perjantai 30. lokakuuta 2015

Aurinkoinen lenkki

Tehdään näin: Kengät jalkaan, sitten se alakaa, kipakassa polokan tahdissa :D
Ei vaan! Kävin ulkoilemassa, kun niin ihana ilma, että oi ja voi. Pikku pakkanen ja aurinko, mikä ihanteellinen yhdistelmä, vaan siihen lisättynä jalkakipu oikeassa jalassa teki kävelystä kipeetä.
Sinnikkäästi kävelin tästä meiltä tuonne tien varteen saakka, välillä pieniä huilipausseja pitäen, mutta lenkki tuli tehtyä ja sen jälkeen maistui omena-kanelikaurapuuroannos oikeinkin hyvälle. Sillä pitäs jaksaa taas jonkin aikaa.

No juu, eilen tuli sitten kaksi vuotta siitä, kun alettiin, toivottavasti elämänmittainen souvi Miehen kanssa <3 Saa nyt nähhä sitten, että milloin päästään halimaan ja pusuttelemaan <3

Eipä mulla muuta.

torstai 29. lokakuuta 2015

Häiriötila

Minä ja kroppani ollaan nyt ihan häiriötilassa.
Näin sellaista unta, että piti syödä minttusuklaata tuossa äsken! Hyi hyi hyi!
Entinen ihastus unessa laittoi viestin ja tarjosi itseään minulle muksuineen kaikkineen. Hyi hyi hyi!
Mulla ei ole kyseistä ihmistä sitten yhtään ikävä. Hyi hyi hyi!
Kroppa, palaudu ennalleen ja mieleni myös. haluan unohtaa tuon kauhu-unen. Hyi hyi hyi ja aaaaaaapuuuuuuwa!!!!!!! huh huh huh!!!!! puuuuuuuuuuuh!!!!!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni

Torstaina 8.10.2015 cdon.comista  28,10 e, kovakantinen, 234 sivua, 5.painos, Myllylahti Oy Espoo 2015.

Takakansiteksti:
Tämä kirja on kirjoitettu otsahiirellä kirjain kerrallaan. Itkien ja nauraen. Eläen. Siten se kuuluu myös lukea.

Marja Korhonen oli 42-vuotias, kun hän sai aivorunkotukoksen. Käsittämättömän hoitovirheen seurauksena oli niin sanottu locked-in-syndrooma eli neliraajahalvaus ja puhekyvyn menetys. Perheenäidistä, erityisopettajasta ja aktiiviurheilijasta tuli oman kehonsa vanki.
Vain silmiensä liikkeitä käyttäen Marja taisteli itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin omaan kotiin. Hänen valovooimainen luonteensa ja hersyvää huumorintajunsa saavat kirjanrivit ja niiden välit räiskähtelemään.
Häivähdyksiä on kertomus sisusta mahdottoman edessä, uskosta elämään, toivosta kärsimyksen rinnalla sekä rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana. Se kertoo hymysuin kyynelten läpi yhden ihmisen uskomattoman tarinan.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan ylivetokirja!!!! Kun tämä sai vihastumaan, tämä sai myös ihastumaan, itkemään ja nauramaan. Miten hienosti ja ihanan elämänmakuisesti kirjoitettu kirja! Tykkäsin lukemastani, vaikka Marjan kohtalo olikin hurja, mutta se tarinasta paistava sinnikkyys ja periksiantamattomuus ol kyllä ihailtavaa!
 

maanantai 26. lokakuuta 2015

Maanantaita

Täällä pohdin ja mietiskelen, että onko sellaisella ihmisellä mitään iloa elämässään, joka aina, joka ikinen kerta valittaa ja kitisee, kuinka huonosti hällä on asiat? Miksi pitää jauhaa piru menneitä asioita kerrasta toiseen? Voimakastahtoisin ja voittajaselviytyjä on se, joka uskaltaa ja osaa antaa menneet anteeksi ja jatkaa elämäänsä, keräten siihen uusia tuulia ja asioita ja tapahtumia.

Minen jaksa ainakaan kovin kauaa viesteillä sellaisen ihmisen kanssa, joka, kerta toisensa jälkeen nurisee asiasta, kuin asiasta. Plääääääääh! Ei vaan jaksa!

