maanantai 29. helmikuuta 2016

Karkauspäivää 2016!

Tänään olisi mahdollisuus kosia Miestä. Vaan niinpä ajattelin, vanhanaikaisesti, että odottelenpa kiltisti, että jos Mies kosaseisi minua, sitten joskus..... Hoppas det :) Osasinpas jotain ruotsiksikin vääntää, men jag inte prata mycket svenska. Hih hih hiiiiiiii :D

Aamukahvit on tässä juotuna ja vesimukillinenkin on tyhjätty. Mietin päivän ohjelmaa. Mulla on yhdeltätoista jutteluaika omahoitajan luona, sitä ei ole peruttu, puolin eikä toisin. Ihan hyvä. Johan tässä on parisen viikkoa kulunut edellisestä kerrasta. Tarkastinpas allakasta, että milloin saattaa olla seuraava mahdollinen käynti. Toivon mukaan vielä ennen pääsiäistä, tai sen jälkeen.

Saas nähhä, kuinka maaliskuu sujuu. Se on aina se kaikkein ikävin kuukausi minulle ollut. Sen viimeisimmän sairaalakeikan jälkeen. No, siitäkin on jo peräti yhdeksän vuotta. Siitäkin huolimatta se aina pelottaa, että koska, koska koska mie taas romahan. Mutta juu, eihän sitä passaa etukäteen pelätä ja lääkkeiden avulla minä kyllä pärjään. Vaan olisihan se ihanaa osata elää ilman jatkuvaa lääkitystä. Se ois minun suuri unelmani, tällä hetkellä. Vaan tuskin tulee koskaan sellaista päivää, ettei jotahin lääkettä pidä ottaa. Mulla kun on se ns.perussairaus :( Sen kanssa pitää vain pystyä elämään. Päivän kerrallaan menen.

Olin muuten yöllä hereillä vajaasta kahdestatoista reiluun yhteen saakka. Kudoin sen yhden kerroksen hartiahuivia, eli 100 silmukkaa. Sit luin Jojo Moyesin kirjasta yhden luvun. Nyt olen siinä jo luvussa 15, kivaa, kivaa. Kyllä se vaan etenee, hitaasti, mutta varmasti ja tänne blogiin kirjoitan siitä sitten pienen arvion.
Oli muuten hiukkapikkasen vaikea sitten herätä tähän aamuun. Mulla luurissa soi herätys jo kuuden jälkeen, mutta torkutin ihanasti sen tunnin verran ja heräsin aamusuhveelle sitten seiskan jälkeen. Nyt tässä sitten odottelenkin, että kello menee vähän yli kymppiin ja sitten lähden auton putsaamiseen. Sellaista tänään. Kaupoilla en aio käydä, kun on aika tiukka budjetti nyt. Onneksi huomenna pääsee jo maksamaan laskuja ja vissiin sitten keskiviikkona tulee käytyä kaupoilla. Saa nyt nähhä. Silloin on kyllä kirjastolla se opetushetki, siis sukkiin kantalapun kutomisen neuvominen :)


lauantai 27. helmikuuta 2016

Aurinkoista lauantaita

Olin taaskin yöllä hereillä noion puoli yhdestä peräti puoli kuuteen saakka. Sitä ennen olin ehtinyt nukkua sen neljä tunteroista. Vietin sitten yötä netin tiimellyksessä ja liityinpä Goodreadsiin ja lisäilin sinne luettaviin reilut 320 opusta. Mutta aika jännää, että sinne ei voinut lisätä vielä sellaisia kirjoja, joita ei listalta löytynyt. Tuli vain yöllä viesti, että Tule huomenna uudelleen. En sitten tiijä, että tarkoittiko se tätä lauantaita, sillä silloin oli jo vuorokausi vaihtunut.
No, sit olin unilla uudelleen noin puoli kuudesta vajaaseen ysiin.
Nyt olen jo käynyt putsaamassa pihapolun lumesta, siinä ois taas autolle paikka, mutta miun autokultani majailee parkkiksella.
Aurinko paistaa ulkona kyllä komeesti, taas vaihteeksi.
Mulla ois suunnitelmissa jatkaa, eilen aloittamiani sukkien varsien kutomista tässä ihan pikapuoliin, kun olen jo rahkapaussinkin pitänyt. Vai pitäiskös ottaa vaikka ruisleipää ja mussuttaa hetken sitä :)

perjantai 26. helmikuuta 2016

Lumisateesta tervehdys

Täällä sitä olen minä ihan ite teepaussilla, just tunti sitten oli rahkapaussi kutomisessa.
Ulkona satelee hiljalleen lunta, jotenka huomenna on tiijossa sitten lumien viskelyä pihassani.
Kudoin tuossa kuutisen kerrosta hartiahuivin tekelettä ja sitten alkoi sormia niin syyhyttään, että piti alkaa jakamaan sekä oranssi, että keltainen seiskaveikan lanka kahdeksi keräksi molemmat. No, oranssin sain jo jaettua, mutta keltainen odottaapi vielä jakoa.
Nyt juon muumiteetä, tämä pussi olt pikkumyyteetä, rooibois-teetä tämäkin, kuten parin päivän takainen Nipsuteekin. Ihan hyvää näin ilman sokuria tai hunajaa :) Kyllä menee alas, kun on sopivan lämmintä. En laittanut edes kylmää vettä sekaan, että ihan ehtaa teetä kupissa on.

Mulle kävi vähän keplosasti sen kaunareitten katsomisen, sitten kuitenkin seuraavana päivänä, eli eilen katsoin sinne kokoukseen lähtöä odotellessa, sen keskiviikon jakson ja tottapa eilen sitten seurasin illallakin kaunarit. No, nyt sitten Ritke saikin tietää Mayan transseksuaalisuuden siltä, mikä se lakimies nyt onkaan, en muista sen sarjanimeä, niin se Carter paljasti salaisuuden Ritkelle, ettei Ritke lähtisikään minnekään muotitalosta. Että sellaista. Kyllä se on tänäänkin katsottava, mitä Ritke siihen tuumaa :)

Mitäs vielä. Mulla on tulevalla viikolla pieni opetus tiijossa, pääsen opettaan kantalapun tekoa kirjoittajaseuran vetäjälle. Sovimme yhteisestä projektista jo ennen joulua, mutta näin pitkälle ollaan päästy ja nyt sitten keskiviikkona pääsemme tosi hommiin :) Jännää nähä, kuinka hyvin saan hälle oppini jaettua. Mä jo tuossa aamupäivällä kirjoitin kirjallisen ohjeen hänelle sitten muistilapuksi, että saapi siitä katsoa ohjetta kotonaan :) Mutta siis saattaa olla, että ihan kädestä pitäen täytyypi näyttää, mutta ei se mitään, ihanaa on päästä jakamaan sitä, mitä itse on oppinut 2000 vuonna mummulta <3

torstai 25. helmikuuta 2016

161 kertaa KIITOS!!!

