torstai 28. huhtikuuta 2016

Feikkiä elämää

Ei mulla oikeesti ole miestä elämässäni. Hän vain pelleilee kanssani. Ei kait nyt kukaan voi olla tosissaan tällaisen vanhan, ruman läskin kanssa.



                                            Minä ja kauheat läskit.



Siinäpä on kuva ja todiste siitä, että olen ihan helevetin ruma akka, harmaa hapsinen läskikasa.



Jeeeee, mulle vittuiltiin tänään :)

Se olikin vittuilua, kiitos Anonyymi!

Mulle vislattiin tänään :)

Olin menossa postipisteestä hakemaan pientä pakettia, kun kaupan edustalla olleen poikaryhmän ohittaessani eräs poika vislasi mun perääni. Kaupan oven ikkunasta katsoin ja pojat katsoivat perääni. Enkä mä ollut pukeutunut mitenkään ihmeellisesti ja pipakin mulla oli päässä.
Arvatenkin lämmitti tämän vanahan akan sydäntä moinen kohtaus :) Kiitos sinulle tuntematon, joka toit hymyn huulilleni pienellä, mutta niin merkittävällä eleellä :) hih hih :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Ostakaa ostakaa!

Tässä on kuulkaas hyvää pullaa. Justaan koemaistoin. No juu, aika useinkin olen näitä maistellut. Mutta kun nää on Niiiiiin hyviä pieniä pullasia. Siwassa pussissa on 260g.
Nämä vie niin kielen mennessään tämä vaniljainen pullanen :p
Käykääs ostaan ja koemaistakaa! On parempia, kuin ne kanelipullaset.
No, näihin mussutustunnelmiin :)

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Hernesoppaa ja itkua

Mulla on nyt tunnin verran kiehunut herneet soppaa varten. Justaan lisäsin sinne vettä taasen, että jatkavat kiehumista.
Miksi minua vieläkin surettaa asia, jonka kuulin jo puolisen vuotta sitten. vaikkei asia henkilökohtaisesti koskettanut minua, mutta kuitenkin sen miettiminen sattuu edelleenkin. Asia tulee aina hetkittäin mieleeni ja saapi sitten minut itkuiseksi. Niin tänäänkin. Mua niin vaan surettaa, että menetin yhden ihmisen elämästäni pois. Ihmisen, johon luulin jo hetken luottavani ja meillä oli yhteistä projektiakin. Vaan ei ole enää. Vaikka toiset ihmiset mustamaalaa tätä kyseistä ihmistä minnulle, en minä halua kuitenkaan kenestäkään ajatella mitään pahaa.
Ei sitä vaan tahdo mieli uskoa, miten sitä ihmiselämä saattaa yhdessä hetkessä muuttua. Hetkittäin tunnen ikävää tätä kyseistä ihmistä kohtaan. Hänen kanssaan oli kiva vaihdella kuulumisia ja jutella.
En olekaan aikoihin itkenyt, mutta tänään itken senkin edestä. Itku helpottaa ja puhdistaa, jos ei muuta, niin silmiä ainakin.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Iltakahvit juotu

No juu, tässä on nyt juotu kaksi mukillista kahvia, että pysyy silmät auki tän illan vielä. Tässä samalla kuuntelen Retroperjantaita, kun vihdoinkin löytyi radio novan taajuus. Tässä tää ilta menee. Ihanasti paistaa ilta-aurinko tässä ikkunasta tähän koneelle. Voi kun ois kello jo enemmän ja Mies jo täällä, on niin kova halipula päällä.

Perjantaita täältä sinulle!

Sitä ollaan taaskin päästy perjantaihin, ihanaaaaa!
Jotensakin tuntuu siltä, että tämä viikko on madellen kulunut, kun olen vain odotellut tätä päivää.
Mitäs, minä nukuin oikein erityisen pitkät unet viime yönä. Olin kyllä jo hereillä puoli kasilta, mutta jatkoinpa vielä unia ja pääsin samaa unta näkemään, kuin ennen heräämistä. Samat koulun ihmiset oli unessa. taaskin se mystinen "teppo" oli unessani. Oli varmaan miljoonas ja toinen kerta jo. No, olihan hän minun suuri ihastukseni seiska ja kasiluokalla yläasteella. On se metkaa, että vuosikymmenten takaiset ihmiset seikkailevat mun unissani sitten öisin.

