maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivä 2016

Heräsin aamusella seiskan pintaan. Aamukahvit join ja söin purkillisen rahkaa ja sittenpä lähdin putsaamaan autoa lumesta, jota oli eilisen kotitutumisen jälkeen satanut jonkin verran. Sain samalla haukattua happeakin siinä ulkoilulenkillä, ihan kivaa.
Sit tulin jatkaan Multian Joulu-lehden lukemista, jonka lukemisen sainkkin päätökseen. Ihan kivoja tarinoita oli lehti täynnänsä. Sit tein soijaruoheesta lasagnen uuniin ja näin ollen koitin ekaa kertaa uutta uunivuokaa, jonka sain joululahjaksi. Hyvin paistoi ruoan kypsäksi ja maukkaaksi.
Niin, raaputinhan mä arvatkin aamusella, ennen sitä ulkoilureissuani. Kahdesta arvasta sain yhteensä kuusi euroa ja kaksi ässäarpaa saapi viijä sitten lisäarvontaan.
Ruoan jälkeen otin pienet päikkärit ja tulikin uinuttua reilu tunti.
Justaan äsken sain sitten kupillisen päiväkahvia, joka on tässä muakani läppärillä.
Enpä sen kummosempaa ole tehnyt tänään. Suunnittelin, että ehkä teen sukkien ja huvin päättelytyöt tänään. Jos huvittaa. Saa nähä, kunhan tässä nyt rauhassa juon tämän piristävän päiväkahvini ensin.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupäivän ilta

Olen palannut taasen omaan kotiin. Olin vain yhden yön poissa kotoa, tuolla porukoiden luona. Eilen aamusella läksin ja siis tänään tuossa kolomen pintaan olin jo omassa kotona takaisin. Nyt saapi huokaista helpotuksesta. Ei ole kiire minnekään. Voipi rauhoittua loppujouluksi ihan vain omiin oloihinsa.
Tiet olivat aika loskaisia ajaa, kun eilen aamusella alkoi se lumiräntäsade ja sitä on jatkunut tänäänkin. Aamupäivällä sain putsata auton porukoille oikein perusteellisesti ja sitten päiväkahvin jälkeen, ennen liikenteeseen lähtöä sain putsata uudelleen auton. Nyt tuli äiteekin pitkävartisella harjalla putsaamaan autoa.
Oli kyllä kivaa nähdä molemmat veljet ja heidän muksunsa. Mutta rajansa kaikella ja oli ihan ihanaa päästä rauhoittumaan omaan jouluun. Nyt vain olen ja ihmettelen :)

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluaatto 2016

Huomenta vaan! Se on sitten herätty jo jouluaattoon.
Olen käynyt aamusuihkussa ja tässä juon aamukahvia, että saan itseni hereille. Pitää sitten hetken päästä käydä haukaamassa myös leipää ja syödä purkillinen rahkaa. Sillä pitääkin sitten jaksaa odottaa jouluruokaa.
Eilen iltapäivällä avasin jo itselleni saadut lahjat, niitä olikin 17 eri immeiseltä, kun oli bookcrossingin joululahjaryhmästä tulleita paketteja peräti pussillinen, sit oli serkkutyttösen lahja, tädin lahja ja tietty Miehen tuomat lahjat. Olipa siinä avaamista ja ihmettelemistä! Sain neljät pörrösukat, kolmet ittekudotut villasukat, käyttämättömiä postimerkkejäkin 13 kipaletta, ihanat valkoiset lapaset Mieheltä, keittiöpyyhkeitä vinon pinon ja käsipyyhkeitä myös, kaksi kirjaa, ruokavuoan ja sydän irtopohjavuoan, joulunamejakin ja kaikkia ihania juttuja, joita en nyt tässä jaksa erikseen luetella.
Tänään on edessä liikenteeseen lähtö, kun pitää mennä porukoille joulun viettoon. Sinne tulee toinen veli tänään lapsukaisten kanssa ja toinen v eli tulee sitten huomenna muksujen kanssa.
Tänään käymme haudoilla ja toivon mukaan ehdin myös nähdä kummitätini, että saisin antaa hälle pienen joulumuistamisen, tai sitten käyn hänen luoneen joskus joulun jäläkeen.
Edessä on siis pieni pakkaaminen, että saan tarvittavat jutskat mukaan ja lahjat myös. Mitään sen asian eteen en ole vielä tehnyt. Kohta, kohta.
Hyvää jouluaattoa jokaiselle!!!!

perjantai 23. joulukuuta 2016

Kahdeskymmeneskolmas joulukuuta

Se on sitten huomenna jouluaatto. Mutta vielä on jaksettava tämä päivä uurastaa. Huomenta vain koko joulukansa! Kivasti on tässä joulun allakin ollut blogissani kävijöitä, eilenkin päälle viisikymmentä :) Kiva, kiva. Terveisiä täältä aamukahvimukin takaata :) Täällä mietin tulevaa aatonaattopäivää ja sen hommia.
Tässä aamusella lähden hakemaan vielä yhden saapuneen smart-paketin pakettipisteestä. Saa nähä, tuleeko sitten käytyä vielä kaupalla ostamassa jotakin. Oikein mitään en tarvitse, mutta ainahan sitä jotakin kivaa ostettavaa keksisi. Mutta asia jää nähtäväksi sitten, kun pääsen sinne kaupan pihaan. Enstään juon aamukahvini ihan rauhassa :)
Eilen oli sitten Miehen kanssa lahjanvaihtorehvit. Mies tuli jo hyvissä ajoin ostosreissulta iltasuhveelle Kauniiden ja Rohkeiden jälkeen. Hällä oli mukanaan taas "puoliomaisuutta", että sain lahjoja oikein kunnolla. Sain peräti kolome joulutähetäkin, kaksi punaista ja yhden valkoisen. Saa nähdä, kuinka pitkäikäisenä saan ne sitten säilymään.
Mutta juu, kivaa perjantaita vaan :)

torstai 22. joulukuuta 2016

Kahdeskymmenestoinen joulukuuta

Joulu se vain lähenee lähenemistään. Ja minä otan vain lunkisti, en ota enää stressiä tulevasta joulusta. Kaikki tarvittava on jo tehty ja kaupasta ostettu se, mikä on ostettu ja mitä ei ole, sitä ei tarvita.
Tänäänkään en paljoa tikkua ristiin laita, tai kenties ehkä teen taas yhden pellillisen viineritorttuja, kun Miehen pitäisi tulla tänään käymään ihan päiväsaikaan, että vaihdetaan lahjanyssäkät. Mulla on jo onneksi kaikki hänen lahjansa paketeissa, eilen paketoin sen viimoisen paketin ja pussukka odottaa vain hakijaa.
Eilen sain nipun joulukortteja, joissa oli myös toisen veljen ex-vaimolta pikkupojista otettu jouluinen kuvakortti, se kyllä sai m inut kyyneliin ja muutoinkin katselin aamupostit kyynelsilmin, tuli niin herttaisen ihania joulukortteja, että! Sitten ei meinannut tulla itkusta loppua koko päivänä. Laitoin tälle poitsujen äidille kiitokset kännykän kautta watsupin viestillä. Sekin sai minut uusiin kyyneliin, kun häneltä tuli luuriin viesti ja toivotteli hyvää joulua. On se niin herkistyttävää tämä joulun aika.
Eilen sain myös joulun ajan pokkarin luettua ja aloin vihdoin lukea läpi viime vuoden Multian Joulu-lehteä. Siinähän se ilta sitten menikin Kaunareihin saakka. Kauniit ja Rohkeat tietenkin katsoin.
Niin, ei muuta kuin hyvää joulun odottelua vain. Minä lähden nyt tekemään ne viinerit valmiiksi, että saan taas hyvää tuoksua kotiini.

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kahdeskymmenesensimmäinen joulukuuta

Se on sitten kolome yötä jouluun. Olen käynyt postilaatikolla hakemassa nipun joulukortteja ja mainospostit laatikosta pois. Ei tullut tänään ehkees paikallislehtikään, toivottavasti huomenissa sitten tulee. Kyynelsilmin katselin ihania joulukortteja, eritoten ihanaa valokuvakorttia veljenmuksuista, heidän äitinsä oli muistanut minuakin kortilla. Ihana ja niin suloisen joulunoloinen kortti. En tiiä, miksi mua vieläkin tuppaa vaan itkettämään, vaikka tämä on jo toinen joulu heidän eron jälkeen. Jotenkin niin koskettavaa aikaa tämä joulun aika. Ja taaaaaas se itku tulee silmäkulmiin kostuttamaan. Saa nähä, saanko tänään mitään aikaan, muuta kuin kyyneleitä, kyyneleitä, kyyneleitä.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Kahdeskymmenes joulukuuta

Olen kotosalla, kahvipaussilla, kun en saanutkaan yhdellä reissulla hoidettua kaikkia tarvittavia asioita kylillä. pitää tässä odotella yhteentoista ja lähteä uudelleen kylille. Kävin jo ärrälle viemässä lisäarvontaan pari arpaa, apteekissa kävin, vaan en saanut kaikkia tarvittavia asioita sieltä mukaani. Sit hain postipisteestä eilen tulleen paketin ja sitten käväsin siwassa tekemässä pienet ostokset. Auto odottaa kiltisti nyt pihassa, että pääsee lähtemään uudelleen kylille. Nyt on sitten tehtävänä viijä kaupungintalolle se asumistukihakemus, kun tuli vakuutusyhtiöstä kirjeet, joista yhdestä piti ottaa kaksi kopiolappusta, kun kumpaisellakin puolella oli tekstiä ja liittää lappuset hakemukseen. Sit pitää käydä hakemassa sieltä pateekista ne loputkin lääkkeet ja sit kenties käyn vielä kirjakaupassa katsomassa, joskos sieltä löytyisi jotahin kivaa :)
Näissä merkeissä menee tämä päivä ja toivottavasti jo puolilta päivin pääsen rauhoittumaan omaan kotiin :)

maanantai 19. joulukuuta 2016

Yhdeksästoista joulukuuta

Tänään en ole tehnyt paljoa mitään. Postin kävin hakemassa ja sillä aikaa serkkulikka viimeisteli joululahjaa, jonka sitten sain, kun tulin postilta.
Posti toi mukanaan Kelalta kirjeen, että asumistukihakemus piti täyttää liitteiden kera ja toimittaa vielä Kelan pisteeseen 29.12. Mua hermostutti, että saanko tulostimella kopioitua pari lappua, että onko siellä musteita niin paljon. Eka lappu tuli tyhjänä ja sitten alkoi toimia, kun ravistelin vähän mustepatruunoita. Sain siis tulosteet otettua ja täydennettyä jo hakemusta. Onneksi toimi, ettei tarvinnut jättää asiaa huomiseen, että oisin eka käynyt ostamassa mustepatruunat ja sitten vasta päässyt kopioimaan. Nyt saan vain huomenna sitten asiointireissulla käydä viemässä lappukokoelman Kelan toimipisteeseen. On yksi huoli vähemmän, kun sainkin näin nopsaan asiat hoidettua.
Katseltiin serkkulikan kanssa disneyn dvd:tä pari ja juotiin glögiä ja kahvia. Hän sitten läksi kotionsa tuossa hetki sitten kolomen jälkeen ja kotiini laskeutui ihana rauha. Nyt saan ottaa rennosti tämän illan ja suunnitella vain huomista asiointireissua kylille. Kahvitilkkaa tässä juon ja seikkailen sitten läppärillä. Näin täällä. Mites siellä?

