sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Uutta virtaa saatu

Olin parin tunnin päikkäreillä, yhdestä melkein kolmeen saakka. Nyt on kahvistakin saatu virtaa ja olo on ihan vallan toisenlainen, kuin eilen.
Olihan ne rehvitkin eilettäin ja minä olen onneni kukkuloilla taasen kerran. Kuinka kauan tätä sydämen ja päänsekoittavaa tunnetta oikein piisaa? Montako vuotta? No, onhan välistä tullut sellaisiakin jaksoja, että Nyt vain ei millään jaksa. Eilettäin oli sitten aamupäivästä justaan sellainen olotila, mutta alkuilta toi jo pientä innostusta sitten kuitenkin pintaan. Siinä sitten vaihdettiin viestejä ja oma rakas kulta tuli, kuin tulikin extempore-kyläilylle. Voi miten ihanaa oli päästä halaamaan häntä, pitkän pitkästä aikaa - vaikka oli kulunut vain viikko, mutta millainen viikko? Kamalan pitkän sitkee ja jotensakin masentava viikko. Nyt taas jaksaa odottaa seuraavaa tapaamista.
Tulevalla viikolla oisikin menoja oikein urakalla. Maanantaina jutteluaika omahoitajalle, keskiviikkona kirjapiiri, torstaina kirjoittajaseuran tapaaminen ja lauantaina velipoitsun muskun synttärit. Saas nähä, miten sitten käy ja minne menoihin jaksaa ittensä hilata. No, yritys on ainakin toisenlainen, kuin nyt menneenä viikkona.
Eipä mulle tän ihmeempiä. Heippa!

lauantai 30. tammikuuta 2016

Taas mikään jaksa kiinnostaa

Tämä on taas niitä päiviä, ettei oikein mikään jaksa mua kiinnostaa.
Ulkona paistaa pitkästä aikaa kauniisti aurinko. Olen koittanut kutoa sukkaa, olenn lepäillyt ja kuunnellut hetken radiokanavia. Nyt on sitten puuro hautumassa, että jos sen jälkeen saisi itsensä liikkeelle. Tai sitten ei. Pitäs viiä roskat veks, mutta ei jaksa. Onneksi ei tarvitse kaupoille lähteä, eikä mulla kyllä ois varaakaan. Eilen justaan maksoin cdon.comin laskun veks. Sinne meni nelisenkymppiä. Onneksi kuukausi on jo loppumaisillaan, että ei sen puoleen ole mitään hätää, vaikkei varaa olekaan kaupalle lähteä. Vois kyllä olla hiukan parempi mieli ala, kuin mitä nyt on. Vai johtuuko se taas siitä, etten juonutkaan aamulla kahvia, vaan ison mukillisen teetä, notta sillä en saa itteäni liikkeelle. Täytyykin laittaa kahvi jälkkäriksi tippumaan. Se on moro!

perjantai 29. tammikuuta 2016

Tänään on tapahtunut ihmeitä!

Olen saanut laittaa, kahdeksan vuoden jälkeen, ikuisuustarinaani PISTEEN .
Tottapa sitä juttua tulee vielä työstettyä, mutta tänään vihdoin päätin, että nyt se on loppu! Loppu jääpi kivan avonaiseksi, että mielikuvitukselle jää tilaa. Mutta että Tänään Se Tapahtui! Ja minnuu huimaa pelkkä ajatuskin asiasta, että tarinalle ei tarvitse kehittää enää jatkoa, vaan pääsee työstämään sivujuttuja.
Ihanaaaaaaaa <3

Perjantaipäivää

Eipä mulla ole nyt yhtään mitään asiaa. Kunhan aloin ajankulukseni vain jotahin kirjoittammaan.
Kävin aamusta hakemassa postipisteestämme paketin, joka oli odottannu siellä pari päivää. Alkuun piti putsata auto lumesta, ennenkuin pääsi liikenteeseen. Enpä käynyt edes ruokapuolella lainkaan, vaan hain sen paketin ainoastaan.
Tulin kotiin, niin alkoi päätä jyskyttään todella inhottavasti. Ei auttanut edes suihkussa käynti pääkipuun. Piti sit hetki huilata, mutta enhän mä saanut unitusta tulemaan millään.
Äsken huomasin, että tuossa kävi pihaa putsaamassa talkkarismies. Ovat ne pikkuhiljaa oppineet, että tekevät myös pihaan polun.Siinä ei ollut, kuin miun jalan jäljet vain, kun kävin postilla aamusta ja siellä kaupan postipisteessä. Yksillä jäljillä ehdin pihaan saakka.
No, mitäs muuta? Ei kait mitään.

torstai 28. tammikuuta 2016

Michael Cunningham: Lumikuningatar

Kirjakaupasta 20.7.2015, 33,60e, kovakantinen 291 sivua, Gummerus Helsinki, painopaikka Ruotsi 2014, suomentanut Raimo Salminen.

Sisäkansilirpakkeen teksti:
Alussa on ilmestys. eräänä pimeänä marraskuisena iltana jälleen kerran jätetyksi tullut Barret Meeks kävelee New Yorkin keskuspuiston halki kohti kotia, jonka hän jakaa veljensä Tylerin ja tämän tyttöystävän kanssa. hetken mielijohteesta hän vilkaisee taivaalle ja huomaa kalvaan läpikuultavan valoilmiön, joka tuntuu katsovan häneen erityisen jumalallisella tavalla. Barret ei usko ilmestyksiin - saati Jumalaan - mutta ei voi kiistää näkemäänsä.
Samaan aikaan Tyler, rahaton, muttei lahjaton muusikko, yrittää kirjoittaa vakavasti sairaalle Bethille, tulevalle vaimolleen, elämänsä hienoimman kappaleen: sellaisen, joka on rakkauden ikuinen ilmentymä, kaunis ja koskettava, mutta ei liian sentimentaalinen eikö kosiskeleva.
Valoilmiön vaivaama Barret kääntyy kirkon puoleen. Tyler uskoo yhä vahvemmin, että vain huumeet voivat avata hänen luovuutensa portit. Beth puolestaan valmistautuu kohtaamaan kuoleman niin arvokkaasti kuin pystyy.
Cunningham seuraa henkilöitään näiden etsiessä tietä kohti korkeampaa merkitystä. Herkällä, kirkkaalla kielellä hän kuvaa ristiriitaisten hahmojensa hapuilua ja osoittaa ainutlaatuista ymmärrystä ihmissielun syvintä olemusta kohtaan.