Iso kiitos kaikille, eilen blogissani käyneille. Teitä oli 161!!!!! Kiitos!!!! Ihmettelen vain, että mistä moinen johtuu, että noin paljon on kävijöitä. Mutta juu, kiitos vaan täältä aamusuhveelta :)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Tänään en katso Kaunareita

Päätin, etten tänään tiiraile Kauniita ja Rohkeita ja hyvinpä tuo telkkari on pysytellyt kiinni koko päivän. Eipä ole tullut katsottua mitään ohjelmaa sieltä. Kaunareihin olen nyt ihan kypsynyt, kun siinä vain jankataan, että mikä se Rickin ja Mayan salaisuus on ja onko Maya nyt transseksuaali ja mitäs sitten ja plaa plaa plaa.

Paketoin tuossa justaan neljä kirjaa huomista postitusta varten. Saapi hiukaksi aikaa lukurauhan, kun ei tarvitse ajatella nuiden neljän kirjan lukemista. Minnuu jotenkin ahdistaa, jos pitää lähettää jollekin jokin kirja ja on vaikka parikin kirjaa sitä ennen odottamassa lukuaan ja postitusta. Silloin vain yksimkertaisesti jätän opuksen lukematta ja paketoin sen matkalleen. No, tuon Jojo Moyesin opuksen Jos olisit tässä, aion kyllä lukea ihan loppuun, ennenkuin postitan kyseisen opuksen matkalleen. Tuolla jo makkarin sängyllä luin kyseistä opusta muutamat luvut ja taidan pien mennä jatkamaan lukemista, kun ei oikein muutakaan nyt ole.

Huomenna ois tiijossa kokous, nimittäin kirjoittajaseuran vuosikokous. Saa nähä, pääsenkö mä autolla minnekään, kun en viitsinyt tänään käydä laittaan sitä lämmitysjohtoon, kun on melekein nollakeliä, noh, pientä pakkasta vain luvattu ja lumisadetta täksi iltaa. Jo päivällä vähän aikaa sateli. No, aamusta näkee, mitä tulen huomenna tekemään ja minne menen. Ainakin kirjat pitää kuskata postilaatikolle, mutta sen voin tehhä jalkaisinkin. Saa nähhä.

Kirjahaaste

Vastaanpa Anonyymin viskaamaan kirjahaasteeseen, johon olen jo syksyllä tuolla facebookissa vastaillut, mutta tässä saattaa tulla ihan erit vastaukset. No niin, tässä ovat kysymykset:
1. Kirja jota luet nyt.
2. Kirja jota rakastit lapsena.
3. Kirja joka jäi kesken.
4. Kirja joka teki suuren vaikutuksen ja
5. Kirja johon palaat aina uudelleen.


1. Luettavana on nyt useampi opus, mutta sanonpa nyt, että Jojo Moyesin uusin Jos olisit tässä. Olen lukenut kirjaa sen neljä lukua ja voin sanoa, että on ihan samaa satsia, kuin edellinenkin opus Kerro minulle jotain hyvää. Suosittelen lukemaan ensin tuuon KMJH-opuksen , sillä tämä JOT-kirja on jatkoa kyseiselle tarinalle.

2. Kirja, jota rakastin lapsena oli nimeltänsä Pajunkissa. Sain sen vuosia sitten huutonetin kautta hankittua. Tosin maksoin kirjasta aika huikeen hinnan, mutta kirja oli silloin täyttänyt sen 50 vuotta, eli ei ollut uusimpia painoksia, joita saa kirjakaupasta alle kympin hintaan.



3. Kirja, joka jäi kesken. Tällä hetkin on kesken Anna Karenina, Taru sormusten herrasta ja sit on Eddingsin Polgara-kirja. Ovat siis kaikki kolome aika tuhteja kirjoja, joten niiden lukemiseen pitää varata aikaa. Onneksi eivät liiku minnekään hyllystäni, niin ei haittaa, vaikka lukeminen onkin vielä työn alla. Johonakin vaiheessa työstän niidenkin lukemista. Kunhan vain ehdin :)

4. Kirja, joka teki suuren vaikutuksen. Tähän voisin sanoa vaikka kaksikin kirjaa. Ensinnäkin Marja Korhonen: Häivähdyksiä - erityinen elämäni ja Sitten tietenkin Henna Helmi Heinosen Sairauden voittamat Äiti ja Isä. Siinä oli kaksi sellaista opusta, joita ei kyllä ilman itkemättä pysytynyt lukemaan.

5. Mulla ei taida olla tähän viimeseen mitään vastusta, sillä en ole vielä lukenut monia kertoja yhtäkään kirjaa. Mutta juu, Kinsellan opukset on koluttu ja nyt sitten Twilightin Aamunkoi on uusintaluvussa, sillä olen sen kirjaston opuksena lukenut ja sitten sain muut opusket ja aloin sitä järjestyksessä lukea ja nyt on sitten Aamunkoio jo hyvin alussa.
Elokuva-puolelta voisn sanoa kanssa Twilightit ja sitten tietenkin Sinkkuelämää-elokuvat :D :D :D <3

Masennus kouraisee syvältä

Olen ihan selvästi masentunut. Sain hiukan ikäviä uutisia sähköpostiini. tai no, ei se lähettäjästä ollut kiinni ne negatiiviset jutut, vaan siitä, että mitä vaatimuksia ois ollut erääseen projektiin mukaan pääsyksi. Liittyy aikas tavalla tähän blogimaailmaan. Pitäs olla lukijoita viikossa sellaiset reilut 1000 immeistä ja eihän mulla käy tässä tylsääkin tylsemmässä blogissa koskaan niin paljon kävijöitä. Joopa joo. Tuo asia, etten päässyt mukaan yhteen kivaan juttuun, niin alkoi ihan tavattomasti itkettään, kun odottelin, että kone pesee pyykkini jaa että pääsen niitä laittamaan telineeseen kuivumaan.
Tänäkin aamuna on jo kävijöitä ollut reilut 30, mutta mitään kommenttia ei tule mistään suunnalta. Kait olen niin tylsä ihminen, ettei mulle tartte sanoa ees MOI.
Kävin kyllä hetki sitten ihan maan alla. Itkin varpisti puolisen tuntia sitä yhtä juttua. No, nyt se on potkaistu pois mielestä. Pitäkööt projektinsa. Minnuu ei ennää kiinnosta koko systeemi. Nyt käyn laittaan puuron hautumaan.
Sitten odotellaan se vartti, että puuro muhii nesteessään. On muuten niitä pikapuurohiutaleita, omena-kaneli-jutskaa. Olen niin tykästynyt siihen. Jotenkin viepi voiton tavallisesta kaurapuurosta. Onneksi on jäljellä vielä muutama pussillinen kyseistä puuroa, ettei tartte ihan tänäänkään vielä lähteä kaupoille lisää ostamaan ja milkkiäkin on vielä avaamaton purkki. Saa nähä, lähdenkö sitten huomenissa asioille, vai vasta perjantaina. Se vähän riippuu yhdestä jutusta. No juu, ei siitä sen enempää.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Mistä johtuu sokerihimo?

