokkari, oli vain saatava :) 532 sivua, suomentanut Heli Naski, Gummerus toinen painos, painopaikka Tanska 2014.

Takakansiteksti:
Lontoo 1960. Jennifer Stirling herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Elämä tuntuu vieraalta ja väärältä. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää kirjan välistä rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain "B" -mies, jonka eteen Jennifer oli nähtävästi ollut valmis uhraamaan kaiken.
Lontoo 2003. Työmotivaation ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää sanomalehden arkistosta kauan sitten käsinkirjoitetun kirjeen, joka saa hänet kyyneliin. Hän kiinnostuu tuntemattomien rakastavaisten tarinasta ja haluaa selvittää, miten B:lle ja Jenniferille kävi - toivoen samalla, että myös hänen omalla tarinallaan olisi onnellinen loppu.
Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on taiten kerrottu tarina rakkaudesta ja elävä ajankuva kahden eri vuosikymmenen Lontoosta.

Omat tunnelmat kirjasta:
Syyskuussa pääsin sivulle 180, kunnes laitoin tämän matkalleen toivottuna kirjana.
Viikko sitten torstaina sain tämän kirjan kirjastosta lainaan.
Sain eilen illalla luettua tämän.  Jatkoin siis lukua 178 sivulta lähtien ja tässä kirjassa 532 sivua.
Ihan kohtalainen tarina. Ei kyllä yltänyt siihen kakkoskirjan tasolle, mutta nythän tämäkin kirja on luettu ja hyvä niin, ei jää enää mieltä kaihertamaan, että ei tullut luettua loppuun.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Lumista lauantaita

Eilisen päivän ja viime yön aikaan tänne etelä-pohjanmaalle on tullut talvi. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta taas ei. Sillä täällä ei putsata näin viikonloppuisin pihateitä, eli aamulla sai ihan kahlata lumihangessa, kun menin autoa parkkipaikalle putsaamaan. Oli auton päällä ainakin kaksikymmentä senttiä lunta, jollei enemmänkin! Ihan hurja lumisade on kyllä ollut ja vielä aamusellakin sateli. Nyt on sitten oikein kunnolla tullut talvi, hetkessä. Saa nähä, onko jo pysyvä lumi, vai vieläkö tulee vesisateet, jotka sulattaisi lumet pois. Toivottavasti ei, sillä onhan tämä ihan kaunista aikaa näin joulun alla, kun on lunta.
Pihani putsaamisen taidan jättää huomiselle päivälle, että silloinkin oisi edes jotahin ulkoilmahommia. Vielä ei ollut parkkiksen varaston tykönä lumikolaa tahi lumilapioo tarjolla, joten täytyy huomenna käydä putsaamassa auton ympärys omalla lapiolla. Ai miksikö en käy tänään? No ihan vain huvin vuoksi :) Ja laiskuuttani. Nautin nyt vain tästä, että aamukasilta kävin putsaamassa autoni lumen alta ja pysyttelen ihan vain kotosalla :)

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ei pahemmin naurata

Juupasta juu. Tänään tuli postin mukana sähkölasku ja sain maksettua siis pois tämän kuun loputkin laskut, eli sähkön ja netti+luurimaksun, niin tilille jäi kolmisenkymppiä rahaa. Sillä ei pahemmin hurraahuutoja huudella. Tuli hiukan törsättyä alkukuukaudesta mania, eli nyt sitten kittuutellaan pari viikkoa ilman kaupassa käyntiä ja pysytään puurolinjalla vain.
Näinkin voi käydä, kun ostaa nettikaupasta lahjoja jo hyvissä ajoin, mutta nyt päätin, etten osta enää yhtään mitään, enkä kyllä vietä mitään ryypiskelyiltojakaan, että ne on nyt ihan poissa laskuista.
Toisaalta ihan kivaakin välillä "köyhistellä", oppiipahan taas tuon rahan arvon ymmärtämään, että se ei todellakaan kasva puissa ja tipahda sieltä syliin, kun sitä tarttee.
Tänään on sateinen ja hämärä ilima ulukona. Kivaa lähtee tuossa parin tunnin päästä taas juttelukeikalle omahoitajan luokse. Pääsee aukaiseen taas sanaista arkkuaan ja purkamaan sydäntään.
No, sellaista täällä. Mitäs siellä????

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lorna Byrne: Toivon viesti enkeleiltä

Tämä ihanakantinen kirja ol kirjastosta lainassa minulla ja sain tämän viime viikolla, muistaakseni torstaina 12.11.2015
Kovakantinen kirja 223 sivua, Otava Keuruu 2013, englanninkielinen alkuteos A message of Hope from the Angels. Christmas edition.

Takakansiteksti:
"Joka joulu enkelit työskentelevät saattaakseen perheitä yhteen ja varmistaakseen, ettei ihmisiä jätetä yksin. Enkelit kuitenkin tarvitsevat apuamme. Ole siis hyvä ja kuuntele ja soita se puhelu, lähetä se kortti tai kutsu se henkilö kotiisi. Älä jätä ketään läheistäsi yksin tänä jouluna."

Menestyskirjailija Lorna Byrne toimii välittäjänä enkeleiden ja avun etsijöiden välillä. Hän neuvoo meitä kaikkia herkistymään enkeleiden viesteille. Tämän kirjan uudessa luvussa Lorna kertoo erityisistä joulun ajan enkeleistä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihana kirja, mitä tästä muuta voi sanoa. Tuli itkettyäkin tätä lukiessa. Eli juu-u, kovin olin herkällä mielellä tätä opusta lukiessani. Tykkäsin ja ihanasti osui näin joulun alle tämän kirjan lukeminen :)


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Onnellisesti

Olen vihdoin, pitkän ajan jälkeen taas Niin niin onnellinen, notta vallan tuntuu siltä, notta miulla on ihan kestohymy päällä :D Ihanaa olla onnellinen ja Rrrrrrrakastunut <3
Ei mulla muuta. Aamusuhvee lopuillaan tässä ja jatkan nettikierrostani ja sitten töiden pariin. Juu-u, näin sunnuntainakin pitää tehhä töitä, sukkien kutomistöitä. Se kun on niin ihanaa hommaa, mie niin tykkään <3

torstai 12. marraskuuta 2015

Vihdoinkin Se tuli!

Tänään ol vihdoin ja viimein Se päivä, että Toljanterin dvd-levypaketti saapui luokseni! Jihuuuuuuu!
Kotelo levyineen on tuolla olkkarissa lämpeämässä, eli vielä en ole kokeillut, notta toimiiko levyt, enkä näin ollen vielä ole laskuakaan maksanut.
Juon nyt ihan rauhassa aamusuhveet ja menen sitten koettamaan onneani levyjen suhteen. Toivottavasti toimivat ja pääsen koko päiväksi katsomaan Toljanterin Tontun touhuja :) Ihanaa, ihanaa!
 
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin <3
 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Ikävä unitus

Näin unta, että olin Miehen kanssa lentokoneessa. Hän lähti vessaan vieraan naisen kanssa ja he paneskelivat siellä. Siis mun unessa Mies petti mua ja mä aloin vollaamaan ja siitä johtuen Mies sitten jätti minut. Ei enää jaksanut mun itkujani. Olipa ihanaa herätä moisesta unesta. Nyt sitten koko päivän unen tunnejuttu seuraa mun kroppaani :( Voihan pasha sentään, sanon minä!

Tänään pääsen käymään kirjastolla, sillä on rehvaus ystävän kanssa siellä. Vien hänelle hänen pyytämät, kudotut villasukkaset ja pienen yllätyksen hänelle :) Ja saan kirjastosta kirjan lainaan, jonka lukemisen jätin syksyllä puolitiehen ja nyt saan sitten kirjaston kirjana lukea tämän tarinaisen loppuun saakka.

Kuuntelin jo laulettuja joululauluja, kun olen viime viikolla kuunnellut panhuiluilla soitettua joulumusiikkia, niin tänään laitoin soimaan joululevyn 2012, jonka olen saanut lahjaksi serkkutyttöseltä <3 En jaksanut kuitenkaan kuunnella levyä, kuin puoleen väliin ja sit piti laittaa toosa kiinni. Kudoin sukkaa siinä samalla.

Ulkona on syksysateinen ilma, pari lämpöastetta, eikä aurinko paista, ei edes pilkistele yhtään. Odottelen tässä vielä pari tunteroista ja sitten lähden liikenteeseen. Että tällaista.

Niin, ei vieläkään tänään tullut Tonttu Toljanterin dvd-boxia, jonka tilasin jo 29.10.2015 ja se oli lähetetty jo 4.11., eli on ollut matkallaan jo viisi arkipäivää. Jaksaa hyvää odottaa :) Toivottavasti tällä viikolla saan sen :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksyn tuotoksiani

                                   Tässä vähän kudottuja ja virkattuja juttuja tältä syksyltä. Ollos hyvä!

                                      Junasukkaset ja Rikas elämä-kirja oli silloin luvussa.