No, tänään pitäisi olla sitten Yhden Ihanan Ihmisen Tapaaminen <3 Sitä odotellessa.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Huono uninen yö

Täällä sitä valvotaan näin varttia vaille kaksi. Nukuin todella huonosti noin ysistä tuonne puoli kahteen, jolloin piti katkaista sängyssä pyöriminen ja tulla tänne olkkariin joksikin aikaa olemaan hereillä. Jospas vielä saisi johonakin vaiheessa unen päästä kiinni. tulihan tuossa nukuttua jo neljä hyvä unista yötä, että johan sitä olikin aika taas yhden yön valvoskella ja miettiä asioita.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Luminen keskiviikko

Tänään on luminen päivä. Yöllä vesisade on muuttunut lumisateeksi ja maa on osittain valkoisena. Luulen, että päivän lämpöisyys sulattaapi kyllä lumet pois. Ainakin täytyy toivoa niin.
Mitäs mulla ois asiaa? Eilen tuli käytyä katsastamassa autoliini tuolla Keuruulla ja samalla pääsi myös shoppailemaan Lidlissä. No, enhän mä sieltä paljoa mitään löytänyt, piparminttuteetä, Oululaisen jälkiuunileipää, pastaa ja käsinpesunestesaippuaa kolome pötikkää. Olin kyllä ihan poikki, kun pääsin eilen iltapäivällä, vesisateessa kotiini. Tulihan siinä kauniiden ja rohkeiden aikaan kudottua toiseen sukkaan kantalappunen.
Eilen puoli seiskan aikaan kävi rahankerääjiä oven takana, kun Niinisalon solttupojat kiertivät sotaveteraanikeräyksellä, enpä avannut ovea ja olin jo verhonkin laskenut alas kaunareitten jälkeen. Menin sitten sänkyyn lukemaan. Sittenpä unitus tuli ja veipi mennessään.

Tänään on uusi päivä ja aamukahvi on tässä juotuna. katselen, kun naapurin porukka kiinnitti veneen jonkun auton perään. Hyvä, että lähtee moinen rotisko pihaa rumentamasta. Onkin tuo naapurietten piha, kuin joku kaatis, kauheesti kamaa. Ei yhtään esteettisesti kaunis. Minä niin hartaasti toivon, että muuttavat pois ja kämppä jäisi tyhjilleen. No, näissä kuvissa ja tunnelmissa toivottelen hyvää päivää sinulle :)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kirjakaupasta hyvää mieltä

Kävin viikon aluksi pitkästä aikaa taas kirjakaupassa. Asiana oli vain käydä kysymässä, että onko Kivelän Annelin uusin opus jo tullut kauppaan, kun on jo ilmestynyt. No, varmaan torstaina tulee sitten. No, kiersin ja katselin kirjoja ja löysinpä yhden kiehtovan opuksen. Nimittäin Nina Georgen(en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan) Pieni kirjapuoti Pariisissa. Ensin meinasin jättää ostamatta vielä kirjan, mutta halusinpas tuhlata sen vajaan 25 euroa tänään kirjaan, joka ol niin ihanakantinen ja tarina vaikutti takakansitekstin mukaan aika kiehtovalle.
Takakansiteksti:
Pariisilainen kirjakauppias Jean Perdu osaa löytää jokaiselle asiakkaalleen juuri tämän mielialaan sopivan kirjan. Hänen "kaunokirjallisuusapteekistaan", pienestä Seinessä kelluvasta kirjakauppalaivasta, saa kirjoja kaikkiin vaivoihin. Perdun oma sydän on särkynyt kauan sitten, ja entisen tyttöystävän Manonin lähettämä kirje on vieläkin avaamatta.
Eräänä päivänä Perdu vihdoin lukee kirjeen ja se muuttaa kaiken. Perdu irrottaa laivansa kotilaiturista ja lähtee proomullaan unohtumattomalle jokiseikailulle kohti menneisyyttä ja Provencen sydäntä - ja kohti elämää.
Kirjan lopussa on Jean Perdun kaunokirjallinen ensiapupakkaus, johon kuuluu rohtoja erilaisiin tunne-elämän katastrofeihin.
 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Sateinen sunnuntai

