perjantai 29. toukokuuta 2015

Sateinen perjantai

Käväsin sitten vihdoin ja viimein ihan issesein tuolla Keskisellä ostamassa vihdoinkin synttärirahoilla haaveilemani peitot ja tyynyt ja huomasinpas siellä lankaosastolla, että olt tullut turkoosia seiskaveikan lankaa, niin johan sitä tuli otettua mukaan peräti neljä kerää, vaikka hinta vähän päätä huimasi, alle neljä euroa kerä :) Olen Erittäinkin tyytyväinen ostosreissuuni. Meno sinne jänskätti, että löytyykö parkkipaikkaa, vähän aikaa siellä saipi sompailla ja etsiä, kunnes löytyi. Ei mulla kauaa ees reissulla mennyt, kun en turhia haahuillut siellä :) Jäikin vielä lahjakortille jotain parikymppiä, että saapi seuraavalla kerralla sitten loputkin kuluttaa :) Kun keksii jotain hyödyllistä ostamista.
Nyt vietän ihan yksinäisen viikonlopun, kun Mies halusi kaipailuviikonlopun, niin ei sitten rehvata koko viikonloppuna. Saa olla ja ihmetellä ja vaikka kutoa yötä myöten. Mulla on siniset unisukat tekeillä, ihan issellein. Olen jo sukkaosassa kutomassa, vielä sellaiset 35 kerrosta ja loppukavennukset ja päättelyt, niin pääsee uuusia sukkia, tai jotain kivaa kutomaan.
Täällä alkoi kivasti sataa vettä, kun tulin kotiin, nyt käypi oikein kohina, kun sataa niin. Ihanaa :) Minä tykkään sateesta!!!!!!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Vauvakuumeilua keväällä

Täällä sitä ollaan ja hengissä vielä, vaikka psykiatrin vastaanotolla kävinkin maanantaina ja enhän minä kovin hohdokkaita uutisia sieltä saanut. Alkoi pelotella huostaanotolla, että se on edessä pahimmassa tilanteessa. Se vaan särähti mun korvaani niin, että itkin koko maanantai-illan sitten. Helpotti edes hiukan, kun Mies soitti, mutta vain hetken. Sitten taas vollasin silimät päästäni. Ihan niinkuin mä olisin sitten sen vauvan kanssa ihan kaksin vain, ettei mulla ketään olisi tukemassa ja auttamassa. Mutta onhan mulla herranen aika sentään Mies!  Se on jo suuri apu kumminkin. Mutta joo, huostaanotto varmaan hitsi vie on heti kyseessä. Mutta joo, eipä nuo kommentit hailentaneet minun vauvakuumeilua. Lekuri vain sanoi, että ois sitten vauvan tullessa ajankohtaiseksi, tilattava uusi aika lekurille ja sitten vasta käytäisiin lääkkeet läpi. Pirkale sentään ja ärrinmurrin, kun toivoin, että nyt samalla kertaa ois saanut hoidettua senkin asian ja päässyt tosi toimiin, vaan ei, aika loppui kesken ja pitäähän asiaa vielä haudutella Miehen kanssa. Että tällainen lekurikäynti tällä erää. Näillä eväillä mennään. Pasha, sanon minä!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Tiistakiaamua!