Mulla on taaskin ongelma. Mulla on saakutinmoinen sokerihimo. tekisi mieleni kokoajan vain syödä imelää. Onneksi sitä ei ole, kun en ole käynyt kaupoilla sitten viime torstain. Mutta siis, mistä moinen himotus voinee johtua??? Imeläkivvee tekisi mieleni kokoajan.
Uunissa muhii makaronilaatikko, soijarouheeseen tehty ja viimoiset kananmunat menivät siihen, ei siis voi ees leipoa mitään. tai no juu, voishan sitä tehhä ykskakspullan, mutta kun ei jaksa. Ois niin ihanaa, kun ois jotahin valamiina. Vaan ei ole.
Ei ole edes Se aika kuukaudesta, että ois pms-oireitakaan, kun huomaan, että joinakin kuukausina siihen tiettyyn ajankohtaan tekee mieli imelää, mut nyt kun mennään niitä päiviä. Mä olen oikea sokeri-ja pullahiiri :(
Pitäs kehittää jotain kivaa tekemistä. Olen minä käynyt auton putsaamassa lumesta ja roskat viemässä, notta on vähän tullut ulkoiltua. No, jos se sokurihimotus menee ohitte, kun saapi ruokaa kohta syyä. Jos jaksaa, justaan söin juustoruisleipää, että ei mulla niin nälkä ole. Tulipa nyt tehtyä eilen keitetyistä makaroneista ruokaa, ettei tarvitte pelkkää makaronia popsia.
No juu, näihin tunnelmiin ja ajatuksiin jätän tämän tekstin hautumaan.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Tommy Hellsten: Elämän paradoksit

19.2.2016 saatu bookcrossing-kirja. Opuksen mukana tulleet kirjanmerkit, viisi laminoitua, ovat Aivan Mahtavia.

Kovakantinen kirja, 157 sivua, Helsinki 2001, painopaikka Gummerus Jyväskylä 2001.

Takakansiteksti:
Elämän seitsemän paradoksia pähkinänkuoressa.
Kun ihminen kaipaa muutosta elämäänsä, hän haluaisi saada sen aikaan omilla ehdoillaan. Mutta tie todelliseen muutokseen kulkee eksymisen kautta. Näin viisaus verhoutuu paradokseihin.
Tästä kirjasta löytyvät Tommy Hellstenin menestysteoksen "Saat sen mistä luovut" seitsemän paradoksia selityksinneen. Se on lukuaarre, jonka ääreen voi palata yhä uudelleen. Parhaiten tämä pieni teos avautuu lukijalle, joka etenee hitaasti ja päästää omat ajatuksensa keskusteluun kirjan tekstin kanssa.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä on maaliskuun kirjatapaamisen luettavana ollut teos, piti joku Hellstenin kirja lukea ja minulla oli oiva tilaisuus saada peräti kaksi teosta, mutta valitsin sitten tämän teoksen tähän hetkeen luettavaksi. 
Neljän päivän aikana tämän siis luin ja yksi kohta kirjasta jäi "soittamaan lauluaan" minun mieleeni ja piti laittaa siihen kohtaan kirjanmerkki, mutta en sitten tehnytkään sitä, joten se ihana kohta tekstistä jäi nyt uupumaan, en enää selauskerralla löytänyt sitä. Kenties se vielä tulee vastaani.
En tiedä, viisastuinko nyt yhtään tästä kirjasta, mutta kait jotain pientä siementä jäi mieleeni itämään ja vielähän tässä on maaliskuun tapaamiseen aikaa, joten on hyvää aikaa käydä kertauskierros kirjassa.

Mitäkö ovat Elämän paradoksit? Tässäpä niistä lista:
1) Vahvuus löytyy heikkoudesta
2) Jos etsit turvaa, elä vaarallisesti
3) Saat sen, mistä olet valmis luopumaan
4) Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan
5) Vain yksin voi olla yhdessä
6) Vain yhdessä voi olla yksin
7) Jos etsit ikuisuutta, elä tässä ja nyt.




Aikaisen aamun maanantai

Olen täällä jo taasen juonut aamusuhveet. Heräsin puoli viiden jälkeen jo, hyvin nukutun kuuden tunnin yöunien jälkeen. No, väsyttää mua vieläkin, mutta meinasin kyllä, että tästä mun uusi viikkoni, kaikesta huolimatta jo alakaa. Ihan, kuin lähtisin töihin. vaikkei oikeasti tarvitse lähteä minnekään. Onneksi viikko tuossa vieressä olevassa almanakassa on ihan tyhjää täynnä. Ei ole mitään sovittuja menoja. Mutta kyllä sitä varmasti johonakin vaiheessa tulee kylillä käytyä. Mutta tänään aion olla kotona. Onkin nyt näitä kotipäiviä tullutkin ihan kivasti, sillä viimeksi olen siis ollut asioilla torstaina, sillä hampilekurissa ja sitten kaupalla.
Oikeinkin mukavasti meni viikonloppu. Oli perjantaina pieni tapaaminen <3 Eikä siitä sen enempää, tai no juu, ystävänpäivää vietettiin näin jälkikäteen <3 Ihanaa oli, niin kuin aina :)

Nyt alkaa muuten olla miun blogissa taas seurattavia kirjablogeja, kivaa, kivaa :) facebookki on kivasti auttanut asiaa, kun on siellä tullut mainosta jos jonkinlaisesta blogista :)
Jos joku tietää hyviä blogeja, ei tarvitse olla välttis just kirjablogeja, niin otan kyllä mieluusti linkkejä vastaan ja käyn sitten tutustumassa kyseisiin tarjokkaisiin :)

No, ihanaa uutta viikkoa sinne sinulle, missä sitä sitten vietätkin!
Moikka!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet

14.6.2012 saatu bookcrossing-kirja. Tammi pokkari, 342 sivua, neljäs painos, tuottanut Bonnier Kirjat Oy, painettu Liettuassa 2011.

Takakansiteksti: Ylikomisario Maria Kallio on ollut kouluttamassa afganistanilaisia poliiseja ja matkustaa tuhoisin seurauksin maan uuden poliisikoulun avajaisiin. Palattuaan kotiin Maria saa selvitettäväkseen kolmen maahanmuuttajatytön katoamistapaukset. Sitten hangesta löytyy neljäs muslimityttö, omalla päähuivillaan kuristettuna. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa? Onko liikkeellä sarjamurhaaja? vai onko tyttöjen perheillä jotain tekemistä katoamisten kanssa.
Leena Lehtolaisen 11. Maria Kallio- dekkari Minne tytöt kadonneet on väkevä kuvaus tämän ajan monikulttuurisesta Suomesta ja perinteiden törmäyksestä. Kuka on oikeassa tilanteessa, jossa on kaksi totuutta.