                                     Syyskuun eka voittokirja: Mustikkasoppa ja päivän lehti :)

                                          Muruselle murusukkaset :)

                                           Elämäni toiset kynsikkäät


Elämäni ensimmäinen ontelokudekori valmistui tänään keskiviikkona 4.11.2015, aloitin tehdä käsityöpiirissä tän viikon maanantaina. Korissa on sivuilla kaksi ripaa, molemmilla puolin :)

                                  Virkattuja rusetteja ja sydämiä, joita opin tekemään toissa päivänä :)



                                          Lopuksi iloksi SerkkuNaisten illanvieton herkkuja <3
                                          Siinähän niitä herkkuja yllin kyllin :D


maanantai 2. marraskuuta 2015

Sari Luhtanen: Murusia

Kirjakaupasta 25.2.2015, kovakantinen 224 sivua, Tammi Helsinki, painettu EU:ssa 2013.

Takakansiteksti:
Emmin elämä, koiraa myöten, on koostunut muiden rippeistä. Hän päätyy kotitalousopettajaksi, kun hohdokas Lili haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina. vedonlyönnin tuloksena ystävykset osallistuvat ravintolapäivään ja sen aikana kuuluisa ravintoloitsija Sandran huomion herättääkin yllättäin Emmi. Hänen elämänsä saa yhtäkkiä vauhtia. Blogista tulee suosittu, miehiäkin alkaa olla tarjolla joka lähtöön ja kaikki tuntuu olevan mallillaan. Mutta kun Emmi on päässyt herkkupöytään, hän ei enää osaa lopettaa. Vähitellen hänen on tajuttava, ettei kaikkea voi santsata. On löydettävä se, mistä todella nauttii.

Omat tunnelmat kirjasta:
 Ihan keskiverto-kirja tämä olt. Kokoajan vain ruoasta puhuttiin, sen tekemisestä, sen suunnittelusta tai syömisestä. Että nälkää sai potea tätä opusta lukiessa. Muuten ihan mukiinmenevä tarina.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Unta hienosta kirjailijasta

Näin unta, että olin koulukavereitteni kanssa jossain linnassa luokkaretkellä nelosluokan opettajan kanssa.
No siellä odotti meitä yllätys, nimittäin Kirjailija Kaari Utrio oli pukeutunut linnanrouvaksi ja hän oli jakamassa nimmareitaan kirjoihin, joita sai ostaa kyseisestä paikasta. Tietenkin minä jäin ilman kirjaa, mutta luokkakaverini Markus antoi minulle yhden vanhahkon kirjan, johon sain käydä pyytämässä nimmarin vuorollani. Sitten kävi niin, että justaan, kun olin antanut kirjan Utriolle nimmaria varten, soi kello ruokailun merkiksi. No, jäin sillä kertaa ilman nimmaria.
Kun tuli minun vuoroni ottaa jotain makaronihässäkkää, kattila alkoikin itestään keittään riisiä ja piti odottaa, että riisi kypsyi padassa. Sit sain oliiveja salaattini kanssa ja piti ottaa kuulemma jotain juustoa, kun oliiveissa oli jotain ihme ainetta.
Siihen uni sitten tyssäsi ja minä heräsin.

Tämä olt ensimmäinen uneni, jonka näin jostahin kirjailijasta ja minähän ihailen Kaari Utriota, että tekisi mieleni nappasta hyllystä tänään hänen kirjansa ja alkaa lukea sitä :)

perjantai 30. lokakuuta 2015

Aurinkoinen lenkki

Tehdään näin: Kengät jalkaan, sitten se alakaa, kipakassa polokan tahdissa :D
Ei vaan! Kävin ulkoilemassa, kun niin ihana ilma, että oi ja voi. Pikku pakkanen ja aurinko, mikä ihanteellinen yhdistelmä, vaan siihen lisättynä jalkakipu oikeassa jalassa teki kävelystä kipeetä.
Sinnikkäästi kävelin tästä meiltä tuonne tien varteen saakka, välillä pieniä huilipausseja pitäen, mutta lenkki tuli tehtyä ja sen jälkeen maistui omena-kanelikaurapuuroannos oikeinkin hyvälle. Sillä pitäs jaksaa taas jonkin aikaa.

No juu, eilen tuli sitten kaksi vuotta siitä, kun alettiin, toivottavasti elämänmittainen souvi Miehen kanssa <3 Saa nyt nähhä sitten, että milloin päästään halimaan ja pusuttelemaan <3

Eipä mulla muuta.

torstai 29. lokakuuta 2015

Häiriötila

Minä ja kroppani ollaan nyt ihan häiriötilassa.
Näin sellaista unta, että piti syödä minttusuklaata tuossa äsken! Hyi hyi hyi!
Entinen ihastus unessa laittoi viestin ja tarjosi itseään minulle muksuineen kaikkineen. Hyi hyi hyi!
Mulla ei ole kyseistä ihmistä sitten yhtään ikävä. Hyi hyi hyi!
Kroppa, palaudu ennalleen ja mieleni myös. haluan unohtaa tuon kauhu-unen. Hyi hyi hyi ja aaaaaaapuuuuuuwa!!!!!!! huh huh huh!!!!! puuuuuuuuuuuh!!!!!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Torstaina 8.10.2015 cdon.comista  28,10 e, kovakantinen, 234 sivua, 5.painos, Myllylahti Oy Espoo 2015.

Takakansiteksti:
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen. Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked-in-syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.
Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovooimainen luonteensa ja hersyvää huumorintajunsa saavat kirjanrivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan ylivetokirja!!!! Kun tämä sai vihastumaan, tämä sai myös ihastumaan, itkemään ja nauramaan. Miten hienosti ja ihanan elämänmakuisesti kirjoitettu kirja! Tykkäsin lukemastani, vaikka Marjan kohtalo olikin hurja, mutta se tarinasta paistava sinnikkyys ja periksiantamattomuus ol kyllä ihailtavaa!
 

maanantai 26. lokakuuta 2015

Maanantaita

Täällä pohdin ja mietiskelen, että onko sellaisella ihmisellä mitään iloa elämässään, joka aina, joka ikinen kerta valittaa ja kitisee, kuinka huonosti hällä on asiat? Miksi pitää jauhaa piru menneitä asioita kerrasta toiseen? Voimakastahtoisin ja voittajaselviytyjä on se, joka uskaltaa ja osaa antaa menneet anteeksi ja jatkaa elämäänsä, keräten siihen uusia tuulia ja asioita ja tapahtumia.

Minen jaksa ainakaan kovin kauaa viesteillä sellaisen ihmisen kanssa, joka, kerta toisensa jälkeen nurisee asiasta, kuin asiasta. Plääääääääh! Ei vaan jaksa!

Mulla on tänään tunnin päästä lähtö omahoitajan luokse juttelemaan ja aion kyllä tästä asiasta avata sanaisen arkkuni. Koitin jo tälle "ystävälle" sanoa, että koittais unohtaa ja antaa menneet anteeksi. Ottaa niin pattiin hänen kirjoitukset. Jo kerran sanoin viestissä hälle suorat sanat, että mie en ole mikkään likakaivo, johonka kaikki paska kaajetaan! Niin, nyt sitten rutkuttaa samoista asioista. Ei muuttunut yhtään. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaapuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuwa!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Väsähtänyt lauantai

Olen ollut tänään todella, todella väsynyt.
Heräsin viiden tunnin unien jäläkeen jo aamupalalle. Pesin koneellisen pyykkiä ja koneen pesemisen odottelun aikaan menin unille hetkeksi. No, sit sain vaatteet kuivumaan ja pienen punaisen hetkenehdin työstää uusia villasukkia, kun ei tullut kutomisesta mittään, vaan peti kutsui jälleen. No, heräsin sitten neljältä ja olen tässä nyt jaksanut olla kaksi ja puoli tuntia hereillä ja voin sannoo, että VÄTYSTÄÄ!!!! Uuvuttaa ihan. Mutta ei tämä mittään uutta ole. On näitä uupuneita päiviä vietetty muulloinkin ja tänään olen oleillut ihanan pehmoisessa jumpsuit-haalarissani. Voi että miä tykkään tästä ja ajatella, että miullekin on löytynyt nappiosumakoko :) Ei vois paremmin enää mennä. Olen vuosi sitten ostanut tämän haalarin Keskiseltä ja silloin tämä maksoi jotain kolmekymppiä ja risat, mutta on ollut niin kannattava ostos, etten kadu kyllä yhtään!
Tänään tein pienen tilauksen Jills.fi-nettikaupasta. Saa nähä, mitä sieltä sitten tulee :) Aika tyyriitähän ne vaatteet on, mutta jotain ihanaa piti tilata.

Mun pitäs lukee kirjojakin oikein urakalla. Puolentoista viikon perästä on se kirjapiiri ja mulla on se Häivähdys-kirja vielä vaiheessa. On tuo kutominen verottannu lukuhaluja. Sen lisäksi pitäs jossahin vaiheessa lukea neljä muutakin opusta, että saisi ne matkalleen.

Tänään törmäsin Facebookissa ihan unelma-taloon. Joku nainen vuokrais tilaansa ja se ois niin unelma! Mutta voi vesittyä mun unelmani, mutta kukas estää edes haaveilemasta. Siinä oli iso piha ja tilavan näköinen keittiö ja takkakin siellä näkyi olevan. Piti ihan laittaa viestiä siitä Miehelle ;)
Kyllä mä niin haaveilen tästä rivarikämpästä pois muuttoa, jonnekin ihanaan omakotitaloon, jossa ei ois ihan seinän takana sentään naapureita.
Olis tilaa kirjoille ja tilaa elää.

