maanantai 30. marraskuuta 2015

Vihaisuusoperaatio

Joo, paskaaks mie toisten asioita alan jurnuttaan ja suremaan. Nyt on päästy operaatiossa siihen vaiheeseen, että kuvaan on tullut viha. Juu, miä tiijän, jottei saisi vihata, mutta minkäs sitä tunteileen voipi, että ne menee tätä rataa. Kait tämä on sitä lopullista irtautumista ja minnuu suututtaa kympillä!
Välistä tuntuu, että pää hajoo just ja nyt ja välistä mie vaan koitan rukoilla, että Jokin antaisi minulle voimia päästä tämän shitin ylitte. Olen vain tullut siihen tulokseen, että asiat ei koskaan ole sitä, miltä ne näyttää kauneimmillaan, vaan kaikki on ihan kauheimmillaan silloin. Miksen minä jo tähän ikään ole oppinut tuotakin asiaa??????
Taas saa surun kyyneleitä pyyhkiä pois, kuin joku on mennyt pois.
Tähän koitan päättää ja muutenkin lopettaa tämän asian purkamisen. Purkakoot ne, joille vyyhti kuuluu. Nyt tul stoppi. Ja jos vielä kirjoitan asiasta, niin se on sitten vain tarvetta purkaa pahaa oloani.
Anteeksi ja hyvästi!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sunnuntailenkillä

Lähdinpä sitten ensimmäisen adventin iloksi aamusella lenkille. Tein ihan täyspitkän lenkin, vaikka alkuun ajattelin vain käydä tienhaarassa kääntymässä, mutta sitten jatkoinkin sinnikkäästi matkaa, vaikka kävely tekikin jalkaan kipeetä, mutta voi että, niin mielialalleni se teki niin hyvää, kuin olla ja voi! Enpä ajatellut sen kävelylenkin aikana yhtään turhaa murhetta. Ajattelin vain sitä onnen tunnetta ja ihanaa oloa, kun pääsen lenkiltä takaisin kotiin.
Nyt mie olen sitten ollut vajaan tunnin kotona ja ensimmäinen itku lenkin jälkeen on purkautunut. Ei ne itkut vielä laantuneetkaan, vaikka niin kuvittelinkin.
Eilen sain tehtyä hiukan virkkaushommia, kun kutominen ei luonnistunut ja meinasin jo purkaa hyvällä mallillaan olevan huivin alun ihan alkutekijöihinsä, mutta vielä en sitten alkanutkaan siihen puuhaan. Toivottavasti pystyn olemaan ilman purkuhommia. Vaikkasta tällä hetkellä tuntuu ihan siltä, että tekisi mieleni vain purkaa ja purkaa vaan :(
Aloitin mä sitten isovelilangasta jo sukan varsien kutomisen, ennen ulkoilemaan lähtöä. Siksihän mie sitten lenkille lähdinkin, että aivot saa happea ja minä hyvää tuulta sisälleni.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Miksi?

On vain yksi kysymys: Miksi?
Tämä on kuin pahaa unta, unta, josta toivon vielä herääväni, jonkun herättämänä.
Mua vaan itkettäisi ja tänään sain hiukan lisää valaistusta asiaan. Turha sitä ois itkeä, vaan minkä sitä itselleen teet, minä olen herkkä itkemään, asiasta, kuin asiasta.
Mulla meni kakku ihan paskaksi, jäi liika veteläksi ja tiputti vuoka rasvaa uunin pohjaan. Ikännään en enää leivo mittään!
Enkä kyllä kudokaan mittään! Kaikki on ihan paskaa nyt! Mulla oli itselle tulollaan hempeän vaaleanpunaiset villasukat, vaan niin meni varsi purkuun. Ei ole yhtään kiinnostusta koko hommaan.
Jos joku kuvittelee, että eihän minun tarvitseisi surra, mutta kyllä minnuun sattuu ja sattuu ihan saatanasti. Tekee kipeetä ajatellakin asiaa. Mihinkään kunnolliseen hommaan en osaa nyt ryhtyä. Tämä menee vain kyyneleiden vallassa ja jäljellä on se kysymys: MIKSI?