Mulla on tänään tunnin päästä lähtö omahoitajan luokse juttelemaan ja aion kyllä tästä asiasta avata sanaisen arkkuni. Koitin jo tälle "ystävälle" sanoa, että koittais unohtaa ja antaa menneet anteeksi. Ottaa niin pattiin hänen kirjoitukset. Jo kerran sanoin viestissä hälle suorat sanat, että mie en ole mikkään likakaivo, johonka kaikki paska kaajetaan! Niin, nyt sitten rutkuttaa samoista asioista. Ei muuttunut yhtään. Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaapuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuwa!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Väsähtänyt lauantai

Olen ollut tänään todella, todella väsynyt.
Heräsin viiden tunnin unien jäläkeen jo aamupalalle. Pesin koneellisen pyykkiä ja koneen pesemisen odottelun aikaan menin unille hetkeksi. No, sit sain vaatteet kuivumaan ja pienen punaisen hetkenehdin työstää uusia villasukkia, kun ei tullut kutomisesta mittään, vaan peti kutsui jälleen. No, heräsin sitten neljältä ja olen tässä nyt jaksanut olla kaksi ja puoli tuntia hereillä ja voin sannoo, että VÄTYSTÄÄ!!!! Uuvuttaa ihan. Mutta ei tämä mittään uutta ole. On näitä uupuneita päiviä vietetty muulloinkin ja tänään olen oleillut ihanan pehmoisessa jumpsuit-haalarissani. Voi että miä tykkään tästä ja ajatella, että miullekin on löytynyt nappiosumakoko :) Ei vois paremmin enää mennä. Olen vuosi sitten ostanut tämän haalarin Keskiseltä ja silloin tämä maksoi jotain kolmekymppiä ja risat, mutta on ollut niin kannattava ostos, etten kadu kyllä yhtään!
Tänään tein pienen tilauksen Jills.fi-nettikaupasta. Saa nähä, mitä sieltä sitten tulee :) Aika tyyriitähän ne vaatteet on, mutta jotain ihanaa piti tilata.

Mun pitäs lukee kirjojakin oikein urakalla. Puolentoista viikon perästä on se kirjapiiri ja mulla on se Häivähdys-kirja vielä vaiheessa. On tuo kutominen verottannu lukuhaluja. Sen lisäksi pitäs jossahin vaiheessa lukea neljä muutakin opusta, että saisi ne matkalleen.

Tänään törmäsin Facebookissa ihan unelma-taloon. Joku nainen vuokrais tilaansa ja se ois niin unelma! Mutta voi vesittyä mun unelmani, mutta kukas estää edes haaveilemasta. Siinä oli iso piha ja tilavan näköinen keittiö ja takkakin siellä näkyi olevan. Piti ihan laittaa viestiä siitä Miehelle ;)
Kyllä mä niin haaveilen tästä rivarikämpästä pois muuttoa, jonnekin ihanaan omakotitaloon, jossa ei ois ihan seinän takana sentään naapureita.
Olis tilaa kirjoille ja tilaa elää.

Olen suunitellut, että pitäis ottaa liinavaatekaapin sisältö ja vähän karsia sitä, kun tuntuu siltä, että hyllyt tupruilee ovien takana. Sit mun pitäs järjestää vaatekaappini uuteen uskoon. Enimpiä ryöniä poistaa tästä kirjoituspöydän kaapeista ja laatikoista, sillä nyt mulla on tämä läppärin ympäristöjä tulostimen päällinen ihan täynnä papereita ja kansioita. Huh huh, milloinhan saan aloitetuksi urakkani????

Sitä odotellessa, oikein ihanaa iltaa sinulle sinne ruudun toiselle puolen. Mä lähden katsoon, keneltä tuli viesti luuriin :)

perjantai 23. lokakuuta 2015

Rehviperjantai

Opettelin nettiohjeen ja ohjekirjan kera, silmukka silmukalta, virkkaamaan villaisen sydämen :) Siihen meni muutama tunti.
Täällä kuuntelen Voicen retroperjantaita ja odottelen Miestä rehveille :)
Ihanaa taas nähhä oma kulta <3 Pienen tauon jälkeen, jänskättää ihan vain hiukan :D