Omat tunnelmat kirjasta: Kirjan luin kolmessa illassa. Tämä oli jotenkin omalaatuinen kirja ja perin mystinenkin tarina. Odotin ihan erilaista noin kirjan nimen perusteella, tarinaa, mutta tulipa tämäkin nyt luettua muutamana iltana. Ehkä parempikin Olisi voinut olla.

Kauhu-unitus

Viime yönä näin kauhu-unta. Siinä kohtasin todella ison joukon nuoria miehiä ja olin muka ihastunut heistä jokaiseen jollain tapaa. Oma kulta sitten pysytteli loitolla ja minä tajusin unessa, että petän Miestä. En vaan tahtonut saada unta loppumaan millään, kun miehiä tuli perä perään ja mulle tuli oikein ahdistava tunne jo unessa.
Edellisenä yönä näin unta, että olin ihan rappiolla, ryyppyputkessa ja rahat kaikki menettäneenä ja velkaakin olin unessa monta miljoonaa.

Kaikkia unia sitä joutuukin kokemaan ja näkemään. Ihan tuppaa taas itkettämään nuo nähdyt painajaisunet :(


tiistai 26. tammikuuta 2016

Mulla on tylsää

Bläh! Ei oikein taas mikään juttu kiinnosta. Olen kyläreissun jälkeen lukenut kirjaa, koittanut huilata ja nyt sitten join jo kupillisen teetäkin, kun ei niitä päikkäreitä kuulunutkaan.
Ulkoilu ei kiinnosta, ei kiinnosta siivoilut. Eilen pesin justaan koneellisen pyykkiä. Siinä mun siivoilut.
Ei kiinnosta sukkien kutominen, kun on yhdet sukkaset vailla kantalappuja ja minä sitten inhoon sitä kohtaa kutomisessa.
Tylsääääää!
Ei kiinnosta töllökään,eikä netflixin tarjonta. On viimoinen päivä, jolloin näkyy, kun kuukauden ilmaisnäyttö päättyypi tänään.
Hetki sitten minnuu tuppas itkettään, kun tarkastin, että lelutilaus on lähtenyt kuljetukseen puolilta päivin Liedosta. Niin sitäkin piti itkeä, hitsi vie. Just sitä, että mulle nyt on paketti kuljetuksessa. Paketin sisältö on kyllä varattuna veljen muksulle 2 vuotispäiväksi. Toivon mukaan muutkin tilatut tuotteet ehtivät tulla ennen Suurta Päivää. Eilen ainakin oli lähetetty cdon.comista yksi juttu, vaan kaksi lisäjutskaa on jälkitoimituksessa ja sitähän ei tiiä, että milloin ne sitten saapuu, jos saapuu ollenkaan.
Muistan, kun olin tilannut just cdon.comista yhden pokkarin ja se meni jälkitoimitukseen, niin eipä sitä koskaan kuulunutkaan minulle saakka. No, säästin mä siinä sen seittemän euroa, mitä se kirjanen ois maksanut.
No, tylsyys täällä jatkuuuuuuuu.

Olipas kyläilyreissu!

Aamusta lähdin putsaamaan autoa. Saikin hetken aikaa putsata, kun oli jäälunta auton ikkunoilla ja katolla. Sit pääsin liikenteeseen.
Kävin tekemässä apteekissa lääkeostokset ja kuvittelin, että mulla menee sinne vain parisenkymppiä. Mutta huh huh sentään, sinne upposi reilut 70 euroa!!!!!!! Juu-u, kahta lääkettä ja vitamiinipaketti, niin noin paljon hujahti rahaa. Vuoden alusta kuulemma tullut lääkkeisiin 50 euron omavastuualoitus. Ja nythän se meni sitten mulla ja ylittyikin hiukan. Eli muuten oisin selvinnyt sillä parillakympillä.
No, kauppareissulla aukesi vetoketju takin alaosasta, eli meni sekin epäkuntoon. Sitten minä vaan hädissäni kauheella hötkyllä keräsin tarvittavat tavarat kärryyn ja eikun kassalle. Sinne hujahti reilut 60 euroa! Jepulis jes! Enpä käy ennen ensi kuuta ruokaostoksilla! Tilille jäänyt kuin punainen valo vaan, että nyt ei enää!!!!!
Jaksoin sentäs kantaa pussit ja kassini parkkipaikalta kotiovelle ihan umpipoikkinaisena!
Eipä ollut mitään hyötyä siitä, että olin melkein puolitoista viikkoa käymättä kaupalla, kun tänään yhdellä reissulla hujahti reilut 130 euroa rahaa! kauheeta kauheeta!!!!!!!!!!!

Raija Harju: Minäkö piittaisin miehistä

Mttstson saa ottaa pöydän antimia. Kovakantinen 144 sivua, Karisto 1987 Hämeenlinna 2.painos.

