torstai 31. joulukuuta 2015

Yksinäinen aattoilta

Täällä vietän yksinäistä uuden vuoden aattoiltaa ihan vain keskenäni oman itseni kanssa. Ei ole kukaan häiritsemässä yksinäisyyttäni. Eipä mulla tän ihmeempää.

Jälkkärikahvilla

Olen justaan ahtanut itseeni pinaattiperunavelliä ja ruisleipää oltermanni-juustolla höystettynä, ilman rasvaa tällä kertaa. Olikin jo oikeasti nälätys päällä, kun koko päivän juonut vain glögiä, niin että posket helottaa. Siis ehtaa glögiä, jossa ei ole alkomaholia seassa. Mikrossa lämmitin aina kupillisia. Mut olihan se pakko jotahin syyäkin tänään. Vaikka läskiä on ympärillä hurumykket. Puntari vain näyttää kiitollisena aina vain 123,5 kiloa! On se joskus näyttänyt enemmänkin, mutta kyllä miä nyt uskon tuota lukemaa. Minä olen lihava ja siitä ei miksikään muututa. En pysty enää laihuttammaan millään, kuolenkin läskinä akkana.

Tää läski akka jääpi nyt juomaan kahvettaan. Heippa!

Luulin olevani jo kuivilla

Vaan ei, mistä näitä surun kyyneleitä oikein riittää? Mua vaan itkettää heti aamusta. Ja millaisena aamuna, uuden vuoden aattona! Ja minä vain kyynelehdin täällä.

Monenmoista on mahtunut vuoteen tähän, on sitä onneksi jäljellä enää ihan vähän.
Toivon, että uusi vuosi tuopi uusia ja ihania asioita tullessaan.

Sunnuntaina täyttyy 30 vuotta isosiskona oloa. Olen jo velipoitsulle hankkinut pienen muistamisen. Saa nähdä sitten, että milloin niitä juhlia pääsee kahvittelemmaan.

Tänään olen ihan vain yksikseni kämpillä, vietän normia pyykkipäivää, kudon sukkia ja luen jotain hyvää kirjaa, kenties. Kokkailua tuskin on ohjelmassa, kun toissailtana tein pottumussiin ja sitä on jääkaapissa, ei tarvitse, kuin lämmäyttää.

Oikein hyvää vuoden vaihdetta vain!
Tuokoon uusi vuosi tullessaan vain ja ainoastaan iloisia asioita :)

maanantai 28. joulukuuta 2015

Onnen ilta!

Tämä neiti on taas niin hyvin, hyvin onnellinen!!!!!!! Ihanaaaaaaaa!!!!!!!

Jouluna koettua

Sain veljenpojilta uuden nimen:PORSAS!
Kiitos vain heille, että kivasti alkanut jouluaatto kääntyi iltasella itkuun, kun pääsin kotiin.
On se niin ihanaa hankkia tällaisille muksuille sitten rakkaudella lahjoja. taitaapi lahjat vähentyä ja roimasti! Hyvä jos enää hankin heille yhtään mitään koskaan!!!!!!!

Muutoinkin viime viikko oli yhtä tapaamista, yhtä helvetin paskaa. Liika sitkeen pitkä viikko ja itkuinen sellainen.
Onneksi joulu on ohitse ja uuden vuoden pysyttelen kiltisti kotona, tai siis uuden vuoden aaton, enkä laita sitä kyllä yhtään mitenkään, kun yksin kuitenkin olen. Voi olla, että jo normisti kasilta menen nukkumaan silloin ja nukun rakettiajan kivasti, kuten edellisinäkin vuosina.

Mulla ei ole yhtään juhlamieltä ja haluisin jo päästä eroon tästä loppuvuoden hömpästä. Paskaa, mitä paskaa.

Heräsin ihan väärällä tuulella. Olin yöllä taas hereillä ja nukuin sitten taas kuutisen tuntia. Eipä tullut postiakaan muuta kuin mainoksia vain. Tylsääkin tylsempää.