torstai 22. lokakuuta 2015

Päiväkahvilla

Olen ilman autoa. Eilen veimme sen korjaamolle-molle-molle "hoitoa" saamaan. En siis pääse kylille lorvimaan. Johan mie eilen kävin erään ystävän luona viemässä lankojen loppuja pussillisen hälle, niin hän antoi mulle seiskaveikan kokonaisia keriä melkein 10 kipaletta! On mulla nyt lankoja, neljässä pussissa seitsemän veljeksen lankoja ja vauvalankoja. Tänään olen jo väsännyt yhden kantalapun ja toiseen sukkaan jo lähtenyt kutomaan jo sukkaosaa. Vaan välistä on pidettävä kahvipaussia, että pysyy silimät auki. On se aika uinuttavaa tekemistä tuo kutominen, kiertää neljää puikkoa yhdellä langalla. Teen biologiselle isälle jo joululahjasukkia, sillä mulla on monta, jolle pitää ehtiä kutoa joululahjasukkaset, niin on hyvä aloittaa ajoissa. Nyt siis mulla on neljät puikot käytössä. Olen kait siitä täällä jo kertonutkin. Nyt saa jokaiseen vaan tehhä sukkaosan, eli kantalappuset on kudottuna.
Mitäs mulle muuta? Tänään tuli jo toinen Keskisuomalainen-lehti, kun täti Jyväskylästä soitteli alkuviikosta, että onko lehti alkanut tulemaan, niin heti seuraavana aamuna oli lehti lootaa kaunistamassa :) Hän oli laittanut tarjouslehden, eli ilmaislehden minulle :) Onhan se kivaa, kun jotain kuusi viikkoa tulee nyt sitten joka päivä lehti laatikkoon. Kiva, kiva. Viime vuonna oli sama homma.
Saa nähä, milloin mä saan autokultani korjaamolta pois, toivottavasti tällä viikolla, sillä ensi viikolla ois autolle tarvetta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Keskiviikkoa

Lenkille lähtiessäni, aurinko paistoi komeesti ja vielä kun olin puolivälissä reittiä, oli komee ilima ja auringon säteet ilostuttivat lenkkeilijää.
No, äsken kun kotiin pääsin, niin eipä enää aurinkoa näkynyt. Nyt on ihan pilvessä, saa nähä, milloin tuo ripsauttaa vettä.
Olin taas aamutuimaan hereillä ja join kahvin jo puoli viiden aikoihin läppärin tykönä. Nyt sitten mietin, että mitäs sitä tekisi ruokaa tänään, vai tekiskös yhtään mitään. On lenkin jälkeen niin aiskan rento olotila.
Tänään meinaan olla ihan vain omassa kotona, en kyllä lähde kylille, vaikka pitäs taas kaksi kirjaa käydä postittamassa. Ei niillä kiirettä ole. Joskos huomenna sitten, kun pittää käydä viemässä autokulta hoidettavaksi. Saa nähä, mitä tänään vielä tapahtuukaan :)

tiistai 20. lokakuuta 2015

Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina

 Celian tyhjennyksestä 4.6.2015 saatu, kovakantinen 308 sivua, WSOY 2012 suomentanut Laura Jänisniemi.

Takakansiteksti:
Tukholmalainen pariskunta hankkii kartanon Norrlannista ja Helena pääsee toteuttamaan unelmaansa, hotellia maalla. Kylä on hänelle lapsuuden kesien tuttu idylli, mutta avioliitto natisee jo liitoksissaan ja pian helena on yksin kiukuttelevan teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Yrityksen rinnalla elää kyläyhteisö, jonka vahvimmat hahmot ovat Helenan vanha ystävä Anna-Karin ja erakoitunut vanha Verner. Heidän tuellaan Helena ja Emelie taivaltavat eteenpäin.
Eräänä päivänä asiakkaaksi saapuu Anders, liikemies, jonka elämästä on merkitys kadonnut samalla kun miljoonat ovat virranneet pankkitilille. Hän on ajanut kolarin ja tarvitsee nyt paikan, jossa voi toipua rauhassa. Mitä tapahtuu, kun elämäänsä pettynyt nainen ja kyyninen mies kohtaavat? Nousevatko vanhat pettymykset, pelot ja surut uudelleen esiin? vai kypsyykö molemmissa kyky hyväksyä nykyisyys, tarttua rohkeasti uuteen ja antaa elämän viedä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Mielestäni tämä oli ihan täydellinen tarina. Vaikka oli työn ja tuskan takana saada kirja luettua loppuun, niin voin kyllä sanoa, että tarina vei minua mukanaan. Aina luin luvun kerrallaan ja taas jatkoin seuraavana päivänä. Tänään saatoin tarinan loppuun kynttilän loistaessa pöydällä :)
 