Omat tunnelmat kirjasta:
14.2.2016 Lukurauhan päivänä aloitin lukea tätä kirjaa. Mielenkiintoisen jännää :)

18.2.2016 Väliaikatietoja: Olen edennyt jo lukuun 15, eli hyvin jo voiton puolella opuksessa ollaan. On mieli tehnyt jättää kirjan luku kesken, mutta sitkeesti sitkuttelen luku kerrallaan eteenpäin. Juttu käy kiehtovammaksi loppua kohden. Vielä piisaa sivuja luettavaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, eli pääsen kyllä kirjan loppuun ja pääsen saattamaan kirjan matkalleen. 

Tänään 21.2.2016: Mun mielestä tämä oli hyvä kirja, jännä tarina, joka piti kyllä otteessaan koko 21 luvun verran. Aluksi karastin lukea tällaista aihetta, jostahin syystä, mutta sitten tarina lähti kuljettamaan eteenpäin ja tänään vain piti saada luettua kirja loppuun, en malttanut jättää huomiselle loppuratkaisua. 

Tulipas tämäkin kirjanen luettua loppuun, vihdoinkin :)

Lumipöllyinen sunnuntai

Täällä on kotipäivä. En ole tänäänkään lähdössä minnekään.
Laitoin hetki sitten kotiporukoille viestin, että pysyttelen kämpillä, kun niin lumi tuiskuaa kovasti, Ei ole mielekästä lähteä liikenteeseen tällaisena päivänä.
Vasta tiistaiksi on luvattu, tässä vaiheessa, lumisateetonta päivää. Joskos silloin lähtisi etsimään jonkinlaista nimpparilahjaa Miehelle. Hällä kun on parin viikon perästä jo nimpparit, muistin siis oikein. Piti vain tarkastaa asia allakasta ja niinhän se on.
Siinä onkin taas pähkäiltävää, että millä Miestä oikein ilahduttaisi.

Tänään olen jo juonut aamusuhveet ja nyt on menossa mukillinen virkistävää vettä.
En tiiä, että mitähän tässäkään päivässä tekisi. Lumitöihin pääsee varmaan huomenna, tänään pysyttelen ihan vain kodin lämmössä, en liiku minnekään :D

lauantai 20. helmikuuta 2016

Minulla on suuren suuri ongelma

Minulla on ongelma, tässä tämän päivän elämässä.
Haluaisin löytää blogilistalle uusia seurattavia, mukavia ja mielenkiintoisia blogeja, niin kirjablogeja, kuin elämänmakusiakin blogeja. Mulla kyllä on seurannassa muutama blogi, mutta niissä päivitetään niin harvoin, että uutta luettavaa ei vain ole.
Ennen minulla oli monia kivoja blogeja ja niiden kirjoittajia, joiden elämää seurasin, vain mistä ja millä hakusanoilla etsiä uusia tilalle??????

torstai 18. helmikuuta 2016

Torstaihin heräilyä

Pakotin itseni heräämään ja pois sängyn lämmöstä tuossa tuntinen sitten, seiskan jälkeen. Kävin melkein heti postilaatikolla. Tuli päivän lehdet, Ykköset ja Lakeuden portti-lehtinen. Ovat vain mainoslehtisiä. Postin mukana tuli myös yksi kirjalähetys bookcrossing-kirjanen Tommy Hellstenin Ihmisenpyörä-pokkari. Meillä kun kirjapiirissä pitäisi seuraavaksi tapaamiskerraksi lukea joku kyseisen kirjoittajan opus ja nyt minulla on sellainen :) toinenkin kirjanen ois vielä tulollaan, mutta eipä ehtinyt vielä tänään tulla, joskos huomenna sitten. Jännää, jännää :)

Kiitos sinulle, Anonyymi, joka laitoit tiistaiseen kirjoitukseeni kommentin. Siitä sain puhtia tähän aamuun ja kommenttisi myötä päätin myös, että juu, kyllä meikäpimatsu käypi tänään hampilekurissa, vaikka jänskättää Aivan Kauheesti! Sen pitäisi olla vain tarkastuskäynti, mutta koskaanhan ei varmaksi tiijä, mitä siellä tapahtuupi. Aika on puolilta päivin ja sitä ennen pitää mennä jo putsaamaan autoa kuurasta. Täksi päiväksi on myös luvattu lumisadettakin, toivottavasti ihan vain hentoista sellaista. En nyt kaipaisi yhtään kunnon tuiskulla tulevaa lunta, kun olen saanut pihaanikin putsattua autolle paikan.
Vielä hetki sitten pohdin pääni melkein kipeeksi, että perunko ja siirrän hampilekurin keväälle. Mutta kyllä se vain paree on nyt jo mennä. Sain ajan jo joulukuussa, edellisellä hampilekurikerralla.

Mitäs vielä. Postipisteessä odottaapi Anttilan paketti. Eilen tuli siitä viestiä ja sen aion sitten hakea tänään myös. Pienet ostoksetkin Pitäisi tehhä, mutta taidan ne skipata ja jättää ensi viikolle. Saa nyt nähdä.
Ihanaa oli nukkua ilman järkkyunia. En ollut koulussa, en ollut matkalla. Nukuin kait ilman unia. No, uneen avitti napinpuolikas, jonka napsasin eilen illalla, etten tuskailisi ja pelkäisi koko yötä tätä päivää ja hammaslääkärin vastaanottoa. Ja kyllä avitti. Sain nukuttua ihan hyvin. Nyt vain on pää kipeenä, ettei tahtonut auttaa edes kahvikaan siihen. Söin jo rahkaakin. Siinä onkin minun tämän aamun mussutukset. Muuta en aio syödä ennen hammaslekuria ja kyläreissua.
Mukavaa torstaita!