Täällä etelä-pohjanmaalla satelee vettä. Heti aamusta saakka oli hämärää ja pilvistä. Sitten jotain tuossa kympin aikaan alkoi sade ja sitä nyt on tiputellut siitä lähtien. Ihan mukavaa sunnuntaita täällä vietän. Kone pesee toista kertaa jo tänään, piti laittaa valkoinen paita ihan yksinään pesuun, ettei se vain ota väriä mistään toisesta vaatteesta. Osan vaatteista sain jo kuivumaan ja sain massuuni hetki sitten lämmintä pikakaurapuuroa.
En siis ihan joka päivä syö lämmintä ruokaa, vaan korvaan ruoan sitten puurolla. Ihan oma vikani, kun ei huvita kokkailla itselleni kunnon ruokia ihan joka päivä. Sitten tulee nuita mielitekoja. Juu ja tunnetistihan kauppaan Ei saisi mennä nälkäisenä :)

Eilen oli kiva päivä, sillä olin porukoiden luona vaihdattamassa kesärenkaat autooni. Siellä oli sitten molemmat veljet muksujensa kanssa. Tuli oltua ihan ulkonakin katselemassa muksujen hiekkaleikkejä ja oltua kakkujen maistelijana, sillai leikisti, mutta toisiksi vanhin muksunelikosta oli ahkera leipuri ja tarjoamaan marjapiirakoitaan minulle :) Nyt taas jaksaa, kun on saanut muksuenergiaa pikkuisilta <3 Kyllä tätitys niin rakastaa sitä nelikkoa <3 <3 <3 <3

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Hyvää perjantaita!

Täällä mennään kahvikuppisen keralla tässä hetkessä. Olo on aika nuutunut, sillä aamulla en juonut kahvia, vaan joinkin mukillisen teetä. No, eihän se mitään piristänyt. Sit tulikin oltua tuossa huilaamassa pari tunteroista vielä.
Onneksi olen jo päässyt nuista illan ruokahimoista eroon, ei tarvinnut lähteä tänään kaupoille, vaikka eilen iltasella suunnittelin, että tänään olisin tosiaan keittänyt lihasoppaa kaupan lihatiskin keittolihasta. Mutta juu, himot on himoja ja ne on saatettu nyt ohitse jo.
No nyt on lirutettu loputkin kahvit mukiin ja kenties tästä vielä pääsee käyntiin ja osaksi tätä päivää :)
Aurinko ainakin paistaa komeesti, mutta ei jaksa kiinnostaa lenkkeilyt. valmistaudun jo henkisesti tulevaan iltaan ;)

torstai 14. huhtikuuta 2016

Illan ruokahimotuksia

Mä haluisin oikein perinteistä lihasoppaa. En ole saanut lihakeittoa aikoihin. Minä kun en pahemmin harrasta liharuokia. Silläpä nyt mun himotuslistalla onkin kyseinen keitto.
Sit halusin rapeita ranskalaisia kaikilla lisukkeilla ja tietenkin kokolihahampurilaisen, mieluusti vielä tuplana ja paistetulla kananmunalla ja sekin ihan kaikilla maustelilla.
Vieläkin himoitsen jauhelihakastiketta ja perunamussia.
Uunilohi ja pottumuussi ois myös hyvää ja miksei muussi ja ittetehdyt kasvispihvit myös.
Voi että näitä mun mielitekoja!
Vieläkö mä jotakin himoitsen? Juu, sellaista liha-kasvis-nuudelihässäkkää, jonka osaa vain mun serkku tehhä oikein ja juur parhaan makuisen. Voi että!
Minä olen oikeasti kasvissyöjä, kun käytän lihan asemesta vain soijarouhetta ja nyt sitten haluttais saada näitä kaikkia ns.kiellettyjä ruokia!!!!! Miten mä saan edes unen päästä kiinni, kun mielessä pyörii koko ajan vain nämä ihanat ruoat???? Aaaaargh.... Ei mulla nälkä ole, justaan söin juustoleipää, mutta ne mieliteot, ne on just nyt ihan järjettömät!