maanantai 19. lokakuuta 2015

Vetämätön olotila

Kävin aamusta kylillä, postittamassa pari opusta ja tekemässä pienet ruokaostokset. Sit kotiin kun pääsin, niin on vaan ollut uupunut olotila. Nytkin juon piristeeksi jo päiväkahvia, mutta ei tämä tunnu kovinkaan piristävältä. Päätäkin juilii inhottavasti, vaikka olen ottanut roppia siihen vaivaan.
En tiiä, olenko sitten tulossa kipeeksi, vai mitä, mut tekisi mieleni mennä vaan nukkumaan ja nukkua koko päivän. Mutta koitan pysyä hereillä, ilman päikkäreitä, vaikka välillä käynkin huilaamassa, mutta ilman unta. Taaskin viime yönä valvoskelin ja kudoin sukkien varsia. En oikein tiiä, mitä tässä tekisi. Lenkille en lähde, sillä kävin eilen ja tänään ei vaan kiinnosta.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Toinen yksinäinen ilta

Täällä vietän taaskin ihan yksinään tätäkin iltaa. On jotenkin niin rauhallista, jopa naapurissakin. Ei kuulu mitään älämölöä, ihme ja kumma.
Kello tulee pian puoli kuusi. En kyllä vielä suunnittele nukkumaan menoa.
Sain tänään yhdet sukkaset taaskin kudottua ja uudet aloitin taaskin.
Päivällä olin ulkoilemassa ja haravoimassa lehtiä, ensin omasta pihastani ja sitten varaston oveni edestä, sillä siihen oli kertynyt aikamoisesti lehtiä. En mä jaksanut kovin kauaa haravoida, kun alkoi selkään sattua ja oli tultava sisälle oikaseen sängylle selekää, mutta tulipa kuitenkin vähän ulkoiltua :)

Yksinään vietän tämän illan, ei ole vieläkään rehvejä tiijossa. Kamalan kova ikävä on jo Miestä <3

perjantai 16. lokakuuta 2015

Yksinäinen ilta

Olen kutonut ja lukenut päivällä ostamiani lehtiä. Katsoin tietenkin Kauniit ja Rohkeat, mutta en oikein tykännyt tämän päivän jaksosta,siinä Rick teetätti paperit, että vaatii isältään allekirjoitusta niihin, jotta saisi täysvallan johtajuudelleen, ettei Ritke pääsisi enää napottammaan Rickille mistään.

No juu, vietän siis ihan yksin tätä perjantai-iltaa ja seikkailen vähän aikaa netissä. Jos vaikka tänään kuuntelisi 12radioo facen kautta. Saa nähä, mitä ohjelmia siellä on tänään, että ketä on äänessä ja jaksaako keskittyä kuuntelemiseen miten.

Ei ole rehvejä tänään, eikä huomennakaan, jolle Mies nyt taas tee yllärikäyntiä, niin kuin viime sunnuntaina tek :)

Mukavaa viikonloppua!!!!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Naisten illat vietetty

Nyt on sitten serkkusten Naisten illat, pari kipaletta vietetty. On ollut juusto-& viini-iltaa ja juusto-&glögi-iltaa. Ensimmäisenä iltana päivitettiin kolmen kuukauden paussin jälkeen kuulumiset ja juttu lenti ihan kiitettävällä tavalla, oli sanaisat kielenkannat :) Toinen ilta meni jo hieman rauhallisimmissa merkeissä, eikä ihan niin myöhään aamutunneille, kuin edeltäjänsä.
Mukavaa oli ja tehtiinpä eilen Keskisen reissukin ja tuli tutustuttua jo pienesti joulumaahan. Sain sydän kehikkoon uudet valot ja tykkänään uuden sydänkehikkovalon. Nyt en jättänyt sitä mietintämyssyyn, vaan ostin sen, vaikka hinta olikin aika rankka, hippusta vajaa 18 euroa. Koitatin myyjällä, että molemmat sarjat palavat ja hyvin toimi :)
Koskaan en osta mitään jollen näe, että toimii.