Uunituore musiikinopettaja Anna Alanko saa ensimmäisen virkansa Peltoniemen koulusta. Opiskeluajan yksiö Helsingissä vaihtuu herttaiseen puutaloon, jota emännöi viisas ja lämminsydäminen Alma-rouva.
Rehtori Pekka Hela soittaa viulua ja pyytää Annaa säestäjäkseen. Niinpä tuosta niukkasanaisesta ja kylmänkohteliaasta herrasmiehestä tulee Annalle jokaviikkoinen riesa, niin kuin hän yrittää yrmeästi todistella itselleen, että osaa Pekka Hela joskus olla melkein hauskakin! Mutta sitten Annan vanha vakaumus, että kaikki miehet ovat kaksinaamaisia lurjuksia, saa jälleen uutta puhtia, kun Pekasta ja eräästä vaaleasta kaunottaresta alkaa liikkua kylällä juoruja... 

Omat mietteet kirjasta:
Tämä olikin kirjoitettu kivasti kirjeiden muotoon, mutta vain yhden vastaanottajan tyyliin. Mutta hyvin tästä pääsi jyvälle, mitä vastaanottaja oli sitten joihinkin juttuihin kommentoinut. Ihan kiva parin illan lukeminen.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Itken hiljaista itkua

Joo, taas minä kyynelehdin täällä. Ja ihan syystäkin.
Sain tuossa kuulla päivällä, että minun hankkimastani lahjasta ei oltu oikein tykätty: Pipo oli väärän värinen ja liika iso ja käsirasva tuoksui liikaa suklaalle.
Siinäpä taas latistettiin miun maailma kertaheitolla! Ja minä kun halusin vain ilahduttaa pienellä lahjalla. Olipa aikomuksena mennä tällä viikolla myös käymään kyläilemässä, mutta nyt en ala enää miellyttämään, kun miun lahja oli kerta ihan perseestä! Pysyttelen omissa oloissani saatana, enkä laita kyseiseen suuntaan mitään viestiä perkele!
Mä olen huono hankkimaan lahjoja ja olen muutenkin vastenmielinen. Ja minähän itkee vollaan taas silimät päästäni.




Sen mie perkele vaan sanon, että jollet käy yhdessä suhteessa sen oppiläksyjä läpikotaisin lävitse loppuun saakka, vaan väistelet aina vaikeuksia, ovat ne edessäsi jossain vaiheessa eittämättä.
Tämä siis pienenä vinkkinä eräälle, jos vaikka sattuu tänne eksymään.
Sen verran olen oppaita lukenut, että jokainen suhde opettaa meille meistä itsestämme asioita. Jos juostaan karkuun velvollisuutta ottaa opiksemme oppiläksyjä, ne seuraavat meitä niin kauan, että niistä oetataan opiksemme ja suureksi hyödyksi.


Viimoisena illan kommenttina heittäisin, että toivo sitä toiselle, mitä toivot itsellesikin.


Mukavaa maanantaita

Olen käynyt jo ulkoilemassa kaksikin kertaa. Eka kerran postilaatikolla ja  toisen kerran sitten kävin putsaamassa auton ja sen ympäristön lumivallista. Eihän sitä lunta nyt ihan hirmuisesti ollut, mutta olipa kuitenkin vähän hommaa. Päätin sitten samalla, että siirränkin asiointireissuni kylillä huomiseen, sillä tiedän vanhasta kokemuksesta, että maanantaisin apteekisssa on aina kauhian paljon asiakkaita. Sillä mun pitää hommata lisää lääkkeitä. Voi kun joskus olisi aika, ettei tartteisi käyttää lääkkeitä ollenkaan, eikä tartteis huolehtia, että onko nyt reseptit voimassa vai ei. No, huomenna sitten teen apteekki-kauppareissun, oli ilma sitten ulkona mikä vain. Nyt on ihan normitalvi-ilma ulkona, reilut -2 c pakkasta, eikä sada lunta.
Huomenna myös loppuu miun karkkilakko, tai ennemmin suklaalakko. Ihan varmana ostan huomenna jotain hyvää, kun olen kuukauden kiduttanut itseäni lakkoilemalla.
Jauhotin tuossa hetki sitten vähän keittiötä, tein ykskakspullan uuniin, että on päiväkahville jotain kivaa. Mulla oli tänään vain puuropäivä, en siis kokkaile mitään sen kummosempaa ruokaa, vaikka pottuja kyllä olisi vielä yhteen muussiin, mut olen laiska maan matonen tänään.
Eipä mulle tän ihmeempää kuulu. Nuha sen kun jatkuu jo kolmatta viikkoa. Ei onneksi jatkuvasti tartte niistää, mutta ihan muuten niiskuneitinä täällä olen :)

Toisten mielestä minä olen taas minni hiiri, joten tässä nyt minnin kuvakin.


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Outi Pakkanen: Rakkaudesta kuolemaan

Loisto-pokkari, 271 sivua.Kolmas painos, Otava Helsinki, painopaikka Tanska 2005.
Takakannesta:
Mainosgraafikko Anna Laine tekee elämänsä ratkaisun ja siirtää yhden naisen yrityksensä Muonioon, kauas pääkaupungin kiireisestä menosta. Tosin rauhasta ei ole tietoakaan, sillä hiihtolomaviikoilla tunturihotelliin kokoontuvat huvittelunhaluiset lomailijat. Jo lentokoneessa Anna tunnistaa entisen koulutoverinsa, kansanedustaja Pertti Pekkalan. Samalla lennolla on myös tunnettu sensaatiotoimittaja Ulla-Maija Heinäkoski, jolla on työn alla elämänsä juttu.
Muoniossa Anna tutustuu omalaatuiseen taiteilija Maliin ja tämän surusilmäiseen tyttäreen Sarin. Ja siellä missä meno on hurjimmillaan, on aina myös hurmuritarjoilija Smiley, nimensä veroinen mies.
Sitten alkaakin tapahtua, kun yllätyksiä rakastava Mali järjestää rymyjuhlat etelän vierailleen. Oman osansa keitokseen lisää myös toimittaja Heinäkoski. Mikä on hänen roolinsa pelissä, jonka panokset osoittautuvat hengenvaarallisen koviksi?"