Tarkoituksella kirjoitin tuohon,jotta tiistaki :) hih hih :)
Täällä on jo aamukahvi juotuna ja postikin haettuna. Tuli mainoslehtinen ja yhdeltä ystävältä kirjapaketti ja sieltähän tulla tupsahti esiin toivekirja, jonka muistaakseni olen lukenutkin, mutta jonka halusin pysyväishyllyyni, nimittäin Jane Greenin Kirjaflirttiä. Kaikki kirja-aiheiset kirjat, kun ovat Niiiiiiiiin ihania <3 No, nyt mä sen sitten sain :) Kiva, kiva!
Tässä ois reilun kolmen tunnin päästä lähtö kylän kautta ystävän luokse päiväkahville. Emme ole rehvanneet pitkään pitkään aikaan oikein kasvotusten ja nyt sitten vihdoin sattui olemaan vapaata molemmilla, että rehvit pistettiin heti allakkaan. On mukavaa mennä tuonne vähän matkan päähän, eli autolla lähden liikenteeseen, käyn eka keskustan kautta, jos keksin jotain viemistä hänelle, sillä on niin kauan aikaa, kun viimeksi olemme nähneet, että kivaa on jotain pientä muistoa viedä hänelle. Hän on vähän niinkuin "oppiäiti" minulle, on siis minua paljon vanhempi nainen, mutta hyvin tulemme juttuun, olemme tutustuneet yhteisen harrastuksen, eli tuon kirjoittajaseuran myötä. Ihan mukavaa päästä juttelemaan kivoja asioita ja ei niinkään kivoja, sillä meillä on aika monimuotoisia keskusteluja aina, että kiva kiva vaan :)
Niin, en mä eilen missään terveyskeskuksen lekurin juttusilla käynyt, vaan psykiatrin juttusilla, juteltiin tuosta vauvakuumeesta ja lääkkeistä. Olihan se aika avartava keskustelu sekin ja illalla tuli itkettyä pitkät itkut, mutta tänään on mieli vähän parempi, onneksi.
Vauvakuume edelleenkin vaivaa, ei se ole kadonnut minnekään. Loppuviikkoa odotan, että pääsen Miehen kanssa kasvotusten juttelemmaan.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Maanantaiaamua

Täällä on ihanan sateinen aamu ollut tänään, minä niin tykkään sateesta.
Tänään onkin jänskättävä päivä, sillä mulla on iltapäivällä aika sinne omalääkärin juttusille. Pitää kysellä vähän, että miten alkaa toimia, kun ei tämä jäytävä vauvakuume ota lakatakseen nyt lainkaan ja uskaltaako alkaa puuhata pikkuista. Siitä lääkityksestä pitää kysellä, että voisikos sen lopettaa, vai mitenkä pitäs tehhä asian suhteen. Kun en haluaisi kuitenkaan heittää vauvahaaveita romukoppaan, vaan nyt kun se todellakin on ollut piinaavana jo monen monituista kuukautta, niin oishan se jännää koettaa onneaan, että joskos se sitten kuitenkin nappaisi.
Kyllähän mä Miehen kanssa juttelin tulevista häistä, mutta inhottavaa, kun Mies ei vielä ihan osannut sanoa täysin varmasti, että pääseekö hän lähtemään kyseisiin juhliin, lahjaan hän kuitenkin osallistuu, mikä on totta vie ihana asia. No, jospas hän tietäisi työhommista loppuviikolla hiukan paremmin jo. Ainakin hääparille on ilmoitettava loppuviikosta, että lähteekö ja kuinka monta lähtee. Se on niin tarkkaa.
Mä olen niin iloinen, sillä olen saanut tuolta kaksplussan sivuilta uuden meiliystävän itselleni. vaihdetaan kuulumisia aina silloin tällöin ja kirjoitellaan jo aika henkilökohtaisiakin asioita. Kiva juttuhan se on, että vielä tällä ikää löytyy uusia ystäviä, vaikka välimatkaa onkin aika runsain mitoin, että ei ihan kahvittelemmaan pääse. Mutta mukavaa on meilejä hänen kanssaan kirjoitella :)
Mitäs sitten? selekä on taas aika kipeenä, vaikka oli jo viikonloppuna parempi, mutta kait tämä vesisateinen ilima vaikuttaa nuihin kipuihinkin, ikävää, niin ikävää.
Tänään mun on käytävä pankilla hakemassa laskun maksulappuja, kun ne on päässeet loppumaan. Sit on käytävä apteekissa hakeen lisää lääkkeitä varastoon,, jos niitä vaikka joutuu vielä käyttämään. Jotenkin mua inhottaa mennä kylille. Ois niin kivaa vaan tulla suoraan sieltä lekurin juttusilta kotiin, mutta ei niin ei, se on pakko mennä kylän kautta. No, näihin kuviin ja tunnelmiin. Mukavaa uutta viikkoa sinulle!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Sateista huomenta

