sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ulkomaan kaupustelija

Tänään soi aika iloisesti ovikello viiden aikaan. Ihmettelin, että kuka siellä nyt saattaa olla.
Joo, käpälää tuli oven väliin ja meinas ukko tulla sisälle saakka, vaikka sanoin, etten päästä sisälle. Sitten alkoi tulla erinäköistä lappua mulle käteen. Ois myynyt niitä iänikuisia netistä tulostettuja taulukuvia. Minä sain enkkua vääntää, että mitään en osta. Sit tuli lappua, että rahaa suoraan pyyti. Ja paskata kanssa! Minen rahhaa anna. Kyllähän sitä helevetti sais olla pussi ojosenaan joka hetki, kun nuita ulkomaan kaupustelijoita käy harva se hetki soittelemassa ovikelloja. Vittu että minnuu kypsyttää oikein kunnolla. Yhdestä puoli viiteen kestänyt hyvä tuuli meni ihan kiville.

Itkuttaa pitkästä ilosta

Juu, täällä taas vuolas virta silimistä ulkoistuu. Johan tässä kuluikin päiviä ilman itkua.
Eilen jo mietin, että onko tämä tän tarinan loppu. En tiijä, oisko parempi olla yksisteen. Saisi oikein kunnolla itkeä ja itkeä. En tiedä, minnepäin tästä lähtisi kulkemaan, vai pyörisikös vain paikallaan.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Anneli Kivelä: Katajamäki kahden vaiheilla

20.4.2016 kirjakaupasta, 24,90e, 250 sivua, Karisto, Tallinnassa painettu 2016.

Takakansiteksti:
Katajamäkeläisiä puhuttaa vastaperustettu vanhusten palvelutalo, Mansikkapaikka, jossa muistisairas mutta aina yhtä aurinkoinen Onervakin asustelee. Johtaja Jyrki Salmelaisesta ollaan kahta mieltä. Onko mies oman edun tavoittelija? Hän muun muassa sallii alkoholin käytön asukkaille - ennen näkemätöntä!
Myös Mansikkapaikan marokkolainen lääkäri Ali Hamra jakaa katajamäkeläiset kahteen leiriin. Voiko vierasmaalaiseen ollenkaan luottaa...
Kun Jyrki Salmelaisen käly, Ainu Harjula, aloittaa kyläkoulun uutena opettajana, kyläläisten huomio saa uuden kohteen. Johatajaopettaja Henri Laakson, vannoutuneen poikamiehen, katse tähyää luvattoman pitkään Ainun perään, mutta myös lääkäri-Ali liikkuu entistä tiiviimmin Ainun seurassa. Kyläkaupan kahvinurkkauksessa käydään vedonlyöntiä, kumpi komeista uroksista valloittaa sievän opettajan lopulta itselleen... vai valloittaako kumpikaan? tässä pelissä jollakulla saattaa olla jokerikortti!

Jo 11.osa lukijoiden rakastamassa romaanisarjassa - tuttu näky Mitä Suomi lukee-listalla! 

18.7.2016 aloitin kirjan lukemisen  ja 19.7. olen nyt sivulla 53. Ihanaa luettavaa :) 

27.7. Olen jo sivulle 196 päässyt tässä kirjassa. Välistä kyllästyttää lukea tätä kirjaa, kun yhdestä henkilöstä vain kerrotaan, mutta sitten kun on muutaman sivun taas lukenut, niin homma maistuu paremmalta. Olen pitänyt tänäänkin päivän mittaan lukupausseja ja sitten taas jaksaa lukea tarinaa, joka soljuu vallan mainiosti eteenpäin ja jännällä odotan, että miten päähahmon Ainu Harjulan oikein tulee käymään komeiden urosten kanssa, joita hänen ympärillään pyörii Katajamäellä. 

29.7. Nyt se on luettu, kevään odotetuin kirja. Ihanan jännää tarinaa ja loppupäätös antoi odottaa itseään viimoisille sivuille saakka. Ihana tarina keväästä uuteen vuoteen Katajamäen raitilta. Ois lukenut enemmänkin tätä tarinaa, mutta kaikki hyvä loppuu aina aikanaan. 

