tiistai 28. heinäkuuta 2015

Neljän viikon urakointi ohitse

Sain, kuin sainkin tänään tuossa hetki sitten pääteltyä pitkävartiset sukkaset, mallia polvipituus. Kutomisen aloitin 30.6., eli neljä viikkoa niiden kimpussa vierähti: varsia kudoin sen kaksi viikkoa ja kahden viikon sisään sain myös toiseen sukkaseen kantapään tehtyä. Sit tulikin kutomiselle stoppi, kun alkoi kädet rempata, ensin puutuili vasen käsi ja nyt on jo pari viikkoa kulunut oikean käden rempatessa. Mutta kuten todettua, ei tuo pikkurillin puuduksissa olo haitannutkaan kutomista. Se oli vain viitsimisestä kiinni. No, eilen ja tänään ahkeroin oikein kunnolla ja nyt on sitten sukkaset kuvattukin muistoksi, jos sattuvat lähteä maailmalle. Laitoin jo sukkien mahdolliselle saajalle facessa viestiä, saa nähhä, kuinka käypi, tuleeko kaupat, vaiko ei.
Mies jo minulta tilasi yhdet sukkaset, eli heti vaan uusia suunnittelemaan, valkkasin jo mahdolliset langat sukkia varten, vaan se, että millä värillä aloittaa, on vielä kyseenalaista ja miettimisen kohteena.
On muuten kovin tyhjö olotila tällä hetkellä, kun ei ole kutimilla mitään. Saa nähhä sitten, joko aloitan tänään uudet sukkasten varret, vaiko säästänkö käsiäni ja huilaan lopun iltaa. Ei voi vielä sanoa :)

Aamuvuoro vedetty

No niin, voin sanoa, että miä olen nyt aamuvuoroni vetänyt, eli pitänyt. Tai miten sen parhaiten sanoisi. Aamusumpit on juotu, on viety roskat, postitettu pari hippakirjaa matkalleen, käyty ärrällä vaihtamassa kolikoita seteleiksi ja sain niistä 25 euroa, kannatti, sillä nyt on pussi Hiukan kevyempi ja siwassa käyty ja sukkia kudottu 10+10 kerrosta, vaikka mulla on edelleenkin oikean käden pikkurilli puuduksissa, ollut jo pari viikkoa, ei vaan tahdo parantua, vaikka kuinka olen toivonut ja odottannu.
Mitäs sitten? Jotahin ruokaa pitäs vissiin kehitellä, mutta voi olla, että pidän tänään puuropäivän, vähän tuntuu nyt niin laiskalta tunnelma tuohon kokkaamiseen, että keitän kaurapuuroa sitten, kun nälättää. Vielä ei ole nälkä, kun tunti sitten söin purkillisen rahkaa.
Aika metkaa, mulla meni saman verran rahaa tänään kauppaan, kuin eilenkin ja sain vain yhden kassillisen tavaraa ja eilen sentäs kaksi kassillista. No, tänään ostinkin kaikkee sellaista, mitä eilen en muistanut, kun ei ollut puutoslistaa mukana.
Eipä mulla tän enempää tällä erää jorinaa olekaan, tylsää päivää kulutan parhaani mukaan ja haaveilen Rakkaasta Miehestä <3

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ruokahimoja

Ensin himoitsin melkein viikon päivät suklaajäätelön perään. No, yksi päivä sitten ostin sitä ja söin itseni irti siitä, enää en sitä himoitse, ainakaan tänään.
No, sit tuli himottaan ranskalaiset. Siitä unelmoin monet päivät ja tänään ostin kaupasta pienen pussillisen ja just sain syötyä. No, eipä enää himota nekään, ei ne nyt ilman kurkkusalaattia ole minkään makuisia, ihan pottua vaan.
Huomenna ajattelin tehhä ihan oikeaa ruokaa taas vaihteeksi, jos tekisi tänään ostetuista perunoista vaikka pottumuussia, se on aina niin hyvää, että se ei koskaan tuota pettymystä, paitsi viime kerralla, ei ollut oikein maut kohdallaan, mutta jospa huomenna ois onni matkassa.
Aamulla, kun kävin kaupassa, mun ostokset teki rapiat 36 euroa. No, laitoin pelikoneeseen 2euroa, eka voitin 1,60 ja sit ropisi vielä 10 euroa lisää :) Kannatti koettaa onneaan, kun lähdin, niin sain sen 11,60e takaisin pelikoneesta :) En jäänyt loppuun saakka pelaamaan, eli kauppaan meni reilut 25 euroa, jos mä nyt oikein laskin :) ihan kivaa, mutta kun unehtui monetkin jutut ostamatta, että seuraavaksi pitää lähteä listan kanssa kaupalle. Jäi ostamatta kahvi, soijarouhe ja se kurkkusalaatti. No, mutta hyvin olen pärjännyt ilman nuita tän päivää :)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Minne Rakkaus on kadonnut?

Miksi en tunne Rakkautta? Minne se on voinut kadota????
Mua vain itkettää koko ajan ja tuntuu siltä, ettei tunnu oikein miltään. Näinkö nopeeta tunteet laantuu mulla??? Miksi, oi miksi näin on käynyt?
On kuin lehmän häntä laskusuunnassa. No, onhan tässä viikkokin lopuillaan, jos ne tunteet siitä nousisi uuteen vauhtiin uuden viikon myötä.
Vaikka nyt tänä viikonloppuna ei ollutkaan rehvejä, niin on tunne, että mulle ei yksi "tyhjä" viikonloppu kyllä vielä piisaa, että tarvitsen toisen "tyhjän" viikonlopun itselleni. Ainakin nyt mennään sellaisella fiiliksellä, mutta mullapa tunteet ja olotilat muuttelee muutenkin niin vallatonta vauhtia muotoaan, että voi olla jo keskiviikkona uusi ääni kellossa.