Täällä olen aamusuhveella ja mietin tulevaa päivää.
Minulla on parturiin aika tänään varttia vaille 1 ja vielä en tiiä yhtään, että mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Ainakin alaselkään ylettyvät hiukset tulevat lyhenemään roimasti, varmaan tuohon hartiapituuteen saakka. Lyhyttä lettiä en saa laittaa, vaikka vähän saattaisin halutakin. Mies ei nimittäin tykkää, naisella pittää olla pitkät hiukset :) Parturikampaamo, jonne menen, on minulle entuudestaan ihan uppo-outo, eli tuli tarve etsiä uusi parturipaikka, kun luultavasti edellinen, jossa kävin, on jäänyt eläkkeelle. Vähän minnuu kyllä jänskättää, että kuinka tulee uuden kanssa juttuun, mutta uskoisin, että ihan mukavasti juttu lentää, kun hän kerta soitti minulle viime viikolla takaisin, kun yritin ensin tilata aikaa ja hän ei vastannut soittoihin, sitten laitoin viestin luuriin ja hän soittikin minulle seuraavana päivänä ja sovittiin tämä tän päivän aika. Mukavasti ainakin luurissa juttu luisti. Että kait mä voin olla ihan luottavaisin mielin, vaikka tietenkin uusi ja outo aina tuppaa jänskättämmään.
Kyllähän minä jatkan kirjoittelua täällä uudessa blogissa ihan samaan tahtiin ja samaan malliin, kuin edellisissäkin blogeissani ja tänne en edes laittele mitään mainosten sallivuutta päälle, niin pysyisi toivottavasti puhtaana blogi. Pitää vain järjestellä, kenties, joku päivä, oman näköiseksi tätä ulkonäköä, mutta antaa nyt mennä näillä puitteilla jonkin aikaa. Ei muuta kun ihanaa päivää!

maanantai 18. toukokuuta 2015

Tuija Lehtinen: Suklaapolkuja

Seven-pokkari, huutonetistä joskus ostettu, 255 sivua, toinen painos, ekan kerran ilmestyi 2008, WS Bookwell Oy Juva 2009.

Meteorologi Elsa Karimon makuuhuoneessa vallitsee tasainen matalapaine. Hänen ekologimiehensä Turo Marttilan mielenkiinto suuntautuu Elsan ennakkoluulottomista viettely-yrityksistä huolimatta lähinnä ötököihin, joita hän reissaa tutkimassa maailmalla.
Oman mausteensa suhdesoppaan tuovat Turon 12-vuotias tytär Riia-Roosa puistattavine lemmikkirottineen sekä naapurissa asuva komistus Sinuhe, johon Elsa tuntuu törmäävän hämmentävän usein.
Elsa yrittää parhaansa, mutta Turo vaikuttaa yhä etäisemmältä. Voiko nainen pärjätä perulaiselle lantakuoriaiselle? Vai kannattaisiko elsan etsiä intohimoa hiukan lähempää?

Omat tunnelmat kirjasta: Aloin lukea tätä lauantaina, kun halusin jotain helppoa luettavaa, kun kaksi edeltäjä-opusta ei oikein sytyttänyt minun lukuhalujani, niin tämä soveltui juuri nyt luettavaksi, kuin nappi otsaan :)
Tässä oli kyllä herkullinen tarinan juoni, eli mies hivuttautuu melkein huomaamatta kuvuioista pois ja emäntä ihastuukin nuoreen tanssijamieheen. Tykkäsin lukea tätä opusta ja loppu menikin sitten ahmimalla, että kuinka ja kuinka tässä nyt lopulta käykään? Tuleeko mies takaisin kuvioon, vai viekö nuori tanssijamies voiton? Niin, siinäpä pähkinää purtavaksi. Lue, jos haluat tietää :)


Hei vaan hei!

Täällä sitä ollaan ja tänne sitä taidetaan jäädä. :) Nyt pitää vain sitten jossakin vaiheessa muokata blogin ulkonäköä, mutta nyt se saa jäädä tällaiseksi.