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Teekupposella

Minä koitan kuluttaa iltaa nyt teekupposen keralla. Olen pessyt, tai siis kone on pessyt kaksi kertaa pyykkiä ja minä olen aina niinä hetkinä ottanut pienet lepoluppohetket sängyllä. On siis ollut sanan varsinaisessa merkityksessä LEPOPÄIVÄ. Jes ja hyväähän se vain on tehenyt, kun on nukkua tuhannut oikein kunnolla. Olen mä tehnyt vähän ruokaakin, sellaista meksikonpataa ja sit olen kutoa värkännyt sukkien varsia jonniin verran. Nyt sitten pitää miettiä, että teenkö jo kantalappua, jatkanko resoria vai kudonko ennen kantalappua 10 kerrosta oikeaa. Siinäpä pähkinää hetkeksi.
Ei mulla muuta. Ihanan leppoisa päivä on ollut ja hiljaisen rauhallinenkin vielä.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Mansikkashow

Sain eilen mansikoita. Odotin vain yhtä ämpärillistä, niin sainkin kaksi. Mies sanoi, että osassa voipi olla huonojakin ja niinhän niitä sitten olikin. Vaan sainpa pakkaseeni täytettä, peräti 12 pussillista mansikoita ja enpä kyllä muita marjoja enää kaipaakaan.
Mies, kun läksi kotiin, niin putsasin ekan sangollisen manskoita ja siinä meni vain puolisen tuntia. Sit piti käydä parin tunnin unilla ja jatkaa perkuuhommia. toinen sangollinen ottikin jo koville putsata, kun ei tiennyt, oiskos seissyt pöydän ääressä, vaiko istunut, otti niin selkään kipeetä, että toisesn sangollisen putsaamisessa tais mennä kolomekin varttia enemmän, kuin ekassa. Mutta nyt ne on putsattu ja maisteltu.
Mies kyllä ylitti odotukseni huimasti, kun odotin tosiaan vain sangollista, niin tämäpä tuokin kaksi. Nyt saapi sitten talven mittaan tehhö usemman kerran mansikkakiissulia, siitä mie tykkään, nams :)
Taas on hyvä mieli tällä tylleröisellä, pylleröisellä hih hih. teetä juoden tässä iltapäiväuninen jälkeen kulutan päivää.
Eilen alkuillasta aloittelin sinisten sukkien jälkeen vaaleanvihreitä sukkien varsia ja molempia on jo kudottu se 20+20 kerrosta. Enkä yhtään tiijä, että kenelle ne kudoskelen, mutta aloinpa vain tehhä. Juu, näihin tunnelmiin se on moikka!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ikäkriisi

Joopati joo. Tuli tuossa vollattua taas silimät punaseen malliin. Itkin sitä, että miksi mun pitää olla jo näin vanha, neliykkönen. Miksen vois olla vain kolmikymppinen? Minne ne 10 vuotta oikein katosi? tahtois ne takaisin ja toisaalta taas en.
Kirjoitin pienen päivityksenkin tänne blogiini, mutta sitäpä en saanut enää liitettyä tänne uudelleen, kun ei onnistunut sen julkaisu. No, ehkä se oli tarkoitettukin niin. Oli aika rankkaa tilitystä. Mutta juu, iltasuhvetta tässä juon ja mietiskelen asioita, syntyjä syviä.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kivaa, kivaa, kivaa

Mulla on perunamuussipohjainen tonnikala-soijarouhepitsa uunissa. Kohtapuoliin saan sen uunista ja sitten pääsen pitsan jäähdyttyä maistelemaan tuotosta. Jotta millainen on pottumuussinen pohja siinä. Laitoin suolaa, jauhoja ja vettä pohjaan myös. Jännä nähä, kuinka se makustuu sitten.
Enääpäp ei miun blogissani anonyymit pääse kommentteja viskelemään ja minun päiviäni ilahduttamaan.Vain ne, joilla on jokin osoite, pääsevät kommentoimaan. Hih hih hiiiiiiii :) Mulle tuli mitta täyteen nuita anonyymejä kohtaan. Että sellainen täti minä olen.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Ihana keskiviikko

Oli kyllä todellakin kiva yö. Enstään en tahtonut saada unta ja sitten kun vihdoin uni minnut saavutti, niin oli niin pirun rauhattomat unet. Ihan tuppaa naurattaan, miten huonosti sitä saakaan unta, kkun ei ole omassa kotona.
Mut juu, näillä mennään tämä päivä.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Olisikohan sittenkin

Niin, sitä minä vain tässä mietin, että oiskohan sittenkin, taasen, toisaalta, ilmassa pientä vauvakuumeen tynkää. Onhan nyt kesä parraimmillaan, jotenka voishan se niinkin niin olla.
Sitä vain tässä päiväkahvilla mietin, kun mietiskelin tuota katsomaani leffaa nuista raskaana olevista naisista. Olihan ne niin söpösiä vatsoineen ja vaivoineen hih hih :)