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukuun kahdeksastoista

Huomenta vainen täältä kahvikupposen ääreltä. Se on sitten jo taas sunnuntaipäivä. Olen vieläkin yöpaidassa, vaikka kello käypi jo kymmentä.
Eilen tuli siis serkkutyttönen kyläilemään, pääsi vasta iltaysiltä perille. Sit siitä vajaan parin tunnin sisällä tuli Mies kyläilemään.Vietettiin siinä sitten leppoisa lauantai-ilta jouluteetä ja glögiä juoden ja pelattiin ensin Kimbleä ja sitten viellä, ihme ja kumma, jaksoin pelata peräti kolome erää Afrikan tähteä. Sitten oli jo pelikiintiö täynnä. Sainhan minäkin kokea sitä ihanaa voitonhurmaa, kun pääsin kumapaisestakin pelistä voittaa.
Ihan kiva ja leppoisa ilta oli kaikin puolin. Päästiin me Miehen kanssa vähän pusuttelemaankin hih hih :) Sit piti jo päästä unille ja Mies läksi kotiin, kun minä olin vähä niinkuin "ulosheittäjänä"
Sit tuli hypättyä ylhäällä puolen yötä, kun tuli juotua glögitystä ja jouluteetä ja muitakin  vähän liikaa. Mutta mikä parhainta, en koskenut tippaakaan alkoholiin, hyvä minä :)
Yöllä ehdin nähä unta laivaristeilystä. Olihan melkoinen unimatka.
Nyt on sitten tosiaan jo sunnuntai ja kahvia on mukissa vielä joksinin aikaa.
Ei vielä tiijä, että mitä tänään tapahtuu. Serkkutyttönen nukkuu vielä tuolla olkkarissa, joten koitan olla hissun kissun vielä jonkin aikaa :)

lauantai 17. joulukuuta 2016

Seitsemästoista joulukuuta

Tänään minä valmistaudun vain iltaan. Tai siis siihen, että serkkutyttö saapuu kyläilemään. En käy näin aamusta edes kylillä asioilla, ehkä käymme serkkutyttösen kanssa sitten yhdessä, saa nähä, mihin aikaan hän sitten tulee.
Olen käynyt aamusuihkussa herättelemässä itseäni, juonut jo aamukahvit ja nyt minulla on kupissa vihreää teetä, tahtoo vähän masu olla kipiänä, että pittää nyt vain teetä lipitellä pitkin päivää, jos se siitä sitten tokenisi.
Ajattelin, että tässä teen juotuani, alan kuoria pottuja jauhelihasoppaa varten. Meinaan tehhä oikein ison kattilallisen sitä, jotta piisaisi koko viikonlopuksi sitten ruokaa. En olekaan tällä viikolla vielä kokkaillut ruokaa, vaan olen vain syönyt karjalanpiirakoita koko hitsin viikon, että tänään söin viimoiset. Alkaa piirakat pursuaan jo korvista ulos.
Lahjoista parhain-pokkariakin vähän jo ehdin tälle aamua lukea, yhden kokonaisen luvun ja toista jo aloittaa, vaan jäipi vielä kesken, kun piti ottaa tämä tee juotavaksi ja tulla hetkeksi istuksimaan läppärille.
Oikein mukavaa viikonloppua!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Kuudestoista joulukuuta

Hyvää huomentapäivää vaan! Se on perjantai ja kuudestoista joulukuuta.
Olen käynyt jo tankkaamassa auton ja tekemässä pienet viikonloppuostokset.
Piti auton bensaluukkua sulatella, ennenkuin lähdin Nesteelle, että sai sen auki ja kuitenkin siellä tankilla piti värkätä luukun kanssa, että sai sen ensinnäkin auki. No, onneksi ei ihan hirveessä kontturassa ollut. Sain tankattua ja toivottelin hyvät joulut jo kassatädille.
Sit kävin ässämarketissa tekemässä pienet ostokset, nyt on miehelle sitten mieluisat joulunamuset ostettu. Muille en kyllä karkkeja ostakaan, saavat itte hankkia joulukarkkiset.
Tämän päivän saldona oli jotahin kahdeksankympin luokkaa ja siihen sitten vielä laskujen maksaminen. Jäi sentään tilille muutakin, kuin pyöreä nolla. Saa vielä ensi viikolla käydä ostamassa jouluruokia.
Huomenna saattaakin olla hulinaa, kun serkkutyttönen tulee luokseni pariksi päiväksi, hällä on suunnitelmissa käydä tekemässä Keskisellä vielä jouluostoksia. Minä kyllä suosista jätän sen reissun väliin, en lähde sinne kyllä kinkkaamaan jalakavaivaisena. Ennemmin käyn täällä Ähtärin kylällä tekemässä pienet hankinnat, jos vielä hutsittaa.
Pikkujouluja, peli-iltaa ja sen sellaista ois huomiselle tiijossa. Että huh hah heijaa, kun mä taas selviän viikonlopusta.

torstai 15. joulukuuta 2016

Viidestoista joulukuuta

Huomentapäivää vain taas täältä.
Olen jo juonut aamusuhveet, käynyt kipaseen postilaatikolla. Tuli vain lehdet ja yksi joulukortti. Kortissa oli suloinen kuva pingviinistä, joka tonttulakki päässä kantoi lyhtyä ja siinä oli myös jouluinen värssy, jota en nyt muista, miten se meni. Mutta suloinen kumminkin. Kortti olikin kotoporukoilta. Se sai kyyneleet silmiini ja tuli itkettyä hetken jos toinenkin tovi. Sit otin kahvitilkkasen lopun ja muutamat piparit sen seuraksi. Johan lakkasi itkettämästä. Mutta juu, aamun eka itku on jo itketty.
Vaihdoin taasen sänkyyn uudet vuodevaatteet, ihan vain huvin vuoksi. En oikein tiijä, jotta laittaisinkos pesukoneen heti, vai hetken päästä soittamaan pyykkiä. En tosiaankaan tiijä.
Tämänkin päivän vietän ihan vain kotosalla, saa nähä, tuleeko kahviseuraa tänään. Eilen kävi toinen velipojista kahvilla, kun odotteli siinä samalla jouluruokailuun menoa. Oli ihan kivaa, kun kävi vaihteeksi kylässä.
Tuli siinä sitten eilen katsottua peräti 16 jaksoa Histamiinin Joulukalenteria ja seitsemästoista luukku oli aluillaan, kun otin dvd:n veks laitteesta ja aloin katsoa Kauniita ja Rohkeita. Saa nähä, innostunko tänään katsomaan loput jaksot kyseisestä kalenterijutusta.
Aika veikeetä, kun eilen aloin katsoa ekaa jaksoa Histamiinistä, niin mä vollasin, siis oikein kunnolla itkin. Tui niin lapsuus mieleen. Nostalgisia hetkiä vietin siis eilen.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Neljästoista joulukuuta

Tänään on sitten jo neljästoista joulukuuta. Sain tänään ensimmäiset joulukortit postitse, tädiltä nimipäivämuistamisen ja biologiselta isältä jo joululahjamuistamisen. Ihan kivasti siis läksi päivä käyntiin nuiden postien myötä.
Auton kävin putsaan lumesta tuossa vähän aikaa sitten. Lahjoista parhain-pokkaria luvin hetken verran. Nyt sain syötyä valkosipulivoipatonginpalasen. En mikrottanut sitä, vaan söin sen sellaisenaan. Siinä oli mun aamupala-lounas yhdistettynä. En taida kokkailla tänään mitään sen kummosempaa ruokaa.
Mitäs, ei mun elämässä tän ihmeempää. Netti-ja luurilaskua olen jo odotellut.että pääsisi maksamaan nuo kertyneet laskut veks kerralla, mutta vielä tähän hetkeen mennessä Elisalta ei ole tullut laskua. Aina näin pulen kuun aikoihin se kyllä tulee sähköpostiin, että joskos tänään, tai huomenissa tulisi.
Kivaa keskiviikkoa vain!

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukuun kolmastoista

Oikein hyvvää Lucian päivää vaan! Nyt on kyläreissu tehtynä. Lähdin kympin pintaan ja kotiuduin justaan kahdeksitoista. Mulla oli se juttelukeikka omahoitajalla ja ihan kivasti meni, sai puhdistaa ilmaa ja ajatuksiaan sopivasti.
Sit kävin pakettiautomaatilta hakeen smart-paketin, joka ilmoitti tulostaan jo sunnuntai-iltana, mutta tänään vasta pääsin paketin sitten hakemaan. Sit käväsin tekemässä puuttuvat ostokset K-Kaupalla ja sinne upposi reilut 50 euroa. Mutta en mitään turhaketta ostanut. Paristoja neljä eri pakettia, kahdenlaisia paristoja, että piisaapi. Sit mie tulinkin ihan kotoíin vain. Kannoin pussit parkkipaikalta saakka kotiin ja sain samalla punttijumpankin tälle päivää.
En käynyt vielä tankkaamassa autoa, vaikka ois pitänyt, säästin sen homman perjantaille.
Kotiin, kun pääsin, niin luuri soitti kassissa. En heti ehtinyt siihen vastata, oli niin hoppu ehtiä veskiin kyläreissulta. No, serkkutyttönen se siellä oli koittanut soittaa. Jospa minä kohta kokeilisin soittaa hälle takaisin. Että tällaista täällä.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kahdestoista joulukuuta

Olen värkännyt tämän läppärin takaisin tänne omalle paikalleen makkariin. On ehkä hiukan ahdistava paikka kirjoittaa, kun tässä on tulostinta ja muuta rompetta ympärillä, mutta juu, täällä on läppärin oikea paikka, eikä vallata tuolla ruokapöytää olkkarissa. Jeps!
Porukat kävi aamupäivällä glögittelemässä ja toivat mulle uuden pihaharjan, paitsi, että iäspuoli vei sen mennessään vielä, että saapi liimattua harjaosan varteen kiinni. Tuonpahan sen sitten tullessani, jos käyn ennnen joulua vielä porukoilla ajelemassa.
Tänään olen siis ollut ihan vallan omassa kotona. Porukat kun läksivät, niin kävin viemässä roskikset ja lehtiä pussillisen lehtien keräykseen.
On siis tullut juotua kahvia ja glögiä tänään ja tuossa hetki sitten pidin puurohetken isseksein, keittelin vain kaurapuuroa, kun ei huvita muutakaan kokkailla. Siinä oli kokkailua vallan riittämiin.
Kello on pian puoli kolome, päivä on ollut kivan hämärä koko ajan, ei ole paljoa aurinkoa näkynyt. Pakkasta on sellaiset viisi-kuusi astetta.
Olen lukenut Lahjoista parhain-pokkaria ja kutonutkin vähän. Siinäpä ne miun tän päivän hommat.
Onneksi se enkeliseminaarikin loppui jo eilen. perjantaina viimeksi kuuntelin luentoa. Ei jaksanut kestää miun mielenkiinto loppuviikkoon saakka. Sai olla lopettajaisetkin ihan rauhassa, en seurannut niitä eilen, kun olin jo unilla silloin iltakasilta.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Yhdestoista joulukuuta

Tänään on sitten jo kolomas adventtisunnuntai, joulu sen kun lähestyy.
Lähdin aamusta, heti kun olin kahvin saanut juotua, niin autolle. Vähän sai pakkaslunta harjata auton niskasta, ennenkuin lähdin liikenteeseen. Kävin siwasta ostaan pienen nimpparilahjan isäpuolelle, kun hällä on pian nimpparit. Ostin casino-arvan, suklaarasian ja linnuille pähkinätalipötkön, jonka isukki sitten saipi käydä ripustamassa lintujen ruokintapaikalle :)
Toinen veljistäni oli nyt pikkupoikien kanssa porukoilla. Vanhemmalla pojalla oli vieläkin käsi kipsissä. Taitaa saada kipsin justaan jouluksi pois. Hyvin näkyi poika leikkivän, vaikka toinen käsi olikin puketissa. Sain taas kuulla monta mukavaa selostusta poitsujen suusta, heillä kun on ne omat jutut :) Ihanaa oli päästä näkemään toisenkin veljen muksut, ennen jouluhässäkkää. Päästiinpä vielä maistelemaan viime viikonloppuista täytekakkuakin kahvin kera. Oli oikein mukava päivä siellä porukoilla. Sit oli jo lähdettävä omaan kotiin. Mulla on se sisäinen kello, joka ilmoittaa, että milloin on lähdettävä ja sitä mä kyllä kuuntelen. Kahvipöydässä veljen nuorempi poistu, kaksi vee kysyi, että Milloin Anu oikein lähtee? Siitä saimme hyvät hymyt :) Sit mä kysyin poitsulta, että Joko mun pitää lähteä( oli valmistautunut jo), niin sanoi, että Joo. Sit olivat veljensä kanssa ikkunassa huiskuttamassa, kun menin autolle. Kyllä nuista pikkusista vaan saapi virtaa kummasti taas jaksaa tätä arkea, kun ei sitä omaa pikkuista vielä ole, jos on koskaan. Sitä ei tiijä, tuleeko minusta koskaan äitiä.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Kymmenes joulukuuta