perjantai 27. marraskuuta 2015

Musta perjantai

Täydellisessä sanojen tarkoituksessa tämä on Ihan Musta Perjantai.
Sain ikäviä uutisia puhelimessa ja en osaa muuta kuin itkeä täällä, yksin.
Ei mulla muuta.
Kenties tää vielä nousee täältä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ahistusta ahistuksen perään

Joka paikka toitottaa: osta sitä, osta tätä. Tee sitä, tee tätä. Minnuu ahistaa moinen hössötys! Ahistaa jopa, jos ja kun huomenissa pitää lähtee liikenteeseen. Ahistaaaaaaa......aaaaargh..... En tykkää yhtään, mutta kait se on pakko lähtee postittamaan pari kirjaa matkalleen, kun en niitä, yrityksistä huolimatta, saanut luettua loppuun. Armovuosi ja Onnellisesti eksyksissä jää nyt pois luettujen listalta ja näin ollen en niistä tule koskaan tekemään arviota tänne blogiin. No, Armovuosi By Anna Misko, eteni niin hiivatin hitaasti, etten silläkään jaksanut kyseistä kirjaa, kuin sivulle 59 ja Onnellisesti eksyksissä By Veera Vaahtera taas tuntui ihan täydeltä tuubalta, ainakin alku takkuili ja pääsin vain sivulle 22 siinä kirjassa. Että sellaista tuubaa. Juupati juu. En morkkaa kirjailijoita, itse en saa edes koskaan kirjaa kirjoitettua, saatikka, että joku vielä ostaisi sitä. Että joo. Mie taidan vaihtaa maisemaa. Heippa!

Päivät seuraa toisiaan

Tämä päivä on taas niin samanlainen, kuin edeltäjänsäkin. Paitsi etten ole saanut vieraita, enkä ole käynyt lenkillä. vettä tihkutti, kun kävin puoli kasin aikaan hakemassa postin. Tuli vain lehtiä, ei sen ihmeempää postitusta.
Mulla on ollut melkein koko päivän läppäri auki. Olen kuunnellut radiodeitä netin kautta, tavallisesta radiosta Järviradiota ja radiosuomipoppia. Välistä on ollut ihan hiljaistakin, kun olen kutoa tollottannu. Mulla on taaskin neljät kutimet käytössä, toiset on ne bambukutimet ja toiset on ihan tavalliset kutimet. On kahdet sukkaset tulollaan. Saas nähä, saanko niitä sitten myytyä kuinka. Vai jääkö omaan "arkistoon". toivottavasti pääsisi ilahduttamaan uusia käyttäjiä, sillä siksihän minä niitä kudon, että saan joidenkin jalkoja lämmittämään sukkaset.

Päivä on siinä pisteessä, notta on päiväsumpin aika ja kyllä on muuten aika tömäkän vahvaa sumppia tällä kertaa. No, mukavaa päivää sinne ruudun toiselle puolen.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jojo Moyes: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Ärrältä, 10,90e, pokkari, oli vain saatava :) 532 sivua, suomentanut Heli Naski, Gummerus toinen painos, painopaikka Tanska 2014.

Takakansiteksti:
Lontoo 1960. Jennifer Stirling herää sairaalassa auto-onnettomuuden jälkeen. Hän ei muista aiempaa elämäänsä, ei aviomiestään, ei mitään ajasta ennen onnettomuutta. Elämä tuntuu vieraalta ja väärältä. Kotiuduttuaan sairaalasta hän löytää kirjan välistä rakkauskirjeen, jonka täytyy olla osoitettu hänelle. Allekirjoituksena on vain "B" -mies, jonka eteen Jennifer oli nähtävästi ollut valmis uhraamaan kaiken.
Lontoo 2003. Työmotivaation ja parisuhdekiemuroiden kanssa kamppaileva toimittaja Ellie Haworth löytää sanomalehden arkistosta kauan sitten käsinkirjoitetun kirjeen, joka saa hänet kyyneliin. Hän kiinnostuu tuntemattomien rakastavaisten tarinasta ja haluaa selvittää, miten B:lle ja Jenniferille kävi - toivoen samalla, että myös hänen omalla tarinallaan olisi onnellinen loppu.
Ole niin kiltti, älä rakasta häntä on taiten kerrottu tarina rakkaudesta ja elävä ajankuva kahden eri vuosikymmenen Lontoosta.