Nyt olenkin sitten taasen yksinään täällä kämpillä. Serkkulikka lähti tuossa reilu vartti sitten. Että sellaista. Tänään olen vain ihan omassa kotona ja huilailen :)

maanantai 12. lokakuuta 2015

Sydän kurkussa

Täällä oottelen serkkulikan kyläilyä. Hän lähti j puolen päivän aikaan ajelemaan ja mie täällä pelekään ja odottelen sydän kurkussa. Jo häneltä äsken tuli viesti, että tulossa on. mutta vähän pitää pelätä siltkin. En tiedä, että kauanko vielä menee, ennenkuin hän kaartaa pihaan autollaan. Jännää jännää tämä vieraan odottelu :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ihana lenkkeilyilma

Kävin taasen pitkästä aikaa sauvakävelylenkillä. Teki muuten todella hyvää kropalle ja mielelle :) Nyt on taas uutta puhtia tähän päivään.
Ensimmäinen kerta oli nyt talvitakki koekäytössä ja hyvin sopi tauonkin jäläkeen vielä päälle. Sen pidänkin talvilenkkitakkina, kun on vähän pidempää mallia, niin lämmittää paremmin, vaikka toisaalta siinä on avonainen kaula-aukko, jotenka nytkin mulla oli kaulatuubi kaulassa. Mukava lenkki oli ja nyt tekeen kaurapuuroa :p

torstai 8. lokakuuta 2015

Puoli naamaa puutuneena

Nyt on sitten hampilekurissa käyty ja kotiuduin jo tunti sitten, kahdelta, laskun ja uuden ajan kanssa. Sain ajan joulukuun eka päivälle.
Kyllähän ne tarkasti, otti jotkut kuvat ja sitten paikkasivat yhden paikan puudutuksen kera. Olipa meleko tyyris reissu, mutta ennemmin rahan menoa, kuin kipuilua ja jomotusta.
Nyt sit odottelen vain, että puudutus kaikkoaa ja vois juoda päiväteetä. Ehdin onneksi juoda suhvetta ennen lekuriin lähtöä, oisin muuten pitkästynyt siellä, sillä pääsin sisälle vasta yhden jälkeen, vaikka aika oli jo 12.30, mut eihän nuo päivystysajat koskaan päde kovin hyvin. Onneksi ei sentään huikeeta kipua ja jomotusta ollut. Kotona lähtiessä vihloi jopa hammastahnakin hammasta, kun pesin hampaat.
Pistin tuossa pyykit peseentyyn koneeseen, että saa edes jotakin aikaan tänään. No, ei mulla tän ihmeempiä. Teekupposta hakemaan :) ja pilliä :) Saa sen kautta juoda.

Kannatti soittaa

Aloin ennen ysiä etsiä hampilekurin numeroa netistä ja sitten soitin ja jonotin sinne jonkin aikaa, mutta kun sieltä ei vastattu, niin jätin soittopyynnön. Pienen hetken jälkeen soittivat takaisin ja sain tälle päivää päivystävälle lekurille ajan, kun muutamaa hammasta on vihlonut ja vähän jomottanutkin.
Ihan hyvä, että tuli hoidettua soittoasia, että saapi tietää, onko hampaissa reikiä, vai mikä on vikana.
Kyllähän mua jänskättää mennä hammaslekuriin, mutta pakko se on mennä.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Keskittymiskyky ihan hukassa

Kävin kirjastolta lainaamassa joulukuun lukupiirin kirjan. Ehdin lukea kirjaa muutaman sivun, kun loppui kiinnostus.
Kirjastoreissua ennen yritin vähän kutoa sukkia, no sekään ei kiinnostanut.
Päiväunien jälkeen ollut todella rauhaton olotila, en oikein tiiä, että mitä pitäs tehhä. Kovasti vain odotan kauniita ja rohkeita töllöstä. Siinä onkin sitten puolen tunnin koitos, kuina jaksan katsoa jakson loppuun.
Ei mulla tännekään ole paljoa asiaa. Kävinpä aamupäivällä äitiliinin nimipäivillä ja vein pienen lahjan hänelle. Sain siellä ittekasvatetuista herneistä tehtyä hernekeittoa ja oli kyllä hyvää. Vaikken sitä kovin montaa lusikallista uskaltanutkaan ottaa, sillä arveluttaa vähän tuo massunpuoli, kuinka reagoi ja pitihän se arvata, että kun kotiin pääsin, niin kaikki tuli ulos, mitä oli mennyt sissäänkin.
En ole tänään juonut kahvia, eilisen jälkeen ja vähän tahtoo päätä jumpsuttaa, mutta en ote lääkettä siihenkään vaivaa. Kestän sen, mikä kestettävissä on.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Kipuilua