Juon kahvia ja koitan puhdistaa mieltäni ikävistä asioista, jotka tuppaa madaltamaan mielialaani :(

lauantai 26. joulukuuta 2015

Ei ainakaan kuukauteen karkkia!

Minä olen nyt syönyt itseni niin irti suklaasta ja muistakin karkeista, etten kyllä siedä moisia iljetyksiä silmissäni hetkeekään. Niistä tulee vain paha olo ja yhä vain pahenee.

Tänään on taas vaihteeksi maa valkoisena ja nyt jo reilut pari astetta pakkasta. Kävin jo pienellä ulkoilujutskalla, sillä vein roskat ja putsasin auton parkkiksella lumesta. Ihan oli ihanaa pumpulilunta, sellaista kivan hentoista :) Auton katto oli ehtinyt ottaa kylmää ja siihen jäi kyllä lumirantua. vaikka harasin katonkin. No, en mie tänäänkään vielä lähde minnekään. Olen ihan vain kotosalla. Miotäs sitä turhaan lähtee minnekään, kun kotonakin voipi olla ja nauttia vain olostaan. Ruoankin olen jo syönyt, ihan vain makaronilaatikkoa sellaisista simpukkamakaroneista tein silloin jouluaattoiltana.
Taidan mennä kirjan pariin ja ottaa samalla pienet huilitkin.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Onko se niin?

Kaikkia paikkoja kolottaa näin aamutuimaan, särkee ja tekee muutenkin inhottavaa. Taidan vain juoda kupillisen teetä ja heittäytyä takaisin pötkölleen peiton alle. Selkää ja jalkoja särkee inhottavasti. Toivottavasti en ole tulossa kipeeksi. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin sairastaa. Taidan heittää nassuun vielä burana-ropin, niin eiköhän se siitä päiväksi olo parane, toivottavasti ainakin.
Oikein ihanaa joulupäivää vaan täältä kipuilijalta.

torstai 24. joulukuuta 2015

tiistai 22. joulukuuta 2015

Maksalaatikkohimo

Mulle iski äsken maksalaatikkohimo. Pit pikaseen lämmittää reilu puoli pakettia(eli paketin loppu) maksalaatikkoa ja syyä se äidin tekemän puolukkahillon kera. Ol rusinatonta laatikkoa ja ihan hyvää. Nyt siihen päälle sitten kunnon kupillinen kahvia jälkkäriksi, niin eiköhän päivä ala hurista eteenpäin ihan toiseen tahtiin, kuin aamusta. Olin siis taas aamutuimaan hereillä, kun loppui unitus neljän pintaan. No, sit kuitenkin sain pari tuntia nukuttua ja ennen ysiä lähdin hoitaan asioita kylille. Piti siis käyä siellä S-Marketissa hakemassa niitä pankkijuttuja. Siinähän piti sit täydentää hakemustakin ja sitten sain kirjekuoren käteeni. Myyjä sanoi, että käyttäjätunnukset tuleekin sitten postissa, mutta että bonus-korttia voi jo käyttää. Enpä sitten lähtenytkään kiertämään kauppaa. Ei tehnyt mieli mitään ostaa. Mulla kun on kaikkea, mitä nyt tarvitsen.
Eli postituksia odotellessa. Voipi mennä ensi vuoden puolellekin, saa nähä.
Mutta tärkein asia, eli maksalaatikkohimo on ohitse :)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Voiko Rakkaus vain loppua?

Tämä aihe alkoi jyllätä äsken mielessäni, kun koitin saada unenpäästä kiinni. Oli jotenkin vahva tunne siitä, että läppärille on päästävä kirjoittamaan blogiin  juttu tästä mieltäni myllertävästä aiheesta. Nyt istun tässä ja vieressä Iittalan kulhoissa palaa kaksi led-kynttilää, kovasti virittämässä minua kirjoitusmoodiin. Eikös sitä siksi kutsuta, en minä vain tiedä.
Niin, aiheeseen, kiitos - ole hyvä vaan :) hih hih.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Rakkaus ei vain voi loppua. Se vain muuttaa vuosien saatossa muotoaan. Se, kasvaako pariskunta sitten toisiaan täydentäviksi ja hitsautuvatko he kiinni toisiinsa, on sitten pariskunnan itsensä päätettävissä. Niinhän vihkivalassakin kysytään: Tahdotko sinä....? Se on Tahto, joka tulee kovan paikan edessä vastaan. Tahdotko sinä Rakastaa? Varmaa on, että rakkaus ei lopu. Jos se loppuu, niin ei se sitä ihteään sitten ollutkaan alusta saakkakaan.