Tänään olen ollut tätinä tasan yhdeksän vuotta. Veljeni vanhin poika on nyt yhdeksän vuotias. Synttärit juhlimme jo viikko sitten.
Eilen oli sitten minun nimipäivä. Sain päivän mittaan neljä puhelua, eli luurissa sai kyllä olla tuon tuosta. Ihan kivaa. Päivä huipentui sitten iltajänskätykseen ja Miehen tänne tuloon. Hänellä oli taas lahjomuksia mukana vaikka ja mitä! Sain ruusuja, 2 kerää vihreää seiskaveikka-lankaa, muumimuistipeli( molemmat olemme toivoneet, saa koetella omaa muistiaan), jouluteetä, sydänpipareita, kettukarkkeja, pari arpaa, sydän kynttilän ja kaikkein odotetuimman; Raija Oranen: Ackte!-kirja. Ihanaa, ihanaa!!!! Sainkin justaan eilen luettua viimeisimmän kirjasen. Kyllä mua on taas lahjottu!!!! ai niin ja sitten sain vielä mangoisen vartalovoiteen ja myy-kulhon :)
Tänään en tee paljoakaan mitään, vasta koetan herätä tähän päivään, kahvia on tässä edessäni kupposessa. Olen ihan vain kotona tänään ja sulattelen eilisiä tapahtumia.
Eilen tuli aloitettua itselle joulunpunaiset sukkaset bambupuikoilla. On metkaa kutomista :)

perjantai 9. joulukuuta 2016

Yhdeksäs joulukuuta

Tänään olen tehnyt vaikka ja mitä ja sitten en taas yhtään mitään. Nimipäiväni on tänään ja olen saanut kaksi onnittelusoittoa päivän mittaan.
Aamusta kävin hakemassa smart-paketin ja kävin tekemässä pienet ostokset siwassa. Vihdoin ja viimein ostin jo kauan ihailemani Histamiini Joulukalenteri dvd:n Jo viime joulun aikaan suunnittelin sen ostoa, mutta aina ajattelin, että ei vielä, ei vielä. No, tänään halusin ostaa sen sitten nimpparilahjakseni. kauppaan meni vähän reilut parikymmentä euroa ja tuo dvd maksoi 6,90 muistaakseni, tai jotain sitä luokkaa.
Luennon ja haastattelun katsoin, kun tulin kotiin. Läppärillä hujahti päivällä pari tuntia.
Koitin ottaa pienet huilit iltapäivällä, vaan ei tullut unitus, vaikka ois se tehnyt kyllä hyvää.
Kirjaa olen lukenut jonkin verran, alakaa olemaan jo onneksi loppupuolella kyseinen opus, jossa myös valmistaudutaan joulun viettoon. Aika metkaa, että nyt olen saanut lukea jouluaiheisia kirjoja ihan kivasti.
Eilen sain vihdoin kudottua nuo harmaat sukkaset loppuun saakka. Vielä oisi lankojen päättelyt, niinkuin siinä ainaoikeassa huivitekeleessäkin.
Sain tänään vain biologiselta isältä nimpparikortin. Hänen siskonsa ei nyt tänä vuonna muistanut lainkaan, aina ennen on laittanut jopa pienen lahjankin. Nyt ei onneksi tullut pakettia. Saa nähä, tuleeko jouluksikaan enää mittään. Itse lähetin tädille ja isälle pienet puketit keskiviikkona.
Päiväkin se alkaa jo hämärtyä. En oikein tiijä, että mihin sitä ryhtyisi.
laittelin jo pienet joulukoristeet kämppääni: tontut seinille hyppelemään, kaksi keraamista koristetta ja kolome pehmotonttua kirjahyllyyni. Siinä olkoon tämän joulun koristeet.
Sellaista ja tänään on tietenkin rehvi-ilta :)

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukuun kahdeksas

Tänään olen kuunnellut jo kaksi eri luentoa enkeliseminaarista, avaudu naiseudellesi ja rahan manifestoinnista. Oli taas jotenkin vaikeaa istua koko luennot paikallaan. Tuntui työläältä, mutta sain pari taukoa mukaanluettuna kuunneltua ne luennot. Musta on koko hitsin viikon tuntunut siltä, että en saa nuista luennoista yhtään mitään irti, että ne on vain lämmintä puhetta puheesta, yhtä tyhjän kanssa. Sit mua taas itkettää. Hyvä alku tähänkin päivään.
Postilla olen käynyt ja tuli vain lehtipostia, ei mitään kivaa sieltäkään.
Vähän ehdin tuossa lukea myös kirjaakin, mutta jätin sen tauolle, kun aloin tekasta jotain syömistä. Eipä ollut pottuja, eikä makaroneja, joten se oli taaskin tehtävä pitsake, tällä kertaa soijarouhe-tonnikala-mifupitsa. Jätin päältä juuston veks, kun sekoitin täytteet keskenään sellaiseksi mössöksi, jonka vain viskasin pohjan päälle ja uuniin paistumaan. Sit tekasin myös taas pellilisen torttuviinereitä. En viitsinyt edes voidella niitä, vaan laitoin päälle vain omenakanelisosetta ja raesokerit niskaan ja tuossa uunin päällä ne odottavat pitsan valmistumista.
Tänään en siis lähde yhtikäs minnekään, vaikka yksi smart-paketti odottaa hakijaa, saa odottaa huomiseen, jolloin liikun taas kylille.
Tänään avasin Miehen tuomat kalenterit, joten sain kahdesta kalenterista syödä mussuttaa 16 pientä suklaapalaa. Ne ehkees hiukan helpotti tätä koko viikon jatkunutta pahaa fiilistä.
Joka aamu olen noussut huonolla tuulella, eikä mikään ole oikein palauttanut mun hyvää oloani. En tiijä, mistä tää johtuu. Toisaalta mulla oli suuretkin odotukset tän seminaariviikon suhteen, mutta sit kuitenkin kaikki luennot ovat olleet vain kaunista puhetta, ainakin mun mielestäni. Mutta näin.

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukuun seitsemäs

Tänään on sitten jo seitsemäs joulukuuta.
Lähdin aamukahvin juotuani asioille, postittamaan joulukortit ja joululahjapaketit. pakettien postitukseen humpsahti 24,20euroa, neljä pakettia läksi maailmalle. kaksi menikin ihan kirjeinä. Kyllä on hupaa tuo rahanmeno. Sit ostoksiin mulla hölvähti himppusen reilut 50 euroa. Eli saldona tälle päivää oli reilut 70 euroa, huh huh. Tein sitten siis Ihan Pienet ostokset, nyt pitäisi pärjätä näillä ostoksilla pitkälle ensi vuoteen. Ostin siis aika paljon leivontatarvikkeita. Ruokaa en paljoa ostanut ja ne perunat unohtui vieläkin ostaa. Ei vaan kaikkea aina muista. Juu ja pyykinpesuainettakin piti ostaa,mutta sekin jäipi listalta pois, niin eihän sitä kauppakierroksella sellaisia muista. On mulla onneksi vielä ainetta ainakin pariin koneelliseen. Tällä viikkoa pitäisi pestä lakanapyykkiä, kun vaan viitsisi laittaa konneen jylläämään.
Mitäs muuta. Tullessa tuli juteltua naapuritalon yhden rouvan kanssa. Olemme haastelleet jo muutamat kerrat, mutta vieläkään ei olla esittäydytty toisillemme, aika metkaa :)
Enkeliseminaari on taas toiminnassa. Kuuntelin ja katselin yhden haastattelun, mutta tän päiväistä luentoa en jaksanut loppuun saakka kuunnella, oli vähän omalaatuinen, kun nainen puhui ja mies soitti taustalla. Ei oikein sopinut mun korvalleni moinen, se jotenkin häiritsi se soitanta siellä taustalla, jotenka jätin luennon kuuntelemisen kesken. No, iltasella kasilta alkaa sitten liveluento, jonka aion katsoa tietenkin.
Pitäs jatkaa sukkien kutomista, onneksi olen jo niissä sukkateräosuudessa menossa. Aika lyhytvartiset tein itselleni, joulusukkaset ihan vain harmaasta langasta tehtynä, ilman mittään krumeluureja. No, moikka!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukuun kuudes

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää, tänään Suomi on ollut itsenäinen maa jo 99 vuotta! Aika huikeeta :)
Olen kerinnyt jo tänään tehhä vaikka ja mitä. tein pitsakkeen uuniin ja sitten paistoin samalla jouluviinereitä yhden pellillisen, kun sain pitsatekeleen uunista pois. Olen kutonut ja lukenut ja kävinpä vielä ulkona tekemässä pihassa lumityöt ja sain vähän raitista ilimaakin. Pakkasta mittari näyttää -12,7c ja aurinko killottaa taivaalla, aika alhaalla, mutta näkyy kuitenkin.
Mitäs mä tänään vielä teen, kalenteriin merkkasin, että tänään pitäisi vihdoin ja viimein kirjoittaa joulukortit matkalleen ja paketoida lahjoja. Kun vain viitsisi ja jaksaisi. Se aloittaminen on aina niin työlästä. No, hyvää itsenäisyyspäivää vaan!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukuun viides

Olen herännyt huonolla tuulella tänään.Lumiräntää on satanut, että pihatiet saapi rämpiä sohjossa, kun on taasen lämpösen puolella. Täällä Maijanrinteellä ei tietenkään tehhä lumitöitä lainkaan, vaikka ois tiet ihan umpihangessa. Tänä talvena ei olla vielä kertaakaan putsattu pihateitä. Paska, sanon minä. Tekisi niin mieleni laittaa meiliä asiasta kaupungintalolle, että missä on lumiaurat????
Postiakin kun haki, niin ihan sai köpsötellä lumessa ja sohjossa. Kivaa tällaiselle jalkavaivaiselle kävellä sohjon seassa. *Pahasana* tähän väliin! Ei ala hyvin tämä viikko.
Enkeliseminaariviikkokin alkoi ja kävin jo katsomassa yhden luennon, josta tuli sähköpostiin linkki. Oli kyllä tuskaa istua reilu tunti läppärin edessä, vaikka puhujana oli ihan mielenkiintoinen henkilö.
Saa nähä, kuinka iltasella jaksaa katsella netin kautta lähetykset, kun alkavat vasta kasilta. No, sen näkee sitten.
Tässä juon kahvitilkan loppua ja suunnittelen, mitä tekisi seuraavaksi. Roskat ja lehdet pitäs viijä pois, vaan saa nähhä, viitsiikö lähteä rämpiin tuonne sohjoon. Paska paska ja vielä kerran paska, millainen alku tälle viikkoa. Pitää vissiin muussuttaa vähän Omar-karkkeja, jos tulisi paree mieli.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukuun neljäs

Tänään on sitten toinen adventtipäivä. Aamupäivästä kävin porukoilla pitkästä aikaa. Siitä olikin ehtinyt kulua jo kolome viikkoa, kun viimeksi kävin porukoilla.Silloin juhlittiin isänpäivää ja tänään oli sitten vuorossa etukäteen veljen vanhimman poijan synttärien juhlinta. Hän on syntynyt kylläkin vasta kymmenes päivä, mutta kun eivät ole maisemissa viikon kuluttua, niin äiti oli suunnitellut sitten synttärit täksi päiväksi. Kovasti poika hoki, että haluaa lahjat jo avattavaksi, vaan päätimme, että saapi vasta ruoan jälkeen avata synttärilahjat. Sitten saimme äitiliinin kanssa ottaa hänestä synttärikuviakin muistoksi.
Eipä uskoisi, että siitä on pian jo yhdeksän vuotta, kun odotimme sukuun ensimmäistä vauvaa. Muist, kun veli sitten laittoi aamuyöstä viestiä luuriin, että poika syntyi. Justaan edellisenä päivänä mulla oli ollut nimipäivät, että aika hyvin, melkein nimipäivälahjaksi minusta tuli täti, tai siis oikeammin tätipuoli. vaan on ne mulle ihan kokonaisia <3 yhtä rakkaita kaikki neljä veljien poitsua <3
Toinen veljeni ei nyt ollutkaan pourkoilla, eli juhlimme ne synttärit ihan pienessä piirissä, mutta ihan kivaa oli ja äitiliini oli tehnyt hyvän mustikka-mansikkakakun ja kakussa oli tietenkin yhdeksän kynttilää, jotka sankari sitten puhalsi ja saatiin taas kuvia muistoksi.
Hiihtoja katseltiin telkkarista, varisnkin naisten ampumahiihto oli jännää seurattavaa. Sit lähdinkin jo yhden pintaan ajelemmaan takaisin omaan kotiin. Nyt olen pian puolisen tuntia ollut jo omassa kotona. Saa nähhä, mitä sitä alkaisi värkkäämään, ehkä yhdet sukkaset laitan puikoille tulemmaan.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Cecelia Ahern: Kuinka rakastutaan

 Miehen yhdestä joululahjapaketista tulla tupsahti tämä toivekirja jouluna 2015 :) Kovakantinen 424 sivua, suomentanut Terhi Leskinen. Bookwell Oy Juva 2015.