tiistai 16. helmikuuta 2016

Aurinkoinen tiistai

Tänään on kyllä paistanut ihanan komeesti talvinen aurinko ja mieli on ollut hyvä koko päivän. Aamupäivästä tuli viesti luuriin, että ärrälle on tullut se Adlibriksen lankapaketti. Hetken aikaa siinä mietin, että lähdenkö tänään kylille. No, kuinkas sitten kävikään - no tottapa miun oli päästävä hakemaan ne langat pois sieltä ärrältä ja samalla kävin myös siwassa tekemässä ne välttämättömimmät ostokset. Maksoin osan kertyneillä pinsseilllä, niitä oli jotain 15 euroa, jotenka mun ostoksiin meni sitten vielä vajaa 30 euroa. Kotiin kun pääsin kasseineni ja pusseineni, niin heti maksoin pois sen lankojen laskun. Ärräpakkettina kun tilasi, niin toimitukseen ei mennyt yhtään rahaa, maksoin vain langoista :) Ja ihan näytti kyllä kivoilta seiskaveikan langoilta, kuusi kerää, ettei vain pääse loppumaan heti.
Tuollaista lankaa ja mulla on työnä nyt tulollaan tuosta kyseisestä langasta hartiahuivi, aina oikeena neuleena. En ole nyt sukkia kutonut, kun sain lahjasukat valmiiksi ja omat sukat korjattua. Olen siis kutonut sitä huivintekelettä ja pitäs tänäänkin ehtiä työstää sitä.
Kyläreissun jälkeen mua vätysti niin, että huilasin siinä melkein puoli yhdestä vajaaseen kahteen. Sitten katsoin justaan tuossa tv2:lta Teinipomo-ohjelman. Jakso olikin jo vuodelta 2012, mutta siltikin se oli jotenkin terapeuttistakin katselle teinin rahan käyttöä. Vaatteita, meikkejä ja kenkiä tyttönen osteli taajaan. Voi kun osaisi itsekin olla niin höveli. No, mulla menee nuihin nettiostoihin kuukaudessa aina jonkin verran, mutta kyllä mä tästäkin kuukaudesta nipistän pienen summan ainakin säästöön, tulevaa auton katsastusta varten.
Täällä mä kiskon isoa mukillista kylmää vettä. On muuten piristävää kahvin jälkeen juoda iso kupillinen vettä :p Suosittelen!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivää 2016!

OIkein ihanan mukavaa ystävänpäivää sinulle tänään!
Ulkona on reilut aste lämmintä. Olin tuossa aamupäivällä lumitöissä ja putsasin pihaani. Sainpa vähän raitista ilmaa siinä samalla.
Olen myöskin viettänyt Lukurauhan päivää, sillä tänään on sellainenkin päivä. Aloitin lukea Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet-pokkaria. Olen päässyt siinä jo ihan hyvin alkuun, lukenut muutaman ensiluvun ja tuolla se makkarin sängyllä odottaa kovasti jo lukijaa. Taidanpa kuitenkin ennen sitä tipauttaa jo päiväsumpit, vaikkei tästä ole kovin kauaa, kun join aamusuhveet, mutta johan sitä tekee mieli kahvia, kun kello käypi pian yhtä :)

lauantai 13. helmikuuta 2016

Henna Helmi Heinonen: Sairauden voittamat

Tiistaina 9.2.2016 sain tämän postin tuomana, tein kaupat itse kirjailijan kanssa :) Kirjassa ihana omistuskirjoitus :)

Tammi Helsinki 2016.

Takakansiteksti:
Vertaistukea sairastuneiden omaisille ja yhteiskunnallisen keskustelun herättäjä - koskettavaa tekstiä kuolemasta, sen pelosta ja läheisyydestä.
Syöpä - etenkin syöpäkuolema - on vaiettu tabu, vaikka se tuottaa kärsimystä ja tuskaa vuosittain sadoilletuhansille, niin sairaille, kuin heidän läheisilleen. Selviytyjät saavat osakseen palstamillimetrejä, heistä kirjoitetaan kirjoja. He ovat taistelleet pahinta vihollista vastaan ja voittaneet. Mutta moni myös häviää taistelunsa.
Sairauden voittamat- teoksessa Henna Helmi Heinonen kertoo kolmesta vuodesta, joiden aikana hänen elämänsä muuttui täysin. Hänen molemmat vanhempansa sairastuivat syöpään ja kuolivat vain 16 kuukauden aikana, "vaikean sairauden murtamina", kuten sanonta kuuluu.
Kirja tulee lähelle, koskettaa ja päästää lukijan myötäelämään odotusta, epätoivoa, surua, tuskaa, kaikkea sitä, mitä sairastuneiden ja heidän omaistensa elämään kuuluu - onnen hetkiäkin, koska elämän on jatkuttava ja arjen rullattava silloinkin, kun sen tukipilarit ovat vähä vähältä murtumassa.

Omat tunnelmat kirjasta:
11.2.
 Nyt olen lukenut kirjan ensimmäisen osan ÄITI, johon kuului 187 sivua kirjasta. Peräti kolome itkua itkin näiden sivujen aikana. Ensimmäisen kerran jossain sivulla 98, sitten 144 ja sitten vähän ennen osan loppua.
Hyvin koskettavaa tekstiä on, siitä ei pääse mihinkään. Olen lukenut kirjaa taukojen kera. On pitänyt oikein riuhtoa itsensä irti tarinasta, ettei tarina vie liikaa mennessään. Olenkin pitänyt kirjaa ihan aamupäivälukemisena, etten enää iltasella lukisi kyseistä kirjaa. Nyt olen urakoinut tämän päivän annoksen ja saanut siis ekan osan luettua. Toinen osa käsittelee Isää. Siitä jatkan huomenna perjantaina. tänään puuhastelen taas loppupäivän ihan muita juttuja. 
13.2.
Edelleekin tälle 10+pistettä annankin. Oli hyvin koskettavaa lukea 2 osakin, ISÄ. Nyt on jotenkin huojentunut olotila, että tämä, rankan aiheen kirja on luettu lopuun saakka. Viisi päivää ja iltaa tässä meni, sillä luin jo eilenkin iltasella tätä tarinaa. Tuntui vain siltä, että tarinan lukeminen pitää saada nopsaan päätökseen, etten liika kauaa jää mietiskelemään tämän kirjan kahta tarinaa. Jotka kyllä koskettivat molemmat, omilla tavoillaan. Kakkososaa lukiessa itkin vain sen kaksi kertaa, eka itku tuli sivulla 304. Sitten vähän ennen tarinan loppua tuli toinen itku. Että itkujen saattelemana luin tätä teosta.

Hieno kirja, kaiken kaikkiaan. Toivottavasti tämän opuksen löytävät myös toisetkin lukijat. 

Suosittelen lämpimästi. Vaikka täytyy sanoa, että tätä lukiessa saapi varata kaverikseen nessuja.

 

perjantai 12. helmikuuta 2016

Harjoittelija-elokuva

Tänään tullut dvd-leffa. Nancy Meyersin kirjoittama, kesto 116min. Komedia Draama. Pääosissa Robert De Niro ja Anne Hathaway. 2015.

Takakansiteksti:
Oscar- voittaja Robert De Niro esittää Ben Whittakeria, joka on 70-vuotias leski. Hän saa mahdollisuuden työskennellä harjoittelijana kunnianhimoisen Jules Ostinin, jota esittää Oscar-voittaja Anne Hathaway, perustamassa ja johtamassa muotiverkkokaupassa. Kahden sukupolven törmätessä he löytävät toinen toisistaan myös ystävän ja luottohenkilön.