Lähteäkkö eri teille, vai jatkaako Rakastamista vastoinkäymisistä huolimatta? Sillä jokaisella pariskunnalla väistämättä tulee eteen vaikeita hetkiä. Silloin pitäisi jaksaa kaivaa muistilokeroista ne ihanat ja hyvät hetket. Ne piirteet, joihin toisessa rakastui ja ihastui ja ikihyviksi tykästyi.

En ole minä mikkään Rakkauden ammattilainen, mutta jonkin verran hyviä oppaita/kirjoja luettuani, olen kait jotahhii minäkin oppinut tästä aiheesta.

Minä kovasti opettelen Rakastamaan itseäni, Ihanan Miehen avustamalla. Helppoa itsensä rakastaminen ei kyllä ole, kun olen koko elämäni ajan suorastaan vihannut ja inhonnut itseäni. No, silloin parikymppisenä joitakin kuukausia olin onnellinen ja sinut itseni kanssa. Olin silloin lahduttanut reilut 30 kiloa läskiä pois kropastani, ihan vain lenkkeilyn ja syömisen "lopettamisen" johdosta. En siis päivässä paljoa syönyt mitään, lenkkeilin siitäkin edestä sellaisia 5-10 kilsan lenkkejä päivittäin. Ei kait ole epäilyskään, että silloin minulle kehkeyti se syömishäiriö, josta vieläkin saan kärsiä. En sulata itseäni tällaisena, kuin olen. Kova toive ois saada itsensä kohatlaiseen kuosiin, mutta minkäs teet, minä en kait enää tästä niin vain hehkeäksi muutu. Päin vastoin.

Voiko Rakkaus itseensä loppua? Minä sanon, että VOI! Niin on minulle käynyt. Tämä on pitkä ja kivinen tie, jota parhaillani kuljen. Joskus on hyviä päiviä, joskus taas mennään joka hetki niin päin männikköä, kuin olla ja voi.

Tähän päätän vuodatukseni tällä kertaa ja jään odottelemaan, milloin unimasa veisi mennessään.

Voiko olla totta!

Voi ja hyvinnii, sillä minä ihmettelen suuresti, että mihin ne rahat aina katoaa tililtä. Ei tarvitse kuin yksi kunnon shoppailureissu tehhä, niin tili on liki tyhjänä. No, onhan tälle kuukautta ollut laskujakin ihan kiitettävästi. hankinhan mä sen S-ryhmän kortinkin ja tuli tänään postissa, hyvä, pääseepi kerryttään bonusta. No, onhan mulla vietävissä kaksi pussillista tölkkejä ja pulloja kauppaan. taidan sen homman tehhä huomenna, viiä ne paikalliseen S-markettiin ja kysästä samalla, että mistäs niitä pankkitunnuksia saapi. Voi olla, että on käytävä ABC:n puolella, on hiukan sellainen tutina. Jostain mä luin, että kun ne hakee tän vuoden puolella, ei tarvitse maksaa mitään, mutta ens vuonna tunnusten haku maksaa peräti viisi euroa. Siinäpä on sitten huomiselle ohjelmaa.
Ostin tänään siwasta jouluruoat ja kait mä tänään jo aloitan ne, saa nähä, hutsittaako ruoka, vai piänkö puuroppäivän tänään. On ihan tämän päivän ohjelma auki. Kudonko, vaiko mitäkö teen. Kylällä tuli jo tehtyä pieni lenkki, sillä jätin auton siwan nurkalle ja kävelin siihen postin laatikolle pudottammaan kaksi kirjapakettia lootaan, lähtee kahdelta ja toiveissa olisi, että molemmat opukset pääsisivät perille just jouluksi :)
Mukavaa päivää sinulle ja minulle :)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Perjantai-iltapäivää