Mitä odottaa, kun odotat-leffa



Tänään posti toi tämän, jo kauan haluamani leffan, kun viime tiistaina iltasella sen cdon.comista tilasin. Leffa maksoi 5,95 ja siihen postikulut 2,95 päälle, niin maksoin leffasta sen 8,90e. Eli ei ollut hinnalla pilattu. Huutonetistä ois saanut kyllä halvemmalla, mutta halusin nyt ihan uuden leffan kokoelmaani.
Leffa on vuodelta 2012 ja kestona 1h 45minuuttia.
Leffa kertoo viiden pariskunnan elämästä, kun he valmistuvat vauvaelämään.
Tässä leffaa katsoessa tuli myös pariin kertaan tirautettua itkuakin, mutta ihanan hauska aloitus näin uudelle viikolle oli tämä leffa.
Suosittelen lämpimästi, jos vain aihe kiinnostaa ja minuahan tämä kiinnosti.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Minnuu kiinnosta taas yhtään mikään

Juu, teevesi on kiehumassa. Ei innosta kirjat, ei käsityöt, ei siivoominen, ei värityspuuhat, ei elokuvat, eikä ulkoilu. Mie siis möllöttelen vaan.
Kävin mä sentään s-markettiin viemässä tyhjät pullot ja tölkit, sain niistä pieneen ostokseen vähän hynää.
Eilen sitten tein, kuin teinkin Novitalle lankatilauksen, peräti 11 kerää, eri kokoisia keriä, pitäs tulla, mutta saa nähä, millainen satsi sieltä sitten aikanaan tulee. Eilen oli muutenkin rahan suhteen aika hulvaton päivä, sillä tein tosiaan ne kolome valokuvakirjaa Ifolorilla ja niihin menee ihan kiitettävästi rahaa.
Saa nähä, joko huomenna tulee cdon.comista tilaamani yksi leffa. Se on sellainen elokuva, jota olen haaveillut kokoelmaani jo pidemmän aikaa. Tarvii pitää peukkuja ja iso varpaitakin pystyssä, että leffa saavuttaisi minun postilootani jo huomenna. Nyt sitä teetä laittamaan.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mieleni minun tekevi

Täti soitteli, mutta en tankkaukseltani ehtinyt vastata hänen soittoonsa. Soitin sitten hetken kuluttua hänelle ja hän kyseli, että paljollako olin tilannut niitä kuteita silloin. Kerroin hinnan ja hän sanoi, että oli ostanut alle seitsemällä eurolla yhden kerän kudetta ja meinasi tehhä siitä pienen maton.
No, eiköhän sen puhelun jälkeen mun oli tultava koneelle ja tiirattava hiukan nettikauppojen kudehintoja. Niin melkein jo tilasin sitten niitä ja sukkalankojakin tekisi mieleni. Vaan kun kudetta on vielä virkattavaksi asti pari kerää ja sukkalankojakin on aika monia ja monen väristä. Mutta kun mun tekööööööö mieleni. Mitä miä teen? Pois koneelta tietenkin. Mutta kun jääpi jäytämään, että minä tahon nyt ja heti. On tämäkin Naisen elämää. Kaikki mulle tässä ja heti nyt. Mutta pidän itseni kurissa, en tee nettiostoa enää tänään. Mie kun jo yhden jutskajutskan tein, eli pienen tilauksen, niin se saapi riittää, vaikka Mieleni minun tekevi.

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Itkettää ja itkettää

Annan kyynelten valua vuolaana virtana poskilleni ja siitä puseroni rinnuksille. En välitä.
Minua itkettää. En tiedä oikeaa syytä itkulleni. Sielussani soi syksyinen blues, tahi molli, ihan kummin vaan. Mitäpä sen väliä.
Välistä on ihanaa itkeä ja nyt sitä voin harrastaa, vaikka vähän parkumallakin, sillä ei ole seinänaapureita. He lähtivät ison kuorman kera eilen. Joitain tavaroita vielä näkyin pihassa olevan, kun kävin postilla. Mutta ihanaa, toiveeni on toteutunut. Nyt kun ois pitkän pitkä aikaa, ettei tulisi uusia asukkeja naapuriin, niin ois ihanan rauhallista. Ei ole ulko-oven paiskomista, jota vielä eilen tapahtui harva se minuutti. Minä en sitten ymmärrä, miski sitä ulko-ovea pitää paiskoa, kun sen voi nätistikin sulkea. Ja sitä kun kuuneltin viimoiset 13,5 kuukautta. Monta kertaa päivässä ovi paiskattiin kiinni. Joskus ihan pienetkin asiat voivat nyppiä, kun se tarpeeksi usien toistuu ja pienen ajan sisään.
Nyt loppui itku, ihme ja kumma, oli kuin viilentävä sadekuuro, joka tulee yllättäin ja yllättäin loppuukin. Niin loppuu tämäkin kirjoitus. Hups vaan!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Psykiatrin juttelussa