Omat tunnelmat elokuvasta:
Leffa oli justaan sitä, mitä odotinkin. Rauhallisesti etenevä alku, keskivaiheilla hauskuutta ja hölmöilyä ja lopussa sai melekein nyyhkyttää. Mutta eipäs tämä elokuva tuottanutkaan Onneksi, kyyneleitä silmiini :) Mukavaa perjantaikatseltavaa :)

Kalle Päätalo: Ihmisiä Iijoen törmällä

 Joululahja jouluna 2012.
Gummerus Jyväskylä 2005 Kuvittanut Matti Louhi, Toimittanut Miisa Lindén. 197 sivua.
Takakansiteksti:
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan sivuilla vilisee ihmisiä, joilla jokaisella on omanlaisensa tapa puhua ja toimia.
Miisa Lindén on valinnut Iijoki-sarjan alkupuolelta henkilöhahmoja, tilanteita ja tuokiokuvia, jotka taitelija Matti Louhi, Kalle Päätalon kansien tekijä, on kuvittanut.
Tapaamme nelisenkymmentä Iijoki-sarjasta tuttua ihmistä mm. Ämmin ja Ukkelin, Satusedän, Hiltu-Jakin, Jemiina Haikolan Ja Itäpään Keisarin. Värikäs ja huumoripitoinen teos kaikille Kalle Päätalon ystäville. 

Omat tunnelmat kirjasta:
Tykkäsin lukea tätä kirjaa, jonka lukemisen olen aloittanut jo aikoja sitten.
 Mukavan metkaa tarinaa ja kivoja kuvia kirjassa. Tykkäsin tästä kovastikin ja oli metkaa lukea murteella kirjoitettua tekstiä. Silläkin lukeminen oli hiukan aikaa vievää, mutta haastavan mukavaa :) 

Kirja sisälti seuraavat tarinat:
Ämmi ja kevään hajut
Ukkeli ja kadonnut sekunti
Satusetä uunimestarina
Lahti-Vappu - Ruijan kalastaja
Hiltu-Kallen sukupuolioppia
Kooti-ukko ja muori - naapurisovut ennen kaikkea
Henkiystävät
Arvi vastaan Ensu
Höylit Simoset
Kokki-Jenni ja "suluhaspoijjan erreys"
Jemiina Haikola ja metsäläisten tavat
Elsa Niemelä ja katkera maitotinki
Hoikkalan Kalle - selkosen nero
Yli-Vanhat - entiset öhytalolliset
Romppas-Kalle ja nuljuksennaula
Kurtti-Tyyne ja ajatusvirhe
Kummun Kalle unimaakarin matkassa
Hiltu-Jakki ja miehiset periajatukset
Tilurimppa ja tipperisyyni
Mannisenniemen isäntä ja ruotokasan parsinta
Huttu-Heikki - "Kometiikkaa ja kitapilijarttia"
Kuningasjätkät
Itäpään keisarin vätkyttelyt
Ahoniemen muori - jäsenvikojen korjaaja
Anni ja "asvalttikukka"
Mölö-Matti ja Mäntsälän kapina
Karvo-Aaro eli "Lehon porvari"
Mikko ja Iikka - "inttämiskaverit"
Akkaansa pelkäävä mies
Hiltu-Väini ja suuret puheet
Synkkä ukko
Kurtti-Reino ja seisovan pöydän antimet
Tikkas-Ville - kohtalotoveri
Juho Majava - "mahoton pölkkymies"

torstai 11. helmikuuta 2016

Kyllä kannatti!

Lähdin vain postitushommissa kylille, piti postin matkaan laittaa yksi opus ja asiointina oli käydä kirjakaupassa ostamassa mappi ja muovitaskuja mapitettavia lappusia varten.
No, kun pääsin kirjakauppan sisälle, tuttu myyjä näytti minulle juurikin tullutta Jojo Moyesin opusta Jos olisit tässä.
On muuten Todella herkkukantinen kirja, ihan tekee mieli haukata kirjasta.
Kirjan kansi on pinkki ja keskellä tutusti keltainen "aurinko", jossa kirjailijan nimi ja kirjan nimi.
Siis kun tein pikakierroksen poistotorilla, sanoin tutulle myyjälle, että minä haluan kyseisen kirjan, en hetkeäkään miettinyt asiaa. Olihan mulla kulutettettavana ansaittu bonus, melkein 8 euroa. Kirjan hinnaksi jäi siis reilut 20 euroa, mutta bonus vähennettiin kaikista ostoksistani.
Mutta nyt mulla on se, Moyesin uusin opus! Ihana, ihanaa! Kyllähän kirjojen balanssi täytyy säilyä, kun yksi lähtee, toinen tulee tilalle <3
Nyt minä lähden lukuhommiin taasen <3 Heippa heippa!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Loskaista laskiaistiistaita

Tänään oli se päivä, kun posti toi toivomani kirjan perille :)
Nyt olen sitten kyläreissun jälkeen sängyllä lukenut Sairauden voittamat-kirjaa.
Välistä on pidettävä vähän taukoja lukemisessa ja tehtävä ihan muita juttuja. On kovin työlästä lukea, mutta samalla niin mielenkiintoista tekstiä, että sitä menee ihan hurahtamalla sivu jos toinenkin kerrallaan. Tykkään kyllä, vaikka aihe on kovin - miten sen nyt sanoisi parhaiten - työläs ja aika koskettavakin. Syöpäkuolemat - on aika vaiettu asia, josta hyvin harvoin saapi lukea.
Itseasiassa tämä on ensimmäinen kirja, jossa saan oikein kunnolla tietoa asiasta.
Minullahan on läheisesti kokemuksia syövän sairastelusta, sillä mummoni sairasti kyseistä tautia, kun olin hälle omaishoitajana.
Oli kyseinen aika muutoinkin aika rankkaa aikaa meidän perheessä. Sitä en tahtoisi kovin helpolla muistella, mutta minkäs teet, aina välistä niitäkin aikoja on muisteltava ja tavallaan työstettävä menneitä kokemuksia.
Varsinkin kutoessa tulee kyseiset vuodet mieleeni. Kun mummoni opetti minut kutomaan sukkia ja sitten kilpaa kudoimme päivät pääksytysten. Välistä lähdin sauvakävelylenkeille, että sain huohahtaa ja ajatella Omia Asioitani edes muutaman hetken. Pois koko tilanteesta.