Täällä istuksin kotona. Ledkynttilöitä palaa kaksi nuissa Iittalan kastehelmikulhoissa tässä pöydällä ja tuollasessa led-kuusessakin vaihtuu värit taajaan. On ihanaa poltella niitä, kun ei tarvitse pelätä, että unohtuu kynttilä huoneeseen palamaan.
Juups, kävin aamusta kotiporukoilla viemässä keskiviikkoisen Uutisnuotta-lehden ja pienen nimpparilahjan isäpuolelle. Sain siitä edestä sitten joulupulla-kahvit ja ehdittiinhän siinä hetki jutellakin. Olen nyt tämän viikonlopun ihan vain kotosalla, sillä ensi viikolla on kuitenkin itsensä rahdattava lahjoineen päivineen porukoille. Varmaan sitten aattona tulee mentyä käymään porukoilla. Saa nyt nähhä. Vielä on hetkinen jouluun aikaa ja minä en aio laittaa ns.Tikkua ristiin joulun eteen. Olen koko syksyn kutoa koukuttannu ihan kiitettävästi sukkasia sukulaisille ja tutuille, niin nyt aion vain olla ja tönöttää ja odottaa aattoa. Joulutontut ovat hypelleet seinilläni jo reilun viikon verran, kun nimppariaamuna ne seinille sinitarroilla läiskin. Mulle joulu on ihan samanmoinen päivä, kuin päivät muutoinkin, vain sillä erotuksella, että tosiaan tulee käytyä porukoilla ja se siitä. Sitten vain saa olla ja möllöttää omassa kotona.Vaikkasta olla tekemättä mitään. Katsoin tänään kaupassa ruokalaatikoita, mutta kun en päässyt pienempiä laatikoita valkaamaan, niin jätinpä jouluruoat sitten ostamatta. Minä en ala 700gramman paketteja ostamaan. Oisin sitten ostanut myös joulukarkkeja, mutta enpä löytänyt niitä kyseisestä kaupasta, lieneekö paikkaa vaihdettu, vai joko ne ol myyty kaikki.
No, kaupasta lähtiessä, siinä ulko-oven tykönä oli vanhempi nainen myymässä villasukkia. Sanoin, että kudon itsekin sukkia, että ois kiva saada jonkun toisen kutomat sukkaset. No, sieltähän löytyi sellaiset pirteän vihreät ja raidalliset sukkaset, jotka sitten ostin ja maksoi 15 euroa. Niissä oli ihan kivasti sitä varren osuuttakin, etteivät ihan nilkkasukkaset sentään olleet. Saa nähä, joko hannon viikonloppuna laittaa uudet sukkaset jalkaan, vaiko säästänkö jouluaattoon. Mulla on kyllä ittelle tulollaan sellaiset nilkkamalliset sukkaset, eli olen niitä kutonut niin, jotta saapi alkaa kutoa kantalappua seuraavaksi.

torstai 17. joulukuuta 2015

Torstaita blogiin!