Olen suunitellut, että pitäis ottaa liinavaatekaapin sisältö ja vähän karsia sitä, kun tuntuu siltä, että hyllyt tupruilee ovien takana. Sit mun pitäs järjestää vaatekaappini uuteen uskoon. Enimpiä ryöniä poistaa tästä kirjoituspöydän kaapeista ja laatikoista, sillä nyt mulla on tämä läppärin ympäristöjä tulostimen päällinen ihan täynnä papereita ja kansioita. Huh huh, milloinhan saan aloitetuksi urakkani????

Sitä odotellessa, oikein ihanaa iltaa sinulle sinne ruudun toiselle puolen. Mä lähden katsoon, keneltä tuli viesti luuriin :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Rehviperjantai

Opettelin nettiohjeen ja ohjekirjan kera, silmukka silmukalta, virkkaamaan villaisen sydämen :) Siihen meni muutama tunti.
Täällä kuuntelen Voicen retroperjantaita ja odottelen Miestä rehveille :)
Ihanaa taas nähhä oma kulta <3 Pienen tauon jälkeen, jänskättää ihan vain hiukan :D

torstai 22. lokakuuta 2015

Päiväkahvilla

Olen ilman autoa. Eilen veimme sen korjaamolle-molle-molle "hoitoa" saamaan. En siis pääse kylille lorvimaan. Johan mie eilen kävin erään ystävän luona viemässä lankojen loppuja pussillisen hälle, niin hän antoi mulle seiskaveikan kokonaisia keriä melkein 10 kipaletta! On mulla nyt lankoja, neljässä pussissa seitsemän veljeksen lankoja ja vauvalankoja. Tänään olen jo väsännyt yhden kantalapun ja toiseen sukkaan jo lähtenyt kutomaan jo sukkaosaa. Vaan välistä on pidettävä kahvipaussia, että pysyy silimät auki. On se aika uinuttavaa tekemistä tuo kutominen, kiertää neljää puikkoa yhdellä langalla. Teen biologiselle isälle jo joululahjasukkia, sillä mulla on monta, jolle pitää ehtiä kutoa joululahjasukkaset, niin on hyvä aloittaa ajoissa. Nyt siis mulla on neljät puikot käytössä. Olen kait siitä täällä jo kertonutkin. Nyt saa jokaiseen vaan tehhä sukkaosan, eli kantalappuset on kudottuna.
Mitäs mulle muuta? Tänään tuli jo toinen Keskisuomalainen-lehti, kun täti Jyväskylästä soitteli alkuviikosta, että onko lehti alkanut tulemaan, niin heti seuraavana aamuna oli lehti lootaa kaunistamassa :) Hän oli laittanut tarjouslehden, eli ilmaislehden minulle :) Onhan se kivaa, kun jotain kuusi viikkoa tulee nyt sitten joka päivä lehti laatikkoon. Kiva, kiva. Viime vuonna oli sama homma.
Saa nähä, milloin mä saan autokultani korjaamolta pois, toivottavasti tällä viikolla, sillä ensi viikolla ois autolle tarvetta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Keskiviikkoa

Lenkille lähtiessäni, aurinko paistoi komeesti ja vielä kun olin puolivälissä reittiä, oli komee ilima ja auringon säteet ilostuttivat lenkkeilijää.
No, äsken kun kotiin pääsin, niin eipä enää aurinkoa näkynyt. Nyt on ihan pilvessä, saa nähä, milloin tuo ripsauttaa vettä.
Olin taas aamutuimaan hereillä ja join kahvin jo puoli viiden aikoihin läppärin tykönä. Nyt sitten mietin, että mitäs sitä tekisi ruokaa tänään, vai tekiskös yhtään mitään. On lenkin jälkeen niin aiskan rento olotila.
Tänään meinaan olla ihan vain omassa kotona, en kyllä lähde kylille, vaikka pitäs taas kaksi kirjaa käydä postittamassa. Ei niillä kiirettä ole. Joskos huomenna sitten, kun pittää käydä viemässä autokulta hoidettavaksi. Saa nähä, mitä tänään vielä tapahtuukaan :)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

 Celian tyhjennyksestä 4.6.2015 saatu, kovakantinen 308 sivua, WSOY 2012 suomentanut Laura Jänisniemi.

Takakansiteksti:
Tukholmalainen pariskunta hankkii kartanon Norrlannista ja Helena pääsee toteuttamaan unelmaansa, hotellia maalla. Kylä on hänelle lapsuuden kesien tuttu idylli, mutta avioliitto natisee jo liitoksissaan ja pian helena on yksin kiukuttelevan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Yrityksen rinnalla elää kyläyhteisö, jonka vahvimmat hahmot ovat Helenan vanha ystävä Anna-Karin ja erakoitunut vanha Verner. Heidän tuellaan Helena ja Emelie taivaltavat eteenpäin.
Eräänä päivänä asiakkaaksi saapuu Anders, liikemies, jonka elämästä on merkitys kadonnut samalla kun miljoonat ovat virranneet pankkitilille. Hän on ajanut kolarin ja tarvitsee nyt paikan, jossa voi toipua rauhassa. Mitä tapahtuu, kun elämäänsä pettynyt nainen ja kyyninen mies kohtaavat? Nousevatko vanhat pettymykset, pelot ja surut uudelleen esiin? vai kypsyykö molemmissa kyky hyväksyä nykyisyys, tarttua rohkeasti uuteen ja antaa elämän viedä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Mielestäni tämä oli ihan täydellinen tarina. Vaikka oli työn ja tuskan takana saada kirja luettua loppuun, niin voin kyllä sanoa, että tarina vei minua mukanaan. Aina luin luvun kerrallaan ja taas jatkoin seuraavana päivänä. Tänään saatoin tarinan loppuun kynttilän loistaessa pöydällä :)
 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Vetämätön olotila

Kävin aamusta kylillä, postittamassa pari opusta ja tekemässä pienet ruokaostokset. Sit kotiin kun pääsin, niin on vaan ollut uupunut olotila. Nytkin juon piristeeksi jo päiväkahvia, mutta ei tämä tunnu kovinkaan piristävältä. Päätäkin juilii inhottavasti, vaikka olen ottanut roppia siihen vaivaan.
En tiiä, olenko sitten tulossa kipeeksi, vai mitä, mut tekisi mieleni mennä vaan nukkumaan ja nukkua koko päivän. Mutta koitan pysyä hereillä, ilman päikkäreitä, vaikka välillä käynkin huilaamassa, mutta ilman unta. Taaskin viime yönä valvoskelin ja kudoin sukkien varsia. En oikein tiiä, mitä tässä tekisi. Lenkille en lähde, sillä kävin eilen ja tänään ei vaan kiinnosta.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Toinen yksinäinen ilta

Täällä vietän taaskin ihan yksinään tätäkin iltaa. On jotenkin niin rauhallista, jopa naapurissakin. Ei kuulu mitään älämölöä, ihme ja kumma.
Kello tulee pian puoli kuusi. En kyllä vielä suunnittele nukkumaan menoa.
Sain tänään yhdet sukkaset taaskin kudottua ja uudet aloitin taaskin.
Päivällä olin ulkoilemassa ja haravoimassa lehtiä, ensin omasta pihastani ja sitten varaston oveni edestä, sillä siihen oli kertynyt aikamoisesti lehtiä. En mä jaksanut kovin kauaa haravoida, kun alkoi selkään sattua ja oli tultava sisälle oikaseen sängylle selekää, mutta tulipa kuitenkin vähän ulkoiltua :)

Yksinään vietän tämän illan, ei ole vieläkään rehvejä tiijossa. Kamalan kova ikävä on jo Miestä <3

perjantai 16. lokakuuta 2015

Yksinäinen ilta

Olen kutonut ja lukenut päivällä ostamiani lehtiä. Katsoin tietenkin Kauniit ja Rohkeat, mutta en oikein tykännyt tämän päivän jaksosta,siinä Rick teetätti paperit, että vaatii isältään allekirjoitusta niihin, jotta saisi täysvallan johtajuudelleen, ettei Ritke pääsisi enää napottammaan Rickille mistään.

No juu, vietän siis ihan yksin tätä perjantai-iltaa ja seikkailen vähän aikaa netissä. Jos vaikka tänään kuuntelisi 12radioo facen kautta. Saa nähä, mitä ohjelmia siellä on tänään, että ketä on äänessä ja jaksaako keskittyä kuuntelemiseen miten.

Ei ole rehvejä tänään, eikä huomennakaan, jolle Mies nyt taas tee yllärikäyntiä, niin kuin viime sunnuntaina tek :)

Mukavaa viikonloppua!!!!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Naisten illat vietetty

Nyt on sitten serkkusten Naisten illat, pari kipaletta vietetty. On ollut juusto-& viini-iltaa ja juusto-&glögi-iltaa. Ensimmäisenä iltana päivitettiin kolmen kuukauden paussin jälkeen kuulumiset ja juttu lenti ihan kiitettävällä tavalla, oli sanaisat kielenkannat :) Toinen ilta meni jo hieman rauhallisimmissa merkeissä, eikä ihan niin myöhään aamutunneille, kuin edeltäjänsä.
Mukavaa oli ja tehtiinpä eilen Keskisen reissukin ja tuli tutustuttua jo pienesti joulumaahan. Sain sydän kehikkoon uudet valot ja tykkänään uuden sydänkehikkovalon. Nyt en jättänyt sitä mietintämyssyyn, vaan ostin sen, vaikka hinta olikin aika rankka, hippusta vajaa 18 euroa. Koitatin myyjällä, että molemmat sarjat palavat ja hyvin toimi :)
Koskaan en osta mitään jollen näe, että toimii.