Mitenkä notta?

Tämä on vähän kummallista. Miksikäs tänne blogiin tuleepi ihan ulkomaitakin asti lukijoita. Miksi kummassa? Mitä niin kiinnostavvaa tässä blogissa voi muka olla? Ihmettelen suuresti.
Mulla meni kyläreissu ihan kohtalaisen hyvin. Elikkäs en itkenyt omahoitajan juttelussa kertaakaan, hienoa! Olen ollut kolme kuukautta ilman viinaksia, hienoa! Ei ole tehnyt edes mielikään, muuta kuin muumilimsaa. Tänään tosin ostin päärynämehua tuota Mehukattimehua, että riittää pidemmälle, kuin pariksi päivää. Jäätelöäkin lähti kaupasta mukaan ja voi että olipas jännää syödä ensin jäätelöä ja sitten sen päälle kuumaa kahvia. Ainakin piristi hetkellisesti, vaikka kyllä mie jo odotan, että pääsisi yöunille. En saanut otettua päikkäreitä, jotenka alkaa olemaan jo aikas kivasti finaalissa, vaikka kello on vähän yli neljä. Minkäs sille voi, kun ei päivällä saa unta ihan joka kerta, vaikka haluttaisikin ottaa pienet tupluurit.
Tässä nyt mietin, että mitä tekisi tunnin verran, ennen kauniita ja rohkeita. Kait vähän lukemista, jos vaikka raottaisi Anna Kareninan sivuja hetkellisesti. Olen päässyt tiiliskivikirjassa jo lukuun 24, eli sivu 338 on aluillaan. Vielä on sellaiset 600 sivua luettavana. Saa nähä, milloin maali koittaa kyseisessä opuksessa. Mikään hoppu ei ole lukea, aina luku silloin, toinen tällöin.

Aurinkoista torstaita

Täällä etelä-pohjanmaalla paistaa kauniisti heti näin aamusta aurinko ja mittarissa on -2,5c, hetki sitten oli vielä -3c, että kyllä se siitä pikkuhiljaa lämpenee tämäkin päivä.
Olen täällä aamusuhveella ja tänään on ohjelmassa yhdentoista aikaan jutteluaika omahoitajalle ja sitten käyn ässä-marketissa tekemässä ostokset. Pitää jotahin syötävääkin keksiä viikonlopuksi ja muutoinkin, ettei ihan joka päivä tartteisi käydä kaupalla. Olen tässä hiukan tehnyt jo puutoslistaa kauppareissua varten.
Mulla on oikeinkin hyvä mieli tällä hetkin ja se tuntuu hyvälle. Vaikkakin oisin mieluustikin nukkunut vielä ainakin pari tuntia. Mulla oli kännykässä herätys jo seiskalta, mutta torkutin sitä kasiin saakka ja sit oli jo pakko herätä tähän aamuun.
Tästä se uusi päivä alkaa :) Oikein mukavaa päivää sinulle ja minulle :)

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Kohta kohta, muttei vielä

Olen kutonut tän päivää, kauppareissun tehtyäni, sukkasia ja pian valmistuu taaskin yksi pari sukkia. No, onhan niistä vielä loppukavennukset tekemättä, mutta kuitenkin.
Suunnitteilla on seuraavaksi aloittaa sitten ihan seiska veikasta lämpöiset sukkaset kummitädin kuuskymppislahjaan. Aion antaa hälle ittekutomani sukkaset ja sitten väsään jonniinmoiosen korin nuista vähistä kuteista, joita vielä jonniin verran mulla on.. Mulla kyllä muutamia koreja on jo kylläkin valamiina, mutta kenties teen ihan uuden vallan lahjusta varten. Saa nähä, kyllä jo pikkuhiljaa sormia syyhyttää päästä virkkausjuttuihin käsiksi. Mulla kun on pian yhdeksän paria sukkia, joista pitäisi päätellä langat. No, kattoo nyt, mitä tässä syntyy ja tulee tapahtumaan. tiiä, vaikka tänään jo alkaisinkin virkkaamaan. Kuka tietää? Miun mieli on niin ailahtelevainen ja kun tässä vähän aikaa mietin ja pohdin, niin voi hyvinnii olla, että koukku tulee käteen ja toiseen kudekerä.
Hyvä päivä on tämäkin ollut. Ihme ja kumma :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä olla taas omana itsenään. Oli ihanaa kutoa yöllä kolomesta viiteen ja juoda jo silloin aamusuhveet. Sitten menin vielä hetkeksi muka huilaamaan, menipä melkein viisi tuntia unilla - hyvä niin. Taas on ihana päivä ja niin minä uskon.