Se on sitten jo torstai pimentynyt illlaksi ja tässä on reilu tunti vielä, ennenkuin illan paras ohjelma, eli Kauniit ja Rohkeat alkaa. Kuuntelin tuossa kutoessani panhuilu-joulumusiikkia, mutta ei sitäkään määräänsä enempää jaksa kuunnella. Ooiskohan siinä jotain parisenkymmentä kipaletta tullut kuunneltua.
Voi kun mie niin unelmoin ja haaveilen, että saisin kirjoitettua ikuisuustarinaanikin näin, kun aina välleen tänne blogiin vuodatan juttujani ja asioitani. Samalla innolla ja hyvällä mielellä. Muuta mulla taitaa olla kyseisen tarinan suhteen tyhjän ruudun-syndrooma, tai jokin kirjoituslukko meneillään. Enpä ole saanut aikaan mitään kirjoittajaseuran seuraavaan tapaamiseenkaan, joka on muuten heti loppiaisen jäläkeen. Onhan tässä vielä aikaa, mutta tuntuu vain siltä, että miun aikani tuhraantuu vain kutomusten parissa. Eilen muka koitin parhaani mukaan lukea jouluista kirjaa ja aloitinkin sitten Lorna Byrnen Taivaallinen rakkaus-kirjaakin lukemaan, mutta eikös niin vain käynyt, että kutimet ne houkutteli luokseen. En kuitenkaan yhteen soittoon sukkaparia kutonut, vaan tein vain alut vasta. tänään sitten kutonut hiukan enemmän.
Aamusta kävin hakemassa smart-paketin, joka oli eilen saapunut smart-postipisteeseen. Siellä oli ihania juttuja, kaunis joulukortti, uudenlaista suklaata(jostain syystä se hukkui jo), pyyhkeen nimikköpidike, tähtijoulukuusenkoristeita, enkelimagneetti ja yksi pokkari, joka jo kuitenkin sattui löytymään hyllystäni kovakantisena. Mutta tiedän tälle pokkarille jo vapautuspaikan, eli pääseepi ensi vuoden puolella matkalleen :)
Olen vain tänään pitänyt puuropäivän, eli keitin vain puuroa ja sen lisäksi olen syönyt ruisleipää. Jostain syystä ei huvita yhtään kokkailut, vaikka koko ajan on pieni nälätys päällä. Laiska akka, mikä laiska, siis Minä!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Uusi viikko aluillaan

Tämä viikko ei nyt alkanut ihan, niin kuin ajattelin. Sukkia laittaessa jalkaan, nasahti taaskin alaselkäni kipeeksi. Ei yhtään kivaa. Piti sitten perua huominen omahoitajan luokse meno ja seuraavan ajan sain tammikuulle. No, sain sitten postin tuomana biologiselta isältä jo joululahjan ja sen kunniaksi sitten päätin liittyä eepeen asiakasomistajaksi. Niin olin suunnitellut, että ja jos saan biol.isältä lahjan tänä vuonna, niin sitten tosiaan teen hakemuksen S-bonuskortille. Ja tänään sain sen sitten toteuttaa. Hyvä hyvä :) Nyt sitten odotellaan pari viikkoroista, että saapi sen etu-kortin postin tuomana :)
Saa nähä, mitä tästäkin viikosta tulee, kun ei pahemmin pysty pitkiä aikoja tämän selän takia istuskelemaan. Onneksi ehdin saamaan serkulle menevät sukkaset valmiiksi ja sain ne jo paketoituakin, että postitusta vaille ovat.Tänään en kuitenkaan lähde yhtään minnekään tämän kipeen selkäni kanssa. Olen vain kotona aikaa kuluttaen.
Että sellaista.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Hyvää nimipäivää minulle!

Täällä olen jo aamukahvilla, söin äiteen leipoman sydänpipparin tässä aamusuhveella, oli viimoinen pippari, itse en moisia ole vielä leiponut ja leivonko ollenkaan, en tiiä. Letti on ihan märkänä, sillä tulin hetki sitten suihkusta. Saa nähä, onko tänään tiijossa kamalan hauska shoppailupäivä, vai olenko kotona vaan. Ei voi sanoa vielä näin aikaisin.
Hyvää nimipäivää vaan minulle ja muillekin tänään nimppareita viettäville. Ei mulla tän enempää nyt vielä ole asiaa, kun hetki sitten vasta herännyt ja tosiaan suihkusta selvinnyt :D Pai pai!

tiistai 8. joulukuuta 2015

Pienoinen yllätys!