Sain pokkarin 30.6.2015
Aloin kirjan luvun keskiviikkona 20.1.2016 ja sain tämän tänään sunnuntaina 24.1.2016 luettua loppuun.
Omat tunnelmat kirjasta:
Tää oli hyvä pokkari. Tykkäsin. Tarina piti kivasti otteessaan, etten malttanut tänään laskea kirjaa käsistäni, ennenkuin olin kahlannut tarinan loppupäätökseen saakka. Outi Pakkasella on kyllä kadehdittavan hieno taito punoa tarinan juonta, joka etenee mielestäni todella eläväisesti ja tässä kirjaa lukiessa tuntui ihan samalta, kuin olisi ollut elokuvana katsomassa tätä.
Kyllä Pakkasen Outin kirjat on aina hyviä tarinoita ja makoisia ruokajuttuja pullollaan. Näitä on mukava lukea.


Ärrinmurrinmörrin!

Taaskin joku fucking idiot-musta ukko oli laittanut kaveripyynnön facebookissa. Eikö niitä helevetein kuustoista pysty millään estämään????
Hyvin alkanut päivä meni sitten ihan pilalle ristus tuon yhden mustan lärvin nähtyä. Ja sama soitto on tuolla skypessä, jotkuu helevetin ulukomaaneläjät lähettelee yhteyspyyntöjä. Perkeleeen perkele! Nyt minä en kyllä yhtään saatana mieti, mitä päästelen sormistani tänne blogiin. Mutta turha on tulla rutiseen mulle, että eihän tuossa nyt mitään ole tapahtunut. Mutta kun minua ottaa kympillä kupoliin!!!!!!!!!! Pysykööt poissa miun silimistäin moiset mustat ukot ja vanhat lörssit, perkeleen perkele!

Jalat vielä maassa, pää pilvissä

Juu, ihan oon Rrrrrrrrakastunut! Taas kerran Hän teki sen mulle! Sai miun pienen pääni sekoamaan onnesta ja RRRRRRRRakkaudesta!
Juu, eilen oli rehvaus ja mie olen nyt Niiiiiiiin onnellinen!!!!!!
Kyllä vielä hetken pysyy jalat maassa, vaikka pehmeä pääni lenteleekin johonakin pilvien yläpuolella.
Oi wau sentään, sanon minä.

Tänään vietän kotosalla ihan vain haalaripäivää. Katsoin hetken ampumahiihtoa, mutta odottelen, että ennen neljää alkaa yksi leffa Nuori Victoria.
Tässä siitä esittelyä Iltapulun sivuilta:
(The Young Victoria/Britannia-USA 2009). Kolmella Oscar-ehdokkuudella huomioitu ja parhaan puvustuksen Oscarilla palkittu elokuva määrätietoisuudesta, monarkiasta ja rakkaudesta kertoo Englannin nuoren prinsessa Victorian huikean tositarinan. 17-vuotiaalla Victorialla (Emily Blunt) riittää mielistelijöitä, kun kuningas William tekee kuolemaa ja nuori nainen on kruununperimysjärjestyksessä seuraava. Hän ei kuitenkaan halua taipua monarkkimaailman konventioihin saati suostua järjestettyyn avioliittoon Belgian kuninkaan veljenpojkan Albertin (Rupert Friend) kanssa. Nuoren naisen sydän alkaa kuitenkin yllättäen sykkiä komealle, hyväkäytöksiselle ja rohkealle Albertille. Emily Blunt sai hienosta roolisuorituksestaan vuoden parhaan naisnäyttelijän Golden Globe -ehdokkuuden. Pääosissa: Emily Blunt, Rupert Friend, Paul Bettany, Miranda Richardson, Jim Broadbent, Thomas Kretschmann. Ohjaus: Jean-Marc Vallee. (100')

Tuollainen leffa on siis kyseessä.

Eipä muuta kuin mukavaa päivää sinne ruudun toiselle puolen. Täällä päivä ei voisi enää paremmaksi muuttua :)

lauantai 23. tammikuuta 2016

Melkein kuukausi ikävää

Alkoi hetki sitten itkettään ihan sen takia, että tänään koittaa Suuri Päivä, toivottavasti. No juu, iltasella näen rakkaan ihmisen. Ihanaa ja pelottaa, kun näin pitkä väli on taas ehtinyt tulla viime rehvauksesta. Mä olen niin onnesta mykkyrällä, että itkettää. Tuntuu siltä, että viime näkemästä on jo hirmu pitkä aika ja näin jälkeenpäin mietittynä tämä aika on hurahtanut todella nopeeta. No, enimmäkseen sairastellessa. Eikä mun flunssa ole vieläkään täydellisesti ohitse. Niiskuti niiskuti vaan.
Katsoin tuossa vielä ruutu.fi:stä eilisen voice of Finlandin, kun jäi taas eilen katsomatta, kun tuli suomalainen leffa Ainoat oikeat. Alkoi illalla puoli kasilta ja Ois kestänyt kymppiin, vaan mie jaksoin katsoa kyseistä elokuvaa puoli kymppiin saakka. Si alkoi niin ottaa jokin niin kupoliin, että suljin töllön. Eli jäi nyt näkemättä sitten elokuvan loppupäätös. Saa nähä, löytyykö leffaa Netflixistä.
No, minä jään tänne valmistautumaan henkisesti rehveihin, sillä aikaahan mulla on :) Muutama tunteroinen ainakin <3

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Jesbulis jes!