Yövalvomista taasen

Minä tässä taas valvon yön iloksi. Taidanpa kutoa neljää sukkaa tässä piakkoin. Kympiltä lopetin kutomisen ja nyt olen hereillä ja pirteänä hommiin taas.
Olo on paljon mukavampi, kuin alkuillasta, se kutominen ennen unille menoa tuotti niin iloa, että nyt on pian jatkettava.
On ihanan hiljaista :)

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Lauantain valokuvia

                                                Tässäpä vähän kuvia luuristani :)

Ärrinmurrin iltaa

Tänään on kyllä nuppi ollut niin piukeella. Aamusta oli ihan jees olotila. En tiijä sitten, nostaako oikea mieleni ja paha olo pintaan itseään, kaiken sen lääkitsemisen jälkeen. Minähän olen nyt ollut vähemmällä lääkityksellä ja toivottavasti siihen ei tarvitse palata, että turruttaisin vain koko ajan itseäni rauhoittavilla ja mielialalääkkeillä. Ei, siihen en halua, vaan haluan päästä KOKONAAN eroon lääkityksestä, vaikka helppoa se ei ole. Onhan tässä yhdeksän vuotta tullut turrutettua itseensä ja pahaa oloonsa tabuilla.
Voi että kun mulla ois se nyrkkeilysäkki, sitä kyllä muksisin ihan onnessani.
Jokin aika sitten sain syötyä makaronia, soijarouhetta ketsupin kera, mutta kuinka yllättävää, eipä pysynyt sisällä sekään. Nyt sitten loppuillan kurnin/juopottelen vettä!

Amerikan omistajat naapurina

Vittu että minnuu vituttaa tällä hetkin ihan helevetisti. Luurikin soi, mutta enpä jaksa vastata. Soikoon ihan onnessaa, minä kuuntelen klassista musiikkia.
Mulla on amerikan omistajia naapurissa. he pitää autoaan tiellä, josta pitäs hälyytysajoneuvon päästä kulkemaan moitteettomasti, mutta ei, nää ei voi pitää rumaa rötsiköään parkkipaikalla, tahi omassa pihassaan, vaan pitää just olla tuossa pihatiellä. Saatana, että minnuu korppee kympillä! Tekis mieli mennä laittaan tuulilasiin lappu, että Saatanan amerikanomistajat!!!!!!

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Karssupäivä

Tänään on sitten taas syöty karssuja, eli nameja, eli karkkeja. Kävin tuossa postittelemassa kylälle neljä pukettia synttäriarvonnastani ja kävin tekemässä pienet, vajaan 15 euron ostokset. Ostin kaksi milkkipurkkia Eila-maitojuomaa, sitten pikakaurahiutaleita kaksi isoa pakettia ja sitten ostin pätkis-karkkeja pussillisen ja amerikanpastilleja. Siinä ne miun ostokset sitten olikin.
Viikonloppuna saa taas syödä puuroa ihan eholtaan, kun nyt on muutama päivä tullut syötyä uunilohkoperunoita, että ihan korvista jo pursuaa potut.
Tänään eikä viikonloppuna ole rehvausta. Saa olla ihan omassa yksinäisyydessään. No, minäpä tätä toivoin, kun on selekä niin kipeenä, nottei kovin kauaa aina kerrallaan voi istuksia. No, näillä mennään. Hauskaa perjantaita itse kullekin. Minä lähden kirjan pariin.