Olipa kivaa löytää tänään postilaatikosta Christina-lehti ja osoitteena oli, että " Huoneiston haltija......" ja tämä minun osoitteeni sitten. En tiedä, ketä saan kyseisestä lehdestä kiittää. Laitoin itse päätoimittajalle meilin asiasta, että ketä saan lehdestä kiittää. Lehti on 10 vuotisnumero ja aivan varmasti tulee lehti luettua.
Olen ollut kyseisen lehden tilaajana muutama vuosi sitten, mutta oli todellakin pienoinen ja kivakin yllätys löytää kyseinen lehti laatikostani :) Kiitos vain sinulle, jota en vielä tiedä :)

maanantai 7. joulukuuta 2015

Taaskin toinen kone simahti

Tulipa taas nautittua muutama kuukausi ihanasta kakkoskoneesta ja Windows 10stä, kun tänään kone meni taaskin samanlailla jumiin, kuin elokuussakin. Joku ihmeen Cortana ja aloitusvalikko ei toimi. Pashan pasha, sanon minä. taas ois käytävä joku kerta nettinero-ystävättären luona korjuulla. Sitten pitääkin viiä kaksi konetta pieneen huoltoon. Tällä viikolla ei kyllä ehdi sellaista reissua tekemään. Onneksi en vielä luopunut tästä uusimmasta läppäristä, että on ehkees joku peli, jolla pääsee nettiin.
Että sellaista kivaa tämän viikon aluksi.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa

Kävin hetki sitten sytyttämässä pihalyhtyihin kaksi kynttilää.En jaksanut odottaa iltakuuteen, kuten aiemmin olen tehnyt, että vasta kuudelta käyn sytyttämässä kynttilät. Tämä on nyt toinen päivä, kun poltan lyhdyissä kynttilöitä. En sitä pahemmin ole vielä tän joulun alusajan aikana tehnyt. Viime jouluna en myöskään kovin usein sytyttänyt kynttilöitä ulos. Jotenkin se on kynttilän tuhlausta, mutta tosiaan näin juhulapäivänä on ihan mukava polttaa parit kynttilät ja onhan nyt Suomen 98 vuotisjuhlapäivä, toinen adventtisunnuntai :)
Tässä juon päiväkahvia ja lumet sai tosiaankin eilisen ja viime yön aikana kyytiä, enää ei ole pihassani lunta. Sulivat pois ja luonto on taas niin ihanan synkkä, pimiää ja miä tykkään :)
Minulla on tässä vieressäni pieni kukka-asetelma, jonka tein eilen Miehen tuomista ruusuista. Leikkasin nuupahtaneet ruusujen varret pois ja laitoin pelkät kukkaset tuollaiseen tupperin astiaan veteen ja sattuipa olemaan vielä ravinneainetta, jota laitoin veteen. Ihan kiva ilostus siitä asetelmasta tuli ja kyllä nuo kukat on sitä vettä itseensä imeneet, sillä ei tuossa kipossa enää niin paljon vettä ole, kuin eilen.
Eilen rehviseuraa odotellessani, reilu viiden tunnin aikana sain kudottua yhden kokonaisen säärystimen. Tulin eilen päivällä reissusta omaan kotiin, olin saanut äiteeltä pussillisen käyttämättömiä lankoja ja siellä oli myös kutimet ja toinen valmis säärystin. No, minähän etsin pussista säärystimen langat ja aloin kutoa. Sitten vain kudoin ja kudoin ja sain työn päätökseen 23:20 ja tänä aamuna sitten päättelin säärystinten langat ja sain se pukinmuorin lahjalaatikkoon odottaan paketointia. Saapi äiti jalkojen lämmikettä. Suunnittelin, että kirjoitan hänelle siihen pukettiin mukaan myös pienen viestin <3 Saa nyt nähdä, mitä keksin, ajattelin, että tänään se ois tehtävä :) Kun vain tietäisin, mitä viestiin kirjoitan. Tai no juu, kyllähän mä tiijän <3