Sain tänään tässä hetki sitten yhden ison projektin melkein valmiiksi, sillä en voi sanoa ihan täysin valmiiksi. Kerronpa, miksi.
No, minä raivasin tässä muutamana päivänä tämän kirjoituspöydän laatikot ylimääräisistä roskasta, laatikoita on neljä. Nyt sain sitten tästä pöydän päältä tavaroita laatikoihin ja sain tähän kirjoituspöydällekin tilaa. vaan jätän raivaushomman nyt tähän, että sain kirjoituspöytäni näyttämään inhimillisemmältä, enää tämä ei ole vain lippusten ja lappusten kaatopaikka :) Vielä on tuossa kaappi, siis ovi, jonka takana on kaksi hyllyä niin tupaten täynnä tavaraa, jotka pitäis raivata, mutta olen nyt onnellinen tästäkin, että ei ole enää niin karmia näky tämä pöytä, kuin vielä pari päivää sitten. Kohta kohdalta olen edennyt. Sain kaksi isoa muovipussillista suoranaista roskaa putsattua pois. Ihanaa!
Et osaakaan arvata, kuinka huojentunut olen tästä muutaman päivän projektistani. Minä jaksan sittenkin, siis SITTENKIN hoitaa kotiani. On jo välistä ollut tunne, että mua ei huvia mikään ja ei mua pitkään aikaan huvittanutkaan. Nyt olen saanut sitten siivuosinnon taas päälle. Saa nähdä, kuinka kauan sitä sitten kestää.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Ei täällä vastata edes sähköposteihin!

Paska, paska paska! Ei kaup.talolla osata vastata edes sähköposteihin. Olen jo vuorokauden odottanut viestiini vastausta, niin ei.
Kävin sitten viemässä roskat roskapönikölle, niin hupsis, asumattomiin asuntoihin oli tehty lumityöt, mutta ei sitten tällaiseen asuntoon, jossa asutaan, niin ei, ei ja ei.
Mä sanon, että paska, mikä paska se kaup.talolla oleva akka, kun ei meiliin vastaa, vaikka varmaan on sen lukenut. Toista en kyllä mene pirullanikaan laittamaan.
Kyllä vuokra pitää maksaa joka kuukauden toinen päivä, olkoon sitten lauantai tai pyhä, mutta ei täällä mitään tehä. Seinistäkö mä vuokran maksan?????Täh ja häh???????

maanantai 18. tammikuuta 2016

Minä sitten suuresti ihmettelen

Pistin justaan äsken sähköpostia kaupungin talolle, että mikseipäs enää tehhäkään lumitöitä pihaan saakka. Viime viikolla kun satoi niin lunta, että pihaan saapi kahlata. Koko viime viikon odotin, että olisivat edes jonkinlaisen polun tehneet pihaan ovelle, mutta ei sitten ei niin millään. Nyt sitten jokin pisti miut laittaan utelua asiasta, että miten se oikein on, että onko jokaisen asukkaan itse luotava lumet pois ovensa edestä? Kyllähän mä mieluusti tekisin lumityöät, mutta kun olen nyt jo toista viikkoa flunssakuumeessa, niin ei oikein tee mieli mennä ulos rehkimään ja saamaan itteensä vielä enemmän kipeeksi. Kun ottaa tuo pienikin lenkki ulkona henkeen, kun pakkasta on sen -26,1c.

Että tällaista ihmettelyä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Delete, delete, delete

Tyhjätään muistia.......Kestää hetken.....
Muisti tyhjätty tämän viikonlopun osalta ja yhden ihastuksen osalta.
Ihastus on lopullisesti poistettu mielestäni.
Olkoon se sitten kuka lieneekin tässä kohdin, on se vaikuttanut tavallaan elämääni useamman vuoden.
Nyt se on MENNYTTÄ! Enää ei tule hän minun mieltäni sotkemaan. Vaan olen poistanut hänet tyystin kokonaan mielestäni.
Delete, delete, delete.

Flunssa jatkuu, ei mitään uutta sillä rintamalla, lämpöä on taas näin iltasella ja ulkona on pakkasta -23,1.
Ei kiinnosta lukeminen, ei kutominen, ei elokuvat, ei yhtään mikään. Vähän mä sain kudottua sukkien varsia tuossa päivällä, päikkäreitten jälkeen, vaan ei sytytä, niin ei.
halusin vain deletoida muistia :)

lauantai 16. tammikuuta 2016

Raportti, raportti, raportti!