Takakansiteksti:
Christine Rosen elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Hän on juuri jättänyt aviomiehensä tajuttuaan, että ei ole enää onnellinen, eikä urakaan etene toivotulla tavalla. Christine etsii elämäntaito-oppaista neuvoja asiaan, kuin asiaan, mutta huomaa yhtäkkiä olevansa tilanteessa, jossa vastaukset täytyy löytää aivan toisaalta. Christine onnistuu puhumaan ventovieraan Adamin alas sillalta, jolla tämä seisoi valmiina hyppäämään. Hänellä on nyt kaksi viikkoa aikaa saada Adam jälleen rakastumaan omaan elämäänsä.
Uhkarohkea sopimus pakottaa myös Christinen ottamaan vastuun omista päätöksistään kirjoihin turvautumisen sijaan. Kun Christine yrittää vakuuttaa Adamin elämän mielekkyydestä, hän ei ole enää varma, kumpi oikeastaan on pelastamassa kumpaa.

26.11.2016 aloitin kirjan lukemisen.
2.12.2016 196 sivulle päässyt jo kirjassa.
Tänään 3.12.2016 sain kirjan sitten luettua loppuun.
Synkänoloinen kirja melkein kokonaisuudessaan. Ihan hyvää lukemista kuitenkin ja piti kyllä otteessaan, kun halusin tietää, kuinka tässä käypi.
 

Kolmas Joulukuuta

Täällä on pikkupikkujoulujen jälkeen nukuttu vain neljä tuntia. Kävin jo kylillä hakemassa eilen tulleen smart-paketin ja sitten kävin kirjakaupassa pitkästä aikaa. Löysin jotahin kivaa Joulumuorin konttiin odottamaan paketointia. Nyt voin sanoa, että mun lahjomiset on namusia vaille valamiit. Mitään ihmekrääsää minä en tänä jouluna hanki. lyhyesti ja ytimekkäästi vain muutama pieni muistaminen. Eipä sitä näin eläkkeellä olevalla ole ees paljoa varojakaan ostella lahjomuksia, kun pitää vähän ajatella myös laskuja, joita vielä tälle kuukautta on luvassa ja ruokaankin pitää varata rahaa myös loppukuukaudeksi.
Onneksi sain tuon kyläreissun tehtyä näin aamusta, saapi loppupäivän sitten vain olla ja ihmetellä. Kenties siihen kuuluu vähän kutomista, lukemista ja kokkailua. Saa nähhä.

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukuun toinen päivä

Huomentapäivää vaan sinulle ja minulle.
Heräsin toistamiseen tähän aamuun ysin pintaan. Olin taaskin yöllä hereillä melkein neljään saakka, mutta sainpas vielä unta kumminkin.
Aamusella join sitten suhveet ja suorin tieni postilaatikon kautta autoa putsaamaan vähästä lumesta, että pääsin tekemään kyläreissun. Piti tosiaan käydä taas siellä ässämarketissa, ensin tekemässä pienet ostokset ja sitten hakemassa eilen tullut smart-paketti. Onneksi ei ollut painava paketti, sellainen kivan pehmeä ja muhkea kuitenkin.
Kotio tullessa vaihdoin muutaman sanan tuon toisen talon yhden rouvan kanssa, toivotettiin sitten toisillemme hyvät viikonloput, tuntui kivalle jutella jonkun kanssa. Minä kun muutoin olen yksin täällä kotosalla kaiket päivät.
No, nyt on sitten korjattu jo toppatakkikin, kun siitä meni taas vetoketju kauppareissulla juntturaan, alkoi avautumaan alasuunnassa.
Nyt olen sitten jo purkanut ostokset ja lukenut kirjaakin jonkin verran, taitaa olla 13sta luku aluillaan Cecelia Ahernin Kuinka rakastutaan-kirjassa. Hiljaa hyvää tulee siinäkin hommassa.
Nyt pitäisi sitten aloittaa kotihommat: vaihtaa vuodevaatteet sänkyyn ja koristella kotia vähän jouluisemmaksi, ehkä vaihtaa jo joulupoppana tähän pöytään, laitta ulko-oveen jo hyvän joulun tervehdys ja vaikkasta laitella tonttuja seinille. Kunhan huvittaisi.
Iltasella kun on tiijossa ihan pikkupikkujoulut Miehen kanssa. Mulla on pieni yllätyskin hänelle :) Näillä mennään tämä päivä.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuun ekana päivänä

Täällä on jo kahvit juotu. Hyvää huomenta tähän joulukuun ekaan päivään. Tänään onkin sitten kirjoittajaseuran tapaaminen kirjastolla ja on minun vetovuoroni sille tänään. Paljon pittää muistaa ottaa tavaraa mukaan sinne, allakka, kirjoitelmakansio kynineen päivineen ja aihepönikkö ja itseni tietenkin. Toivottavasti ei olisi satanut yöllä lunta, ettei tartteisi lumitöitä alkaa tehhä autolle mennessä. Minnuu ihan hippusen jänskättää tuo vetovuoro, kun ei ole ryhmänvetäjä tänään mukana ollenkaan. Sit ehkä tulee käytyä kaupalla, jollen tule suoraan kotiin. En tiijä vielä varmaksi, että millainen tämän päivän ohjelma muodostuu.
Oikein mukavaa päivää!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulumuorin puuhissa

Minä olen jo tämän koko loppu vuoden kutonut sukkia sukkien perrään. Nyt olen sitten viikonlopusta lähtien kutonut yhtä huivin tekelettä aina oikeaa-neuletta. Justaan eilen mittailin ja värkkäilin sitä, että johan ois aika vaihtaa loppulankaan, mutta jätin touhun tälle päivää.
Käväsin tuossa kylillä viemässä jo yhden puketin toisen crossaajan postilaatikkoon. Tuli jotenkin niin liikuttava olotila, kun salaa koitin käydä tipauttamassa paketin lootaan. Sitten kävin kylän kautta ja postittamassa kolome eri opusta matkalleen maailmalle. Sit käväsin siwassa ostamassa pienet ostokset. Ostin jo joulupostimerkit kortteja varten ja tietenkin pikkujouluja varten kaksi joulukalenteriarpaa, itselle ja Miehelle. Mies saapi valita niistä, jotte kumpaisenko ottaa sitten viikonloppuna.
Tässä olen jo kahvitilkan juonut ja pitäisi tosiaan taas jatkaa kutomista, että joulumuorin puuhissa sitä saapi jo olla. En käynyt tänään kirjakaupassa, vaan skippasin sen myöhempää varten. Huomenissa on edessä laskujen makselu ja kirjoittajaseuran tapaaminen. Nyt kutomishommiin. Moikka!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Jänskätystä ilmassa

Tänään on taas jännä päivä. Tuossa puolen tunnin kuluttua pittää lähteä autoa putsaamaan lumesta. Mulla on näin aamusta aika sinne psykiatrin vastaanotolle nuista lääkejutuista. Tiistaina olen viimeksi ajanut autolla. Ilma on lauhtumaan päin ja vissiin on liukastakin liikeneessä. Lääkärissä käynnin jäläkeen pittääpi käydä siellä kaupassa, milkki on ihan loppu. Mustana juon tässä kahvitilkkasta. Aloitin tämän aamun kahvilla ja kaurapuurolla huonosti nukutun yön jäläkeen. Aamuyöstä lähtien kuuntelin vain kellojen raksutusta, pelkäsin, että herätyskello ei herätä lainkaan. Nousin sitten kahvin keittoon jo kuuden jäläkeen, ennen herätystä.
Olen käynyt postilla ja meinasin samalla tehhä lumitöitä pihassa, mutta eipä sitä lunta ollut niin tullut, ettäkö ois ollut jotain pois lykittävää.
Jännää jännääääää..... Ihan masua kipristeleepi. Inhottavaa. Mutta näillä mennään.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hyvää ensimmäistä adventtia

Se ollaan sitten aloitettu tämä adventtikausi, kun eletään jo ekaa adventtipäivän iltaa. Kello on vähän yli puoli viisi. Olen ollut kotona vain, en mitään sen ihmeellisempää ole tehnyt. Kutonut ja lukenut. Eilen aloitin Cecelia Ahernin Kuinka rakastutaan-kirjan lukemisen, jonka sain Mieheltä viime jouluna lahjaksi. Pääsin kirjassa jo sivulle 53, eli hyvin on tarina alussa. Aika synkeää tekstiä on ollut alkumetrit, vaan jospas se siitä paranisi tarina, kun sivuja kuluupi.
Perjantaina oli Miehen kanssa ihanat rehvit. Oikeinkin onnistuneet ja hauskat illankulutukset.
Eilen kävin vain postilaatikolla hakemassa lehden.
Tänään kävin sentään aamusta putsaamassa autoa lumesta, vaan uutta lunta on tuiskuttanut koko tän päivän. No, auto on kuitenkin lämmitysjohdon päässä, kun aamusella pitää lähteä liikenteeseen jo hyvissä ajoin. Viikolla en käynytkään kaupalla, joten huomenissa on sitten pakosti käytävä myös ruokakaupalla. Suunnittelin, että käväsen huomenna ihan vain Siwassa, jos se vielä on toiminnassa kylällä.
Jahans, kaurapuuroa syömään ja takaisin kutomusten kimppuun. Moikka!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Katja Frange: Intuitiolla







Kirjakaupasta 14.7.2016, 28 euroa, 278 sivua, Viisas Elämä Oy Helsinki 2016, painopaikka Tallinna.

Takakansiteksti:
Intuitio on sisäistä viisautta ja monimuotoinen, luonnollinen osa elämää, mutta vain harva silti uskaltaa luottaa siihen. Kaikki vastausket löytyvät jo meistä itsestämme, mutta kuulemmeko sisäisen äänemme?
Intuitiolla elä'minen tuo arkeen uudenlaista syvyyttä, rauhaa ja iloa. Intuition vahvistuminen ei hävitä elämästä siihen kuuluvia kasvukohtia, vaan auttaa löytämään niistäkin jonkin suuremman ohjauksen, ihmeen ja tarkoituksenmukaisuuden. Intuitio on virran mukana kulkemista, mutta myös rohkeutta mennä sokeasti päin tuntematonta, vain luottaen tässä hetkessä olevaan sisäiseen tietoon tai tunteeseen. Rotsi auki ja sydän edellä, mutta villasukat tukevasti jalassa.
Intuitiolla-kirja sekoittaa mielenkiintoisella tavalla erilaisia näkökulmia, tuoreita oppeja ja vanhaa viisautta sekä herättelee uudenlaiseen ajatteluun myös kirjoittajan inspiroivien henkilökohtaisten kokemusten kautta. Kirjassa on mukana intuitiota kehittäviä harjoituksia, joiden avulla omaa sisäistä ääntään voi opetella kuuntelemaan tarkemmin.
Katja Frange on henkisen kasvun valmentaja ja opettaja, intuitiivinen näkijä ja äiti. Hän on intuitiivisen elämän sanansaattaja ja sitoutunut henkiseen työhönsä kohti korkeampaa tietoisuutta.
www.katjafrange.com

Tänään 23.11.2016 Parissa päivässä sain luettua tämän mielenkiintoisen mukavan koskettavan opuksen, joka myös hetkellisesti nostatti kyyneleet silmiini. Tykkäsin ja toivottavasti jotain pientä edes opinkin tästä. 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Outi Pakkanen: Helle

 Keskiseltä 16.10.2016 15 euroa(24,50e), kovakantinen, Otava Keuruu 2015, 332 sivua.

Sisälirpake:
Läkähdyttävän kuumassa pääkaupungin kesässä myös Anna Laineen tunteet kärähtävät.
Vesivahinko suistaa Anna Laineen elämän raiteiltaan. Tyylistään tarkka Anna joutuu evakkoon tuttavan tädin kissanhajuiseen kaksioon ja purkaa kärsimystään kokkaamiseen. Myös mäyräkoiraherra Justus on kaukana mukavuusalueeltaan. Töölöläiskerrostalon tunnelmassa on sitä paitsi jotain outoa. Se paljastuu viimeistään pihajuhlissa, jotka päättyvät vuosisadan ukkosmyrksyyn. Kaiken kukkuraksi Anna kohtaa miehen, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Soivatko jossain varoituskellot?

4.11.2016 varattu hippakirjana eräälle bookcrossaajalle.

14.11.2016 vieläkin kirja aloittamatta.

17.11.2016 jo sivulla 122 ja hyvin edistyy kirja.

19.11.2016 202 sivulla jo kirjassa.