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kirjoitusseurasta tarinaa

Oli kevät 2007, kun olin käväsemässä kirjastolla etsimässä kirjoitusoppaita ja kysäsinkin palvelutiskiltä, että missähän suunnassa mahtaisi olla joitakin kirjoitusoppaita. Oli, kuin johdatusta, että silloinen kirjastonjohtaja sattuikin olemaan palvelutiskillä hommissa ja hän sitten neuvoi minut kyseisten kirjojen hyllylle, josta löysinkin muistaakseni Goldbergin jonkun kirjoitusoppaan. Kun palasin takaisin tiskille, silloinen kirjastonjohtaja, nykyisin hyvä ystäväni Rouva H alkoi kertoilla, että tulevana sunnuntaina kokoontuu kirjastolla pieni kirjoittajaryhmä ja että voisin tulla seuraamaan kyseistä tapahtumaa. Minähän innostuin heti ajatuksesta! Lupasin miettiä asiaa ja odottelin malttamattomana sunnuntaita, jolloin kirjoittajaseuran tapaaminen olisi.
Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut mitään kirjoitelmaa mukana, sillä olin vain kuunteluoppilaana ja tutustumassa vain ja pohtimassa samalla, että liitynkö seuran toimintaan, vai en.
Muistan kyllä hyvin, kuinka kamalasti minua jänskätti mennä ihan vieraiden ihmisten joukkoon ja hiukan kertoa alkuun itsestäni ja jotta olen aloittanut kirjoittamisurakan. Minulla oli silloin keväällä kauhia tarve purkaa silloista pahaa oloani kirjoittamalla. Oli justaan alkukeväällä ollut se toinen sairaalareissu toisen psykoosin johdosta.
Toisella tapaamiskerralla minulla oli jo tarina, jonka ääneenlukemista pelkäsin ihan valtavan paljon, että kun sitten tuli minun vuoroni, silloin heinäkuun tapaamisella(en ole varma oliko kesäkuussa vai vasta heinäkuulla), kuitenkin puolessa välin lukemista minua alkoi itkettään, niin kova jänskätys oli päällä, jotta Rouva H paikkaili sitten lukemisen loppuun, josta olen edelleenkin kiitollinen hänelle :)

Näin sitten liityin kirjoittajaseuraan kahdeksan vuotta sitten. Nykyisin tapaamme joka kuukauden ensimmäinen torstai kirjastolla edelleen, vaikka hyvä ystäväni ei enää toimikaan kyseisessä virassa, olemme saaneet hyvät kokoontumistilat nuorisotiloista ja tapaamiset on päiväaikaan.
Minusta on tullut nettivastaava seuralle, eli pidän yllä facebookin sivustoa ja suntuubin blogia. Kirjoittajaseuramme nimi on Kynäiset ja kyseisellä nimellä kyllä löytyy tuonne suntuubin blogiinkin. Nyt on ollut hiukan muuta tekemistä, niin nettivastaavan hommat on jääneet aika vähälle, mutta joka kuukausi olen laittanut tiedoitteet seuraavasta tapaamisesta ja kirjoitelmien aiheista kyseisille sivuille. Nuo kyseiset hommat odottavat vielä tällä hetkin uutta tietoa.

Meidän kirjoittajaseuran puheenjohtajana on siis hyvä ystäväni Rouva H ja hän myös vetää joka tapaamiset, eli antaa jokaiselle lukuvuoron ja antaa myöskin hyvää kommenttia ja joskus myös pientä pähkinääkin purtavaksi, näin kuvainnollisesti :)
Joka kerralle arvomme aihepöntöstä 3-4 kirjoitelmien aihetta(minä kuljetan kyseistä pönttöä tapaamisissamme).
Muistan, kun vuosi sitten tähän aikaan, ennen joulua eräänä perjantaina sain Rouva H:n yllätysvierailulle, kun olin justaan leipomassa pitsaa ja hän toi minulle aihepöntön ja pyyti minua kortistelemaan kyseisne pöntön haluamallani tavalla. Pöntön sisältö oli kuulemma minulle ja siellähän oli jouluisia karkkeja!
Minulla ei ole läheskään aina ollut kirjoitusta valmiina luettavaksi. Tapaamisissa saapi käydä ilman kirjoitustakin. Annamme armollista ja ihan hyvää kritiikkiä ja palautetta toinen toisillemme kirjotusten luvun joukossa. Jokainen siis vuorollaan lukee kirjoittamansa tarinan ja sitten sana on vapaa, eli saapi kommentoida kirjoitusta. Pakko ei ole lukea ääneen, mutta kun nykyään ei enää pystytä kopioimaan kirjoitelmia jokaiselle, niin lukeminen on ainut tapa jakaa ja saada kommenttia kirjoittamistaan tarinoista. Yleensä tarinat ovat vain sivun tai puolentoista pituisia, ei sen pidempiä onneksi :)

No jos jäi jokin asia kaihertamaan, niin saapi kysyä. En nyt muista kaikkia, mitä toissaedellisen kirjoitukseni kommentissa oli kysytty tästä seurasta.