Nyt on kuulkaas asiat sillä tolalla, että minulla on flunssa kestänyt jo kuutisen päivää, eikä loppua näy sitten ei millään. Koko ajan pitää pientä lämpöä yllä, että ei voi ulkoilemaankaan lähteä, vaikka mieli tekisikin päästä raittiiseen ilimaan, tai ainakin pois kotoa. Kurkku ei ole ekan päivän jälkeen ollut kipeenä, onneksi, mutta ääni on painoksissa ja nenu vuotaa kuin seulaa, no ei nyt Ihan Niin, mutta melekein.
Eilen sentään kävin kaupalla ostamassa nessuja. Oli tullut jotain metsäntuoksuistakin nessuja, vielä en ole kokeillut, vaan avasin ensin käyttöön ihan norminessupaketin.
Olen tänään pitänyt puuropäivän ja söin myös karjalanpiirakoita, mutta kuinkas sitten kävikään. Juu, paha olo ja yhä vain pahenee. No, nälätys ei ole, sillä join äsken kahvia, pidän itseni kurissa sillä, että juon, etten pahemmin syö.
Arvatkaas mitä minun karkkilakolleni kuuluu?????
Juu-u, kyllä vain, edelleenkin olen lakossa. Tämä olt jo 21.s ppäivä, eli kuukausi lähenee loppuaan ja sitten se taas alakaa. Kyllä mun niin tekee mieli suklaata, että ei tämä vajaa kuukauden paussi karssujen syömisessä ole saanut minnuu vieroittummaan pois karkeista, mutta enpä ole ostanut, enkä saanutkaan karssuja. Ei ole ollut rehvejäkään vielä tänä vuonna. Loppu vuodesta näimme heppusen kera, mutta nyt tämä sairastelu menee kaiken edelle. Haluan vain isseksein olla flunssan kourissa, ihan niin kauan, kuin tätä kestää.
Onneksi ei ole mitään työelämän koukeroita minun elämässäni enää, josta pitäisi olla poissa. Minähän sain kauan havittelemani eläkelappuset viime keväänä jo. On se vain "kivaa" olla eläkkeellä jo nelikymppisenä. Ei vaan, minkäs sille mahtaa, että ahdistukset ja masennukset tulivat kuvioihin. Niiden kanssa pitää vain jaksaa elää.
Soitin tänään Tampereen tädille, hällä olt tänään synttärit. Luulin selviäväni puhelusta ihan noin vain, mutta hupsistakeikkaa, siinä menikin tunti jutellessa, jotta oli laitettava luuri ihan johdon päähän latinkiin kesken puhelun, kun jutustelusta ei tahtonut millään tulla loppua. Olihan se kivaa jutella välistä hällekin, kun viime kerrasta oli aikaa ja siksikin soitin, etten ehtinyt kirjoittaa hälle edes synttärikorttia, vaikka ihan alkuvuodesta oli asia mielessä, mutta sit se jotenkin unehtui ja aamulla tajusin, että Tänään on Se Päivä. Niin sillä sitten soitin tädilleni :)

Eiköpä tässä jo ole tarinan tynkästä ihan riittämiin. Heippa vaan ja koittakaa pysyä terveinä!

perjantai 15. tammikuuta 2016

In Your eyes-leffa


Sain justaan katsottua Netflixistä tämän ihanaakin ihanamman elokuvan.
Alussa pikkulikka laskee mäkeä talvella kelkalla ja iskeytyy päin puuta. Samalla aikaa pikkupoika on luokassa ja saapi tällin itselleen.
Vuosia kuluu ja nämä toisilleen tunetmattomat alkavat kuulla toistensa puheen, vaikka ovat toisella puolen maapalloa, toinen jossain meksikossa ja toinen johonakin talvisessa paikassa. En enää muista paikkakuntia.
Nainen on lekurin vaimo ja tämä vastapelurimies on autopesulassa töissä oleva ehdonalainen. He käyvät keskusteluja keskenään ja kait hiukan ihastuvat toisiinsa.
Eräänä iltana nainen juo itseensä humalaan viinillä ja mies, niin mitä sitten tapahtuu....
Naisen mies passittaa naisen mielisairaalaan ja alkaa pako pois ja tämän "satumaisen" miehen luo. He tapaavat toisensa metsässä junaradan varrella. Pääsevät junan vaunuun ja kun virkoavat hiukan, leffa loppuu heidän ssuudelmaan ja juna jatkaa matkaansa kohti tuntematonta :)

En ole aikaisemmin katsonut tällaista leffaa, jota heijastan hiukan omaan elämäni menneisiin tapahtumiin. Itkeäkin sain parit kerrat tätä leffaa katsoessani. Onneksi ehdin katsoa tämän, ennenkuin kuukauden ilmaiskokeilu Netflixissä loppui. Tänään oli kauppareissun jälkeen sellainen tunne, että Nyt katson Sen Leffan, joka oli parit kerrat tullut eteeni. Sit sainkin hetken aikaa mettästää, ennenkuin tuli oikea kohdalle. Löytyi siis Romanttisten leffojen listalta.

Että tällaista.
Minä senkun sairastan täällä flunssaa, kuumemittari näytti hetki sitten 37,1, eli on pientä lämpöä ja taidankin mennä huilaamaan hetkeksi. Heippa!

torstai 14. tammikuuta 2016

Ei enää vauvakuumeilua!

Kiitos! Olen tilannut itselleni täksi vuodeksi ja tästä eteenpäinkin Vauvakuumeettoman elämän. Minä en enää halua lapsia! Vituttaa koko elämä. Mulla on niin hiton paha olla! Syön ruisleipää ja itkee tillitän, kun mun elämä on niin yksitoikkoista.
Mulla on vieläkin flunssa, nenu vuotaa koko ajan. Kävin sentään viemässä roskat veks ja putsaan auton lumesta. Mutta voi että sentään, niin mulla on paska fiilis! En minä ees tiiä, miksi mua itkettää. Mutta joo, ei enää vauvailuja mulle, kiitos! Kun en ole tähän mennessä saanut omaa vauvaa, niin en kyllä halua sitä jatkossakaan! Mun elämä on ihan turhaa paskaa vain päivästä toiseen. Mä haluisin nukkua miljoona vuotta ja herätä sitten kaksikymppisenä, kun olin vielä koskematon. Siirtää kelloa niin, että kaikki asiat tapahtuisi ihan toisella lailla.Miksi mut on raiskattu?????? Miksi sen äijän piti tehä mulle niin??????? Kaikki ikävät asiat on taas niin pinnassa. Itkettää ja ketuttaa, vituttaa, raivostuttaa!!!!!
Kaikki tuntuu niin toivottomalle. Mä en jaksa!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Flunssa tekee tuloaan