Omat tunnelmat kirjasta:
Syyskuussa pääsin sivulle 180, kunnes laitoin tämän matkalleen toivottuna kirjana.
Viikko sitten torstaina sain tämän kirjan kirjastosta lainaan.
Sain eilen illalla luettua tämän.  Jatkoin siis lukua 178 sivulta lähtien ja tässä kirjassa 532 sivua.
Ihan kohtalainen tarina. Ei kyllä yltänyt siihen kakkoskirjan tasolle, mutta nythän tämäkin kirja on luettu ja hyvä niin, ei jää enää mieltä kaihertamaan, että ei tullut luettua loppuun.


lauantai 21. marraskuuta 2015

Lumista lauantaita

Eilisen päivän ja viime yön aikaan tänne etelä-pohjanmaalle on tullut talvi. Toisaalta ihanaa, mutta toisaalta taas ei. Sillä täällä ei putsata näin viikonloppuisin pihateitä, eli aamulla sai ihan kahlata lumihangessa, kun menin autoa parkkipaikalle putsaamaan. Oli auton päällä ainakin kaksikymmentä senttiä lunta, jollei enemmänkin! Ihan hurja lumisade on kyllä ollut ja vielä aamusellakin sateli. Nyt on sitten oikein kunnolla tullut talvi, hetkessä. Saa nähä, onko jo pysyvä lumi, vai vieläkö tulee vesisateet, jotka sulattaisi lumet pois. Toivottavasti ei, sillä onhan tämä ihan kaunista aikaa näin joulun alla, kun on lunta.
Pihani putsaamisen taidan jättää huomiselle päivälle, että silloinkin oisi edes jotahin ulkoilmahommia. Vielä ei ollut parkkiksen varaston tykönä lumikolaa tahi lumilapioo tarjolla, joten täytyy huomenna käydä putsaamassa auton ympärys omalla lapiolla. Ai miksikö en käy tänään? No ihan vain huvin vuoksi :) Ja laiskuuttani. Nautin nyt vain tästä, että aamukasilta kävin putsaamassa autoni lumen alta ja pysyttelen ihan vain kotosalla :)

tiistai 17. marraskuuta 2015

Ei pahemmin naurata

Juupasta juu. Tänään tuli postin mukana sähkölasku ja sain maksettua siis pois tämän kuun loputkin laskut, eli sähkön ja netti+luurimaksun, niin tilille jäi kolmisenkymppiä rahaa. Sillä ei pahemmin hurraahuutoja huudella. Tuli hiukan törsättyä alkukuukaudesta mania, eli nyt sitten kittuutellaan pari viikkoa ilman kaupassa käyntiä ja pysytään puurolinjalla vain.
Näinkin voi käydä, kun ostaa nettikaupasta lahjoja jo hyvissä ajoin, mutta nyt päätin, etten osta enää yhtään mitään, enkä kyllä vietä mitään ryypiskelyiltojakaan, että ne on nyt ihan poissa laskuista.
Toisaalta ihan kivaakin välillä "köyhistellä", oppiipahan taas tuon rahan arvon ymmärtämään, että se ei todellakaan kasva puissa ja tipahda sieltä syliin, kun sitä tarttee.
Tänään on sateinen ja hämärä ilima ulukona. Kivaa lähtee tuossa parin tunnin päästä taas juttelukeikalle omahoitajan luokse. Pääsee aukaiseen taas sanaista arkkuaan ja purkamaan sydäntään.
No, sellaista täällä. Mitäs siellä????