Käväsin tänä aamuna lekurin juttusilla, siis psykiatrin. Olin vastaanotolla hiukan liika aikaseen taaskin, mutta pääsin jutteluun jo 10 minsaa ennen aikaani. Sisällä ei mennyt kovin kauaa. Sain yhden lääkkeen reseptille, onko se nyt imedium vai imodium, jompi kumpi, mutta ripulilääke kuitenkin. Saan sen sitten hiukan halvemmalla, kuin normiostona. En vielä käynyt apteekissa sitä ostamassa, koska mulla on vielä pari kapselia sitä.
Sitten käväsin kirjakaupalla tekemässä pienen tilauksen, tulee torstaiksi yksi kirjanen, joka maksaa jotain 28 euron luokkaa. Netistä oisin saanut sen 10 euroa halvemmalla, mutta ajattelen, että suosin nytten kirjakauppaa välillä, että saapi uusia bonuksia kerrytettyä.
Siwassa kävin tekemässä pienet ostokset, meni senttiä vajaa 10 euroa, eli halvalla selvisin.
Sit tulin ihan vain kotiin peseen pyykkiä ja odotteleen, että kahdeksi menen sitten käymään kirjastolla.

Juttelu lekurin kanssa meni siis ihan kivasti. Nyt ei kajottu muutoin mun lääkkeisiin. Sitä minä mietin siellä vastaanotolla istuessani, että mitkä mun tavoitteet ovat niiden omahoitajan kanssa vedettyjen juttelujen kanssa. psykiatri sanoi, että yksi perustavoite on ainakin se, että pysyvät kartalla mun elämässä, että voipi välttää niitä jo tapahtuneita notkahduksia. Sit lupasin vähän miettiä niitä tavoitteita lisää, mut miun pääni lyö ihan tyhjää siinä kohtaa, kun pitäs jotain miettiä.
No, onhan tässä aikaa pohtia asioita, sillä mulla on keskusteluaika vasta elokuun puolessa välin ja sitä ennen on jo lekuriaikakin uudelleen.
Sellaista miun elämässäni tällä kertaa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Melonin makuinen sunnuntai

Tässä päivässä maistuu eilen saamani Paddingtonin nallen melonin makuinen tee. Mitään ihmeellistä ei ole tänään tapahtunut. Olen vain pötkötellyt suurimman osan päivästä, ottanut kerrankin rennosti, kun tämä viikko muuten on ollut aika hektinen ja kiireinen, menoja on piisannut ihan kiitettävästi. Tänään olen sitten siis kerännyt nukkumalla ja huilailemalla voimia alkavaan uuteen viikkoon.
Kyllä on aika metkan oloista teetä.

Tuollaisia pusseja on siis kaksikymmentä pakettia, eli viisi jokaista makua. Ekaa kertaa nyt tänään aukaisin eilen saadun paketin. Että sellaista. Kannattaa maistaa, jos erilaisista teelaaduista tykkääpi.

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Riikun markkinoilla

Kävin hiljaa markkinoilla, kun aamu sarasti.
Tuli siis käytyä keskustasdsa katsomassa pikaseltaan markkinahumua. Kävin myös kirjakaupassa kuluttamassa huikeat bonukseni pois, reilut 8 euroa ja sain ostettua pokkarin Paula Havasteen Tuulen vihat, Maan vihat, siis kaksi kirjaa yksien kansien sisällä. Mulla ol jo entuudestaan tuo Tuulen vihat, mutta kirjakaupassa ei ollut saatavilla erikseen tuota Maan vihat-kirjaa, niin ostin sitten sen pokkarin. Hintaa meni sitten lisäksi vielä viisi euroa, eli huikeat ostokset.
Markkinoilta ostin kympillä metrilakua, saa sitten tässä viikonloppuna mussutella. Markkinoilta oisin myös ostanut yhden punaisen, ihanan Minni-puseron, vaan ei kojussa näkynyt lainkaan myyjää, niin jäi sitten kaupat tekemättä.
Ruokakaupassa kävin tekemässä pienet, reilu kahdenkympin ostokset, eli saldona miinusta tälle päivää sellaiset 35 euroa ja lippaset päälle. Ja sain ainakin hyvän mielen. Nyt voi taas surutta keitellä kahviakin, kun on suodatinpusseja ja illaksi ostin paistettavaa, viljapossun filepihvejä kaksi pientä rasiaa. Viimeksi ainakin ne oli hyviä.
Mitäs, tässä vesi kielellä olen ja taidanpa juua kahvin lopun pois keittimestä/termarista.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Perjantai-iltaa