Tämä päivä on ollut loskaisen lumisateinen. Onneksi sain jo käytyä kylällä asioimassa. Hain postipisteestä paketin, se oli Tampereen tädiltäni. Paketissa oli tuubihuivi( missä mä siätkin käytän, en tiijä ), kirje ja appelsiinikrokattisuklaalevy ( en voi syödä appelsiiniä, olen yliherkkä sille!). Joopati joo ja sitten kävin tekemässä pienet ostokset siwassa ja nopsaan kotiin, sillä kirja odotteli jo kuumeisesti lukijaansa. Kyllä mä kohta tästä taas menen tuonne makkariin sängylle kyseisen kirjan pariin. Kirja on osana aakkoset-haastetta bookcrossingin puolella, eli näin saan H-kirjaimen sitten luettua :)

Sellaisia kuulumisia :)

lauantai 6. helmikuuta 2016

Lumisateista lauantaita

Tänään on ollut hyvä päivä. Vaikka päivään herääminen tuottikin tuskaa ja päänkivistystä. Piti jo aamusta lähteä liikenteeseen, kun oli tiijossa veljen muksun kaksi vuotissynttärit. Herätessäni en ollut vielä satavarma, että lähdenkö liikenteeseen. Ehdin olla vartin koneella, kun pistin pillit pussiin ja suuntasin auton tykö ja starttasin justaan lämmenneen auton liikenteeseen.
Niin sitten mentiin porukoiden kanssa veljen tykö juhlistammaan kaksivuotissynttäreitä.
En kyllä yhtään kadu, että lähdin.
Sain tutustua uusiin ihmisiin siellä ja tulipa mieleeni, että ottasin veljen kautta yhteyttä erääseen henkilöön, sillä haluaisin kysellä häneltä erinäisiä asioita. Mutta katsoo nyt. Olisihan se mukavaa saada uusi tuttavuus :)
Minnuu jänskättää. Laitanpa facebookin kautta pienen kysymyksen velipoitsulle :) Pitäkää peukkuja minulle!!!!!!!

torstai 4. helmikuuta 2016

Kätilö-elokuva

Tänä aamuna posti toi tämän dvd-elokuvan. Äsken justaan sain katsottua.
Antti J. Jokisen elokuva, perustuu Katja Ketun romaaniin Kätilö.
Kesto 1h 54 min. tuotantovuosi 2015.
Takakansiteksti:
Kätilö on rakkauselokuva, joka on asetettu erityisiin Lapin sodan historiallisiin kehyksiin. Moraalinen ja humaaninen asetelma on poikkeuksellisen vahva, sillä rakkaustarinaan siivilöityy niin natsi-ideologiaa kuin sotavankienkin epäinhimillistä kohteluakin. Elokuva tematisoi nimihenkilön kokemaa niin vahvaa rakkautta, että moraalin ja omantunnon käskyt ja kuiskaukset sivuutetaan. Vikasilmäksi haukuttu kätilö helena rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeriin Johannes Angelhurstiin, jolle nainen on Villisilmä, kaikista muista naisista poikkeava luonnonvoima. Tarinan tapahtumat paikantuvat lähinnä Petsamon Parkkinaan, Titovkan vankileirille sekä niin sanotulle Kuolleen miehen vuonolle, syrjäiselle ja kirottuna pidetylle paikalle, jonka tarkkaa sijaintia Jäämerellä ei voi määrittää. Elokuvassa tulevat esiin historiankirjoista tutut Operaatio 1005, vangeilla tehdyt kokeet ja vankileirin käytännöt. Johanneksen henkilöhistorian kautta avataan myös näkymää syyllisyyden raastaman sotilaan sieluun. Kaikki keskushenkilöt kamppailevatkin omalla tavallaan menneisyyden kanssa. rakastamalla väkevästi ei historiaa voi poistaa, ei edes unohtaa; mutta lopulta hyvyys voittaa pahan.
Pääosissa mm. Krista Kosonen, Lauri Tilkanen, Pirkka-Pekka Petelius ja Tommi Korpela.

Omat tunnelmat elokuvasta:
Olipas elokuva! Sen voin sanoa, etten kyllä turhaan tätä leffaa odotellut cdon.comista. Alkuviikosta sain sähköpostiin tiedon, että leffa on postitettu minulle. Meinasin, että säästän tämän katsomista pidemmällekin, mutta jotenkin vain teki mieli alkaa katsoa tänään. Hyvä, jännä, mielenkiintoinen, vähän pelottavakin, elokuva. Tuskin sentään pahoja painajaisia tästä ensi yönä näkee, vaikka elokuvassa olikin räiskintää ja ruumiita. Aika järkyttäväkin tämä oli. Mutta jotenkin ihana kuitenkin. Muistelisin, että kirjassa tarina jäi avonaisemmaksi, mutta tässä oli hyvä loppu. Kaikesta huolimatta.
Ennen loppua sain vähän kyynelehtiäkin. Joten: Suosittelen leffaa!


Nora Roberts: Jotain uutta

25.11.2012 kirjakaupasta ostettu kovakantinen 5e-40% hinnasta pois.
Gummerus Helsinki toinen painos, 336 sivua, suomentanut Heli Naski, bookwell oy Juva 2010.

Sisälehtilirpake:
Jotain uutta käynnistää neliosaisen morsiussarjan, jossa seurataan Macia ja hänen kolmea lapsuudenystäväänsä. Heitä yhdistää Kartanohäät-yrityksen lisäksi määrätietoisuus ja kauneudentaju.

Takakansiteksti:
Häävalokuvaaja Mackensie "Mac" Elliot on tottunut työssään ikuistamaan onnellisia hetkiä, joista hän on itse jäänyt paitsi niin perhe-elämässä kuin rakkaudessa. Isänsä hylkäämä Mac on joutunut nuoresta asti huolehtimaan vastuuttomasta, miehiä lliukuhihnalla kuluttavasta öidistään. Mac onkin oppinut turvautumaan ystäviinsä. heidän kanssaan hän pyörittää hää- ja juhlapalveluyritys Kartanohäitä upeassa Brownien kartanossa, josta on tullut myös hänen kotinsa.
Eräs hääprojekti heittää Macin tähtäimeen Carter Maguiren, morsiammen veljen. tasapainoinen, joskin vetovoimainen lukion opettaja ei vastaa Macin miesmakua. Yllätyksekseen mac huomaa, että tähän epätodennäköiseen suhteeseen heittäytymisessä on riskinsä - myös se riski, että löytää onnen. Mutta onko Mac valmis suomaan sen itselleen?

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan täydellinen kirjasarjan aloituskirja. Vaikka luinkin tätä pitkän aikaa, aina vain luvun kerrallaan, loppua kohden lukeminen alkoi innostaa ja tarina piti kyllä otteessaan loppuun asti. Viimoisena iltana luin kirjaa peräti kolme vai neljä lukua, että sain kirjan eilen iltasella loppuun saatettua.
Hyllystä löytyy myös sarjan toisetkin osat, mutta tuskin ihan heti luen tätä sarjaa.

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Joopati joo!