Aamusta tein soijarouhepitsan ja rouskuttelin ilokseni siinä sitten taikinasta unohtuneita porkkanoita, sellaisenaan. Nyt sitten onkin vatsaoireita, eli kipuilua ja epämukavaa oloa. Tuli suhvetta juotua, mutta se tuli ulos hetimiten ja ajattelin, että se nyt auttaa sitten massukipuun, mutta ei. Kerkesin nukkua päikkäritkin peräti parin tunnin mittaiset, kun heräsin sitten massuoireisiin. Ei vaan pitäisi syödä raakaa porkkanaa :/ Lopuista porkkanoista teen kyllä kenties huomenissa sämpylöitä.
On se jännää, miten muisti pelittää todella huonosti joissakin asioissa, kuten nyt tässä porkkana-allergiassa. Ei mulle onneksi mitään muita oireita tule, muuta kuin vatsan kipristelyä, mutta sekin on inhottavaa :/ Mutta näillä mennään nyt tämä päivä.

Kävin laittamassa äsken aurinkopaisteessa auton päälle suojahupun, että huomenna pääsee liikenteeseen, ettei auton lasit ole jäässä, kuten tänä aamuna. Ois huomenna tarkoitus käydä äitiliinin nimpparikahveilla viemässä pieni puketti hänelle :) Saa nähä, onnistuuko reissu sitten ja mihin aikaan.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Tänään Se varmistui

Kyllä vain. Tänään sain varmistuksen asiaan, että minä olen syysuun kirja-arvonnan voittaja.
Onneksi osallistuneita oli vain 11, jotenka vielä ois tiedossa 8 kirjaa, sillä tänään tuli yksi opus postin tuomana. Jos joku ihmettelee, että minnekäs se yksi opus sitten menee, no voittaja tietenkin saapi sen valevoittajan osoitteen ja minä olen jo kahden kirjan paketin lähettänyt valevoittajalle. Että sellaista juttua.

Minulla on tuolla pikapuuro kehkeytymässä, keitin siis puuroveden ja lautaselle vain pikahiutalepussin sisältö ja kiehuva vesi niskaan ja hetken aikaa odotellaan. Se on mustikka,vadelma, omenapuuroa. On niin käteviä ne pienet pussukat, vaan aika tyyriitä verrattuna oikeisiin kaurahiutaleisiin, joita niitäkin on kyllä minulla, mutta ihan vaihteluksi ostin kerran kaksi laatikkoa pikahiutaleita, joissa on muistaakseni 6 pussia paketissaan. Niin helppoa, ei tarvitse, kuin odotella se vartti, jos sitäkään. No, ehtii hiukan jäähtyä, sit puuro nassukkaan ja kenties lähden lenkille. En tiiä vielä. Jos sattuu huvittaan. Aurinko ainakin alkaa paistaa, jotenka komia päivä on tuloillaan. Asteita oli tuossa kasin aikoihin jotain reilu neljä vain.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Naapurin koira räkyttää

Kello on jo yhdeksän iltasella ja vissiin naapurissa on vain koira kotona, sillä on nyt pian puoli tuntia yhteen menoon haukkunut.
Täällä meillä alkaa hiljaisuus kympiltä ja sen jälkeen ei saisi kuulua suurempia huutoja tai haukkumisiakaan. Katsoin uteliaisuuttani, että naapurit lähtivät jo päivällä yhden aikaan jonnekin ja koiruus on siis ollut yksin jo kahdeksan tuntia sisällä. Ei siis mikään ihmekkään, että haukkuu. Varmaan on jo kova kusihätä raukalla :/