Täällä taas minä ihan isseksein. Koetin jo saada unimasaa kiinni tuolla peiton mutkassa, meni reilu tunti harjoitellessa, vaan ei sitä vielä ainakaan näkynyt, unimasaa nimittäin.
Olin kylläkin hetken aikaa aika väsähtänyt, että ei tahtonut pysyä silimät auki. Vaan niinpä siinä sitten kävi, että olkkariin oli vielä tultava.
Tänään vaihteeksi aloin virkata taas kudekoria, tuollaista isoa pyöreää koritusta. Olen päässyt siinä jo reunoja virkkaamaan. Varmaan tulee vielä hetki aikaa sitä tehtyä, jos sitten tulisi unimasa uudelleen nukuttammaan minnuu. Öitä!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kaari Utrio: Ruusulaakso

Tässä kirjassa ei ole paperikansia, kirja on vain Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kirja, 338 sivua, Painettu 1982 Keuruulla.
Ostanut Alavuden kirpparilta 20.8.2012 kahdella eurolla.
Aloin lukea 21.6.2016
Ruusulaakso
Ruusulaakso on kova ja häikäisevä kuvaus makeasta elämästä, 1980-luvun Suomen menestyjistä ja kulissien takaisesta armottomasta pelistä. Mutta pinnan alla kuplii niin petos kuin väkivaltakin. Tuire Talvisilta on menestyvän Ruskatuotteen johtaja ja keulakuva, kaunis, varma, tyylikäs, kova. Hänen sisarensa Laura on paljolti hänen luomuksensa, pukeutuu hänen valitsemiinsa vaatteisiin, meikkaa hänen ohjeittensa mukaan. Miehenkin Tuire on valinnut Lauralle, tunnetun taiteilijan Kari Pirkkoinsuon, joka on karhunkokoinen ja -tapainen, rakastajanakin.  
Ruusulaakso-kirjan teksti on kopsattu toisen samanmoisen kirjan tiedoista.

Omat tunnelmat kirjasta, jota luin parin viikon ajan:
Alkuun tihkasi lukeminen oikein kovallakin kädellä, en tahtonut päästä tarinan juoneen mukaan. Sitten kun pääsin kirjassa sivulle 183 lukeminen alkoi maittaa mukavasti.
Paljoltihan tässä opuksessa oli samanmoisia tunnelmia, kun Utrion historiallisissakin kirjoissa, tässä vain tunnelmat ja tapahtumat luotiin 1980-luvulle. Naista sorrettiin ja miehet on rautaa, vaan kukas niitä miehiä kannattelee, jollei Nainen.
Hyvä, että tämä opus on nyt luettu loppuun.

Kahvimukin takana

Täällä mie ihan isse isseksein istua hojotan päiväsumpilla.
Äsken hetken aikaa, ehkä noin vartin verran ehdin kutoa toista sinertävää sukkasen vartta, kunnes piti nousta laittamaan jo päiväsumppi tippummaan.
Aamusta kävin toimituksessa, siis Uutisnuotan, hakemassa tän päiväisiä lehtiä, lähetettäväksi sukulaisille ja tutuille. Olihan siinä se miun haastattelu. Ensin pelkäsin kotin, että jutussa on myös tämä miun blgin osoite, mutta eipäs onneksi ollut. Nyt ei tartte henkensä edestä pelätä, että sukulaiset pääsisivät lukemaan miun kuivan tyhjentäviä jorinoita.
Ilma on tänään hiukan sateinen, sadetta odotellen täällä olen ollut koko aamupäivän. Mittarissa on +13 astetta vainen, ihan sopiva lämpötila mulle itelle.
Hörpsis, kahvia meni kurkusta alas jonniin verran, ei vielä kuitenkaan koko mukillista, vielä jäi jäähdyteltävää.
Olen lukenut Kaari Utrion Ruusulaakso-kirjaa niin, että enää 18-20 luvut on luettavana, taitaa olla rapiat viisikymmentä sivua jäljellä sitäkin opusta.
Tänään muuten sain postin tuomana eräältä ihanalta bookcrossaajalta yhden toivelistakirjan, Leena Lehtolaisen Tuulen puolella.
Hörpsis ja humpsis, sinne meni tervakahvi, huh huh. Ja nyt on neidillä lämpöinen, kun sai sisuksiinsa lämmintä juomaa.
Taidanpa lukea, keneltä tuli viestinen luuriini hetki sitten. Arvasinhan, keneltä se oli.