20.11.2016 276 sivulla jo tarinassa ja sain luettua kirjan loppuun saakka tänään. Mielestäni tämä oli ihan täydellinen tarina. Oli mukana herkullisia ruokajuttuja, romantiikkaa ja jännitystä unohtamatta. Tykkäsin kyllä.

Sumuista sunnuntaita

Lumet ovatten saaneet kyytiä. Ei ole paljoa enää lunta pihassani ja muutoinkin on niin sumuisen hämärää, vaikka kello on pian yksitoista aamupäivällä.
Olen ollut koko viikonlopun yksin kotona. Kukaan ei ole käynyt, enkä minäkään ole käynyt missään.
Perjantaina iltasella skypetettiin serkkutyttösen kanssa, sit viesteiltiin Miehen kanssa bookissa ja laiteltiin toisillemme biisejä keskustelussa. Niitä tuli kuunneltua ja itkettyä. Siis oikein herkistelyilta silloin.
Yöt olen onneksi nukkunut hyvin, ei ole tarvinnut heräillä.
Eilen sain Miehelle joululahjasukkaset vihoin kudottua valmiiksi ja tänä aamuna ne sitten päättelin.
Nyt ois ihan vain muutamat sukkaset odottamassa paketointia, taitaa niitä pussillinen olla. Täällä minä toistan itseäni, mutta kerrottakoon vieläkin, että tänä jouluna en kyllä osta paljoa lahjoja, sukkaset pakettiin ja sillä selevä. Vähän ennen joulua käyn sitten vain namuset ostamassa paketteihin.
Tämän aamun saldona on jo kaksi virkattua sydäntä ja yksi virkattu rusetti. Oli ihan kivaa vaihtelua virkata välillä. Enskokeilu meni ihan mykkyräksi, mutta toinen jo onnistui ihan kivasti. Tosin piti virkkaajan käsikirjasta seurata, että miten mikäkin silmukka oikein virkattiin. Oli mukavaa ja aion tässä tänään virkata vielä lissääkin niitä sydämiä :)
Ihan hyvä olo mulla on, vaikkakin hiukan yksinäinen fiilis, kyllä se tästä taas vauhtiin pääsee, vaikka tuppaa itkettään.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Vesisateista perjantaita

Katolta tipahtelee vesipiskoja, lumet saapi kyytiä pihassa, nurmikko näkyy paikka paikoin.
Olen ollut tämän päivää ihan vain kotona. postiakin tuli vain Keskisuomalaisen verran. Sain sentään sukkiin kudottua jo kantalappuset. Seuraavaksi pitääkin nostella kantalapun sivusta silmukat ja jatkaa kutomista. Kunhan nyt ensin saan tässä teekupposen juotua.
Nyt ei ole Miehen kanssa tapaamista, kun on lenskaa ilmassa. Vähän minäkin täällä niiskuttelen ja paleltaa aina välistä, tee saa nyt vain lämmittää.
Koitin ottaa pienet ruokaperräiset, vaan eipä ssapunut unitus simmuun, joten tässä sitä ollaan omine ajatuksine, jotka eivät ole kovin moninaiset. Pläh.

torstai 17. marraskuuta 2016

Lumisateesta aamupäivää

Kävinpä jo tekemässä ennen ysiä kyläreissun kaupalle ja tälle viikkoa ei tartte enää käydä kaupoilla. Alkoi sopivasti luntakin sataa, kun pääsin kotiin. Nyt saisi sataa vaikka metrin lunta, että saisi oikein kunnolla tehhä lumitöitä omassa pihassa. Ja kyllähän tuota lunta kivasti tupruttaapi. Ihanaa olla täällä kotona lämpöisessä ja katsella, kun lunta tulee taivaan täydeltä.
Voi olla, että iltapäivällä tai alkuillassa käyn tekemässä lumitöitä, jos oikein kunnolla tupruttaapi. Saa nähhä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kääretorttutunnelmissa

Sain justaan hetki sitten kääräistyä kääretortun valmiiksi, laitoin väliin kaupan mansikkahilloa ja koko paketin kaikessa komeudessaan jääkaappiin jäähtymään hetkeksi, ennen herkuttelua. Minä kuvittelin, että mulla on isossa kennossa vain muutama muna, mut siitä olinkin ottanut vain neljä, eli viiden munan kääretortun jälkeen kennoon jäi vielä kuusi munaa ja minä olen jo ostanut uuden kennon munia. No, tarvii vaikka huomenna keittää parit munat, ettei ne jää vanhaksi.
Aamusta kävin putsaan auton lumesta ja sain vietyä roskatkin samalla reissulla. Auton putsauksessa meni ihan kiva tovi ja ajattelinkin, että se saapi riittää lumitöistä tänään. En viitsinyt putsata lunta pihasta, vaan annan sen nyt tallaantua, kun ei enää nurmikkoakaan näjy pihassani.
Olen vain ollut kotosalla ja viettänyt yhden konneellisen pyykkipäivää. Ennen päikkäreitä sain pyykit sopivasti telineelle kuivumaan. Heräsin puoli kolomen jäläkeen ihanilta tunnin tupluureilta, teki kyllä hyvää, tälle rääkätylle sydämelle :) ja vielä parempaa on tulossa, kun hetken tovin jälkeen pääsen maistamaan kääretorttua. Näihin tunnelmiin, mutta kuvaa ei tule :)

tiistai 15. marraskuuta 2016

Minua suretuttaa

En ole saanut minkäänmoista omaa kirjoitusta aikoihin valmiiksi. En kyllä ole saanut mitään aloitetuksikaan. Olen jotakuinkin kuin kuplassa ja odotan vain, että milloin kupla puhkeaa ympäriltäni ja saan taasen kirjoitusintoni esille, että saisin tuotettua myös omia tarinoita. Kysehän on nyt kirjoittajaseuramme tarinoista. Viikot vain kuluu ja en saa aikaan mitään, edes pientä runosta ei synny.
Tänään minua suretuttaa. Itkettää vain ja kaipaan jotakin. Kädestä pitäjää. On niin yksinäinen olotila taas päällä. Kyyneleet kostuttaa vain poskiani ja sumentavat näkymän läppärin näytölle. Minulla on ikävä jotakin, sellaista, jota en edes osaa nimetä. Onko se ystävä, vai rakkaus? En tiedä, mutta tänään annan näin illan tullen kyynelten valua vuolaana. Jospas se huomenna olis parempi päivä. Kenties, tahi sitten ei.
Mulla on vain kauhia kiirus saada mahdollisimman monet villasukat kudottua. Jotenkin pysyttelen pinnalla luvuissa, että kenelle menee millaisenkinlaiset sukkaset. Onneksi on vielä eri kokoisia sukkasia, ettei kaikki ole yhtä ja samaa kokoa. Pussillinen niitä jo odottaa paketointia. Taitaa muut lahjat jäädä ostamatta, on niin pirun tiukka budjetti, että ei mitään määrää. Mitäpä sitä suotta krääsää ostamaan, sukat on vallan hyvä lahja. Vaikka porukoilta tulikin ukkaasi, että heille ei yksiäkään sukkasia. Täytyy katsoa, miten käy. Surutila sen kun jatkuu, mutta jatkukoon. Suljen jo koneen tältä illalta.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Outi Pakkanen: Seuralainen


Takakansiteksti:
Daylight tarjoaa seuraa aikuisille naisille - ja paljon muuta...
Raamikas Sampo Nygren tarvitsee rahaa maksaakseen pelivelkansa. Tyylikäs Rebecca Koivisto tarvitsee uusia kasvoja seuralaispalvelunsa miesgalleriaan. Nämä kaksi kohtaavat ja sopivat yhteistyöstä. pian poliisi saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka syyt johtavat paljon syvemmälle kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Outi Pakkanen sukeltaa tyylikkäässä kaupunkidekkarissaan ihmismielen yllättäviin pimentoihin.

19.4.2012 saatu bookcrossing-kirjanen.
13.10.2016 varattuna seuraavalle bookcrossaajalle.
9.11.2016 päästy kirjassa jo sivulle 73, eli alkumetrit on ylitetty :)
13.11.2016 247 sivulle jo päästy ja herkistytty jo kyyneliin saakka kirjaa lukiessa.
14.11.2016 Kaikki 336 sivua luettu. Oli hyvä opus, enkä kyllä osannut aavistaakaan syyllistä tästä tarinasta, joka osasi kyllä pitää hyvin otteessaan lukijaansa.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Täydellisen iltayön jäläkeen

Täällä minä juon aamusuhvetta. Takana on huikeat reilut viiden tunnin yöunet. Juu, rakas Mies kävi taasen ja vietettiin kyllä niin privaatin mukavasti ihanan, hauskan ikimuistoiset rehvit, että ei mitään määrää. Sai taas nauraa niin makeesti, että oikein sydäntä vieläkin lämmittää ja on hyvä mieli varmaan vielä pitkän aikaa.
Meille on tullut niin hyvä ja omanlaisensa huumori, että Voi Että, sanon minä. Minä olen niin perin juurin täydellisesti liiskaantunut ja rakastunut tähän ihanaan, ihanaan Mieheen <3
Tänään meinaan olla ihan vain kotosalla ja muistelle eilistä. Onneksi ei ole asiaa minnekään ja saa vain nauttia päivästä kotopuuhien merkeissä. Vähän pitäisi tietenkin kutoa nuita neljää lahjasukkasta ja sit pitäs koittaa lukea tuota Outi Pakkasen pokkaria Seuralainen, että saisin sen joskus luettua loppuun ja kirja pääsisi matkalleen. Sellaiset kuviot tälle päivälle.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ekat lumityöt

Nyt on sitten tehty tälle talvea ekat lumityöt pihasta ja kävin autonkin putsaamassa lumesta. Ihan kivaa puuhaa, kun ei ole hoppu minnekään. No, kaupalla pitää tänään käydä, mutta antaapi auton nyt lämmetä hiukan, jos tuossa puoli kympin pintaan lähtisi kylille sitten. Saa nähä, miten eukon käypi. Lähdenkö, vai siirränkö kyläreissua vielä parilla päivällä. Niin on vaikea vielä tietää.
ja liiba laaba laa. Mulla ei ole kunnolla mitään asiaa, halusinpas vain muuten kirjoittaa pienen muiston tähän blogiini, että tällöin on tehty ekat lumityöt. Jeps.

torstai 10. marraskuuta 2016

Siivoustorstai

Täällä on siivoilut meneillään. tai no, suurimman osan olenkin jo tehnyt, että tässä on nyt kämpän tuuletus menossa lattioiden pesun jälkeen. Aloitin pölyjen pyyhkimisellä ja samalla mietin, että kuinkahan paljon jaksan siivota. No, asia kerrallaan ja niin on matotkin pihalla tuulettumassa ja lattiatkin pesty. Hyvä hyvä. Tässä nyt hyvillä mielin istun avonaisen tuuletusikkunan alla ja tuoksuttelen raitista ilmaa. Seuraavaksi olisi keittiön raivaaminen, tai siis tuon pöydän raivaaminen, jossa on teetörppöä jos jonkin moista, Pitää ottaa tavarat veks ja pyykiä tila. Kunhan tässä nyt joudan ja kerkiän :D Pitäähän välillä pitää luovia taukoja, kun ei ole kiirus minnekään. nautin siivouspäivän iloista :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ei Vois Vähempää Kiinnostaa!

Facebookin uutisvirta suoltaa vieläkin trumppia, räikköstä ja seksiä. Siinä tämän illan havainnot. Taidan lähteä katselemmaan kaunihia unikuvia. Ja ulkomaan eläjille: tsing tsang tsöng vaan!