Sateista huomenta

Ihana ilima ulkona ja miun ei ole tarvis lähteä minnekään. Saan vain olla kotona.
Tässä olen aamukahvilla, yökahvin join kolomelta ja kudoin sukkia viiteen saakka, ei vaan uni meinannut tulla silimään heräämisen jäläkeen.
Mitäs, eilen tuli käytyä juhlistamassa veljen muksun kuusivee synttärit ja muuten vain ollut kotona vain. Ei ollut rehvejäkään nyt viikonloppuna.
Eipä mulla muuta. Jospas ois mukava sunnuntai :)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Sainpa tänään puhelun

Mies kertoi mistä soitti, mutta ei päässyt kertomuksessaan niin pitkälle, että oisin jaksanut kuunnella,mitä asiaa hänellä oli, vaan löin kylmän rauhallisesti luurin hälle korvaan, kun en kerta kaikkiaan jaksanut kuunnella hänen selostustaan. Näin tyly olin tänään. Alakoi vaan vituttaan, kun ei ollut kukaan, jolla ois ollut Just Mulle Oikeeta Asiaa.

Cecelia Ahern: Sadan nimen mittainen matka

Rakkaalta Mieheltä sain pe.3.7.2015, viikolla esittämästäni pyynnöstä :) Gummerus-pokkari, 476 sivua, toinen painos, Gummerus Helsinki, painopaikka Tanska 2015, suomentanut Terhi Leskinen.

Takakansi: Toimittaja
Kitty
Loganin ura on tuhoutunut skandaalissa, kun hän on julkaissut vääriä tietoja ja hänellä tuntuu olevan vihamiehiä joka puolella. Sitten häenen vanha toimittajaystävänsä Constance pyytää kuolinvuoteellaan hänen hakemaan toimistostaan sadan nimen listan ja pian Kittylle lankeaa hänen elämänsä tärkein tehtävä: hänen on jäljitettävä ja tavattava kaikki mystisen listan ihmiset sekä kekskittävä, millaisen elhtijutun edesmennyt Constance oli heistä aikonut kirjoittaa.
Tehtävää ratkoessaan
Kitty
alkaa ymmärtää, miten tärkeää on kuunnella tavallisten ihmisten tarinoita. Jokaisella hänen kohtaamallaan ihmisellä on oma kiehtova maailmansa ja sadan nimen lista aloittaakin pitkän löytöretken, jonka aikana Kittylle tarjoutuu mahdollisuus päästä jaloilleen ja löytää elämälleen suunta.

Omat tunnelmat kirjasta: Tykkäsin ihan hirvittävästi tästä tarinasta, jonka aloitin ens alkuun enkunkielisellä versiolla kirjasta ja pääsin siinä sivulle 70, kunnes lopetin kirjan tahkoamisen. Sitten tuli mieleeni toivoa kirjaa Mieheltä ja hän toteutti kolme viikkoa sitten toiveeni ja nyt tämä tarina on tahkottu loppuun. Tuli tirautettua muutama liikutuksen kyynelkin kirjan loppupuolella. En osaa muuta sanoa, kuin että Ihana tarina ja varmasti meni ykköseksi tämän kesän luetuista kirjoista :)

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tämäkin päivä jo illassa

Hyvin vain selvisin koettelemuksista tänään.
Neuvolassa oli ajat myöhässä ja kun mulla oli aika 9.30, ni pääsin vastaanotolle vasta 10 yli 10 ja sisällä ei mennyt varmaan viittä minsaa kauempaa. Kaikki oli ihan ookoo, ei mitään ihmeellistä. Juu, tiedänhän mä, että painoa mulla on huikeesti liikaa ja kerroinkin, että olen seurannut tilannetta, mutta kun ei tipu, niin ei tipu. No, nyt tänään on sitten aamupainosta tippunut peräti puoli kiloa veks, että sellaista, mutta vieläkään en ole siinä luvussa, jossa olin tuossa pari viikkoa sitten, siihen on peräti kilo matkaa ja sinne mä pyrin.
Tänään taaskaan mikään oikein pysynyt sisällä, kaik mitä menee, kaik myös tuleekin. On se vaan niin ilkeetä. vettä sentään olen saanut juoduksi. Pitäs keittää ihan teetä, mutta taidan kurnasta mukillisen vain vettä ja lähteä kirjan seurana sänkyyn jo.
Viime yö meni niin, että vähän väliä heräilin ja tuntui siltä, että nyt miä olen nukkunut pommiin, herätys oli kuudelta. Sit en ois jaksanut millään nousta keittämään aamuteetä, mutta pakkohan se ol.
No, tästä päivästä on nyt selvitty ehjin nahoin ja saan olla iloinen, että pääsen sänkyyn kirjan kanssa. Hyvää yötä!

Voi, minnuu jänskättää

Kohta se on lähdettävä sairaalaa kohti ja minua jänskättää Aivan valtavasti. No, toivottavasti kaikki menee ihan hyvin kuitenkin. Pieni jänskätys vain piristää ja mukillinen suhvetta, jonka äsken join.

Torstaiaamua

On juotuna jo aamutee ja pian pitäs syödä purkillinen rahkaa, niin jos sillä saisi päivän käynnistymään niin, että jaksaa ysin pintaan lähtee liikenteeseen. On tänään "vuosihuolto" edessä ja jotenkin jänskättää, mut sit ei kuitenkaan. Se parkkiksen ettiminen jänskättää, että löytyykö autolle hyvä paikka ja kuinka menee juttelu lekurin kanssa. Tässäpä toivonkin, että päivä olisi jo puolessa välin, niin ois tuo sairaalalla käyntikin ohitse. Sitten ois tiedossa kirjoittajaseuran kokous, tasan kahdeltatoista. Saa nähä, jaksanko mennä sinne. Pitäs jossain välissä käydä kaupallakin ruokaostoksilla.
Meinasin eilen ottaa koko jääkaappi-pakastimen sulamaan, niin enhän mä piru vieteen ylettänyt jääkaapin johtoon, eli sitä ei nyt sitten saanutkaan pois päältä, vaan pakastin sulaa omia aikojaan, VIELÄKIN!
Sitä minä ihmettelen, että kuinka taas eilen oli kävijöitä se 121 kipaletta tässä miun tylsääkin tylsemmässä blogissani. Eihän täällä tapahdu mitään järkevää koskaan. Ihan kuivaa jorinaa vain ja miun omia pähkäilyjäni. Vaikkei lukijoita ole kuin kolome, niin kävijöitä on melkein joka päivä yli 20 ja eilen siis päälle sata! On se vaan ihmeellistä, että taidanpa hakea sen purkillisen rahkaa ja mussuttaa sen pois, niin voisi mennä vielä lepäilemään hetkeksi, ennenkuin maantie kutsuu.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Surullinen fiilis