Nyt olenkin sitten taasen yksinään täällä kämpillä. Serkkulikka lähti tuossa reilu vartti sitten. Että sellaista. Tänään olen vain ihan omassa kotona ja huilailen :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Sydän kurkussa

Täällä oottelen serkkulikan kyläilyä. Hän lähti j puolen päivän aikaan ajelemaan ja mie täällä pelekään ja odottelen sydän kurkussa. Jo häneltä äsken tuli viesti, että tulossa on. mutta vähän pitää pelätä siltkin. En tiedä, että kauanko vielä menee, ennenkuin hän kaartaa pihaan autollaan. Jännää jännää tämä vieraan odottelu :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ihana lenkkeilyilma

Kävin taasen pitkästä aikaa sauvakävelylenkillä. Teki muuten todella hyvää kropalle ja mielelle :) Nyt on taas uutta puhtia tähän päivään.
Ensimmäinen kerta oli nyt talvitakki koekäytössä ja hyvin sopi tauonkin jäläkeen vielä päälle. Sen pidänkin talvilenkkitakkina, kun on vähän pidempää mallia, niin lämmittää paremmin, vaikka toisaalta siinä on avonainen kaula-aukko, jotenka nytkin mulla oli kaulatuubi kaulassa. Mukava lenkki oli ja nyt tekeen kaurapuuroa :p

torstai 8. lokakuuta 2015

Puoli naamaa puutuneena

Nyt on sitten hampilekurissa käyty ja kotiuduin jo tunti sitten, kahdelta, laskun ja uuden ajan kanssa. Sain ajan joulukuun eka päivälle.
Kyllähän ne tarkasti, otti jotkut kuvat ja sitten paikkasivat yhden paikan puudutuksen kera. Olipa meleko tyyris reissu, mutta ennemmin rahan menoa, kuin kipuilua ja jomotusta.
Nyt sit odottelen vain, että puudutus kaikkoaa ja vois juoda päiväteetä. Ehdin onneksi juoda suhvetta ennen lekuriin lähtöä, oisin muuten pitkästynyt siellä, sillä pääsin sisälle vasta yhden jälkeen, vaikka aika oli jo 12.30, mut eihän nuo päivystysajat koskaan päde kovin hyvin. Onneksi ei sentään huikeeta kipua ja jomotusta ollut. Kotona lähtiessä vihloi jopa hammastahnakin hammasta, kun pesin hampaat.
Pistin tuossa pyykit peseentyyn koneeseen, että saa edes jotakin aikaan tänään. No, ei mulla tän ihmeempiä. Teekupposta hakemaan :) ja pilliä :) Saa sen kautta juoda.

Kannatti soittaa

Aloin ennen ysiä etsiä hampilekurin numeroa netistä ja sitten soitin ja jonotin sinne jonkin aikaa, mutta kun sieltä ei vastattu, niin jätin soittopyynnön. Pienen hetken jälkeen soittivat takaisin ja sain tälle päivää päivystävälle lekurille ajan, kun muutamaa hammasta on vihlonut ja vähän jomottanutkin.
Ihan hyvä, että tuli hoidettua soittoasia, että saapi tietää, onko hampaissa reikiä, vai mikä on vikana.
Kyllähän mua jänskättää mennä hammaslekuriin, mutta pakko se on mennä.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Keskittymiskyky ihan hukassa

Kävin kirjastolta lainaamassa joulukuun lukupiirin kirjan. Ehdin lukea kirjaa muutaman sivun, kun loppui kiinnostus.
Kirjastoreissua ennen yritin vähän kutoa sukkia, no sekään ei kiinnostanut.
Päiväunien jälkeen ollut todella rauhaton olotila, en oikein tiiä, että mitä pitäs tehhä. Kovasti vain odotan kauniita ja rohkeita töllöstä. Siinä onkin sitten puolen tunnin koitos, kuina jaksan katsoa jakson loppuun.
Ei mulla tännekään ole paljoa asiaa. Kävinpä aamupäivällä äitiliinin nimipäivillä ja vein pienen lahjan hänelle. Sain siellä ittekasvatetuista herneistä tehtyä hernekeittoa ja oli kyllä hyvää. Vaikken sitä kovin montaa lusikallista uskaltanutkaan ottaa, sillä arveluttaa vähän tuo massunpuoli, kuinka reagoi ja pitihän se arvata, että kun kotiin pääsin, niin kaikki tuli ulos, mitä oli mennyt sissäänkin.
En ole tänään juonut kahvia, eilisen jälkeen ja vähän tahtoo päätä jumpsuttaa, mutta en ote lääkettä siihenkään vaivaa. Kestän sen, mikä kestettävissä on.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kipuilua

Aamusta tein soijarouhepitsan ja rouskuttelin ilokseni siinä sitten taikinasta unohtuneita porkkanoita, sellaisenaan. Nyt sitten onkin vatsaoireita, eli kipuilua ja epämukavaa oloa. Tuli suhvetta juotua, mutta se tuli ulos hetimiten ja ajattelin, että se nyt auttaa sitten massukipuun, mutta ei. Kerkesin nukkua päikkäritkin peräti parin tunnin mittaiset, kun heräsin sitten massuoireisiin. Ei vaan pitäisi syödä raakaa porkkanaa :/ Lopuista porkkanoista teen kyllä kenties huomenissa sämpylöitä.
On se jännää, miten muisti pelittää todella huonosti joissakin asioissa, kuten nyt tässä porkkana-allergiassa. Ei mulle onneksi mitään muita oireita tule, muuta kuin vatsan kipristelyä, mutta sekin on inhottavaa :/ Mutta näillä mennään nyt tämä päivä.

Kävin laittamassa äsken aurinkopaisteessa auton päälle suojahupun, että huomenna pääsee liikenteeseen, ettei auton lasit ole jäässä, kuten tänä aamuna. Ois huomenna tarkoitus käydä äitiliinin nimpparikahveilla viemässä pieni puketti hänelle :) Saa nähä, onnistuuko reissu sitten ja mihin aikaan.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Tänään Se varmistui

Kyllä vain. Tänään sain varmistuksen asiaan, että minä olen syysuun kirja-arvonnan voittaja.
Onneksi osallistuneita oli vain 11, jotenka vielä ois tiedossa 8 kirjaa, sillä tänään tuli yksi opus postin tuomana. Jos joku ihmettelee, että minnekäs se yksi opus sitten menee, no voittaja tietenkin saapi sen valevoittajan osoitteen ja minä olen jo kahden kirjan paketin lähettänyt valevoittajalle. Että sellaista juttua.

Minulla on tuolla pikapuuro kehkeytymässä, keitin siis puuroveden ja lautaselle vain pikahiutalepussin sisältö ja kiehuva vesi niskaan ja hetken aikaa odotellaan. Se on mustikka,vadelma, omenapuuroa. On niin käteviä ne pienet pussukat, vaan aika tyyriitä verrattuna oikeisiin kaurahiutaleisiin, joita niitäkin on kyllä minulla, mutta ihan vaihteluksi ostin kerran kaksi laatikkoa pikahiutaleita, joissa on muistaakseni 6 pussia paketissaan. Niin helppoa, ei tarvitse, kuin odotella se vartti, jos sitäkään. No, ehtii hiukan jäähtyä, sit puuro nassukkaan ja kenties lähden lenkille. En tiiä vielä. Jos sattuu huvittaan. Aurinko ainakin alkaa paistaa, jotenka komia päivä on tuloillaan. Asteita oli tuossa kasin aikoihin jotain reilu neljä vain.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Naapurin koira räkyttää

Kello on jo yhdeksän iltasella ja vissiin naapurissa on vain koira kotona, sillä on nyt pian puoli tuntia yhteen menoon haukkunut.
Täällä meillä alkaa hiljaisuus kympiltä ja sen jälkeen ei saisi kuulua suurempia huutoja tai haukkumisiakaan. Katsoin uteliaisuuttani, että naapurit lähtivät jo päivällä yhden aikaan jonnekin ja koiruus on siis ollut yksin jo kahdeksan tuntia sisällä. Ei siis mikään ihmekkään, että haukkuu. Varmaan on jo kova kusihätä raukalla :/

lauantai 3. lokakuuta 2015

Mesoamisen jäläkeen on aina rauhallista

Eilen oli kyllä hurjaa mylläkkää, tuuli riepoitteli puita ja lehdet saivat kyytiä. Oli Valio-myrsky. Oikein kunnon pölläkkää koko päivän, vaan meidän mäjellä ainakin pysyivät sähköt koko ajan, ei ollut katkoksia.
Velipoitsu kävi eilen illalla kylässä muksujensa kanssa ja sain antaa heille kaikille paketit. Pikkuveikallani oli tässä äskettäin synttärit ja olin tehnyt hänelle sukkaset ja hänen pojilleen myös sukat. Niitä tarvitaan aina ja kaikki kolome vetäsivät mieluusti villasukat jalkoihinsa. Ja mie olen onnellinen, sillä sukat olivat juurikin sopivat, mutta huomasin, että tälle vanhemmalle poijalle oisin saanut kutoa jo 12 silmukkaa puikollaan. No, onneksi on tulollaan hänen synttärit ja joulukin on lähestymässä, niin tätihän kutoa possauttaa uudet ja isommat sukkaset :)
Tänä viikonloppuna saan taas viettää laatuaikaa itseni kanssa, Miehellä oli niin paljon hommaa, että siirrettiin suosiolla tapaamista tämän viikonlopun ylitse.
Eilen aamupäivästä tulitosiaan oltua siellä kirjapiirissä ja mikä onni, että jaksoin lähteä sinne, sillä oli mukavaa kuulla toistenkin mielipiteitä kyseisestä, Ihmisen osa-kirjasta, jonka on kirjoittanut Kari Hotakainen. Ihan hyvä opus se oli, vaikken niin fanitakaan Hotakaista. Kirja oli kirjoitettu kyllä jotakin niin siihen tyyliin, että pidemmänkin ajan jäläkeen tarinaan pääsi mukaan.
Kirjapiirin jäläkeen tuli käytyä ässämarketissa tekemässä pienet ostokset. Ostin jo isukeille, sekä biologiselle, että isäpuolelle, samanmoiset kortit nyt tänä vuonna. Korttien kannessa on Karvinen hih hih :)