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lorna Byrne: Toivon viesti enkeleiltä

Tämä ihanakantinen kirja ol kirjastosta lainassa minulla ja sain tämän viime viikolla, muistaakseni torstaina 12.11.2015
Kovakantinen kirja 223 sivua, Otava Keuruu 2013, englanninkielinen alkuteos A message of Hope from the Angels. Christmas edition.

Takakansiteksti:
"Joka joulu enkelit työskentelevät saattaakseen perheitä yhteen ja varmistaakseen, ettei ihmisiä jätetä yksin. Enkelit kuitenkin tarvitsevat apuamme. Ole siis hyvä ja kuuntele ja soita se puhelu, lähetä se kortti tai kutsu se henkilö kotiisi. Älä jätä ketään läheistäsi yksin tänä jouluna."

Menestyskirjailija Lorna Byrne toimii välittäjänä enkeleiden ja avun etsijöiden välillä. Hän neuvoo meitä kaikkia herkistymään enkeleiden viesteille. Tämän kirjan uudessa luvussa Lorna kertoo erityisistä joulun ajan enkeleistä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihana kirja, mitä tästä muuta voi sanoa. Tuli itkettyäkin tätä lukiessa. Eli juu-u, kovin olin herkällä mielellä tätä opusta lukiessani. Tykkäsin ja ihanasti osui näin joulun alle tämän kirjan lukeminen :)


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Onnellisesti

Olen vihdoin, pitkän ajan jälkeen taas Niin niin onnellinen, notta vallan tuntuu siltä, notta miulla on ihan kestohymy päällä :D Ihanaa olla onnellinen ja Rrrrrrrakastunut <3
Ei mulla muuta. Aamusuhvee lopuillaan tässä ja jatkan nettikierrostani ja sitten töiden pariin. Juu-u, näin sunnuntainakin pitää tehhä töitä, sukkien kutomistöitä. Se kun on niin ihanaa hommaa, mie niin tykkään <3

torstai 12. marraskuuta 2015

Vihdoinkin Se tuli!

Tänään ol vihdoin ja viimein Se päivä, että Toljanterin dvd-levypaketti saapui luokseni! Jihuuuuuuu!
Kotelo levyineen on tuolla olkkarissa lämpeämässä, eli vielä en ole kokeillut, notta toimiiko levyt, enkä näin ollen vielä ole laskuakaan maksanut.
Juon nyt ihan rauhassa aamusuhveet ja menen sitten koettamaan onneani levyjen suhteen. Toivottavasti toimivat ja pääsen koko päiväksi katsomaan Toljanterin Tontun touhuja :) Ihanaa, ihanaa!
 
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin <3
 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Ikävä unitus

Näin unta, että olin Miehen kanssa lentokoneessa. Hän lähti vessaan vieraan naisen kanssa ja he paneskelivat siellä. Siis mun unessa Mies petti mua ja mä aloin vollaamaan ja siitä johtuen Mies sitten jätti minut. Ei enää jaksanut mun itkujani. Olipa ihanaa herätä moisesta unesta. Nyt sitten koko päivän unen tunnejuttu seuraa mun kroppaani :( Voihan pasha sentään, sanon minä!

Tänään pääsen käymään kirjastolla, sillä on rehvaus ystävän kanssa siellä. Vien hänelle hänen pyytämät, kudotut villasukkaset ja pienen yllätyksen hänelle :) Ja saan kirjastosta kirjan lainaan, jonka lukemisen jätin syksyllä puolitiehen ja nyt saan sitten kirjaston kirjana lukea tämän tarinaisen loppuun saakka.

Kuuntelin jo laulettuja joululauluja, kun olen viime viikolla kuunnellut panhuiluilla soitettua joulumusiikkia, niin tänään laitoin soimaan joululevyn 2012, jonka olen saanut lahjaksi serkkutyttöseltä <3 En jaksanut kuitenkaan kuunnella levyä, kuin puoleen väliin ja sit piti laittaa toosa kiinni. Kudoin sukkaa siinä samalla.

Ulkona on syksysateinen ilma, pari lämpöastetta, eikä aurinko paista, ei edes pilkistele yhtään. Odottelen tässä vielä pari tunteroista ja sitten lähden liikenteeseen. Että tällaista.