Täällä mennään kyynelsilmin tätä aamupäivää.
Kävin sentään viemässä jo tyhjät pullot ja tölkit veks ja sain niistä reilut seittemän euroa rahaa. En käynyt edes ruokakaupassa ostoksilla, vaan tyhjään jääkaappiani, että saisin senkin pois päältä hetkeksi, että pakkanen sulais nopeemmin.
En tiiä, mikä sai mut surullisen fiiliksen valtaan. Kahvia tässä juon, kun aamupalaksi söin purkillisen rahkaa, mä en vaan kyllästy siihen.
Tänään yksi neljästä veljenpoijasta täyttää kuusi vee ja viikonloppuna juhlimme synttäreitä mummulassa, eli porukoiden luona. Tuli vain mieleen se, että kuusi vuotta sitten elämä oli mallillaan, kun molemmat veljet oli parisuhteissa. No, onhan nyt toinenkin veli löytänyt kaverin itselleen. Vaikka aika kulkee eteenpäin, niin siltikin mie jaksan surra. MIKSI MIKSI MIKSI???? Ei ole mun asiani surra toisten juttuja, hupsuhan mie olen, mutta siltikin itkettää.......

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Huomenta aamukahvilta

Sain kuin sainkin sitten nukuttua vielä ja heräsin vasta tuossa puolisen tuntia sitten. Kävin postilaatikolla, mutta ei tullut yhtikäs mitään postia, oli tyhyjä loota vain. No, huomenna tulee sitten lehtiä, kun on keskiviikko, tulee UutisNuottaa ja Ykköset!-lehteä.
Mitäs mä tähän naputtaisin? Mun oikea pikkurilli on vieläkin ihan puuduksissa, en tiiä, mikö siihen auttaisi, muu kuin lekurissa käynti ja sitähän mä en kyllä haluaisi.
Tässä istun aamukahvilla ja mietin, että kuinka tämän päivän kulutan, että olisi hyvä mieli. No, sitä jään miettimään ja nauttimaan aamusuhveestani.

Taas valvotuttaa

Johan sitä tuli kuutisen tuntia nukuttua ja nyt sitten valvotuttaa, ties ja kuinka pitkään.
Ei mulla oikein asiaa ole, mutta kyllä mua siltikin haukotuttaa, vaikkei uneta lainkaan.
Mitähän sitä tekisi, lähtisikö sitä sänkyyn vain odottaan unta, vai mitä.
Oishan se joskus ihanaa nukkua kunnon pitkät yöunet, mutta ei, aina pitää herätä kesken unien ja nousta koneelle. Mutta tällaista tämä on tämä minun arkeni, valvomista öisin ja päivällä väsymystä :/

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kipeenä ollaan

Että kroppani meni ihan sekaisin saamastaan kirjakarkista.
Nyt sit juodaan taas vain teetä, eikä syödä mittään.
Että näin kivasti alkoikin tämä uusi viikko. Elämä on välleen vaikeeta, ja haikeeta.

Uusi viikko alkoi kirjakarkeilla

Kävinpä jo hoitamassa asioita keskustassa, apteekissa, kirjakaupassa ja siwassa. Siinähän se sitten olikin. Nyt, sitten tuli hankittua kolme ihanaa opusta hyllyn koristeeksi, Limpopon yksityisetsiväkoulu, Lumikuningatar ja Uuden onnen jäljillä. Siinähän niitä ja ne on jo rekattu bookcrossing-kirjoiksi, mutta en tietenkään laputa niitä vielä. Jos joskus ne luettuani lähetän matkalle, niin sitten vasta saavat laput niskaansa. Mutta näin ihanasti alkoi tämä viikko ja lääkepuolikin on taas hetkeksi hoidossa.
Nyt ei ole niin väsynyt olo, kuin viime viikolla oli. Olen juonut jo aamusuhveet ja syönyt purkillisen rahkaa. Siinäpä ne syömiset tähän saakka. Mulla on tänään lätty-pitsapäivä, ostin ihan vallan kaksi pienehköä pitsaa siwasta, kun aina jaksa kunnon ruokaa tehhä. Onhan mulla vielä makaroneja tuolla jääkaapissa, että sellaisen aterian saatan syödä, mutta saapas nähhä, mitä sitten kehittelen, kehittelenkö yhtään mitään. On muuten niin hyvää ruokaa tuo rahka, että se viepi suuremman nälän mennessään.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Uupumuksen viikko

Voi että sentään, niin on kyllä tullut tällä viikolla nukuttua. Yöt on menneet ihan mukavasti unessa, mutta että vielä päivisinkin tulee nukuttua ja todella paljon. Tänään nyt sentään sain pyykit pestyä ja käytyä kaupalla ostaan veljen mukuslle synttärilahjan, varmaan juhlitaan ensi viikonloppuna tämän poitsun kuusivee synttäreitä.
Mulla on ollut loppuviikosta lähtien oikean käden nimetön ja pikkurilli puuduksissa ja viime viikolla oli vasemman käden sormet puutuneet, mutta se meni ohitte. Toivottavasti tämäkin puudutus menee omia aikojaan ohitte, ettei tartteis mennä lääkärille asiasta.
On siis todellakin ollut nopea viikko, kun suurin osa päivistä menee unien muodossa. Pian ois taas lääkkeiden jako dosettiin ensi viikoksi ja alkuviikosta on köytävä taaskin apteekissa hakeen yhtä lääkettä. Voi että kun nuista lääkkeistä joskus pääsisi eroon, ei tartteisi olla apteekin kanta-asiakas.