Tänään vietän pyykkipäivää, kone pesee ekaa koneellista ja sitten pesen vielä lakanapyykinkin.

Niin, sain pikkuveljeltä eilen sen Voicen Retroperjantai-cd-levyn! Oli voittanut Voicelta ja saanut kaksi samanmoista levyä, hän kun ei kuulemma kuuntele cd-levyjä, niin antoi toisen levyn kaverilleen ja toisen toi minulle. Voi että mie olen niin onnellinen, sillä tuota levyä olin salaa mielessäni haaveillut hankkivani, kun ois jossain vain tullut vastaani ja nyt sain sen velipoitsulta <3 Ihanaa!!!! Täytyy tänään kuunnella sitä ja kutoa sukkasia <3

Aurinko muuten paistelee täällä ja mittarissa, auringon vielä ulottumattomissa näkyi äsken olevan vain reilu viisi astetta lämmintä. Kyllä se on ihanaa syssyä jo <3 Mii laikii <3 A lot!!!!!!

Tänään iltasella voisi vaikka poltella kynttilöitä <3

Mukavaa päivää!!!! Have a nice day!!!!!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Voitinko vaiko enkö?

Tänään posti toi mukanaan yhden kirjan ja viestinä kortissa oli, jotta onnittelut syyskuun kirja-arvonnan voittajalle. Olin listalla osallistuja numero 9 ja taisi voitto napsahtaa kohdalleni, nyt toistamiseen, kun ensimmäisen kerran voitin 2011 vuoden syyskuun arvonnan. En silloinkaan tahtonut uskoa voittoa todeksi, vasta kun kaamea kirjasade alkoi, sillä osallistujiakin oli lähemmäksi 30 silloin.
No, katsellaan tässä nyt rauhassa, että mihinä suuntaan lähtee menemään ja sitten pitää laittaa lokakuun arvonta pystyyn. Miksi se pitää sanoa, että pystyyn? Miksei joku muu kuvaavampi sana ois oivallinen?
Tässä odottelen, että pääsen tuossa ysin pintaan lähteen toimistolle, siis mielenterveystoimistolle, kun tänään on kirjaryhmä ja käsittelyssä jo aikoi sitten luettu Kari Hotakainen ja Ihmisen osa. Nyt pitää hakea rahkaa syötäväksi, kun en pystynyt pahemmin kahvia juoda.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Ihanaa iltaa


Tämä on sinulle! Lue tämä loppuun asti! Lähetin sinulle enkelin huolehtimaan sinusta mutta se palasi takaisin ja kysyin siltä "miksi"? Enkeli sanoi, "enkelit eivät huolehdi muista enkeleistä"! 20 enkeliä on elämässäsi. 10 nukkuu, 9 heistä leikkii/touhuaa ja yksi heistä lukee tätä viestiä. Jumala on nähnyt vastoinkäymisesi joidenkin asioiden kanssa ja Jumala sanoo että ne on nyt ohitse ja siunaukset on nyt tulossa sinun kohdallesi. Jos uskot niin Jumalaan niin lähetä tämä viesti 14 ystävällesi, minä mukaan lukien. Jos en saa sitä takaisin, arvelen etten ole yksi niistä. Niin nopeasti kun saat 5 vastausta, joku jota rakastat yllättää sinut....ei ole vitsi! Lähetä tämä viesti eteenpäin. Älä ohita sitä! Sinua testataan ja Jumala tulee laittamaan kuntoon kaksi isoa asiaa tänä iltana toivomuksestasi. Jos uskot Jumalaan, tiputa kaikki ja ohita HUOMENNA ON ELÄMÄSI PARAS PÄIVÄ. ÄLÄ KATKASE TÄTÄ KETJUA. LÄHETÄ TÄMÄ 14 YTÄVÄLLESI 10SSÄ MINUUTISSA, SE EI OLE NIIN VAIKEAA. KUKA LÄHETTÄÄ TÄMÄN SINULLE TAKAISIN VÄLITTÄÄ SINUSTA.
Sain tällaisen ihanan viestin ja halusin lähettää tämän sinulle <3

Jutteluhetki takanapäin

Nyt on kuin onkin käyty juttelemassa ja huojentamassa sydäntä omahoitajan luona. Laitoin hälle jo viestin, etten mene tahi lähe lainakaan liikenteeseen, kun itken ja itken vain. Piti ottaa yksi vihreä nappi, siis rauhoittava ja sen voimalla lähdin sitten ajaan tuon parin kilsan lenkin mielenterveystoimistolle ja pääsin omahoitajan vastaanotolle.
Tulipas siellä sellainenkin asia ilmi, että greippilimsat ei oikein soveltuisi joidenkin lääkkeiden kanssa ja minähän eilen join ison mukillisen itkiessäni, sitä verigreippilimsaa. Nytpä tiedän, etten enää osta kyseistä limsaa, eikä se mitenkään hyvää edes olekaan. Eipä siis ihme, että mun pääni oli eilen ihan sekaisin ja tuntui, että oisin ryypännyt viikon viinaa. Vaan kun en ole ryypiskellyt, tosiaan muutakuin sitä limsaa vain.

Jaapa jaa, tiiä että olenko vielä suhteessa vai en. Mulla ainakin on nyt Hirrrrrrrrveen kova ikävä Miestä, mut en tiedä, mitähän ajattelee asioista nykyään. Laitoin anteeksipyyntöviestiä hälle, mutta on hiljaista. Ois niin ihanaa, jos voitais lähteä ihan puhtaalta pöydältä. Mutta saapas näkee, mihin muija menee. Tää lähtee nyt kuitenkin etsiin jotain syötävää :)

Tiistain tunteja

Odottelen ja odottelen. Tunnin päästä pääsen vasta lähtemään liikenteeseen. Aika omahoitajalle on vähän yli kaksitoista, mutta mä tykkään mennä sinne hyvissä ajoin. Joskus olen jopa päässyt aiemmin vastaanotolle.
Onneksi tässä ja nyt ei enää itketä. Olen työntänyt tapahtuneen pois mielestäni ja yritän muistella hyviä asioita. Minä en en en halua enää sekoittaa ajatuksiani menneillä ihastuksilla. Haluan täyttää mieleni mukavilla tapahtumilla Miehen kanssa. Sekin, kun sain maaliskuun pahojen päivien aikaan Rakkaalta Mieheltä kauniin, sydän kaulaketjun ja se on ollut siitä lähtien kaulassani. Eilen oli kyllä niin paha päivä, että koko ketjukin tuntui ahdistavalle. Annoin sitten vain pahojen tunteiden ja ajatusten hyökyä ylitseni, onneksi ilman rauhoittavaa nappia, sillä halusin, Todellakin Halusin Tuntea, miltä paha fiilis oikein tuntuu.
Välihuomautuksena: Harakka kävi tuossa makkarin ikkunalaudalla pomppimassa. Ei ole aiemmin tullut ikkunalaudalle, joka talon ulkopuolella on.
Niin mä sitten kävin koko tunnemyllerryksen lävitse ja nyt on sellainen rauhoittunut olotila, mutta saa nähdä, miten menee sitten siellä vastaanotolla, tulenko kotiin silimät kyynelissä ja turvonneina.

Pötköttelin sängyllä vähän yli ysiin saakka, vai puoli ysiin, en nyt enää muista moistakaan asiaa. Posti toi mukanaan hesen mainoksia, etappi-lehden ja Pirkka-lehden. Ei onneksi muuta. Ei kirjoja, jes jes jes :) Joskus voi siitäkin olla iloinen.
Olen juonut jo aamusuhveen ja syönyt purkillisen rahkaa, sellaisenaan. Ja kävin mä viemässä roskatkin veks tuossa vähän aikaa sitten.
Näin mä vaan kulutan aikaa ja tunteja. Miettien ja tuumaillen, että mitä eilen oikein tapahtui?

maanantai 28. syyskuuta 2015

Itkemisestä kipeenä

No tänään on oikein kunnolla ollut itkupäivä, mutta nyt on itkut itketty ja kaunareita odottelen täällä pää kipeenä. Ihan kuin ois viikon ryyppyreissun jäläkeen kauhee kaamee pääkipu. Jyskyttää kyllä todella mukavaan tahtiin.
Kauheesti mulla kyllä mieliala heittää kuperkeikkaa! Johan tuossa olikin ihanan mukavia päiviä pitkään iliman itkuja.
Tänään on tullut viskottua viestejä aika kiitettävään tahtiin, onneksi saapi saunalahden sivuilta laittaa joka kuukausi 40 ilmaista viestiä :) Se vähän pitää kurissa luurilaskuani. Nyt lähden jo töllöttään telkkua. Heippa taas!