lauantai 3. lokakuuta 2015

Mesoamisen jäläkeen on aina rauhallista

Eilen oli kyllä hurjaa mylläkkää, tuuli riepoitteli puita ja lehdet saivat kyytiä. Oli Valio-myrsky. Oikein kunnon pölläkkää koko päivän, vaan meidän mäjellä ainakin pysyivät sähköt koko ajan, ei ollut katkoksia.
Velipoitsu kävi eilen illalla kylässä muksujensa kanssa ja sain antaa heille kaikille paketit. Pikkuveikallani oli tässä äskettäin synttärit ja olin tehnyt hänelle sukkaset ja hänen pojilleen myös sukat. Niitä tarvitaan aina ja kaikki kolome vetäsivät mieluusti villasukat jalkoihinsa. Ja mie olen onnellinen, sillä sukat olivat juurikin sopivat, mutta huomasin, että tälle vanhemmalle poijalle oisin saanut kutoa jo 12 silmukkaa puikollaan. No, onneksi on tulollaan hänen synttärit ja joulukin on lähestymässä, niin tätihän kutoa possauttaa uudet ja isommat sukkaset :)
Tänä viikonloppuna saan taas viettää laatuaikaa itseni kanssa, Miehellä oli niin paljon hommaa, että siirrettiin suosiolla tapaamista tämän viikonlopun ylitse.
Eilen aamupäivästä tulitosiaan oltua siellä kirjapiirissä ja mikä onni, että jaksoin lähteä sinne, sillä oli mukavaa kuulla toistenkin mielipiteitä kyseisestä, Ihmisen osa-kirjasta, jonka on kirjoittanut Kari Hotakainen. Ihan hyvä opus se oli, vaikken niin fanitakaan Hotakaista. Kirja oli kirjoitettu kyllä jotakin niin siihen tyyliin, että pidemmänkin ajan jäläkeen tarinaan pääsi mukaan.
Kirjapiirin jäläkeen tuli käytyä ässämarketissa tekemässä pienet ostokset. Ostin jo isukeille, sekä biologiselle, että isäpuolelle, samanmoiset kortit nyt tänä vuonna. Korttien kannessa on Karvinen hih hih :)

Tänään vietän pyykkipäivää, kone pesee ekaa koneellista ja sitten pesen vielä lakanapyykinkin.

Niin, sain pikkuveljeltä eilen sen Voicen Retroperjantai-cd-levyn! Oli voittanut Voicelta ja saanut kaksi samanmoista levyä, hän kun ei kuulemma kuuntele cd-levyjä, niin antoi toisen levyn kaverilleen ja toisen toi minulle. Voi että mie olen niin onnellinen, sillä tuota levyä olin salaa mielessäni haaveillut hankkivani, kun ois jossain vain tullut vastaani ja nyt sain sen velipoitsulta <3 Ihanaa!!!! Täytyy tänään kuunnella sitä ja kutoa sukkasia <3

Aurinko muuten paistelee täällä ja mittarissa, auringon vielä ulottumattomissa näkyi äsken olevan vain reilu viisi astetta lämmintä. Kyllä se on ihanaa syssyä jo <3 Mii laikii <3 A lot!!!!!!

Tänään iltasella voisi vaikka poltella kynttilöitä <3

Mukavaa päivää!!!! Have a nice day!!!!!

perjantai 2. lokakuuta 2015

Voitinko vaiko enkö?

Tänään posti toi mukanaan yhden kirjan ja viestinä kortissa oli, jotta onnittelut syyskuun kirja-arvonnan voittajalle. Olin listalla osallistuja numero 9 ja taisi voitto napsahtaa kohdalleni, nyt toistamiseen, kun ensimmäisen kerran voitin 2011 vuoden syyskuun arvonnan. En silloinkaan tahtonut uskoa voittoa todeksi, vasta kun kaamea kirjasade alkoi, sillä osallistujiakin oli lähemmäksi 30 silloin.
No, katsellaan tässä nyt rauhassa, että mihinä suuntaan lähtee menemään ja sitten pitää laittaa lokakuun arvonta pystyyn. Miksi se pitää sanoa, että pystyyn? Miksei joku muu kuvaavampi sana ois oivallinen?
Tässä odottelen, että pääsen tuossa ysin pintaan lähteen toimistolle, siis mielenterveystoimistolle, kun tänään on kirjaryhmä ja käsittelyssä jo aikoi sitten luettu Kari Hotakainen ja Ihmisen osa. Nyt pitää hakea rahkaa syötäväksi, kun en pystynyt pahemmin kahvia juoda.