Tän kuun laskut hoidettu

Jes, hyvä minä, että sain vihdoin ja viimein laskut hoidettua ja ihme ja kumma, vielä jäi pariksi viikoksi myös rahaakin tilille, pahan päivän varalle. Goodi goodi :)
Olen viettänyt tänään ihan vain pyykki-ja kotipäivää, sain jopa roskat vietyä pois ja vaatteet kuivumaan koneesta, hyvä hyvä :) Olen ylpeä ittestäni, kun kuluneella viikolla en ole oikein saanut mitään tehtyä, muuta kuin nukkunut ja nukkunut vain, keskiviikosta lähtien. Eilinenkin meni ihan unen pöpperössä, mutta haitanneeko tuo mittään näin eläkkeellä, mitä sitä touhuaa ja milloin, tuskinpa vain. Tämän päivän vietän siis ihan vain kotona ollen ja aikaa kulutellen, jospas saisi vähän luettua Mieheltä saamaa pokkaria etiäpäin :)

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Olen onnellinen

Asiat on selvitetty, ei ole mitään syytä olla huolestunut. Nyt olen täydellisen varma asiasta, joka on mieltäni kaihertanut.
Tämä juttu on Meidän Juttu ja se etenee omalla painollaan aina vain hippusen eteenpäin, ilman suurempia harppauksia, ainakin tässä vaiheessa.
Onhan se hyvä, että ihmiset utelevat ja kyselevät asiasta, mutta joo, onhan se sellaista.
Eilen iltasella oli taaskin Niin ihanat rehvit, että oksat veks, poikki ja pinoon :)
Mitäs tässä muuta lätisis, aurinko paistaa ja minnuu tuppaa vain väsyttämään, ihan vain vähäsen. Taidan mennä vähän huilaamaan ja keräämään voimia loppupäivään.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Epäilykselle stoppi!

Enää anna en itselleni lupaa epäillä.
Minä luotan Tunteeseen, joka sydämessäni on tällä hetkellä.

Epäilyksen siemen

En tiedä enää, mitä ajatella.
Epäilyksen siemen on kylvetty.
Taasko se sama käynnistyy uudelleen?
Miksi en vain osaa luottaa?
Tahtoisin itkeä ja parkua, huutaa ääneni käheäksi.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kerta kaikkiaan

Ei vaan tule unitus. Johan sitä reilut kuusi tuntia tuli nukuttua ja nyt olen ollut valveilla jo puolitoista tuntia. Ei uneta, niin ei uneta.
Mulla on luurissa herätys vajaa puoli seiska, mutta enpä taida mennä unille, vasta kuin päikkäreille, jos niillekään. Serkkutyttösen pitäs päivällä tulla mun luokse ilahduttamaan olollaan :)
Tuli sukkaakin kudottua hetki, mutta sit päätin mennä kokeileen unta ja kutominen jäipi. Nyt on sitten jo aamusuhvee tuolla keittimessä odottamassa.
Ei mitenkään niin houkuttelevan tuoksuista, kun tää on vain Saludo-kahvia ja normisti mulla on Juhlamokkaa.No, päivällä täytyy ostaa kaupasta lisää kahvia ja muitakin tykötarpeita. Mä vähän luulen, että tulee menemään aika paljon rahaa :) Ei taida ihan kakskymppiä piisata ruokaostoksiin. Mut kerrankos sitä kesällä törsää :)
Oi, mun niin teköö mieli pottumuussia, oikein kunnon maitoon tehtyä ja voilla höystettyä ja siihen oikea jauhelihakastike vielä mukkaan ja salaattia ni slurps. Toivottavasti tuo toteutuu tänään päivällä. Saa nähhä, mitä serkkutyttönen asiaan sanoo, sanoo kuitenkin notta ei ei ja ei ei :D hih hih :)

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pää on onnesta pehmeänä

JUUUUUUUUU, Miä olen ihan RRRRRRRRRakastunut!!!!!!!!!! Oli ihanat rehvit eilen Miehen kanssa ja Miä olen NIIIIIIIIIIIIIIIIIN onnellinen!!!!!!!!!
Enää ei kukaan saa miun päätäin niin sekaisin, kuin oma ihana Mies <3
Rahkapurkillisella lähtee tämä päivä käyntiin ja Miehen viesteillä <3

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Sateinen perjantai

Täällä sataa vettä, kuuntelen Järviradiota ja odottelen, kun kuudelta sieltä alkaa ysäri-jukeboxi, jos sieltä tulisi vaikka hyvää musiikkia. Nyt siellä on joku tylsääkin tylsempi vanhan ajan musiikki-ohjelma, jossa kerrotaan jotain 1930-luvun asioita, ei oikein jaksa kiinnostaa, mutta annanpa olla radion kuitenkii auki tässä vieressä.
Olen vaihtanut sänkyyn vuodevaatteet, käynyt kaupalla, imuroinut, nukkunut päikkärit, leipassut illaksi kahville/teelle sellaisen marjattoman piirakan, jossa päällä vain raesokeria ja suihkussakin olen käynyt, jotta saapi hiuksia tässä samalla kuivatella. Kaikki on siis valmista rehvi-iltaa varten. Paitsi että tämä läppäri pitää sitten loppuillaksi viedä toiselle pöydälle, kun nyt tämä on tässä ruokapöydällä, kun ei mulla ole vieläkään kunnollista tuolia tuolla toisella pöydällä makkarissa. On useesti pitänyt tuoda pari tuolia porukoilta, mutta aina se vain unohtuu ja sitten vasta tulomatkalla muistaa, että Ai niin, siitä piti kysyä porukoilta. Minä, hyvämuistinen, no joissakin asioissa kylläkin, mutta en kaikissa laisinkaan.
Olisi kello jo kuusi ja alkaisi se ysäri-ohjelma.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Nyt se on loppu!