Muistojen laukku

Raskasta laukkua mukanani kannan
muistoja menneiltä vuosilta.
Iloja ja suruja rapisee pussin pohjalla.
Tyhjänä ei ollut se koskaan

Hiljaisena hetkenä kassin aukaisen
ja eteeni tulvii iloisia tarinoita.
Tarinoita menneistä vuosista ja
ihmisistä vuosien varrella

Mukavia muistoja, iloisia hymyjä
lämpimiä halauksia ja punaisia sydämiä.
Mukana myöskin paljon surun kyyneleitä.

Tuota laukkua läpi käydessäni
käyn läpi elettyä elämääni.
Siihen on mahtunut
monenlaista mutkaa ja mäkeä,
ylös ja alas.

Suljen kassin ja hymyilen,
avaan sen taas joskus uudelleen.

Haastattelu on julkaistu




                                  Se on nyt lehdessä, juttu minusta ja kirjoitusharrastuksestani.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viileä aamupäivä

Tahtoo sanoa, on himpun vilunväreitä ilmassa, ulkona 12,6c ja sisällä 22,8. Tahtoo vähän palella, jostahin kumman syystä. Oli laitettava villaset sukkaset jalkoihin lämmikkeeksi ja t-paidan päälle vielä piskuinen villatakki, muutoin olenkin ihan hameessa. Kylille kyllä vetäsen pitkät housut jalkaan, en tarkene lähteä hameessa. Riitti, kun postilaatikolla kävin hameella. toisaalta ihan ihanaakin tällaiset sadepäivät, kun tuuli huojuttaa koivuja oikein urakalla ja sade piiskaa kattoa. No, nyt ei ihan niin kovasti kylläkään sada, mutta kenties tässä päivän mittaan vielä tulee sadekuuroja.
Juon tässä aamukahvin loppua. Olen vain lukenut tuota Ruusulaakso-kirjaa ja kuluttanut aikaa. Odottavan aika on pitkä ja minä odotan, että kello lähenee kahta, on nimittäin jutteluaika kahdelta. Toivottavasti ei tule peruuntumista, ois niin paljon taas tapahtumia kerrattavaksi, että vissiin menee se vajaa tunteroinen hurrrrjan nopsaan. Kaupoilla en tänään käy, tulen suoraan kotio möllöttelemmään.

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Onnesta mykkyrällä

Voi tätä ihanaa maanantai-iltaa. Päivä on taas piakkoin pulkassa ja pulkka on tietennii hukassa. Kukas ois arvannut ja mie puhun ihan puuta heinää, iliman häntää.
Hauska päivä ja vielä parempi ilta, sillä ilta taaskin vieritteli kyyneleitä ihan valtavan vuolaana virtana. Mut mitäs sitten. Kyllä nainen itkeä saa, vaikkei olisi syytäkään. No, tässä tapauksessa työstin erästä vanhaa asiaa ja sen itkuepisodin jälkeen tuntui puhtaammalta ja olo keveämmältä.
Luin sitten hyllystä pois yhden Karvisen pokkarin ja mikäs vielä hauskempaa, mie melekein naureskelin jo Karvisen jutuille.
Tänään sain viettää aikaa leikkimällä kauppaa ja pelaamalla posteljooni-peliä. Olin käymässä katsomassa toisen veljeni muksuja porukoilla ja voi että sentään, mie olen ihan rakastunuut tähän kaksikkoon. Saavat aina miut niin hyvbälle tuulelle omine juttuineen ja hauskoinen ilmeineen.
Olen tällä haavaa onnellinen, ihme ja kumma ja olotila on suht huojentunut.

Ahdistavaa postia

Juu, sähköpostissa oli taaskin luokkakokouskutsu. En ole ollut yhdessäkään luokkakokouksessa, enkä aio mennäkään. Mua ahdistaa aina nuo kutsut. Mulle riittää, kun näen unia kouluajoista, ei siihen enää luokkakokousta tartteta. Voi, kunpa voisi laittaa päänsä puskaan ja piilotella vaan. Saavat pitää nekin kekkerit ihan keskenään se hienostoporukka. Yhtään en kaipaa vanhoja koulukavereita, jolta nyt yhdeltä sain sähköpostia. Taidanpa jättää senkin unholaan. Mutta alkoi tulla tuskan hikeä pintaan, kun katsoin, että keneltä viesti olt. Ahistaa, ahistaa. Ois kiva ottaa turrutustabletti ja unohtaa ikävät asiat.