Olen paha, paha ihminen

Mä olen vollannut aamusta saakka. Mä haluisin lopettaa kaiken suhdetoiminnan ja mörköillä vain yssissein ja itkeä vaan....... Niinhän mä kyllä teenkin par aikaa, silimät vuotaa kuin seulaa. Itkettää, itkettää, itkettää. En tahdo ottaa rauhoittavaa tablettia, vaan haluan itkeä ja surra. Olen paha ihminen

:(

Maanantai huokailuja

Se on sitten uusi viikko aluillaan ja minulla on täällä ison iso kahvimukillinen tuoretta suhvetta nenun alla.
Vaihdoinpa otsikon toisen sanan. Nimittäin eilisiltainen pistää minut huokailemaan ja Syvään.
Tämä oli jo neljäs "menneisyyden" immeinen, joka laittoi minulle viestiä eilen iltasella. Sainpa häneltä vähän moitteita, kun ei minusta ole kuulunut mitään aikoihin. Mitä miun oikein pittää tehhä näitten immeisten kanssa? Ja kaikki neljä on miehiä! Ja tämä neljäs on niistä se "pahin" vastus, johon vieläkin tunnen jotain mielenliikkeitä. sisälläni olevan. Hän kyllä tietää, että olen suhteessa ollut jo pidempäänkin, mutta aina vaan tarjoaa itseään minulle.
Osasin jo muutamat hetket olla ajattelematta tätä ihmistä, mutta nyt eilisten viestien jälkeen miun pieni pääni on taas niin pyörällä, että voisin vaikka huutaa, potkia ja raivota täällä, että miksi mie ees tunnen näin????
Onneksi huomenna on omahoitajalle jutteluaika, pääsee taas saamaan uutta näkökulmaa asioihin :) Jatkan nettimatkaani. Heippa!!!!!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Tuumailuja viikonlopusta

Päiväkahvi on juotuna ja alkaa olla viimoiset hetket koneella. Paljoa tästä viikonlopusta ei ole kertomista. eilisen päivän, aamusta lähtien olin kyläilyreissulla sukuloimassa. Piti käydä kummitätiä moikkaamassa Multialla, sit samalla poikkesin porukoilla ja sain nähdä toisen nuorimmaisen veljen poitsuista, ihana "Jii" 6vee :) Nimeä en halua vain jostahin syystä kertoa, joten pelkkä J kuvatkoon tätä ihanaa veijaria :) Sain häneltä karhunvatukan, kun olin poikkeemassa. Voi että oli niin suloinen <3
Kummitädillä menikin sitten muutamat tunteroiset, päivitellessä kuulumisia vähän yhtäältä ja toisaalta ja mukavaa oli, katseltiin siinä samalla töllöstä tullutta Vauva vapaalla-leffaa, joka nyt näkyy pyörivän vähän joka kanavalla, tänäänkin tais tulla kyseinen leffa. Naurettiin parillekin kohtaukselle, ihan kuin ois leffan ekaa kertaa nähäny, vaikka se oli jo varmaan kolomas kerta, kun kyseisen leffan näin.
Nyt viikonloppuna ei ollut rehvejä, joten olen saanut viettää aikaa ihan omissa puuhissani. Tänäään sain sitten taas yhdet pienet, siniset junasukkaset kudottua. Nyt mulla on sitten neljät junasukkaset, jotka pitää päätellä. Suunnitelmissa on jo uudet sukkaset. Mä olen niin addiktoitunut kutomaan nuita sukkia. Mieheltä tulikin justaan hetki sitten viesti, että mä hukun kohta sukkiin täällä.No pussissa on kolomet sukat, sit nuo neljät päättelemättömät sukat ja yhdet naisten sukat ja niin kahdet sukkaset paketissa odottamassa viemistä saajilleen. Ei niitä nyt ihan hirveesti vielä ole, enemmänkin voisi olla ja tulee vielä olemaankin.
Paketoin tuossa ennen sukkasten kutomista huomista postitusta varten kirjoja taas kassillisen matkalleen. Onneksi niissä on vain yksi iso paketti, jonka postitus pitää maksaa, taidan käydä lähettämässä sen postipisteestä, enkä laitakaan sitä automaatista, kun tui niin korkia paketti, ettei mahtuisi siihen S-mallin kaappiin automaatilla. Sitä tässä olen miettinyt, että pystyykös postipisteestä lähettään automaattiin.
Soittelipa tuossa yksi tädeistä ja ilahdutti näin ollen miun päivääni, kun sai höpistä luurissa kuulumisia sinnekin suunnalle :)
Nyt mulla on äiteen tekemää mehua mukissa, ihan kylymänä vaan ja kurkkua kostutan sillä. On muuten hyvää mustaherukkamehua :p

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

5454

Hyvää, sateista huomenta täältä läppärin ääreltä.
Mielikuvissani olen jo käynyt postilaatikolla ja edessäni höyryää mukillinen tuoretta suhvetta.
Oikeasti vasta odottelen postin tuloa ja kahvikin odottaa vasta keittimessä, en ole vielä hakenut, kun ajattelin ottaa samalla reissulla suhvetta tänne läppärille mukaan, kun tulen postilta. Nyt ei vaan kuulu, eikä näjy postiauton valoja. Onkohan se myöhässä, niin kuin on kirjoiteltu, että postitusten tulo myöhästyy syys- ja lokakuussa.
Tänne ainakin joka aamu on Tähän mennessä tullut posti jo ennen seiskaa aamusella.
Vettä kuului taaskin ropsasevan. Kuuntelen tarkasti, että koska, koska ja milloin milloin postin auto hurahtaisi. Äsken meni joku auto ikkunan takaa, mutta ei se postin autolta kuulostanut. Ehkäpä haen mukillisen kahvia. Käyn sitten myöhemmin postilaatikolla.
No niin, nyt sain kahvia nenun alle. :) Ennemmin joisin kyllä kaakaota, mutta kahvi kuitenkin piristää mua enemmän, kuin vain kaakao. En oikein välitä kahvin mausta, mutta joka päivä sitä kuitenkin juon. 
Aika ihanan hämärä on vielä näin aamusta. Aukaisin jo tuon rullaverhon ikkunasta. Tulis jo se posti. Tänään on Uutisnuotta- lehtipäivä ja pitäs tulla myös Ykköset!-lehtikin, että kyllä postia pitäisi tulla. Kunhan nyt tänne saakka ehtii. Jatkan odottelua ja päätän näpyttelyn tähän. Heippa! Ja kivaa päivää sinulle!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Voi hitsin hitsi

Mä taas valvoskelin yöllä ja sitten aloin kutoa jo uusia sukkasia, kun eilen sain veljelle synttärisukkaset kudottua. No, nyt on vuorossa veljen muksun sukkaset, samalla, mustikkapuuron värisellä langalla. Saa nähä, minkä kokoiset niistä pitääpi tehhä, kun tuleva, joulukuinen synttärisankari täyttää jo huimat kahdeksan vuotta! Äkkiä nuo vuodet vain vierii.
Muistan vieläkin sen perjantai-illan, kun veli tuli hakemaan minua katsomaan suvun uutta vauvaa ja voi, kuinka pieni hän silloin oli. Nyt jo on iso koululainen <3
Ihan tässä tahtoo täti herkistyä kyyneliin saakka <3

Mun piti bookissa katsoa sitä koirulin kuvaa, mutta kun eräs laittelee siellä kokoajan viestejä, niin jotenkin tuntui työläältä ja oli lähdettävä bookista hetkeksi pois. Jos menisi kutomaan, mutta ensin pitääpi käydä bc-sivustolla :)
Tää on niin tätä kierrän yhtä, kierrän toista sivustoa. Mutta aamusuhveet on jo juotuna :)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Taas on kudottu

Sain nimittäin justaan kudottua velipoitsulle synttärisukkaset valmiiksi. Tänään kudoin melkein kokonaan toisen sukan jalkaosan. Oli siinä väsääminen 65 kerrosta ennen kärkikavennuksia, mutta sainpa tehtyä urakan, jonka itselleni asetin nelkulta, kun aloin kutoa ja työn sain valmiiksi 10 yli 6, eli melkein meni kaunaritkin kutoen, kun en malttanut jättää kärkikavennuksia huomiseen. Huomenna saa sitten päätellä neljä lankapätkää ja paketoida sukkaset :) Ehdin kuitenkin kutoa sukkaset valmiiksi, ennen velipoitsun synttäreitä :) Hyvä minä!!!!!
Seuraavaksi kait pitäs alkaa väsätä jo veljen muksun synttärisukkasia ja siitä sitten pikkuhiljaa jo joululahjasukkasia. Saa nähdä, monetko ehdin tänä syksynä niitä kutoa. Aika näyttää :)