Minun päätäni ei sekoita enää yksikään toinen mies. Mie sain eilen sekavasta olotilasta niin tarpeekseni, että NYT TULI STOPPI tuollaiselle toimelle. Ei ollut ihan ensimmäinen mies, joka on sekoittanut elämäni aikana miun päätäni. MUTTA hyvä juttu, että VIHDOIN tulin järkiini. HITTO vie, miulla on ihana Mies ja suhde on jo kestänyt yli puolitoista vuotta ja sitä ei saa kukaan tulla sekoittammaan. Ei enää!
Tai mistäs minä tiiä, onko koko suhdetta ennää. TOIVOTTAVASTI ON.
Elämä heitti kiviä tielleni ja nyt mulla on vahva tunne siitä, että pahin on ohitse ja neiti on korttipakan saanut taas järjestykseen ja itkut on itketty.
Elämässäni on ollut ihastuksia ja rakkauksia ja muutama sellainen, joista on ollut tunne, että kukaan ei tule vetämään vertoja koskaan just tälle ja tälle miehelle. MUTTA kyllä vain sellainen Mies on! Niin ihana,hellyttävä, rohkea, kannustava, rakastettava Mies, että miun sydämessäni soi helisevät kilikilikellot <3
Nyt minä lähden takaisin unille, jos se unimasa tulisi vielä luokseni, tuoden ihania unia Miehestä <3

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Miksi mulle käy näin???

Viides päivä tätä kuluvaa kuuta kirjoitin päivityksen, että poistin roskiin kaikki viestit ja kuvat eräästä ihmisestä. Eilen aamulla sain ne sitten vietyä kaiken muun roskan seassa kaatislaatikkoon.
Kuinka ollakkaan, olin mennyt jo unille, taaskin jotain seiskan, kasin välillä, niin eiköhän viestiä piipannut luuriin. En heti katsonut, vaan heräsin tunnin perästä, jotain yhdentoista aikaan ja viesti oli tullut tuntia aiemmin. Se oli häneltä, jota yritän ja yritän poistaa ajatuksistani. Kysyi ihan viattomasti, että mitäs kuuluu pitkästä aikaa. Joo, johan tuossa vuosi ehtikin hurahtaa ja mie jo poistanut elämästäni kaikki häneen viittaavan. Jonkin aikaa siinä mietin ja tulin täältä läppäriltä laittaan hälle viestiä, että mites naisasiat ja muutkin menöö...en nyt muista suoraltaan, että mikä oli sanajärjestys. Sit hän kysyi, että voiko hän soittaa. Narrasin, että olen jo nukkumassa, vaikka olinkin läppärillä. Kysyin, että mistäs kenkä nyt puristaa? Niin heti luuri soi ja pirukseen mie vastasin hänelle ja juteltiin jonkin aikaa. Hepulla on talot ja vehkeet ja firmat sun muut, mutta puheen mukaan ei kuulemma eukkoa olekaan, jota kyllä epäilen, että kuinka nuori 32 vee, suht komea, urheilullinen heppunen ei saa ittelleen prinsessaa, jota hoivata, kuin kukkaa kämmenellään. Kertoili vaikka ja mitä ittestään, ihan niinkuin mainosti itteään, että tässä olen, ota minut takaisin elämääsi!
Kun puhelu oli loppu, tuli vielä viestejä perään ja joihinkin vastasin koneelta ilmaisviestejä, eipähän kulu häneen enää rahaa euron euroa.
Minä olen hänet poistanut mielestäni ja tämänkin halusin kirjoittaa tänne, kun en voi asiaa kenellekään kasvotusten kertoa.

Siis MIKSI mulle käy näin????? Että vuodenkin jälkeen joku ihminen yrittää vain tunkea mun elämääni, vaikka justaan olen hänet poistanut niin konkreettisesti kuin olla ja voi. Miksi mun pitää aina käydä läpi ne menneet tunteet ja alkaa itkeä muistoja, joita tästäkin hepusta oli reilun 10 vuoden varrelta. Varsinkin se "Kohtaaminen" Jyväskylässä keväällä 2006. Vanhempaan blogiini olen siitäkin kirjoittannu.
Nuorempi veljeni lähti mulle kevätvapaiden kunniaksi kuskin hommiin. Ensin Keskisellä, takas mun kämpille, sit Soiniin, Multia, Keuruu, Jyväskylä(Raatikellarissa Kohtasin sattumalta tämän heppusen, kun olin viikolla laittanut viestiä, että perjantaina Ehkä tulen käymään kaupungissa: Mitään ei sovittu, että nähtäis, vaan minä sekä hän kohtasimme sattumalta).
Muistan sen, että ympärillämme kiehui ja kuhisi siellä baarissa, kun halasimme. Olimme siis silloin tunteneet jo kolmisen vuotta, ilman seukkausta, vain viestejä ja soittoja silloin tällöin ja vuosi aiemmin olin saanut häneltä luuriin kasvokuvan.
Minä olin tutustuessamme jo 28 vee ja hän oli vasta 20 vee, siis kahdeksan vuoden ikäero.

Nyt piru vieteen miä olen kirjoittannu tästä hepusta jo ihan tarpeeksi, jota hän 12 vuoden tuntemisen johdosta ansaitsee. Yksi näkeminen ja muutamat halaukset. Enempää en häneltä saanut, vaikka silloin 2003-2004 vuosina jotain toivoinkin, sitten lopetin toivomasta, mitä nyt niitä tekstareita laitettiin silloin tällöin. Joo, eiköhän tämä ollut tässä.