Mitäs, jos asia onkin niin

Mittees sitten suukki pannaan, jos mie olenkin se ulosheittäjä? Että minä Haluan viettää omaa laatuaikaa itseni kanssa. Ja niinhän se onkin. Ja miksikäs miun pittäisi kellekään enää todistella olemassaoloani. Ja Miun ja Miehen juttu on omanlaisensa. Etenee, jos etenee ja jos ei etene, niin sou vat? Paljopa puristaa kenkää, mut joillehhin se on näköjään elämäntyönä tulla moittimaan joka asiasta. Että natkuti natkuti vaan. Ei ole pakko tulla lukemaan miun pahoista masiksista. Kukaan ei pakota sinua tulemaan tänne blogiin. En sinua jää kaipaamaan, vaikket täällä kävisikään. Nih, että vejä herne nenuun, minä en sitä tee. Hah.

Kyllähän maailmaan puhetta mahtuu

Ja minähän en aio mieltäni pahoittaa mistään paskan jauhajista.
Eipä mulla muuta kommentoitavaa. Hiljenen ja vaikenen taas joksikin aikaa.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Minun elämäni

On oikeastaan aika helkutin tylsää.
Olen eläkkeellä jo toista vuotta, sain eläkepaperit 40 vuotispäiväksi ja siihen loppui se papereitten täyttely ja lähettely. Johan tuota olemassa oloani olin saanutkin todistella erinäisillä lomakkeilla ja lappusilla milloin minnekin virastoon, aina siitä lähtien, kun 18 vuotiaana valmistuin ensimmäiseen ammattiini Jyväskylän Kotitalousopettajaopistosta. Siihen aikaan, 1993, koululinjat olivat vain kaksi vuotisia ja minäkin olen käynyt amista kolmennen vuoden vasta 1998-1999 täällä Ähtärissä ja valmistuin kesäkuulla 1999 Suurtalouskokiksi.
2000-2007 vuodet olivat hyvinkin työntäyteisiä. Olin ensin keittiöapulaisena yhdellä laitoskeittiöllä, sitten omaishoitajana 2001 vuoden alkupuolella, sitten kurssituksia ja koulutuksia ja 2003 vuonna taas keittiöhommissa, sijaisuuksia tehden, kunnes sitten, olikohan se 2004, kun sitten sain pidemmäksi aikaa yhdestä laitoskeittiöstä hommia, tuurauksia tehden, mutta aina työsopparia jatkettiin ja jatkettiin.
Kunnes 2007 keväällä tuli täydellinen loppuunpalaminen ja jouduin suoraan teekoohon työpaikalta ja sieltä sitten sairaalaan.
Voimaantuminen kesti reilut puoli vuotta ja joulukuussa 2007 tein pienen jouluhuoulaisen roolin kyseisellä työpaikalla.
Sitten meneekin usvan piikkiin seuraavat vuodet. Sairasloma alkoi muistaakseni 2009 ja siitä lähtien olikin sitten työkokeiluja ja kuntoutustutkimusta kahteen otteeseen Jyväskylän työklinikalla. Keittiöhommiakin pääsin kokeilemaan hetkeksi, kunnes tuli ahdistus niin kovaksi, että oli pakko lopettaa ja sanoa kiitos ja hei sille työuralle.
Joskus 2009-2010 vuosina koitin myös nettilukiota, mutta kun en saanut kokoon tarpeeksi kursseja, oli sekin päätettävä jättää taka-alalle vain haaveeksi.
Nyt sitten eletään jo vuotta 2016 ja tosiaan viime vuoden keväällä posti toi mukanaan lopullisen eläkepäätöksen, joka kyllä huojenti oloani, sillä ensalkuun työkyvyttömyyseläkettä oli haettu kolome kertaa, ennen kuin meni läpi. Sitten sitä uusittiin ja sitten tosiaan 2015 alkuvuodesta haettiin lopullista eläkettä.
Lapsia minulla ei ole, enkä tiedä, tulenko koskaan enää saamaankaan, vaikka pienen pieni haave vielä omasta pikkuisesta, elää jossahin mielen syövereissä.
Olen kuitenkin neljän ihanan poitsun täti, iältään he ovat pian 9vee, pian 7 vee, 5 vee ja 2 vee. Oikein ihania ja villejä, kun sille päälle joskus innostuvat mummulassa vauhtia pitämään.
Olen kyllä onnellinen, että saan sentään tätitys olla, kun ei tosiaan omaa lasta tai muksuja ole. Tämän viisivuotaain kanssa kerran, hänen isänsä tykönä juttelin:
- Sulla ei sitten ole yhtään lasta?
- Ei ole, kun ei ole aiemmin ollut miestä.
- Kyllä sulla ois pitänyt olla se mies.

Voi että sentään, tuo oli kyllä niin ihana kommentti veljen muksulta ja tuli vielä niin totisella naamallakin hänen suustaan :)

Tässäpä tätä tämän illan vuodatusta.