Palelee, palelee

Sain hätinä hiukan nukuttua päikkäreitä, tunnin verran tarkenin peiton alla, kun piti tulla laittaan villatakki paljaiden käsivarsien lämmöksi. Sisällä lämmintä vain 19,9c ja siirsin jo makkarin termostaattia isommalle. Aina välillä lämpötila käväsee +20 asteen pinnassa ja taas takaisin 19 asteeseen. En ymmärrä. Saa kohta toppatakkia pitää sisällä, että tarkenee, piru vie.
Mulla on tuolla teetä hautumassa, joten kohta saan sisäistä lämmitystä :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uuvuttava päivä

Tänään olen ollut enemmän, kuin väsynyt. Minnuu ärsyttää, kun en päivällä saanut nukuttua edes sitä vajaata tunteroista päiväunia.
Tänään mulla oli aamusta jutteluaika omahoitajalle ja sinnekään en ois jaksanut lähteä, mutta kävinpä kuitenkin. Oli uuvuttavaa kertoa tunnin verran kuulumisia ja viimeisimpiä tapahtumia. Onneksi en alkanut parkumaan siellä vastaanotolla, vaikka piti kertoa ikäviäkin asioita. Ihan kivasti se tapaaminen meni ja seuraava kerta onkin vasta ensi kuussa. No, on mulla se lääkärin vastaanotto vielä loppukuukaudelle. Välillä oikein pitää miettiä, että miksi minä käyn tuolla mielenterveystoimistolla haastelemassa. Hyvin pärjäisin ilman sitäkin. No, aika näyttää, kuinka pitkään siellä jatkan käymistä.
Tänään olen kutonut sen neljännenkin sukkasen odottamaan jo loppukavennuksia. Tänään niitä en tee, koitan nyt pysytellä vähän erossa kutimista, että sormat saavat lepuutusaikaa. Pitäs vain jaksaa jumpata sormia, että vertyvät kutomisurakan jälkeen.
Mun elämä on niin tylsää, että mitään ei tapahdu.
Huomenna on käytävä hakemassa tänään tullut smart-paketti, tuli luuriin ilmoitus ja samalla on käytävä kaupallakin. vaikka just nyt ei mikään kiinnosta. Ärsyttää lähteä huomenna liikenteeseen. tänäänkin skippasin kaupassa käynnin ihan tarkoituksella. No, jos aamusella ois parempi olotila, kuin justaan nyt. Väsyttää, uuvuttaa, ärsyttää, potuttaa. Just nyt.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pyhien jäläkeen

Olen tässä aamussa juonut jo yhden mukillisen aamukahvia, mitään en vielä syönyt.
Kahvin jäläkeen lähdin ulos viemään autolle lämmityspiuhaa. Laitoin ovien lukkoihin lukkosulaa, mutta kuskin puoleinen ovi aukesikin ihan moitteettomasti ja sain sieltä pitkävartisen harjan, jolla harjasin auton lumesta, lisää näyttää satavan, että päivemmällä saapi käydä uudestaan putsaamassa auton lumesta. Onneksi mulla ei ole vielä tänään minnekään lähtöä, ihan kiva olla vain kotosalla tämä päivä. Laitoin sitten auton lämmityspiuhan päähän ja lähtikin heti lämmittämään, kun ajastin oli 8-10 lämmittämässä. No, lämmäyttää nyt sitten auton lämpimäksi.
Metkaa tuo lumisade, kun sillai ihan hentoisesti ja hitaasti vain sateleepi ja pakkasta on mittarissa -8,2c. Kun heräsin, oli -9,1c.

Mitäkökö tein pyhien aikana? No, lauantaina mä kävin porukoilla, siellä oli nyt vain yksi veljen muksu kyläilemässä, 7 vee pikkumies, eppuluokkaialinen :) Sain pelata hänen kanssaan kortteja monenmoisia käytiin läpi ja yksistä tonttukorteista keksittiin pieniä tarinoitakin, oli kivaa :)
Sunnuntaina, eli eilen kävin kävelyllä, en niin hurjan pitkällä, mutta kuitenkin tuli ulkoilutettua sauvoja :) Sit pesin pyykkiä yhden koneellisen, kudoin sukkiin kantalappusent ja illalla kaikkia neljää sukkaa niin, että pääsen jo jalkaterän osaa kutomaan, eli oikeaa saapi kutoa niin pitkälle, että voipi sitten tehhä loppukavennukset. Sit tuli vähän luettua ja otettua päikkärit. Iltasella vielä tein pitsapaistoksen uunniin, kun on leivänpuoli niin lopuillaan kämpästä, että pitää jotahin muutakin syömistä olla, kuin juoda vain pelkkää suhvetta.
No niin, siinähän ne pyhät sitten menikin.

Justaan äsken sain, kuin sainkin vihdoin ja viimein maksettua kaksi laskua pois, ifolorin viimeisimmän kuvakirjasen ja kirjoittajaseuran jäsenmaksun. Sinne hurahti reilut 50 euroa, huh huh. Tälle kuukaudelle pitäisi vielä tulla netti+ luurilasku(+puhelimen maksu siinä yhteydessä), netflixin lasku ja sähkölasku. Muita nyt ei pitäisi tulla, jollei tule auton liikennevakuutusmaksua tai autoverolappua.
Kyllä on niin halpaa hupaa tuo rahanmeno, että ei tässä oikein shoppailemaan ehdi, kun on jo tili tyhjänä :( Mut sellaista se yksineläjän elämä on, laskuja laskujen perään. Pah ja pöh!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Helen Fielding: Bridget Jones Vauvapäiväkirja

 Kirjakaupasta 26.10.2016 haettu, 26,90e kovakantinen 236 sivua, Otava Keuruu 2016.

Takakansiteksti:
Kello 20:45 Tajusin, että olen lukuisia kertoja haaveksinut meneväni ultraäänitutkimukseen Markin tai Danielin kanssa; en vain molempien kanssa yhtä aikaa.
Bridget Jones, jonka biologinen kello tikittää hyvin äänekkäästi, havaitsee yllättäen olevansa raskaana. Iloinen yllätys herättää tärkeän joskin kiusallisen kysymyksen: kuka on lapen isä?
Hulvattoman hauska, koskettava tarina äidiksi tulosta nelikymppisenä ja kaikesta siitä kaaoksesta, jonka vauvauutinen ikisinkun elämässä aiheuttaa.

30.10.2016 Olen jo luvussa 7 Molopäisyyttä, menossa tässä ihanassa kirjasessa :) 

Tänään 6.11.2016 Eilein iltasella, vähän ennen seiskaa sain luettua tämän kirjasen. Suorastaan Täydellinen opus! Tykkäsin tarinasta, joka taitaa olla hiukan erilaisempi, kuin leffa. Lopussa sai nauraakin :) 


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Lumisadetta

Täällä sataa lunta, ihan, että näkee, jotta sataa. Alkoi sellaisella hentoisella sateella. Nyt näkee, että pihatiet on valkoisena. Tulisi vain ihan kunnolla lunta, että pääsisi lumitöihinkin, minä kun niin tykkään tehdä pihassa lumitöitä. Se on kivaa!
Aamusella heräsin jo kuuden jälkeen keittelemmään kahvia ja pyörimään netissä. Puoli ysin pintaan lähdin pienelle kävelylenkille sauvojen kera. Teki hyvää mielelle, käydä vähän ulkona käppäilemässä ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Ei paljoa kuulunut lintujen ääniä, aika hiljaista oli.
Olen katsonut Netflixiltä jo yhden leffankin; Yhdet häät ja kolme anoppia. Oli hyvät näyttelijät ja ihan kiva puolitoistatuntinen leffa, tykkäsin kyllä, vaikkei nyt niin mitenkään ihmeellinen juonikuvio ollutkaan.
Tuossa sukkien varsia kudoin, kun luuri alkoi soida, yksi tädeistä soitteli. Oli laittanut mulle Keskisuomalaisen-lehden ilmaistarjouksen. Tulee lehti sitten peräti neljä viikkoa, saa nähdä, milloin alkaa. Mutta kivaa, että tulee laatikon täytettä :)

maanantai 31. lokakuuta 2016

Voin sanoa

Kyllä, minua jänskättää tämä päivä. Olen ollut hereillä jo puoli viidestä vähän reilu viiteen. Sit olin unosilla, paitsi että vähän väliä katsoin herätyskelloa, että joko kello on seitsemän vai olenko nukkunut yli herätyksen.
No, heräsin tähän päivään toistamiseen varttia vaille seitsemän ja kello tulee pian kahdeksan. Mulla on tässä vielä reilu tunteroinen aikaa kulutettavana. On tänään tiijossa lekuri-psykiatrin vastaanotolla käynti tässä aamupäivällä ja kyse on nuista lääkkeistä. tippuuko tänään toinen lääke veks, vai onko tänään junnailua ja katsotaanko uudestaan kuukauden kululttua. Se jää nähtäväksi, että mitä mieltä se lekuri sitten on. Itse ainakin voin sanoa, että mulla on viimoinen kuukausi mennyt ihmeenkin hyvin, vaikka on vähän itkettänytkin, mutta se on ymmärrettävää.
Täytyy suuren suuresti toivoa ja rukoilla, että saisin tosiaan jättää toisen kahdesta, käytössäolevista lääkkeistä pois. Ois niin ihanaaaaaaa.
Mulla on suurena tavoitteena päästä elämään lääkkeetöntä elämää vielä joku kaunis päivä. Siihen minä uskon vakaasti, että sellainenkin päivä minulle vielä koittaa. Ihan varmasti ja taatusti. PISTE.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Love is in the air



Tällainen illanvietto oli sitten eilettän meillä Miehen kanssa. Kyllä mä vaan niin paljon Miehestä tykkään ja olen ihan kyllä RA-KAS-TU-NUT!!!!!!!!IIIIIIIIIIIK!

torstai 27. lokakuuta 2016

Väripäänä olin

Nyt on pesty hiusvärit letistä, olikin jännää ja haastavaa pestä pitkiä hiuksia lavuaarissa pitkästä aikaa. yhteen aikaanhan mä värjäsin lettiäni alvariinsa. No, viime kerrasta, kun väriä on ollut miun hiuksissa, ol kerinnyt vierähtää melkein puolitoista vuotta, joten olihan se jo korkea aika pistää harmaita peittoon ees hetkeksi.
Äitiliini lahjoitti minulle kyseisen hiusvärin, joka ehkä hiukan vaalensi tummaa kuontaloani, saa nähä, kun letti tästä kuivuu. Mulla kun ei ole enää hiustenkuivainta, niin ei voi kuivata ja muutenkin, en sitä koskaan käyttänyt. On mennyt jo kaatikselle. Annan omia aikojaan hiusten nykyään kuivaa.
Ajattelin enstään, että tuleeko miusta ihan blodipää, mutta ei onneksi. No, iltasella näkee, miltä näyttää.

Valvottava yö

Tämä on taas niitä öitä, kun pittääpi valvoa, enkä saa nukutuksi.
en sitten viitsinyt kauaa sängyllä pyöriä, vaan tulin tänne olkkariin läppärille.
Johan tuossa menikin muutamat yöt ihan hyvin, että sain rauhassa nukuttua aamuun saakka. Eilenkin heräsin niin pirteänä ennen kuutta hyvin nukutun yön jälkeen.
Katselin eilen aamusta Netflixiltä In Lawfully Yours-leffan ja samalla odottelin, että päivä alkaisi valjeta, jota se tek vasta puoli ysin aikoihin.
Ysin pintaan kävin sitten kaupoilla ja kotiin tultuani, katsoin sitten toista leffaa October Kiss. Mulle tuli niin hyvä mieli nuista kahdesta elokuvasta.
Sit sain luettua eilen saamani runokirjasen Jouni Inkalan Sille joka jää. Sit tulikin viestiä kirjakaupalta, että ois haettavissa varaamani Vauvapäiväkirja, no olihan se tehtävä toinen kyläreissu ja samalla kävin ostaan Ipana-lankaa viereisestä liikkeestä, kaksi kerää, ni viisi euroa meni lankoihin, halpaa minusta.Oli kylläkin 50g:n keriä, mutta kaksihan riittää :)
Kotona sitten aloin jo lukea Bridget Jonesin Vauvapäiväkirja-kirjasta ja alku vaikutti ihan mukavalle, pitää vain lukea ihan hitaasti vähän kerrallaan makustellen :) ettei liika nopsaan lopu hyvä tarina.
Kävin mä eilen lenkilläkin, kun iltapäivällä paistoi aurinko kauniisti, niin oli lähdettävä ulkoilemaan, sain uutta virtasta itselleni auringosta ja ulkoilusta.
Sit taas vaihteeksi iltasella tuli aloitettua uudet sukkaset. Nyt mulla on neljät kutimet ja olen oikeassa sukkakierteessä :) tänään saan aloittaa sitten sukissa jo kantalappusten teon. Nyt ihan just en vielä aloita sitä showta, vaan lähden tästä sängylle huilimaan ja kuuntelemmaan radioo Peltoreista. Moikka!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli

10.2.2014 Kirjakaupasta 6,90e-20%, kovakantinen, 357 sivua, suomentanut Leena Tamminen.

Takakansiteksti:
Nuori ja koditon Victoria kohtaa kukkatorilla miehen, joka hänen laillaan tuntee kukkien kielen. Mies ojentaa Victorialle mistelin: ylitän kaikki esteet. Heistä tuleekin rakastavaiset - mutta vain hetkeksi, sillä Victoria osaa kertoa tunteistaan vain kukkien kielellä. Hänen on kuljettava syvälle omaan menneisyyteensä ennen kuin hän kasvaa omaksi itsekseen. 