Tällaista mun elämäni on. Miehet huopaa ja soutaa eestaas, mutta sen sanon, että en aio  TÄMÄN HETKISTÄ RAKKAUTTANI Mieheen UNOHTAA!!!!!!!!!! Miestä minä Rakastan ja odotan ylihuomista, joskos saisin hänet luokseni. Jos nyt Mies tämän luit, niin ymmärrä, että puran vain vanhoja menneitä asioita, eikä tällä ole mitään vaikutusta mihinkään muuhun. Kultaa miä Rakastan <3


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ei liika aikaisin nukkumaan

Eilinen yö meni kyllä kiville, kun heräsin vähän väliä. No, tänään sain sit nukuttua päikkärit.
MUTTA mikä kumma siinä on, että kun kello lähenee iltakuutta, ni mä tahtoisin jo unille. Ois niin ihanaa mennä nukkumaan vasta OIKEESTI joskus ysin-kympin pintaan, mut ei, mä menen jo seiskalta petiin odottaan unia.
Nyt sitten tulin ja laitoin teetä hautumaan, etten vain sortuisi vielä hampipesulle ja unille. En mä jaksa mitään kunnollista hommaillakaan. No, tulihan nyt dvd:ltä katsottua pikakelauksella Poliisinpoika-leffa, että sen tunteroisen ajan pysyttelin töllön ääressä. Jotkin kohdat katsoin leffasta ja taas pikakelauksella. Minnuu niin nyppii, kun ei oikein mikkään elokuvakaan jaksa kiinnostaa, eikä töllöstä muutenkaan tule mitään mukavaa näin kesällä. Miä vaan odottelen, että milloin Kauniit ja Rohkeat taas alkaa, mutta voi mennä elokuulle saakka ja nyt on vasta heinäkuun seitsemäs päivä. Mä en kestä!!!!! Leffoja ois vaikka kuinka, mutta yksikään ei kiinnosta ja yksin ei jaksa istua töllön ääressä kovin kauaa kerrallaan. Että tällaisia ongelmavyyhtejä mulla tällä kertaa. Nyt sain kupillisen kuumaa prinsessa-teetä. Aloitin tänään lukemaan sellaista laihdutus-opastakin, mutta saa nähdä, jääkö siitä kirjasta mitään "käteen" ja mieleen. Ihan mukavan rentoa tekstiä siinä kyllä on ollut. Sain sen kirjan viime torstaina bc-kaverilta :)

Tulin vain iloitsemaan

HYVÄ MINÄ!!!!!! Tulin justaan kokopitkältä kävelylenkiltä. Sauvat tietenkin mukana ulkoilutuksessa ja kyllä niistä apua olikin, sillä tahtoo olla kipeenä tuo oikea jalka, kävely sattui, mutta siltikin kiersin hissutellen omaa tahtiani sen lenkin, jota aina kierrän. Ja voi että miten ol voittajafiilis, kun pääs omaan kotiin lenkiltä! Ihana tunne nyt juoda kylmää vettä. Pakastin VIELÄKIN sulatuksella. Ei ollutkaan ihan ohimenevä systeemi, mutta aina hippusen voiton puolella.
Ja Miä olen VOITTAJA, kun kävin taas lenkillä, vaikka vähän tuhrusti vettä, mutta en antanut sen häiritä, vaan jatkoin hyvällä mielin lenkin finaaliin saakka. :D

Onko ahdistus tullut jäädäkseen

Mua ärsyttää, kun mua ahdistaa. Tein jo pienen autoilulenkin, mutta siltikin mua ottaa päähän tämä kotona olotila. Mulla ei ole ketään, kenelle purkaa tätä pahaa oloani. Mä vaan haluisin itkee ja itkee ja itkee, mutta ei jaksa.
Yö meni siis parin tunnin välein heräilyssä, mutta vieläkään ei ole pakkanen kokonaan sulanut, vaikka on ollut sulamassa jo 14 tuntia. Onneksi on jo pikkasen jäätä siellä. Mua ärsyttää sekin, että pitää odottaa ja odottaa, että milloin pääsee pesemään pakastin osan.
Eilen kävin pienellä kävelylenkillä iltasella ja se auttoi vähän ahdistukseen ja pahaan oloon, mut en mä nyt tuonne sateeseen kyllä enempää lähde käppäileen, mitä olen jo käppäillyt.
Se on sitten kestettävä tätä paskaa oloa. Ei kiinnosta katsoa mitään leffaakaan, ei kutoa, ei lukea, hyvä kun jaksan kuunnella vähän radiota tässä samalla. Tosi inhottava olo. Radio Aaltoa kuuntelen. Että sellaista.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Hyvä pakastimen sulatusilma

Laitoin jääkaapin pakastinosan, eli jääkaapin alaosan sulattamaan puoli kasilta ja menin unille, ajattelin, että vielä aamullakin saan sulattaa moista jäätikköä.
Heräsin sit kympiltä, eli reilu vartti sitten, kun naapurin äijä toi autoaan pihaan ja tulin samalla katsomaan, että kuinka on pakastin sulattannu. No, melkein kaikki jäät on sulaneet, että yhdessä ritilässä on vielä jäätä ja sainkin jo kaksi lakanaa viedä kuivumaan. Tietää pyykkipäivää huomenna. Nyt sitten irroittelin lähtevät jäät pois ja laitoin astiassa lämmintä vettä hanasta pakastimeen, jotta jäiden, niiden viimeistenkin irtoaminen helpottuisi. Meinaan nyt valvoa sitten niin kauan, että saan pakatsimen sulaksi.
Että tällaista kivaa iltapuhdetta. Voi olla, että tässä odotellessa tulee myös kudottua sukkien varsiakin :)

Kokeilin onneani

Ei ollut onnea.
Kävin kaupungintalolla, että oisin käynyt asuntosihteerin juttusilla ja jättämässä asuntohakemuksen, mut mun tuurilla ol lomalla, eikä infon heppusella ollut tietoa, milloin tulee takasin.
Ei pääse tämä neiti muuttamaan, ei sitten millään.
Kävin siis apteekissa ja siwassa ja tulin hetki sitten kotiin.
Laitoin makaronit kiehumaan ja teen tänään makaronilaatikkoa, soijarouheesta, mites muuten. Ja siihen munamilkki ja suolaa, ni eiköhän taas ole masu pullollaan ruokaa jonkin aikaa :) Johan tässä on puuro-ja salaattilinjaa ollutkin, että hyvää se tekee tehhä välillä oikeeta ruokaa.