Kävin päivällä vähän tekemässä pientä lenkkiä ja arvelin, että nenun niiskutus jäi sille tielleen. No, eihän se jäänyt, vaan on palellut ja niiskutusta kuulunut koko loppupäivän. Kurkkukin tuntuu niin ilkeeltä, että otin jo hunajaa sellaisenaan ja glögin loppujen jälkeen join kaksi isoa mukillista äiteen tekemää mehua kuumana. Nyt on sitten kuumemittari tässä kainalossa, kun kirjoitan tätä. On kyllä niin kiva olotila, että oksat pois. Taitaa mennä ensi yö pipo, lapaset ja täysvaatetus päällä, paleltaa niin ja täällä sisällä on sentäs 20,4 astetta. Pääkin tuntuu niin kipeeltä. Aaaaaaaargh. En haluaisi kipeytyä, mutta minkäs mahtaa. Viime viikolla oli mukava serkkutyttönen lenskan kanssa kylässä ja ajattelin, että enhän minä nyt tule kipeeksi, kun ei ole flunssaa ollut ainakaan pariin vuoteen sellaista kuumeen kera. No, niinhän siinä sitten kävi, että täällä nyt oirehditaan. Mut mitäs mulla muuta on, kuin aikaa sairastaa.
Tänään piti olla se jutteluaika omahoitajalle, mutta aamusella, kun olin valmentautunut, että kylille lähden, niin ennen kasia tuli peruutusviesti. Ei sitten tarttenutkaan mennä jutteleen. Että sellaista.
Ei ollut vielä ihan kuumetta, pienen pientä lämpöä vain 36,8 näytti mittari, mutta palelee niin kivasti. Mutta näillä mennään. Pitää vissiin etsiä jo pipo päähän. Hrrrrrr....

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Tylsää, tylsää, tylsää

Mua ei huvita yhtään mikään. On niin tylsää.
Kävin aamusta siwassa tekemässä pienet ostokset ja samalla sain AVONin paketin matkaan, joka oli tullut jo torstaina muistaakseni, mutta vasta tänään sain sen haettua.
Pakkasta tällä hetkin mittarissa -16,1c. Että kylymää piisaa, niin ei huvita mitkään lenkkeilytkään.
tein mä vihdoin sentään pottumussiin, joka piti jo torstaina tehhä, mutta vasta tänään sain potut kiehumaan. Joskos huomenna tekisi siitä sitten rieskoja, saa nähhä. Vai huvittaako huomennakaan yhtään mikään.
Tänään tuntuu jo niin maanantaille, mutta onkin vasta sunnuntai.
Eilen sain luurissani toimimaan whatsupin, kun meinasin poistaa koko sovelluksen, niin antoikin listan, että kenellä on kyseinen sovellus käytössä. No siinähän tuli laitettua kokeena muutamat viestit ja hyvin näkyi toimivan.
Sain mä sentäs tänään kudottua toiseen sukkaani kantalappusen ja toinen ois tuossa tarjolla, että ei muuta kun kutomaan. Mutta enpä tiiä, kiinnostaiskos?
Koitin ottaa pienet päikkärit, mutta eipä vaan unettannu. Oon taas niin pirteä, että ja totta vie sentään. Sitten tuossa kuuden jälkeen jo alkaa tietty unettaan, kun en päikkäreitä saanut huilattua. Eipä ne vieläkään ole poissa päiväohjelmasta. Mutta juu, tylsää on, oikein urakalla!
Mikä hienointa, mun karkkilakkoni on pysynyt tapaninpäivästä, eli 26.12.2015 saakka. Nyt on siis viidestoista päivä jo :) Puolessa välin haastettani, sillä mun piti olla se kuukausi Ainakin karkkilakossa.

lauantai 9. tammikuuta 2016

Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus- e kirja

Elisa Kirjasta ladattu versio tästä kirjasta. Latasin kirjan tämän viikon maanantaina, 4.1.2016 ja kirja maksoi vain 4,90e loppiaiseen saakka. Onneksi kävin katastamassa kirjatarjonnan ja löysin tämän opuksen.
Tässä info cdon.comin sivuilta:
Michelle ei usko satuihin, vaan järkeen ja kovaan työhön. Uudella paikkakunnalla hän on taas kerran aloittanut alusta ja luotsaa nyt menestyksekkäästi sisustuskauppaa. Kun hän päättää ottaa vastuulleen myös hylätyn kirjakaupan, hän tietää juuri sopivan henkilön kauppaa hoitamaan. Kirjoja rakastavalle Annalle uusi työ on unelmien täyttymys ja sopiva pakopaikka kolmen vaativan lapsipuolen luota. Hänen unelmiensa parisuhde ei ole kaikesta huolimatta täyttänyt aivan kaikkia hänen toiveitaan... Kun Michellen menneisyys alkaa uhata nykyhetkeä ja Annan perhe-elämään tulee kupruja, kirjojen tarinoiden viisaus auttaa ystävyksiä eteenpäin - ehkä jopa kohti onnellista loppua.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan kivaa luettavaa. Ei mitenkään erikoinen kirja, sillä loppupuolella lukeminen kävi jo tahmeaksi. Liikaa mun mielestä sivuja, kun 490 sivua.

Eipä mulla muuta sanottavaa ole. Ensimmäinen tänä vuonna loppuun saatettu kirjanen.




Ei- sosiaalinen immeinen

Minä taas olen vaihteeksi ei- sosiaalinen ihminen. Mua ei sytytä nyt yhtään mikään. Keitin justaan ulkoilun jälkeen kahvinkeittimellä irtoteetä ja hyvin onnistui, vaikka en oikein ole irto(roska)teen ystävä. Koskaan en irtoteepusseja itse osta, mutta niitä tulee kyllä lahjoina. Itse tykkään enempi juoda pussiteetä, kuin näitä irtoteelaatuja. Prinsessa-tee on mun suosikkia.