22.9.2016 Tänään aloitin tämän lukemisen. On jo eka luku luettuna
27.9.2016 Justaan hetki sitten luin kirjasta yhdeksännen luvun. Tykkään tarinasta. 
6.10.2016 Toinen osa jo menossa kirjasta. Ihanaa, makusteltavaa tekstiä ja osittain aika koskettavaakin. Tykkään :) 
25.10.2016 Tänään Tämä oli ihana tarina, niin ihana, että välistä ois voinut itkeäkin Victorian koettelemuksia, mutta hieno seliytymistarina kaiken kaikkiaan. Tykkäsin alusta loppuun saakka. Pitkäänhän tämän lukemisessa meni, mutta nyt tää on kahlattu lävitse ja hyväksi kirjaksi havaittu. 

Kyllä oli sitten lukemisen arvoinen kirja.
Osallistuin tällä myös aakkoshaasteeseen bookcrossingin puolella. Vielä 6 aakkosta luettava. Ehtii ehtii, hiljaa hyvää tulee.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Ottaa kupoliin

Minnuu ärsyttää, raivostuttaa, ketuttaa, jopa v-tuttaa.
Olen herännyt jo kuuden jälkeen tähän päivään, kun ei vain unettannu.
Olen tehnyt autolenkin kylälle ja käynyt postittamassa surunvalittelukortin matkalleen, en käynyt kaupoilla.
Tein pitsapaistoksen neliskanttiseen vuokaan, josta olen jo napsinut kolome kulmaa, siis yksi kulma on vielä jääkaapissa. Saa nähä, nälättääkö vielä myöhemmin. Olen huomannut, että mulla on iltaisinkin nälkä ja on ennen unille menoa syötävä vähän iltapalaa. On se vain jännä juttu tuo syöminen, että sitä pitää harrastaa päivittäin ja useampia kertoja päivässä, yhdellä syönnillä ei vain jaksa. Pöh.
Tulin justaan ulkoa, taisin olla sen 10 minsaa ulkona hommissa, kun riivin aidan seinustaa puhtaaksi kuivuneesta elämänlangasta. tek mieleni leikata tuo ruma ruusupuskakin veks, mutta jätinpä siihen, onhan edes talventörröttäjinä sitten.
Olen kutonut yhdet sukat aamusella valmiiksi ja tuossa ennen ulkoilua kudoin jo uusia sukkien varsia jonkin verran. Joulupukinmuorin konttiin niitä kudoskelen.
Semmoista ketutusta. ja ois kahviaikain, vaan ei sytytä kahvit. Yök.

torstai 20. lokakuuta 2016

Hiljainen aamu

Hyvää huomenta rakas blogini. Minä taas tässä vietän rauhallisen hiljaista aamua. Sain justaan ison mukillisen teetä haudutettua itselleni ja muki on tässä läppärin ja minun välissä.
Sain mukavan herätyksen, kun puoli unessa kuulin, että joku kuiskasi minun vasempaan korvaan nimeni. Kenties joku enkeli halusi herättää minut viettämään tätä ihanaa aamua. Sillä juu-u, kyllä minä uskon Jumalaan, Jeesukseen ja myös ihaniin enkeleihin. Jokaisellahan meillä on oma suojelusenkelimme <3
Ei saisi ajatella liikaa vakavia asioita. Nyt mulla on mielessä oma mummu, joka on jo 15 vuotta sitten nukkunut ikiuneen ja mielessäni soi vain se Suvi Teräsniskan Hei mummo-laulu: "Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille........"

tiistai 18. lokakuuta 2016

Kiitos ystävyydestäsi

Olen monen monta itkua itkenyt kuluneiden päivien aikana.
Hyvää ystävää ei enää ole. Ei tule enää sähköpostiin viestejä ystävältä, jotta tulepas kylään kahvittemanaan.
Niin nopeaan voi elämänmatka muuttua. Parisen viikkoa sitten sain kuulla, että hän on joutunut sairaalaan ja viikko sitten sen, että on pahemalla tolalla ja vielä samana päivänä tuli surullinen soitto luuriin, että ystävä on nukkunut pois.
En millään osaa kuvitella, että Sinua ei enää ole, muuta kuin  mielessäni, ajatuksissani, sydämessä ja toki unissanikin.
Kiitos, että sain tuntea sinut nämä yhdeksän vuotta, jonka sama harrastus yhdisti sinut ja minut.
Kiitos, että sain käydä luonasi kahvittelemassa ja juttelemassa Naisten Juttuja.
Kiitos, että olit oppiäitini. Tulen aina kaipaamaan sinua ja taas silmät täyttyvät kaipauksen kyyneleistä <3

perjantai 14. lokakuuta 2016

Raivostuttavaa!!!!!

Huonosti nukuttu yö takana. Olin kutomassa yöllä puoli kolomeen saakka, kun odotin unta. Sit piti olla yksi yövalo, että uskalti mennä sänkyyn, pelotti taas nukkua.
Paskaa postia tuli, se saakelin Suuri Käsityölehti lähetti nyt laskun, vaikka lehti piti jo loppua. No, netissä ei pääsekään katkaiseen tilausta tuosta noin vain, pitää perkele soittaa asiakaspalveluun ja tässä on nyt tunti vielä odotettava. Saatanan saatana ja nyt tulee tänään ärräpäitä perkele! en säästele yhtään. Että minnuu ottaa ja syvästi kupoliin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

torstai 13. lokakuuta 2016

Surullisia uutisia

Jo päivällä hallituksen kokouksessa sain ikäviä uutisia. Joten kuten jaksoin olla kokouksessa ja hop nopsaan kotiin itkemään.
Nyt sitten asia on varmistunut ja kynttilä palaa tässä läppärin vierellä ystävän lähdön muistolle. Olen itkenyt, mutta just nyt ei tipahda kyyneltäkään. Kyllä se itku vielä tänään miut saavuttaa. On vähän hölömö olotila.
Tämän illan saan olla ihan yksinään.
Huomenna tuleepi serkkutyttönen vieraakseni ja piristykseksi tänne.
Ei mulla muuta.

Ei mitään mistään

Joo, kyllä asia on niin, että ei meikäläisellä ole arpaonnea. Viking lotossakin taas vain yksi oikein. Naapurit-pelivoitot viskelee Helsingin ja Rovaniemen väliä, ei koskaan Ähtäriin. Pasha sanon minä!
Mitäs, tänään on kirjoittajaseuran hallituksen kokous ja siksi heräsin näin ajoissa. No, ajoissa ja ajoissa, onhan kello jo pian puoli kymppi. Mut oisin kyllä vielä puoli kasin jälkeenkin nukkunut, jollei ois ollut herätystä. heräsin kyllä vähän ennen kuin kännyn herätys alkoi soida.
Olen kutonut yhteen sukkaseen justaan 10 kerrosta oranssia. teen vähän Tapparan oloiset sukkaset velipoitsuille joulumuorin konttiin valmiiksi. On jo sukkaterät meneillään. Kudon siis neljää sukkaa kerrallaan vuorotellen siis. Seuraavaksi on sukkiin luvassa 4x10 kerrosta valkoista ja loppuosa tulee sitten sinistä. Että sellaista touhua.
Mulla tuolla jo kerran kiehui puurovesi, vaan en ihan vielä laita puuroa hautumaan, jonkin ajan kuluttua vasta.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Uusi tausta blogilleni

Vaihdoin vähän toisenlaiseksi blogin taustan. Oisin halunnut jo jotain jouluista, vaan eipä ollut valittavana bloggerista sellaista. No, tällä sävyllä mennään nyt jonkin aikaa.
Tänään on sumuinen aamu. Postin olen jo hakenut ja kahvia tässä juon nyt jo toistamiseen. Vihdoinkin tänään tuli se tilattu joulukorttipaketti, ihania kortteja, joita äitiliinin kanssa yhdessä tilattiin ja minä tilasin siihen pakettiin hiukan ekstraakin. Tuli myöskin NutHat- verkkokaupasta tilaamani pipot. Siinä ne postituiset sitten olikin.
Ulkona on tosiaankin sumuinen ilma ja mittarissa on -1 aste vieläkin.
Enpä taida lähteä tänään yhtään mihinkään, no, ehkä käppäilylenkillä saattaisin käydä, jos hutsittaa. Vielä ei ainakaan, hyvä kun pysyy silimät auki tässä. Kyllä minä jo kudoin yhden kantalappusen villasukkaseen, vielä on kolome kokonaista kantalappua tehtävänä. Juups, että sellaista!

lauantai 8. lokakuuta 2016

Älä enää koskaan

Niin, tänään se on todistettu. Ei pitäisi lähteä ilman aamupalan syömistä liikenteeseen. Minä join aamulla vain kahvia, enkä syönyt mitään. Ajoin sitten keskiseen suomeen yhteen kaupunkiin ostoksille. Matkalle tuli pituutta reilut 140 kilometriä ja aikaa koko reissuun meni joitakin tunteja. Tullessa tosin pääsin käymään kotoporukoilla, sielläkin kahvilla, sain sentään syödä pari Mettäkakkoa. Kun kotiin pääsin, riivin tietenkin hetimiten suklaapussin auki ja mussutin makeisia kourakaupalla. Sepä sitten kostautui ja tulin kipeeksi, että piti ottaa roppia ja huilata. Masuparkani meni vallan sekaisin moisesta.
Koitin sitten syödä puuroa ja leipää, mutta mikään ei pysynyt sisälläni. Voi voi sentään, millaisessa pyörityksessä olin tuossa alkuiltapäivällä.
Nyt sitten toistamiseen söin jo puuroa, nyt näin alkuillasta ja teetäkin pian juon toisen mukillisen. masuparkani on hiukan jo rauhoittunut.
Piti laittaa tuossa jo valoa kämppään näin 10 yli kuusi, että näkee edes jotahin. Pitäs koittaa vähän kutoa illan piristeeksi ja tänään ois taas pieni tapaaminen <3

perjantai 7. lokakuuta 2016

Rikkonainen yö

Juupati juu, täällä olen aamukahvilla silmät sikkurassa. Takana on Todellakin rikkonainen yö.
Enstään olin valveilla ysistä jotain yhteetoista, unilla puoli kahteen saakka, siitä kolomeen valveilla ja vielä sängyssäkin pyörin pitkän aikaa, sit taas unilla vähän yli seiskaan ja nyt tosiaan näin 7:42 jo postin hakeneena aamukahvilla.
Tuli tänään postia Ilkka-lehti, en ole tilannut, jotenka on taaskin näytenumero, sähkölasku tuli, joulukorttikuvasto tuli toistamiseen, maanantaina justaan tuli edellinen lehdykkä, tilauksen olen tehnyt joulukortteihin ja odotin sitä jo saapuvaksi tänään, mutta ei niin ei. Sit tuli yhdeltä ystävältä OIKEA KIRJE!!!! Jeeee. Tuossa se odottaa Sitä Oikeaa Hetkeä, jolloin luen sen tänään. Melkein jo avasin senkin kirjeen, mutta maltoin mieleni. Jos iltapäivällä sitten :)

torstai 6. lokakuuta 2016

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

Kirjasta kerrottua:
Jasminen elämän suuret rakkaudet ovat hänen työnsä ja sisarensa. Kun Jasmine yllättäen irtisanotaan, hän ei enää tiedä, kuka on. Matt taas olisi hukassa ilman perhettään ja juomisesta saamaansa lohtua. Kun Jasmine ja Matt tapaavat, kummankin elämä on juuri muuttunut radikaalisti. Heidän ystävyytensä ei ole kovin todennäköistä, mutta päivien kuluessa he huomaavat jonkin uuden alkavan. Ahernin koskettavassa ja todenmakuisessa romaanissa elämä voittaa – kaikesta huolimatta.