Ihan tuppaa kyyneleet tulvimaan silmiin

Nyt on se trilogiahaaste käyty läpi ja kuten jo olen kertonut, sain Vain yhden trilogiasarjan luettua, eli Nälkäpeli-tiiliskivi 1054 sivuineen päivineen tuli tahkottua ja kuitenkin lukuaikaa oli puolisentoista vuotta. Mutta minä pääsin vasta haasteeseen kiinni toukokuulla tänä vuonna ja sit tahtoikin mennä tikkuisentakkuiseen sen tiiliskivikirjan luku, mutta urakka on tehty ja saan kuulemma jonkin palkinnon vielä, jonka arpoi minulle tällä kertaa suosiollinen random.org :) Toivottavasti se nyt ei ole mikään tiiliskivikirjanen hih hih :) Mutta juu, oman nimimerkin löytäminen ketjusta sai kyyneleet silmiini. Onhan se koskettavaa aina, kun jostahin jotahin voittaa.
Ei mulla muuta, pyykki-iltaa vietän, leppoisissa merkeissä.

Lauantaifiiliksiä

Se on sitten iltapäivää jo näin lauantaissa. Tuli tuossa nukuttua parin tunnin tupluurit. Aamusta oli vähän heikko olo, sisuskalut ihan solmussa, eikä mikään pysynyt sisälläni. Juu, ei ole krapulaa, en ole ryyppäjäisiä pidellyt eilen. Jostahin kumman syystä vain nyt aamu otti koville. Tein mä aamupäivällä taas vaihteeksi kinkku-salamikiusauksen ja sain maistettuakin sitä, mut joo, se siitä. Ruokaa nyt on, vaan ei nälätystä. Ei oikein tohdi laittaa mitään muuta kuin keitettyä vettä suuhun vain. Ärsyttää suunnattomasti tällainen kipuilu. Taisi olla viimoinen rautakuuri, jonka otan itselleni, kun vetää masun sekaisin ihan tuosta noin vain, vaikka kuuri on jo ohitse, niin elimistö ei ole oikein kunnolla tolalla. No, onneksi olen sitkeä sissi ja jaksan kyllä.
Pitäs vissiin kait lisätä tuohon veteen hiukan makua vaikkasta hunajasta, mutta täytyy keittää uusi satsi pian vettä ja kokeilla sitten.
Oli muuten ihanaa olla lököttelemässä päikkäreillä, kun hurahti pari tuntia fleecepeiton lämmössä. Ai niin, hyvä minä. Mähän jo kerroin tupluureista tuolla alussa. No, siinäs näkee, kuinka vähän mulla on ajatuksia näin laiskana lauantaina, kun pittää toistaa itseäni. Mutta poistaa en aio.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Aurinkoista heinäkuuta

Se on sitten jo heinäkuu alkanut ja perjantai on jo puolessa, kun kello on jo yli kahdentoista. Mitäs minulla mielessä, no ilta tietenkin :)
Tässä juon aamulta jäänyttä kahvia ja ihailen kaunista säätä, kun aurinko paistaa ja mittarissa on 21,4c ja vielä varjon puolella. Sisällä onkin sitten lämmitä reilut 24 astetta, bläh, tarkenee kyllä. Mulla on tuolla makkarin ikkuna auki ja sieltä tulee hetkittäin vähän viileämpää ilmaa.
Olen lukenut tuota Kaari Utrion Ruusulaakso-kirjaa, mutta takkuilee lukeminen näin lämpöisellä ilmalla. Ei oikein tahdo jaksaa keskittyä.
Eilenkin jäi kauniit ja rohkeat katsomatta puolivälin jälkeen, eli vartin jaksoin istua töllön äärellä. Olen huomannut, että oikein mihinkään ei nyt jaksa kunnolla keskittyä. No, sillehän ei voi mitään.
Aamusta tuli viestiä, että ois mahdollisuus käydä haastelemassa kuulumisia mielenterveystoimistolla ensi viikolla ja kyllähän minä otin itselleni kalenteriin kyseisen tarjotun ajan. Onhan mulla sitten sitä seuraavalla viikolla psykiatrille jutteluaika nuista lääkkeistä, mutta onhan se kivaa päästä juttelemaan omista asioista pitkästä aikaa, kun viime viikoinen aika peruuntui.
No, mulla on mennyt ihan kohtuu-hyvin, ilman takapakkeja, ainakin vielä. Ei ole niin vuolaana ollut nuo kyynelpurotkaan. Eihän sitä näin lämpöisellä jaksa itkua tihrustaa :)
Mukavaa päivää, jos nyt joku sattuu tätä lukemaan :)