Olin töissä unissani

Kyllä meni rankasti yö, kun pit unessa olla töissä, keittiöhommissa, mutta olin vähän niinkuin opettamishommissa, eli ihan kuin olisin elänyt vuotta 1997 kevättä amiksen aikaan, kun opetin siellä ykkösiä ja muisteekseni kakkosiakin kanttiinin pitoon ja samalla niinkuin vuosia 2003-2007, kun olin yhdellä pienellä laitoskeittiöllä töissä. Mun piti olla yöhön, vajaaseen kahteentoista töissä ja sitten oisin päässyt kotiin. Jotenkin siinä unessa unehtui ruoat tekemättä ja sain siitä satikutia. Sit mun piti alkaa siivoomaan toisten sotkuja/ siivoomisia.

Tänään mun pitäs käydä apteekista hakeen paria lääkettä, mutta se aukee vasta reilun puolen tunnin kuluttua. Typerää tällainen odottaminen. En tykkää yhtään.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kaikki nämä vuodet

Ne 12 vuotta on nyt pyyhkäisty pois miun elämästäni. Vuosi sitten sain eräältä hepulta viestin ja tänään hänet muistin. Tuli aika siivota eräs kansio tyhjäksi ja laittaa kuvat ja viestit pois, eli mappi ööhön, siis roskiin. Vielä en kuitenkaan lähde roskia kiikuttamaan ulos roskalaareihin, en tämän näköisenä; silmät itkuisena. Pitihän sitä hetki velloa muistoissa ja tehhä tavallaan surutyötä, mutta se juttu on ollut jo ohitse monen monituista hetkeä sitten. Nyt vain posahti mieleen, että pitää raivata raahatut muistot pois. Siellä meni parin toisenkin heppusen vuosia vanhat sähköpostiviestit, vaikka niistäkin tarinoista on aikaa useampi vuosi. En vain tiedä, miksen ole tehnyt tätä putsausoperaatiota aiemmin. Sinne meni myös parit vanhat aksatkin, en tahdo niitäkään säästää enää, kun en silloin aikoinaan saanut annettua kyseisille ihmisille niitä. Tavallaan, kuin hukkaan heittäisi rahaa, kun roskiin viepi tavaraa, mutta en vaan tahdo enää kaivaa niitä pois tuolta roskasangon uumenista, jonne ne upotin muovipussissa kylläkin. Ne ihmiset ja menneet asiat ovat nyt siivottu pois minun elämästäni.

Nyt on vain tämä hetki. Ja tämä Rakkaus Ihanaa Mieheen, sitä on kestänyt jo reilut vuosi ja kahdeksan kuukautta <3

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Taaskin söin!

Juu, se iltapalan aika oli nyt, kun heräsin toisilta päikkäreiltä.
Aamupäivän mussutin markkinoiden lakua niin, että paha olo tuli. Että se siitä karssun syömisestä.
No, puoli neljältä söin sitten tonnikalaisen, tomaattisen, paprikaisen, jääsalaattisen salaatin ja voi että mulle iski niin uusi himo tomaattiseen tonnikalaan, että nyt kun meni se viimoinen purkki, niin tiiä, vaikka huomenna lähden mettästään lisää ihanaa tonnikalaa. Mulla oli pitkään, etten syönyt tonnikalaa ollenkaan, mutta se italialaisessa kastikkeessa oleva oli mun makuuni.
Nii, tuossa äsken tuli mussutettua ruisleipää ja jälkkäriksi söin ananaspaloja ananastäysmehussa, eli purkkipaloja, mutta hyvin nekin maistui.
Eilen aamulla oli jo paino liikahtannut vähän poispäin, mutta en tiiä, mistä se sitten johtui :) Hyvältähän se tuntui, mutta tänään oli siis herkkupäivä, kun tuli sitä markkinalakua syötyä. Oli muuten kahden vuoden paussi, etten ollut käynyt tuolla Riikun markkinoilla ja nyt sitten rohkaistuin ja lähdin heti aamusta ja ihan kiva aamulenkki siinä samalla tuli tehtyä. Näin vain kaksi tuttua, joiden kanssa vaihdoin muutamat sanat. En nyt niin tuttuja mennytkään sinne etsimään :) Ihan kivaa oli muutenkin olla ihmisvilinässä.
Tällä viikolla olenkin ollut menon päällä peräti neljänä päivänä. Saas nähdä, mitä sitä huomenna keksii.

Vauhtia on piisannut

Niinkuin eilen päivitin facebookkiin, että päivä oli yhtä lentoa. Ahistus meni sen myötä ohitte, kun lähdin viemään isukin kotio, kun oli tuonut auton korjattavaksi. Sitten tuli leikittyä kahden pikkumuksun, veljen muksuja, kanssa ja sit tultiin takas Ähtäriin, kun tulivat hakeen auto korjauksesta. Ehdin käydä pikaseen omassa kotona ja pikaseltaan pikasen pikaiseen bookcrossing-rehveille apsille. Sieltä läksi mukaani 11 opusta, onneksi mukana oli ohkasiakin kirjoja. Sit vihdoin puoli kolmelta tosi uupuneena päivän riennoista omaan kotiin ja hiljokseltaan valmistautumaan iltarehveille. Ei tullut päiväunitus, vaikka kokeilin, oli liikaa energiaa.
Oli sitten Miehen kanssa, taas kahden viikon paussin jälkeen Ihanat rehvit <3 Eipä niistä sen enempää, olen Taas Niin Rakastunut!!!!!!!!