Se on sitten keskiviikko jo hyvin aluillaan. Olen juonut jo aamukahvin ja syönyt purkillisen rahkaa. Täytyy vain toivoa, että syömiset ja juomiset pysyykin myös sisälläni. Tänään ois ollut kirjapiiri, mutta sattuneesta syystä en sinne voi lähteä, sisuskalut ovat sekaisin ja massu ilmoitti, että tänään ei ole asiaa kotia kauemmaksi. Otin jo lääkkeen asian hoidoksi, mutta tuntuu olo siltikin kurjalta massussa. Tästä taitaa tulla taaskin pitkä päivä. Eilisen melkein nukuin koko päivän. Nyt ei jostahin syystä vain nukuttanut tämän enempää. Postikin on jo haettu ja saapui tänään perille, sunnuntaina tilaamat piposet. Kauniita pipoja on NutHat-piposet ja tämä oli jo toinen kerta, kun tilasin sieltä pipoja. Yhteensä tilattuja pipoja on nyt viisi ja niillä mennään jonkin aikaa. Itselleni olen tilannut ensin oranssin ja nyt sitten turkoosin pipon tekstillä :) Kaunis piponen se ol, tekstin kerakin :)
Eilen oli aamusta tullut söhköpostiin viesti, että Kätilö-leffa on eilen aamusella postitettu jo minulle, eli cdon.comistakin voi odotella postia tällä viikolla :) Kiva, kiva. Hyvässä lykyssä ehtii perjantaiksi minulle kyseinen leffa.
Posti.fi:stäkin olen tilannut tuotteita:helposti-kuoria kahta kokoa ja postimerkkejä. Niidenkin saapumista odottelen tällä viikolla. Saa nähä, ehtiivättenkö saapua minulle, vai meneekö ensi viikkoon.
Tämän päivän siis vietän taaskin kotosalla. Huomenissa ois tiijossa kirjoittajaseuran tapaaminen, jonne kyllä tekisi mieleni lähteä, jos vain olotilani tästä paraneepi.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Vihaan itseäni!

Mä olen Taaskin kierteessä, bulimiakierteessä. Just tänään omahoitajan luona olin niin onnellinen, kun kerroin, etten halua bulimiaa jokapäiväiseksi. Nyt tänään jo kaksi ahmintakertaa ja sitten...... :( Mä olen niin toivottoman yksinäinen tämän asian kanssa. Miksi mä vieläkin teen tätä itselleni? Miksi mä en vaan ole hoikka ja kaunis? Miksi mun pitää olla ruma ja kauhee läski, jolla on ongelmia syömisen suhteen. Menee aikoja, että syömiset on ihan kohtuudessa, sitten taas HUMPS! Ja olen taas jorpakon pohjalla rypömässä. Ostin tänään sentään puntariin uuden pariston. Kävin päivällä vaatetuksen kera puntarissa ja samaa tuo näytti, kuin joulukuussakin 123,5 kg!!!!!!!! Oli villatakkia ja kahdet housut yms päälläni. Mä käyn huomen aamulla puntarissa uudelleen, ennen aamupalaa. Katsoo sitten, mitä se näyttää. Tietenkin 150kg!
Mulla on vieläkin, näin aikuisiällä finnejä ja niitä mie raavin pois naamasta, siitä on tullut mulle jotenkin pakkomielle. Rumanahan tuo miun leukani on, kun on kolome punaista läiskää :( Ei mulla kouluikäisenä finnejä vaan ollut, mutta nyt näin vanhemmiten, niin jatkuvasti yksi tai pahimmassa tapauksessa kolome, neljä tai jopa viisikin. Kauheeta kauheeta! No, mie jään tänne vihhaamaan itteeni, ihan omiin oloihini.

Tänään se loppui

Tänään oli päivä, jolloin vihdoin ja viimein sorruin ostaan kaupasta suklaata. Eikä mulle piisannut yksi patukka tai edes yksi levy. Juu, mie höynähin pitkästä aikaa ja ostin peräti neljä levyä fazerin sinistä suklaata. Se on ainoaa suklaata, josta tykkään. Nyt oli siis jo peräti 36 päivää karkkilakkoa ja erityisesti Suklaalakkoa koossa. Ja mie poloinen repsahdin oikein kunnolla! Vaikka piti pysytellä vain rahkassa ja ananaksessa. Mut ananaspurkit jäi ostamatta, kun ei niitä listalla ollut. Kotona vasta muistin, että sitähän mun piti ostaa, mutta jotenkin kompensoin tuota imelyyden hakuisuutta sillä, että onhan mulla nyt SUKLAATA taas vähäksi aikaa.
No, päiväkahvilla sitten otin ekan levyn esille. Eihän siinä kauaa nokka tuhissut, kun puoli levyä oli tullut mussuteltua ja voin sanoa, että ihan sama meininki on, kuin reilu kuukausi aiemminkin: en maista suklaan makua suussani. Sama, vaikka pistelisi leipää suuhunsa, tai kaurapuuroa. Ei maistu miltään! Sitä pitää vain rouskuttaa menemään kauheella vauhdilla. Miksi tämä on tällaista? Miksen maista suklaan ihanaa makua? Miksen kykene vain maistelemaan ja antamaan aikaa suklaalle sulaa ihanasti suussa? Miksi mun pitää purra ja rouskuttaa sitä, kuin näkkileipää konsanaan?
Hei, olen suklaa-addikti! No, sen puolikkaan levyllisen jälkeen tuli ihan stoppi. Ei tehnyt enää palaakaan mieli sitä ihannoimaani suklaata, joka parhaassa tapauksessa sulaa ihanasti suussa kielellä, tuoden hyvän mielen. Laitoin sitten paketin pois.
Ois pitänyt pitää pää kylmänä ja mennä vain karkkihyllyjen ohitte, koskematta mihinkään, mutta näin vain akka repsahti. No, nyt mulla on sitten vajaat neljä levyä suklaata jääkaapissa, sillä tykkään kylmästä suklaasta. Oikeestihan suklaata ei saisi säilyttää jääkaapissa. Mutta mie siitä vähät välitän.
Saa nähä, kuinka kauan menee seuraavaan mussutteluhetkeen, toivottavasti se ei ole edessä huomenna.

Kävin siis tänään, pitkästä aikaa omahoitajan luona juttelemassa. Hän kertoi, että edellisen kerran olin käynyt hänen vastaanotollaan marraskuun puolivälissä. Toisaalta aika hyvän pitkä aika mennyt ilman ns."apujuttelua", mutta on mulla kyllä ollut niitä huonojakin hetkiä. Mutta kuten mä omahoitajallekin sanoin, Minä olen selviytyjä :) Olen selättänyt pahat hetkeni, vaikka todellakin maassa ja mudassa olen välleen rypöskellytkin asioiden suhteen.

Jopas tähän taas tulee tekstiä. Ei kyllä suunnitelmissa ollut näin pitkästi naputella, mutta mitäs tuosta, ohan se ihan hyvä avautua välistä tännekin :)