torstai 7. huhtikuuta 2016

Oikea unitusten päivä

Ensin nukuin jotain 12 tunnin yöunet. Olin hereillä jotain tunnin ja taas vaan nukkumaan. Heräsin jotain puoli kaksitoista. Oli taas joitakin hetkiä hereillä ja menin sitten ruokaperräisille. Justaan hetki sitten heräsin ja laitoin paistovalmiit pullat uuniin, että saan pullantuoksua kotiini :)
Ollut muuten ihan kiva päivä, mutta unettaa vaan niin kovasti, että tuntuu siltä, jotta mikään unitus ei nyt piisaa minulle.
Aamupäikkäreillä kävin niinkin kaukana, unessa, kuin omaa syntymää kävin läpi kohta kohdalta. Tai siis, että äitini odotti minua. Oikea isänikin oli unessa ja molemmat mummoni. Nyt kun olin sitten ruokaperräisillä, niin enpä tainnut nähä mitään unta, tai en ainakaan muista.
No, kohta saan pullaa ja milkkiä, niin eikös se siitä sitten. Vai keittäisinkös kahvia?

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Ahistusta ja ärsyyntymistä

Olen nyt jonkin aikaa elänyt ilman vihreitä nappeja, siis rauhoittavia, joskus ennen pääsiäistä olen joutunut turvautumaan moiseen. Nyt, kun tiedostan, etten saa ottaa ärsyyntymiseen ja ahistukseeni pilleriä, vaan joudun taistelemaan oloa vastaan ilman apua, niin tuntuu siltä, että nuppi on piukeella joka päivä. On ahistavaa ja hermostunutta olotilaa. Ainoastaan unessa on hyvä olla.
Sainkin tuossa onneksi huilattua tunnin verran puoli kolomesta puoli neljään, kait mä vähän kävin unessakin. Hetken aikaa oli hyvä olla, mutta nyt taas tuntuu siltä, ettei oikein tiijä, että minnehän sitä päänsä lykkäisi, tai mitä kummaa tekisi?
En lähtenyt aamulla kirjapiiriin, laitoin vain viestin toimistolle, että joudun perumaan sinne menoni. Sitten kuitenkin ajelin porukoiden luona. Menihän siinä muutama tunti.
Tullessa käväsin sitten kaupalla. Huomenna taidan käydä postittamassa neljä pukettia matkalleen. Joka päivä pitää keksiä lähtö jonnekin, ettei tartte koko päivää olla kotona.
Voi että miulta tulloo pian savua korvista ja höyryä suusta. Ärsyttää ja huokailuttaa ja mitään ei oikein ossaa tehhä. Mikään ei kiinnosta kovin kauaa.
Siitäkin huolimatta, aion kyllä sitkeenä sissinä jatkaa sinnittelyä, ilman rauhoittavaa nappia.
Näillä mennään.

Sateinen keskiviikko

Täällä satelee vettä, äsken tuli oikein kunnolla, kohinan kanssa, mutta nyt tais hetkeksi tauota.
En ole vielä käynyt postilaatikolla. Kahvin olen juonut ja miettinyt viime yön unta, taaskin. Tuli sitten nähdyksi unta miljoonannen ja ensimmäisen kerran kouluaikaisesta ihastuksesta. On se kyllä metkaa, että unessa hän juttelee minulle ja oltiin niinkuin pari olevinamme. Uni loppui siihen, kun hän alkoi ottaa itsestään valokuvaa kamerallani. Kuulemma muistoksi. Siihen heräsin.
Unessa aina ihailu on niin puhdasta ja viatonta. Oikeassa elämässä hän ei sanonut koskaan minulle mitään. Hän olliit vuoden minua ylemmällä luokalla koulussa. Näin hänet viimoisen kerran, kun olin parikymppinen. Enää hän ei ollut niin sykähdyttävän komea, kuin silloin kouluaikaan. Huvittavaa.
Miksi vieläkin näen hänestä unta???
Saa nähdä, onko tänään kirjapiiriä, vaiko ei. Mitään ilmoitusta piirin peruuntumisesta ei ole tullut. Jotenka, kenties se sitten tänään on. Aiheena on Tommy Hellstenin kirjallisuus. Olen jo aikoja sitten lukenut sen Elämän paradoksit, jo helmikuun loppupuolella. Kävin kyllä kirjan läpi viime viikolla ja keräsin kootut asiat yhteen muistiinpanoiksi opuksesta, että mulla olisi edes jotain kerrottavaa lukemastani opuksesta. Vähän jänskättää taas mennä sinne toimistolle.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