Tuli sitten nukuttua vajaat kuusi tuntia ja tuossa ennen kymmentä lähdin, kuin lähdinkin käymään Riikun markkinoilla. Olihan siellä porukkaa tori täynnä. Minä suuntasin poistokirjamyyntipöydän tykö ja löysin kolme opusta, euron kirja, se on normihinta täällä kirjaston poistokirjasta, en tiiä sitten, onko lasten kirjat saman hintasia. Sitten kiersin koko markkina-alueen ja tulin takas autolle, mutta tuli oltua ihmisten ilmoilla. Kyllä siellä tarkeni. Sit tulin Taas niin väsyneenä kotiin, että taidan mennä vähän huilaamaan. Jos vaikka kuuntelisi radioo, tai laittaisi radion kiinni. Mukava päivä tänäänkin, eikä ahista enää.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Pahaa ahistusta ilmassa

Mua vaan itkettää.
Sain sentään vietyä roskat veks, mutta siihenpä se siivoominen jäikin sitten, ainakin vielä. Ei jaksa ottaa imuria eteisen kaapista ja alkaa imuroida.
Mua niin ahistaa kympillä tää kotona olo, että piti ottaa jo toinen rauhoittava nappi, mut tuntuu siltä, että ei siitäkään ole apua. Mua vaan itkettää. Haluisin lähtee jonnekin pois kotoota, mutta minne? En uskalla ihan heti lähteä auton rattiin, eikä lenkkeilykään nyt oikein kiinnosta itkusilmäisenä.
Piti laittaa yksi levy tuossa soimaan, klassinen cd2 Sinisiä Unelmia-kokoelmasta. Jos se vaikka hetkellisesti auttaisi tähän ahistukseen.
Jonkin verran auttaa edes tämä kirjallinen avautuminen. Mua inhottaa nää helteet, en tykkää kyllä yhtään. Saisi vaan sataa vettä, niin saisi luvan kanssa oikein olla kotona. No, ei mua nytkään kyllä kukaan ole käskemässä minnekään.
Eipä mulla mitään ihmeellistä asiaa ole, kunhan halusin vain taas kerran tulla koneelle. On ees jotain vähän järkevää tekemistä, kun kirjoittaa tyhjänpäivästä tekstiä tänne blogiin.
"Inessiivissä" on nyt 24,4 astetta ja "outsiivissä" 22,1 astetta, eli pihalla on nyt vähän viileempää, mutta mä uskon, että se kääntyy taas toisinpäin tässä päivän mittaan.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Tätä jaksais kuunnella vaikka ja kuinka

Adam Lambert: Ghost Town
On vaan niin hyvä biisi.
Just päivällä mietin tän esittäjän nimee, kun alkoi mielessä soida ghost town ja avasin radion Voicelta, niin eiköhän sieltä hetken kuluttua soinut tämä ihanainen biisi. Sit piti mennä juutubettaan tämä kipale :)

Mitäpäs mulle muuta, ei mitään ihmeellistä. Päivällä kävin kaupalla ostaan salaattivermeet ja nyt jo kahteen otteeseen syönyt salaattijuttuja ja puuro vaan odottaa jääkaapissa. Tuli ostettua jääsalaattia, tomaatteja, tuorekurkkua, paprikoita ja fetajuustoa, ananasta ja tonnikalaa. Siinäpä ne salaattivermeet sitten olikin ja sitten vähän jotain muutakin kyökkiin ja kylppäriin. Mutta mikä ihaninta, en ostanut keksejä, pullaa enkä niitä karkkeja, vaikka mieli tekikin, jätin ne suosista kaupan hyllylle. Jos tämä tästä pikku hiljaa alkais etenemään. Kun on nälkä, juon joko vettä tai teetä. Itseasiassa taidankin laittaa taas teeveden tulille.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Oli iltapalan aika

Mussutin menemään kaali-porkkanasalaattia, kun siwasta tarjouksesta ostin, niin se pit tänään syödä. Ei ollut kovin hyvää, kun siinä oli mausteita ja jotain valkoista, mut tuoteselosteessa ei puhuttu mitään majoneesista. Sit otin siivun oltermannia ja nyt irnin sitten tän pullollisen vettä, niin alkaa oleen päivä purkissa. Vielä huomenna on kaurapuuroa mulle, että en tee ainakaan lounaaksi sen kummosempaa. Jotenkin mun kasvisten syönti on kamalan vähäistä, tuli tänään nyt syötyä kaksi rasiaa tuota kaaliporkkanahöttöä, mut ei kait sekään mitenkään terveellistä ole, mutta oli kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin ne mässyt ja kaupan lättypitsa. Eli en lähtenyt kaupalle karssujen perään. Sen olen huomannut, että veden juominen on kanssa välistä aika vähäistä. Tänään en ole kahvia keittänyt, juonut aamu-ja päiväteetä ja muuten vain vettä. Jee, sinne meni pieni pullollinen, eli 0,5 Vire-merkkistä vettä :) Siis olen ostanut joku kerta tuota Vire-juomaa ja niissä kahdessa pullossa pidän vettä jääkaapissa kylmässä, sillä en voi juoda hanasta suoraan, se on vain joku tapa, että pitää olla kunnolla kylmennyttä vettä.
Jahans, pianhan on Naapurit-arvonta :) Osuis nyt mulle :) Juhuu...... :)

Mitä ihmettä miä teen?

Tekköö niin kamalan kauhiasti just nyt mieli jäätelöä ja kunnon mässytyskarkkia. Voin melkein maistaa karssut suussa jo. Minnuu ottaa niin päähän, että iskee tällainen himotus karkkeihin. Just puoli tunteroista sitten söin kaurapuuroa ja leipää, eli ei mulla nälkä kyllä ole, sellainen himotus vain päällä, kun aurinko paistaa.
Istuin jopa ekaa kertaa tänä kesänä omalla terassillani. Eipä ole aiemmin tehnyt mieli siinä istuskella. Nytkin joku hiton iso koksi tippui pöydälle selälleen, eli teki itsarin siihen :( yök yök yök!!!!! Onneksi ei sentään päähän tippunut. Siihen se koksikuoriainen jäi, jos vaikka joku lintu kävis sen nappaamassa siitä. Tiiä sitten.
Kello on nyt vähän yli neljä ja mun tekis mieli lähteä käymään kaupalla, ihan hirvee tahto ja halu! Mitä mie teen????? Pistän leipää suuhun ja milkkiä perrään, että unehtuis sellaiset mässyhimotukset.