Niin, ei vieläkään tänään tullut Tonttu Toljanterin dvd-boxia, jonka tilasin jo 29.10.2015 ja se oli lähetetty jo 4.11., eli on ollut matkallaan jo viisi arkipäivää. Jaksaa hyvää odottaa :) Toivottavasti tällä viikolla saan sen :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Syksyn tuotoksiani

                                   Tässä vähän kudottuja ja virkattuja juttuja tältä syksyltä. Ollos hyvä!

                                      Junasukkaset ja Rikas elämä-kirja oli silloin luvussa.

                                     Syyskuun eka voittokirja: Mustikkasoppa ja päivän lehti :)

                                          Muruselle murusukkaset :)

                                           Elämäni toiset kynsikkäät


Elämäni ensimmäinen ontelokudekori valmistui tänään keskiviikkona 4.11.2015, aloitin tehdä käsityöpiirissä tän viikon maanantaina. Korissa on sivuilla kaksi ripaa, molemmilla puolin :)

                                  Virkattuja rusetteja ja sydämiä, joita opin tekemään toissa päivänä :)



                                          Lopuksi iloksi SerkkuNaisten illanvieton herkkuja <3
                                          Siinähän niitä herkkuja yllin kyllin :D


maanantai 2. marraskuuta 2015

Sari Luhtanen: Murusia

Kirjakaupasta 25.2.2015, kovakantinen 224 sivua, Tammi Helsinki, painettu EU:ssa 2013.

Takakansiteksti:
Emmin elämä, koiraa myöten, on koostunut muiden rippeistä. Hän päätyy kotitalousopettajaksi, kun hohdokas Lili haaveilee elämästä Suomen Martha Stewartina. vedonlyönnin tuloksena ystävykset osallistuvat ravintolapäivään ja sen aikana kuuluisa ravintoloitsija Sandran huomion herättääkin yllättäin Emmi. Hänen elämänsä saa yhtäkkiä vauhtia. Blogista tulee suosittu, miehiäkin alkaa olla tarjolla joka lähtöön ja kaikki tuntuu olevan mallillaan. Mutta kun Emmi on päässyt herkkupöytään, hän ei enää osaa lopettaa. Vähitellen hänen on tajuttava, ettei kaikkea voi santsata. On löydettävä se, mistä todella nauttii.

Omat tunnelmat kirjasta:
 Ihan keskiverto-kirja tämä olt. Kokoajan vain ruoasta puhuttiin, sen tekemisestä, sen suunnittelusta tai syömisestä. Että nälkää sai potea tätä opusta lukiessa. Muuten ihan mukiinmenevä tarina.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Unta hienosta kirjailijasta

Näin unta, että olin koulukavereitteni kanssa jossain linnassa luokkaretkellä nelosluokan opettajan kanssa.
No siellä odotti meitä yllätys, nimittäin Kirjailija Kaari Utrio oli pukeutunut linnanrouvaksi ja hän oli jakamassa nimmareitaan kirjoihin, joita sai ostaa kyseisestä paikasta. Tietenkin minä jäin ilman kirjaa, mutta luokkakaverini Markus antoi minulle yhden vanhahkon kirjan, johon sain käydä pyytämässä nimmarin vuorollani. Sitten kävi niin, että justaan, kun olin antanut kirjan Utriolle nimmaria varten, soi kello ruokailun merkiksi. No, jäin sillä kertaa ilman nimmaria.
Kun tuli minun vuoroni ottaa jotain makaronihässäkkää, kattila alkoikin itestään keittään riisiä ja piti odottaa, että riisi kypsyi padassa. Sit sain oliiveja salaattini kanssa ja piti ottaa kuulemma jotain juustoa, kun oliiveissa oli jotain ihme ainetta.
Siihen uni sitten tyssäsi ja minä heräsin.

Tämä olt ensimmäinen uneni, jonka näin jostahin kirjailijasta ja minähän ihailen Kaari Utriota, että tekisi mieleni nappasta hyllystä tänään hänen kirjansa ja alkaa lukea sitä :)