Mulla ei ole asiaa

Tässä vain aikaa kulutan. Uudet kesärenkaat on tilattu ja täytyy ne käydä ne torstaina laitattaan heti aamusta autoon, kun ei niitä näköjään heti saanutkaan. Siihen hommaan uppoaa muutama satanen säästöjä, oi ja voi, mutta raha pitää laittaa kiertoon.
Tänään mulla on pankille oikein jutteluaika. Olivat koittaneet soittaa mulle useasti ja viime viikolla saivat minut luuritse kiinni ja sovittiin jutteluaika näin heti maanantaille, paitsi että se on vasta parin tunnin kuluttua. Tässä on nyt ihan luppoaikaa mulla, enkä osaa oikein mitään tehdä, muuta kuin odotella vain. Oisin kerinnyt käydä postittamassa pari opusta matkalleen, mutta ei jaksa lähteä kävellen viemään niitä, Tulee hikikiki ja sit ei ole yhtään kivaa.
Mulla on oikein muistilista, mitä siellä pankissa pitää jutella ja mitä asioita ottaa hoidettavaksi. Vähän mua jänskättää sinne meno, niin kuin kaikki tuollaset viralliset menot  ja hoidettavat jutut. Mutta kait se menee ihan mukavasti.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Have a nice Sunday

Halusin vain toivottaa Oikein Ihanaa Sunnuntaita.
Olen tässä jo aamusuhveet juonut ja päätäni niin jomottaa yöllinen työskentely unissa. Olin taaskin keittiöhommissa kouluaikaan. Huh huh sentään.
Ja vuosikausien takaisista ihastuksista pitää vieläkin nähdä unta. Miksi ihmeessä???? Kysyn vaan.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Rikas elämä-opus

Tällaisen kirjasen voitin yhdestä blogista ja sain sen maanantaina 14.9.2015 postin tuomana kauniiden postimerkkien keralla.

Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2015 Readme.fi Helsinki.
Kirjoittajat Leila Saarivirta ja Martta Kaukonen.

Takakansitekstiä:
Jokainen voi leppoistaa elämäänsä. Sinun ei tarvitse hypätä oravanpyörästä kokonaan, vaan voit säätää sen tahtia niin, että pysyt paremmin kyydissä. Rikas elämä antaa käytännöllisiä vinkkejä elämänmuutokseen. Opas sisältää myös hidastajien haastatteluja, joissa he kertovat, millaista on elää itsensä näköistä elämää.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tykkäsin kirjasta todella paljon. Tätä oli niin jotenkin rauhoittavan leppoisaa lukea. Koko ajan takaraivossa raksutti, että Minä opin, Minä opin :) Jes, ihanaa luettavaa koko 203 sivujen verran :)
Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän opukseen :)

Lauantailoruja

Olin illalla rehveillä, eikä päälläni ollutkaan surupukua, vaan valkoista ja vaaleanpunaista. Kyllä, olen taaskin niin rakastunut Mieheen ja onnellinen. Mies saa minut tuntemaan onnellisuutta, joka kerran, kun saan hänen kanssaan aikaa vaan viettää.
Rehvaus meni, niin kuin aina ennenkin, kaikki alkaa kahvittelusta, että kurkku saapi lämmintä kostuketta ja kielenkannat aukeavat. Siinä turistiin niitä ja näitä, kahden viikon kuulumisia vaihdellen. Meille on syntynyt se pienen pieni rituaalirytmi, jonka mukaan rehvit aina menevät :)

Tässä juon nyt aamukahvia, viiden tunnin yöunien jälkeen, mutta tuntuisi siltä, jotta päivä ois jo pidemmälläkin. Mutta ei, kympin vähän paremmalla puolella ollaan, eli ihan hyvässä rytmissä tässäkin päivässä. Tiedän kylä, että pahemmin en tänään mitään rehki. Minä vain haaveilen ja muistelen rehvejä.

Eipä sitten ollut eurojackpotissa meidän rivissä yhtään mitään. Jo on kumma, ettei sillä tule mitään. No, tänään tulee Naapurit-peli ja lotto, että huomen aamulla on taas tarkastettavaa :)

Ei mulle sen kummosempia kuulu, onnellisen ihanaa fiilistä täällä fiilistelen <3

perjantai 18. syyskuuta 2015

Rehvi-iltaan valmistautumista

Täällä istuksin koneella aikaa kulutellen ja hiuksia kuivatellen. Kävin justaan suihkussa ja olotila on sen mukainen, ihan kuin ois tiejyrän alle jäänyt, uupunut olotila, ei suihkussa käynti piristänny mittään. Mietin tässä, että millaisen vaatetuksen tänään päälle laitan, oiskohan iltasella ihan hame päälläni ja joku kiva pusero, vai pistänkö collarit ja t-paidan. vai olenko synkän mustissa vaatteissa, onhan vielä suruaika meneillään, kun on oltu kaksi viikkoa Miehestä erossa :D Hyvää  se vaan on tehenyt, kun ei viime viikonloppuna rehvattu. Huomasin minä ainakin, että mulla on Miestä Ihan Kauhian Kova Ikävä!!!!!!!

On tänään ollut metkaa ilmaa, heräsin ukkosenilmaan ja sitä kesti jonkin aikaa. Sit rauhoittui ja hetken kuluttua jytinä ja kolina tuli takaisin. No, puoli kolomelta paistoi hetken aurinko ja kun suihkusta tulin, niin ei paistanut ja nyt taas meinaa aurinko näyttäytyä ulkona, eikä sateesta ole tietookaan. Kyllä sitä tulikin oikein urakalla, kun mulla oli Peltorit korvilla päivällä, niin niiden läpikin kuului sateen kohina. Enpä ole tänään pihalle paljoa itteeni laittannu, muuta kuin postilaatikolla piti käydä ja siellä oli vain joku Jeesus-lehti liitteineen, ei pahemmin kiinnosta nyt sellaiset lehdet. Ennemmin kirjoja luen, kuin lehtiä.

Juu, en ole pahemmin tänään tikkua ristihin laittannu, eli on ne kahdet mustat housut vieläkin korjaamatta tuolla toisella penkillä. Mut ketäs se kiinnostaa, muita kuin mua, että olen vain laiskotellut tänään. Mut niinhän ne toisetkin lakkoilee, niin mie lakkoilen omista hommistani. Nih.

Aamun olotiloja

Aamu alkaa kahvilla ja parilla karjalanpiirakalla. Sit menee pussillinen giflar-pikkupullia ja voi voi, sit tulee paha olotila ja ei kun.... En sano, mitä, mutta varmaan tiedätte mitä. Ihan, kuin ois aamupahoinvointia ja olisin raskaana, vaan kun sitä en ole. Olen vain vanha bulimikko, jolla tauti aina silloin tällöin muistuttaa itseään, vaikken sitä haluaisikaan.

Tämä aamu alkoi myös kovalla ukkosenilmalla. Satoi, jyrisi ja salamoi ja ryskäytti aika lähellekin tuossa ysin aikaan, vaan nopsaan se ilma meni nyt ohitte, sillä niin vartin yli 10 ei enää ole mitään tietoakaan ukkosenilmasta. Ja minä vanhana pelkurina vedin het kaikki ylimääräiset johdot veks pistokkeista. Muistan kerran, kun videoihin ukkonen teki piikin, enkä saanut niitä enää toimimaan, vaan piti ostaa uusi. Nyt mulla onkin sitten ollut hyvin toiminassa tuo vhs- ja dvd-nauhuri. Aika vähän vain tulee katsottua nykyään leffoja. Joskus aiemmin en osannut mitään muuta tehhäkään, aina piti pyöriä joku leffa tai töllösarja telkassa päivisin. Nyt mulle piisaa se puolituntinen kauniita ja rohkeita iltaisin ja muuta en sitten jaksa katsoakaan. Paitsi että nämä rehvipäivät on sellaisia, että silloin tulee jännityksen vallassa katsottua töllöä iltasellakin odotellessa Miestä kylään :)

Hitsi, kun mun pitäs laittaa ompelukone latinkiin ja korjata parit pöksyt, siis pitkät housut, mutta aina mä vaan työnnän tehtävää eteenpääin ja eteenpäin. Ei jotenkaan kiinnosta aloittaa pientä korjaushommaa, vaikka tiiän, että siinä ei kauaa nokka tuhise, kun ne ois korjattu. Mut pirute vie se aloittaminen on jotenkin työlästä, laittaa langat koneeseen, kääntää housut nurjalle puolen, värkätä koneen neulan alle, laskea neula ja alkaa ommella. Kone kun on tässä pöydällä. Mulla on nyt tämä läppäri täällä olkkarin pöydällä, joka on mun ruokapöytä samalla, mulla kun on vain pienen pieni kyökki, niin sinne ei mahdu mun rakastamaa pirtinkalustoa, niin pitää olla tässä olkkarissa sitten.