Välistä olen jo miettinyt, että luovutan paikkani pois näistä nettijutuista, mutta olen kuitenkin vielä hollilla ja koitan jatkaa käyntejä kirjoittajaseuran tapaamisissa ja kokouksissa. Aina se ei ole mahdollista, jos sattuu vaikka olemaan kipeenä, kuten eilen olin :( Jäi sitten tän vuoden viimoinen käynti väliin, joten arvoin aihepöntöstä neljä uutta aihetta ja laitoin viestinä ne Rouva H:n luuriin :)

Äsken kuului tulevan luuriini tekstari, joten heippa taas tällä erää :)

torstai 3. joulukuuta 2015

Pikkutyttönen koittaa nousta pintaan

Minua itkettää, taaskin kerran. Nimittäin pikkutyttönen minussa koittaa kovaa vauhtia nousta pinnalle. Tekee todellakin kipeetä ajatella, että lapsuudessani ja nuoruudessani isän puolen suku ei ollut yhtään kiinnostunut minusta. Ihan, kuin minua ei olisi ollut enää sen jälkeen, kun täytin kolme vuotta, jolloin vanhemmat erosivat.
Ja just nyt tänään sitten, ihan äsken suihkussa ollessani tajusin asian, että niinhän se oli, minä lakkasin olemasta heille! he hylkäsivät minut kokonaan! MIKSI???? Minä vaan kysyn, että miksi he tekivät niin minulle? Nyt sitten vuosikymmenten jälkeen asia tulee pintaan ja saan itkeä sitä. Olen jo neljäkymmentä ja siltikin sisälläni huutaa ikävää pieni tyttönen. Ja ainut, joka voi asiaa auttaa, olen Minä Itse. Ei kukaan muu voi hoitaa tätä asiaa paremmaksi enää. Olisin joskus toivonut, että isän puolen suku olisi ollut kiinnostunut edes hitusen verran kasvustani ja asioistani, mutta kun ei mitään, ei koskaan! Nyt Minun pitää olla kiinnostunut omista asioistani ja hoitaa itseäni. Mä haluan niin helkutisti, että isän puolen sukulaisiin sattuu tämä sama kipu. Että hekin saavat kokea oman osansa kakusta, jonka ovat leiponeet! Tuntuu, etten saa happea yhtään, ilma loppuu ja katoan kaikkeuteen.

Oi miksi, miksi?

Tulet minun uniini vieläkin, vuosikymmenten jälkeen? Miksen saa sinua pois unimaailmastani? Taaskin olit unessa yhtä nuorena ja komeana, kuin sinut näin silloin, kun pääsit 15 vuotiaana ripille, vuotta ennemmin, kuin minä. En ole edes ajatellut sinua aikoihin ja sitten, hups vaan, taas kohtaan sinut unessani.
Olit elämäni suurin rakkaus, silloin yläasteikäisenä, ihastuin sinuun päätä pahkaa, kun näin kuvasi erään kaverini luokkakuvassa. Olit niin jotenkin komea ja ihailinkin sinua koko sen ajan, mitä olimme samassa koulussa.
Haluaisin jo unohtaa sinut. Toivottavaasti en näe sinusta unta enää.

Aamukahvilla tässä olen ja tänään on kirjoittajaseuran rehvit taasen kirjastolla ja voin hyvillä mielin sanoa, että en ole ajatellutkaan kirjoitelmien aiheita kuluneen kuukauden aikana. Eli en ole kirjoittanut tarinaa, mutta pakko on  mennä mukaan, että saapi palauttaa yhden kirjaston opuksen ja mullahan on se aihepönikkö. Että autolla on lähdettävä liikenteeseen tänäänkin. Toivottavasti ei ole satanut ulkona uutta lunta.