Ostin tämän Elisa Kirjasta 9.3.2016 hintaan 11,90euroa.
Tänään hetki sitten sain kirjan luettua.
Tarina oli mukava, vaikka näin kauan menikin, ennenkuin sain kirjan luettua läppäriltä.
Tarina jäi kivan avonaiseksi, siis sen loppu. Mitä olikaan lippaassa, jonka Jasmine löysi??? Niin, mene ja tiedä.
426 sivua kirjassa, läppärillä lukiessa aina yksi aukeama kerrallaan avautui ruutuun.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Haravointisunnuntai

Kävin aamusta laittelemassa autoa jo johdon perään ja kävin siellä toistamiseen kokeilemassa, että missä asennossa ne lämmitystolpan vipstaakkelit oikein lämmittää. No, tekstinä pitää olla näkyvissä ON, niin lähtee lämmittämään, oli nimittäin sisätilalämmitin hetki aiemmin puhaltanut lämmintä jo autoon, kokeilin. No, nyt pitäs auto olla sitten lähtövalmiina huomen aamulla ysin aikoihin, kun on lähdettävä asioille.
Kävin näin iltapäivän auringossa ulkoilemassa sen verran, että sain pienen pihaplänttini haravoitua suurimmasta osasta lehtiä pois, ettei sisälle kulkeutuisi niin mahrottomasti lehtiä.
Selkäni on ollut jotakuinkin ihan iisinä tän viikkoa, pystyy jo joitakin aikoja kutomaan ihania sukkasia. Torstaina sain veljen synttärisukkaset valmiiksi, perjantaina sain valmiiksi kummityttöselle sukkaset ja aloitin jo perjantaina uusia sukkia, vaan ne on taas pidemmän aikavälin sukkaset, sillä olen tehnyt varsia vasta 30+30 kerrosta. No, tulevalla viikolla uskoisin nekin saavan jo valmiiksi ja pukettia matkalleen kummityttöselle. Nyt haen suhvetta ja jatkan nettimatkaa. Ihana auringon paiste ulkona + 12,4 astetta mittarissa.

torstai 29. syyskuuta 2016

Kirjakarkkia

Palkitsin aamuisen lenkkini vielä samana päivänä. Kävin kylillä pieniä asioita hoitamassa ja kävinpä sitten kirjakaupassa, kun siellä Ale-puolella olliit tarjous, että Ota 2, maksa 1. No, minähän etsin sieltä itselleni kirjan, oli jo kaksikin kädessä, kun sitten huomasin velipoijalle hyvän opuksen. No, tämän minä ostin itselleni:

Mua niin jo jouluttaa ja kirjakaupassa siellä ale-puolella oli jo jouluaskartelu-juttuja, mutta enpä ostanut niitä yhtään, ihailin kylläkin :)
Että sellaista. Ei mulla muuta, kahvittaa niin, että pakko keittää suhvetta.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kirje sinulle

Minä täällä moi. Mitä sinulle kuuluu? Ei olla aikohin juteltu ihan näin vain kaksisteen. Nyt sitten päätin tehdä aloitteen ja kirjoittaa sinulle pienen kirjeen.
Miten olet voinut tänä syksynä? Minulla on reistaillut selkä, mutta sinnikkäästi olen jaksanut elää melkein ilamn lääkkeiden ottoa viime päivät. Silloin alkuun otin Panadolia, mutta lopetin sen oton muutaman päivän jälkeen. Nyt voin jo joitakin hetkiä istuakin, mutta en kovin kauaa kerrallaan.
Aamulla katsoin Katsomosta mtv3.fi-saitilta eilisen Maajussille morsian-jakson, joka kesti jonkun tunteroisen verran. En meinannut päästä sen jälkeen kävelemään, kun selkäparkaani sattui niin kamalasti istuminen. No, nopsaan selkä vertyi, kun olin lukemassa masultaan sängyllä kirjaa.
Tänään oli pyykkipäiväkin minulla, pesin koneellisen pyykkiä ja olen saanut vaatteet jo telineelle kuivumaan ja tuomaan ihanaa tuoksua tuonne makkariin :)
Minulla on tässä edessäni, tai siis käsien ja läppärin välissä, Muumi Rakkausmuki ja mukissa on jo päiväkahvia. Hädin tuskin jaksoin odottaa yhteen saakka, että keitän suhvetta. No, nyt sitä sitten saapi juua. Minun kun teki jo kahdeltatoista mieli kahvia. On se jännä juttu, vaikken niin kahvista tykkää, sitä pitää päivittäin juoda.
No, olen tänään virkannut yhden kudekorin valmiiksi, eilen sen tekemisen aloitin ja tänään jatkoin sitten loppuun. Sain tuonne makkarin pöydälle kynäpurkille korin, kiva kiva. harmi vaan, kuteet alkaa olla vähissä, taitaa olla lilaa, vihreää ja valkoista. Kaikkia kolmea vähhäsen vain pienissä kerissä. Juu ja tänään katkesi sitten taas yksi virkkuukoukku. Nyt mulla on enää kolome muovista koukkua. Kyllä pitäis päästä koukkukaupoille.
No, minä jatkan tässä kahvin juomista ja toivotan sinulle oikein eloisan mukavaa päivän jatkoa!
Kirjoittelehan kuulumisiasi taas joskus, kun siltä tuntuu :) Moikka!
Terveisin; Minä :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Oikea kirje saapui :)

Minä sain tänään kivaa postia, tuli nimittäin Ifolorilta etukirje ja sitten tuli toinenkin kirje, nimittäin ystävältä tuli postia käsin kirjoitetun kirjeen muodossa. Vielä en ole kirjettä avannut, vaan ihailen sitä tässä pöydän kulmalla. Kannessa kirjekuoressa on kaksi nallea, jotka nojaavat selät vastakkain toisiinsa tukien. Ihana kirjekuori ja silläpä en tahdo malttaa lukea kirjettä, ettei avaamattoman kirjeen taika laantuisi liika nopsaan :)
Naapurikämppään tuohon rakenteisiin tuli tekemään jotain korjausta joku heppunen. Siitä kun on linnut pirhana nokkineet yhden lankun melkoiseen kuntoon. Saas nähä, kuinka sen saapi korjattua. Toivottavasti saapi kuntoon. Siinä näkyy ihan kaksi miestä olevan.
Sellaista täällä. taidan mennä sukkakutimieni pariin hetkeksi.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Lauantailenkillä

Tulla tupsahdin hetki sitten kotiin. Kävin vähän kävelemässä sauvojen kera ulkona. Ilma on pilvessä ja vain 9 astetta lämmintä. Ajattelin, että siellähän tarkenee ihan kivasti, mutta kyllä ilmassa hohkasi syksyn henkäys. Vaikkei tuuli käynyt juuri nimeksikään, niin sormia alkoi kyllä palella, kun ei ollut hanskoja käsissä. Varisnkin, kun pit pitää sauvoja kädessä, peukkuja alkoi palella jo menomatkalla. Sinnikäästi kuitenkin kävelin päättämäni matkan verran. Ja hyvillä mielin tulin takaisin kotiin.
Seuraavalle lenkille varustaudun kyllä jonniinmoisen kaulahuivin kanssa ja hansikoin. Sainpa ainakin punaiset posket ulkona :) Taas jaksaa :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Tämän päivän saldona

On peräti KOLME kyläreissua. Ensin ihan normisti ruokaostoksilla K-Kaupassa.
Toinen reissu oli siwaan, kun hain Elloksen paketin.
Kolmas reissu oli Taas siwaan, kun piti saada niitä suolakurkkuja ja nyt mie olen jo syönyt yhden kokonaisen suolakurkun ja toista tässä himoitsen. Kait mun on otettava toinenkin, että tämä himotus menee ohitte.
Olenkohan mä raskaana???

Perjantain mieliteko

Voi kääksyn kääks. Mun teköö mieleni suolakurkkuja. Just sellaisia irtokurkkuja, joista saisi vain haukata suuhunsa. Eikä mulla tietenkään ole kurkun kurkkua. Otin justaan ruisleipää kinkun ja juuston kera, vaan ei tämä maistu. Suolaista kurkkua teköö mieleni.

Ellokselta tilattua

Tiistaina lähetin tilauksen Ellokselle ja tänään sain hakea jo pussukan siwasta. Vähän jänskätti, että mitähän tuleman pitää. Tilasin yhdet legginssit, sellaiset mustat ja vähä farkkujen oloiset ja koko oli Todella reilu ja hiukan pelkäsin, että noinkohan vain on sopivat. Kotiin kun hetki sitten tulin ja avasin paketin, oli jännitystä vieläkin ilmassa. Vyötäröaukko näytti hurjalta. vaan kuinka ollakkaan, ainut, mikä häiritsi, oli liika pitkät lahkeet, mutta mitäs sen väliä, nehän saapi hyvin nilkkaan lämmittämään villasukkien alle. Ja mitä vyötäröön tuli, oli korkea vyötärölinja mukava ja Hiukan jäi löysäksi, mutta ei niin häiritsevästi. Eli juu, ei mennyt mönkään, vaikka otin pösksyistä ison koon. No, liivit olliit kanssa mustat ja koko on sama, mitä Anttilastakin olen tottunut tilaamaan. Iltasella sitten kokeilen moisia, nyt en sitä tee. Pitää jotahin jänskättävää olla päiväksi.
Nyt mulla ois etsinnässä syksytakki, kun koko kesän olen käyttänyt tuota sinisen turkoosia takkia. Ois ihanaa löytää viimoihin joku lämmin takki, kun ei vielä kuitenkaan viitsi toppatakkia pitää. Saa nähä, mistä kivan takin sitten löytäisin?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sitä minä vain mietin

Että pitäisköhän sitä lopettaa tämä blogin pitäminen. neljäsataaviisikymmentä tekstiä on jo aika paljon. Voisi alkaa ennemmin kirjoittaan oikeeta päiväkirjaa oikeeseen kirjaseen ihan oikeesti. Sitä minä vaan tässä yksinään mietin ja pohdin.

Hyvä fiilis meni ihan kiville

Joo, niin ottaa taas kupoliin, että ei mitään määrää. Oispas ees karkkia, mitä sais mässyttää tähän märehtimiseen, mutta kun ei ja ei. Ottaaaaaaa päääääääähän!!!!!!!

Tänään on ollut ihana päivä!

Tänään on ollut kivaa. Selkä on oikutellut hiukan vähemmän. Kävin tänään kotoporukoilla ja tuli oltua ulkona ihan monta tuntia, kivaa kivaa. Nyt on taas hyvä mieli ja jaksaapi olla omassa kotonaan, kun on käynyt vähä huristelemassa ja haastelemassa porukoiden kanssa. Sain mukaani sipuleita, omppuhilloketta ja vielä pullollisen mehua - nams nams :) Hyvillä mielin pian pienelle selän oikaisulle :)

Kynttilän loimussa

Istun täällä läppärillä ja valona ainoastaan ikkunasta tuleva valo ja yksi oikea kynttilä ja kupissa on kuumaa kahvia. Selkä on tällä hetkellä nyt pikkasen parempi, ei niin juntturassa herätessä, mutta pahoinpa pelkään, että ei se kipuaalto ole ohitettu vielä, että tämä on vain hetkellistä. Kuitenkin nautin nyt tästä aamusta ja ihanasta hämäryydestä :)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Epätoivon hetkiä

Taas on niin räydyttävää, että ei millään määrää. Mietin tuossa sängyllä, että mitä helkkarin tarkoitusta mun elämälläni oikein on? Minä olen 41 vuotias, perheetön, lihava ja ruma akkanen, joka on mielenterveysjuttujen takia jo eläkkeellä toista vuotta. Juu, nelikymppisenä sain eläkepaperit kouraani ja siihen loppui mun urani. Välistä tämä elämä on ihan mukavaa, vaan välistä iskee näitä itkupäiviä niin pirusti, varsinkin, kun on pidempään ihan yksin vain kotosalla. Tuntuu siltä, että elämä on tuolla jossain kaukana ja minä vain pullikoin kipujeni kanssa hetkestä toiseen ilman sen suurempaa päämäärää. On tämä elo välistä niin hankalaa ja tihkuista. Mä niin toivon ja rukoilen, että mun selkäni tulisi jo kuntoon, menee jo toista viikkoa näiden kipujen kera. Lääkkeitä on turha syödä, niistä ei ole kuin hetkellistä apua. Joo, tällaista tällä kertaa.

Kipu ajoi lenkille

Tänäänkin on käyty lenkillä. Eilen tein vähä lyhyemmän lenkin, kuin tänään. Aion päivä päivältä vähän venyttää kävelylenkkiäni. Tänään oli kyllä passeli, puseron selkäkin vähän kostui. Mennessä kävi vähän tuuli ja ohuen takin läpi kävi kyllä viima ja mulla ol takin alla vain lyhythihainen pusero. Saas nähä, paleltaako iltapäivällä sitten.
Mutta juu, selkäkipu ajoi miut tänäänkin lenkille ja hyvän mielen kanssa palasin takaisin kotiin. Nyt voi juua suhvetta ja pian sitä kaalisoppaakin lämmäyttää.