Tuossa viikolla tuli vietettyä laatuaikaa parin päivän mitalla serkkutyttösen kanssa ja voin sanoa, että se parin peräkkäisen yön valvominen teki kyllä tehtävänsä. Viime yönä nukuin aika sikeesti ja sitten jaksoin olla tänä aamuna vain pari tuntia valveilla ja menin pariksi tuntia aamupäikkäreille. Nyt on ihan toisenlainen olotila, kun tuli käytyä viemässä roskat veks ja samalla putsaamassa auto kevyestä pakkaslumesta.

Tänään saan olla ihan yksinäni vain, ei ole rehvausta, osaksi tuon pakkasen ja osaksi omasta toiveestani. En nyt jaksa sosialisoitua tälle päivää. Paree olla nyt vain omissa oloissa ja tuusata sen, mitä tuusaa. Taidan lukea sitä maanantaina lataamaani e-kirjaa Lucy Dillonin Ikuisen onnen salaisuus. Olen siinä jo reilussa 75%:ssa, sivuluku taisi kirjassa olla joku päälle 400. Läppärillä kun lukee, niin ei näjy sivumäärää, näkyy vain prosentit. Mutta voin sanoa, että kyseinen kirja on ollut tähän saakka mukavaa luettavaa, vaikken sitä pariin päivään ehtinytkään lukea. Tänään taas jatkan.
Heippa!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Kolmekymppiä täynnä!

Olen ollut isosiskona nyt 30 vuotta, eli ensimmäinen pikkuveljeni viettää tänään kolmikymppisiä.
Saa nähdä, pääsenkö synttärikahveille tänään. Olen koittanut saada toista pikkuveljeä kiinni facen ja luurin kautta, mutta vielä ei ainakaan ole tuottanut tulosta. Äitin ehdotuksesta mentäisiin yhdessä pikkupikkuveljen kanssa pikkuveljen synttärisuhveille tänään. Saa nyt nähdä, miten tuleepi tänään käymään. Menen paketoimaan pikkusen lahjan :)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Lenkin jälkeen

Kävin äsken postituslenkillä. Tahtoi vain silimät vuotaa itkun lailla, vaikkei mua itkettänyt yhtään. Oli vain hyvä mieli, että sain näin pakkasaamuna -11,6 astetta, lähdettyä toppavaatteissa lenkille. Piti postittaa yksi kirjapaketti matkallensa, vaikka loota tyhjätäänkin vasta maanantaina, mutta siltikin lenkki oli tehtävä. Mulla oli niin pakottava tarve päästä ulkoilmaan, kun olen vain kotona nököttänyt.
Kyllä raitis pakkasilma teki terää, tuli punaset posket ja oikeinkin hyväksi mielialani. Eilen olin niin tynnyrin pohjalla taasen ja itkeskelin vain koko illan. No, nyt on hyvä mieli ja puurovesi justaan kiehui. Menen laittamaan puuron hautumaan, kuten kupillisen teetäkin.
Tästä on hyvä jatkaa päivää hyvällä mielellä :)

perjantai 1. tammikuuta 2016

Aamurahkaa

Täällä napsitaan jo aamurahkaa, ihan sellaisenaan. Join jo aamukahvin ja nyt piti ottaa jo syömistäkin, kun oli vähän huono olo. Juu, en ole ryypännyt eilen, enkä taas aikoihin.
Taisin eilen yhteen kirjoitukseen laskea hiukan väärin, eli 1982 joulukuustahan on vasta 33 vuotta, eikä 34 :) No, vuoden heitto sinne tahi tänne :)
Tänään varmaan tulee oltua ihan vain kotona. On nuo yhdet taas niin ikävät, nimittäin Ne Naistenpäivät. En siis ole raskaana! Ja näillä kiloluvuilla se varmaan ei edes ole mahdollistakaan. Mitään en jaksa enää odottaa tapahtuvaksi. Annan asian olla sellaisenaan. Viime vuoden puolella olin hyvinkin vauvakuumeinen, mutta joo, ehkä en koskaan ole tulossakaan äidiksi. Kukapa sitä tietää, voi olla, että minun myötäni tämä sukuhaara loppuu tähän.
Ai minäkö olen vuoden alussa positiivinen ihminen? Hah! Kaukana siitä! Tänä vuonna tulee jo täyteen 41 vuotta tätä elämää ja loppu voi olla lähellä. Kuka sitä tietää, milloin se taivas tippuu päähän. Nih! ja nyt lähden kutomaan sukkiin kantapalluset, kun sain jo rahkan syötyä.

Perjantai 1.1.2016

Hyvää Uutta Vuotta 2016!!!!!
Ähtärin Kaupunki on nyt 30 vuotias, eli siitä on jo nuin kauan, kun Ähtäristä tuli kaupunki ja minä olen hiukan kauemmin ollut jo ähtäriläinen, eli vuodesta 1982 joulukuusta lähtien, siis jo 34 vuotta! Hurjaa!
Heräsin ihan kauheaan paukkeeseen, kun kylillä immeiset ampuvat raketteja. Olin jo tunti sitten hereillä ja katoin kelloa, mutta jatkoin unia. Nyt sitten piti tulla kirjoittamaan uusi vuosiluku tänne blogiin ja samalla aloitin uuden ihanan päiväkirjankin. Nyt mulla on Oikeana Päiväkirjana tuo Positiivarit-sivustolta hankittu iso muistikirja, jossa on kylläkin vain 200 sivua, eli loppuvuodeksi pitää taas ottaa vihkonen jatkoksi.