On syntymäpäivän aamu

Minä taas vanhenen tämän päivän aikana. Mittariin tulee jo huikeat 41 vuotta! Mutta siltikin tuntuu siltä, että olisin vasta 21 vee, siis mieleltäni olen aina parikymppinen :)
Olen tässä aamukahvilla. Sitten laitan ulkoilutamineet päälle ja lähden postittamaan yhtä kirjapakettia ja samalla tulee sitten tehtyä pitkän pitkästä aikaa kävelylenkkikin. Olen jo liika kauan ollut ilman lenkkeilyä, mutta tänään Se Tapahtuu sitten tässä pikapuoliin.
Mittarissa on ulkona - 0,5c, eli ihan kivan pirteä aamu on.
Päivällä mulla on  omalääkärille jutteluaika nuista mun lääkkeistä, että Joskos Olisi Mahdollista, että niitä hiukan jo vähennettäisiin. Olen nyt yhdeksän vuotta niitä jo nassuttannu ja alkaa jo jurppiinn koko lääketouhu. Jospas se lekuri olisi tänään mun synttäreitteni johdosta myötämielinen. Toivoa saa :)

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Vihdoinkin huhtikuu!

Nyt on taasen kerran se Paha-kuukausi jäänyt taakse ja ollaan päästy onnellisesti huhtikuuhun :)
Eilen valmistuivat minun toiset ihanat unisukkaset. Tässä kuvaa niistä:

Sukkaset on kudottu turkkilaisesta Super Baby-langasta, joka antaa periksi hiukan, eli nuissakin varret venyy resorin ansiosta.
Eilen tosiaan sain nuo valmiiksi ja kyllä oli ärräpäissä pitelemistä, kun ei tahdonnut onnistua loppukavennukset ja muutenkin taas pinna oli piukeena miulla. Olihan nuo jo neljännet sukkaset ihan vähän ajan sisään.

Tänään kävin sitten vihdoin asioilla, ensin kävin tankkaamassa auton, kuten aina, kun mania tuloo. Nyt on tankki sitten täysi, että taas saapi kuukaden körötellä nissu-kultasella <3
Sitten kävin K-kaupassamme tekemässä vihdoin ostoksia ja kyllä menikin rahaa, himppu yli 60 euroa! Sitten lunastin tädiltä tulleen paketin posti-pisteestä, se ei ollutkaan mikään pieni pussukka :)
Sen jälkeen tulin kotiin. Ehdin olla kotosalla noin tunteroisen verran ja ehdin jo huiliin sängylle, kun ovikello soi. Ihmettelin, että ketä siellä nyt on, oishan se pitänyt arvata, että porukat tuli tuomaan synttärilahjaa :) Kun tulin kaupoilta kotiin, niin oli sellainen tunne, että ois pitänyt soittaa äiteelle, että tulevatko kahville kauppareissun jälkeen.
No, en saanut kahviseuraa, kun ei heille suhvee kelvannut.
Sain kolme ruusua, ässän, 5 viikon Viking lottolapun, rahaa ja kolome vauvalankakerää, joista kaksi oli merinovillaista ja yksi sitten bambu-villalankaa. Niistä saan sitten tehhä tyttösukkasia :) ihanaa!
Tädin lahjapussukka sisälti pussilakanasetin, keltaisen ihanan kynttilän, Fazerin sinistä suklaata ja kirjeen :) ihana lahja sekin ja pussilakanasetti on kauniin keväisen hempeä :) Ihanaa, että saa nyt uusia vuodevaatteita niiden vanhojen, Unicefin kirpparille lahjoitettujan tilalle :)
Tässä äsken join sitten ne suhveet, piti maistella bebe-leivoksia, kun kaksi oli mennyt kauppareissulla mäsäksi. Sainpa herkutella tänään, hiukan. Mitään ruokaa niin en tänään kokkaile, eikä niin ole just nälätystäkään. Mulla on maksaloota jääkaapissa, että jos tulee huono olotus, niin sitä sitten vähän maistelen. Jeps, mutta tässä tulevaa iltaa mietiskelen jo ;)