Juupati juu, mie taidan mennä vähän pötkölleen ja kuunteleen vaikka musakkia Peltoreista.
Siinäpä on samanmoinen kuva Peltoreista, kuin mullakin on :) Nuilla on kiva sängyllä kuunnella radioo naapureita häiritsemättä, eikä kuule heidän älämölöään :)

torstai 17. syyskuuta 2015

Kyllä toimii

Tulin  tuossa puolisen tuntia sitten kotiin "kipeän" koneen kera, joka ei enää ole kipeenä, ystävätär sai kun saikin tämän windows kympin toimimaan. Mutta meni siinä aikaa. Menin heille aamulla jo puoli kympiltä ja pääsin lähtemään puoli kahden aikoihin. Eli muutamat tunnit siinä vierähti, vaan nyt on kakkosläppäri kunnossa. Hieno homma :)
Nyt vaan pitää mettästää jostain koneen uumenista miun tarinat ja laittaa nekin muistitikulle. Sitä menen nyt tekemään.

Torstaita vaan

Jo on pimiä aamu taas tämäkin.
Putsasin vähän blogiseurantalistaani ja jätin vain tärkeimmät blogit listalle.
Tässä mä odottelen, että voisin lähtee liikenteeseen ystävättären luokse, hän on nettikonenero ja toiveena ois saada siis tuosta kakkoskoneesta se hitsin Windows 10 päivitys pois. En tiiä, kuinka se tehhään, mutta toivottavasti onnistuu ja miun rakas kone "paranee" ja saan sieltä kuvat ja tarinat ehjin nahoin talteen :)
Sillä reisssulla meneekin vissiin hurumycket aikaa, eli koko päivä vissihin. Tai mistäs minä tiiä, kuinka nopsaan sellainen päivityksen poisto kestää.
Meinasin käydä mennessä kaupassa, ostamassa jotain kiitoslahjaa ystävättärelle. Saa nähä, mitäsit keksinkään.
Että tällaista tänään.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Aina ei voi kaikkia miellyttää

En halua olla täällä blogissani mielin kielin ihmisille. Kuten olen kirjoittannu, tämä on minun sydämeni purkautumiskeino, ei mikään lukijoiden kalastelujuttu.
Olen sitten rasisti, vaan tarkoitin sitä, että kun nyt en ole ittekään mikään mallimittainen tai missikasvoinen, olen siitä suvaitsevainen, etten katso erilaista ihmistä heti kieroon.
Kylläpä ne suomalaisetkin osaa raiskata, nimimerkillä kahdesti sen kokenut ja rikkirevitty.
Itse en niin seuraa uutisia, mitä nyt facebookin kautta eri ryhmien päivityksiä, niin kyllä siellä suuremmalti on negatiivista juttua ollut. Ihan joka tuutista sitä on suollettu. Siksipä en oikein tiedä, mitä mistäkin ajatella, mutta eiköhän edellinen kirjoitus tuonut jo julki sen, mitä tarvitsikin.
Minä, lähemmäksi 40 vuotta olen koittannu miellyttää ihmisiä ja läheisiä. Enää en niin tee, tai jos teen, niin teen sen sydämestäni, en pakosta. Koitan olla siinäkin jutussa itsekäs. Ja itsekäs saapi olla.

Mielipiteeni(kö?)

Paljon on tullut puhetta viime päivinä, että meinaa pikkuisen neidin pienen pieni pää mennä ihan pyörälle. Mikäkökö on minun mielipiteeni asiaan? Sitä en oikein tiiä. Toisaalta pelkään ja toisaalta hyväksyn asiat niin kuin ne sitten kulloisellakin hetkellä menevät. Kyllähän asiat ovat niin, että ne eivät ole olleet koskaan näin tai nuin. Ja Naisella on lupa vääntää ja kääntää mielipidettään niin kauan, kun hän itse tahtoo.
Täytyy kyllä ihmetellä, että Miksi Juuri Nyt nämä kaikki asiat tulla ryöppyävät joka tuutista ulos ja oikein kunnon tohinalla ja pöhinällä. Tulee sellainen mieleen, että pysäytettään koko maailma olemasta ja hukataan itsemme suohon. Vai mitä?
En tiiä. Pelottaa ja kauhistuttaa, että minne tämä maailma on oikein menossa? Ihmisiltä viedään rahat ja pakolaisia tuuaan maahan enemmän, kuin laki sallii ja sit he kansoittavat tämänkin tantereen ja ryhtyvät urakalla raiskaamaan, hakkaamaan ja tekemään rötöksiä, kun haluavat aina ja vain aina lisää ja lisää helppoa rahaa. Hui ja Hui ja Hui kauhistus!

Olenko minä rasisti????? Kenties epäuskoinen asioiden suhteen. Ensin pitäisi hoitaa oman maan kansalaisten asiat kuntoon ja sitten kenties ehkä sitten vasta alkaa syytää rahaa muille. Vaan ei, täällä tehhään, niin kuin itte tehhään.

Minä olen ainakin sitä mieltä, etten ala millekään ulkomaan eläjälle kutomaan ilmaisia sukkia, kun on lähipiirissäkin palelevia varpaita näin syksyn tullen ennen talvea. Olenko tässä asiassa rasisti? OLEN! Ja saan ihan rauhassa ollakin!

Minua suututtaa, vihastuttaa, raivostuttaa!!!!!!!!! Perrrrrrrrrrrjantaikin on vasta tulossa.

Että minnuu ottaa kupoliin!!!!!!!

Miksikökö tätä kirjoitusta näpyttelen tänne? Ihan vain huvikseni, kun en viitsi bookissa avautua liikaa, etten hetimiten saa rasistin leimaa otsaani. Minä olen aika hyvin pitkälti suvaitsevainen ihminen, enkä katso virasta kieroon, mutta tänne on pakko päästä tuulettaan ajatuksiaan.

Suomi suomalaisille!!!!!!!!!!!!!

Olenko minä oikeasti Minä? Kyllä ja vain Kyllä minä olen Minä, Ihan Itte!!!!!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Oman elämäni sihteeri

Olen tänään saanut puolen vuoden laskulappuset mapitettua - Jippiiiiiii!
Olen lukenut kirjaa, Todellakin Hyvää Sellaista.
Olen kutonut junasukkasiin kantapäät ja seuraavaksi olisi edessä työn sivustoilta silmukoiden kerääminen puikoille, mutta halusinpas tulla hetkeksi aikaa tyhjäämään ajatuksiani tänne nettimaailman pyörteisiin. Täällä kun on aina niin hurjaakin hurjempi meno.

Juu, kyllä minä seuraan muidenkin blogeja, vaikken aina ihan jaksa vierailla heidän sivuillaan. No juu, sit ei tule mulle blogikäyntejä, mutta hälläkö väliä. Tämähän on vain minun ja Vain ja Ainoastaan Minun sydämeni purkautumiskeino, kun saan kirjoittaa ajatuksiani koneella ja haaveilla, että joskos saisi joskus Sen Oikean kirjankin kirjoitettua. Rääpäleitä on kaksin verroin, vaan olen välillä miettinyt, että jos nämä rääpäleet yhdistäisi jollahin pienellä punaisella langalla ja koostaisikin niistä yhden IIIIIIIIson tarinan. Tällä hetkin se on haave vain.

Loppuviikosta olen menossa ystävättären luokse kakkosläppärin kera kyläilemään, joskos hän saisi poistettua tuon pirullistakin pirullisemman Windows 10-päivityksen ja saisi tilalle entisen windowsin, taiskos se olla kuutonen vai peräti seiska. En varmaksi muista enää. Kuitenkin tuo kakkoskone on ostettu 2013 kesällä, eli ei se vanha vielä ole. Tälle uudelle, eli kolmannellekin läppärille on tarjottu windowsin 10-päivitystä, vaan enpä lähde enää siihen höynäytykseen. Se sai tuon kakkoskoneen ihan juntturaan, pirute vieteen :/ Nyt miullahin on sitten ärtynyt olotila, kun piti alkaa ajatella tuota windowsin päivitystä. Älkää hyvät ihmiset menkö itte päivittään konettanne Windows 10-päivityksellä!!!!! Siitä ei hyvää seuraa!!!!!!

Ei kait mulla muuta, sihteeri kiittää, niiata niksauttaa ja poistuu paikalta. Hei vaan hei!!!!!

Rikas elämä-kirja saapui

Sain blogiarvonnan voitto-opuksen tänään, ihan äsken kävin postilaatikollani ja siellähän oli kirjapaketti kauniiden postimerkkien kera :)
Tästä se alkaa, Rikas elämä :D
Ei mulla muuta, kahvia tässä koitan juoda ja saada itseni hereille.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Sunnuntain ajatuksia

Tässä sitten koitan jotain kyhätä kasaan ajatuksiani, kun tulee lirpakkeita tekstin eteen. Onneksi on akku täysi tuossa Ufissa, saattoi ottaa johdon irti koneesta. Se näköjään aina tuottaa lirpakkeita, kun on täysi ja saattaa irrottaa johdon koneesta ja viedä koneen vaikka toiseen huoneeseen, mutta sitä en nyt tee.
Heräsin vasta kympin aikaan oikein kunnolla, jatkoin siis taaskin uniani parilla tunnilla, kun ei huvittannu vielä kasilta aloittaa sunnuntaiaamua, vaikka heräsinkin silloin ekan kerran. Ihanaa oli saada vielä unta, vaikkakin Peltorit korvilla, voicea kuunnellen.
Tänään olen ihan vain kotosallani, koitan lukea ja vähän kutoa junasukkia, tällä erää menossa mintunvihreät pienet junaset :)
Juu, kivaa päivää sinne ruudun toiselle puolen!