torstai 29. syyskuuta 2016

Kirjakarkkia

Palkitsin aamuisen lenkkini vielä samana päivänä. Kävin kylillä pieniä asioita hoitamassa ja kävinpä sitten kirjakaupassa, kun siellä Ale-puolella olliit tarjous, että Ota 2, maksa 1. No, minähän etsin sieltä itselleni kirjan, oli jo kaksikin kädessä, kun sitten huomasin velipoijalle hyvän opuksen. No, tämän minä ostin itselleni:

Mua niin jo jouluttaa ja kirjakaupassa siellä ale-puolella oli jo jouluaskartelu-juttuja, mutta enpä ostanut niitä yhtään, ihailin kylläkin :)
Että sellaista. Ei mulla muuta, kahvittaa niin, että pakko keittää suhvetta.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kirje sinulle

Minä täällä moi. Mitä sinulle kuuluu? Ei olla aikohin juteltu ihan näin vain kaksisteen. Nyt sitten päätin tehdä aloitteen ja kirjoittaa sinulle pienen kirjeen.
Miten olet voinut tänä syksynä? Minulla on reistaillut selkä, mutta sinnikkäästi olen jaksanut elää melkein ilamn lääkkeiden ottoa viime päivät. Silloin alkuun otin Panadolia, mutta lopetin sen oton muutaman päivän jälkeen. Nyt voin jo joitakin hetkiä istuakin, mutta en kovin kauaa kerrallaan.
Aamulla katsoin Katsomosta mtv3.fi-saitilta eilisen Maajussille morsian-jakson, joka kesti jonkun tunteroisen verran. En meinannut päästä sen jälkeen kävelemään, kun selkäparkaani sattui niin kamalasti istuminen. No, nopsaan selkä vertyi, kun olin lukemassa masultaan sängyllä kirjaa.
Tänään oli pyykkipäiväkin minulla, pesin koneellisen pyykkiä ja olen saanut vaatteet jo telineelle kuivumaan ja tuomaan ihanaa tuoksua tuonne makkariin :)
Minulla on tässä edessäni, tai siis käsien ja läppärin välissä, Muumi Rakkausmuki ja mukissa on jo päiväkahvia. Hädin tuskin jaksoin odottaa yhteen saakka, että keitän suhvetta. No, nyt sitä sitten saapi juua. Minun kun teki jo kahdeltatoista mieli kahvia. On se jännä juttu, vaikken niin kahvista tykkää, sitä pitää päivittäin juoda.
No, olen tänään virkannut yhden kudekorin valmiiksi, eilen sen tekemisen aloitin ja tänään jatkoin sitten loppuun. Sain tuonne makkarin pöydälle kynäpurkille korin, kiva kiva. harmi vaan, kuteet alkaa olla vähissä, taitaa olla lilaa, vihreää ja valkoista. Kaikkia kolmea vähhäsen vain pienissä kerissä. Juu ja tänään katkesi sitten taas yksi virkkuukoukku. Nyt mulla on enää kolome muovista koukkua. Kyllä pitäis päästä koukkukaupoille.
No, minä jatkan tässä kahvin juomista ja toivotan sinulle oikein eloisan mukavaa päivän jatkoa!
Kirjoittelehan kuulumisiasi taas joskus, kun siltä tuntuu :) Moikka!
Terveisin; Minä :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Oikea kirje saapui :)

Minä sain tänään kivaa postia, tuli nimittäin Ifolorilta etukirje ja sitten tuli toinenkin kirje, nimittäin ystävältä tuli postia käsin kirjoitetun kirjeen muodossa. Vielä en ole kirjettä avannut, vaan ihailen sitä tässä pöydän kulmalla. Kannessa kirjekuoressa on kaksi nallea, jotka nojaavat selät vastakkain toisiinsa tukien. Ihana kirjekuori ja silläpä en tahdo malttaa lukea kirjettä, ettei avaamattoman kirjeen taika laantuisi liika nopsaan :)
Naapurikämppään tuohon rakenteisiin tuli tekemään jotain korjausta joku heppunen. Siitä kun on linnut pirhana nokkineet yhden lankun melkoiseen kuntoon. Saas nähä, kuinka sen saapi korjattua. Toivottavasti saapi kuntoon. Siinä näkyy ihan kaksi miestä olevan.
Sellaista täällä. taidan mennä sukkakutimieni pariin hetkeksi.

lauantai 24. syyskuuta 2016

Lauantailenkillä

Tulla tupsahdin hetki sitten kotiin. Kävin vähän kävelemässä sauvojen kera ulkona. Ilma on pilvessä ja vain 9 astetta lämmintä. Ajattelin, että siellähän tarkenee ihan kivasti, mutta kyllä ilmassa hohkasi syksyn henkäys. Vaikkei tuuli käynyt juuri nimeksikään, niin sormia alkoi kyllä palella, kun ei ollut hanskoja käsissä. Varisnkin, kun pit pitää sauvoja kädessä, peukkuja alkoi palella jo menomatkalla. Sinnikäästi kuitenkin kävelin päättämäni matkan verran. Ja hyvillä mielin tulin takaisin kotiin.
Seuraavalle lenkille varustaudun kyllä jonniinmoisen kaulahuivin kanssa ja hansikoin. Sainpa ainakin punaiset posket ulkona :) Taas jaksaa :)

perjantai 23. syyskuuta 2016

Tämän päivän saldona

On peräti KOLME kyläreissua. Ensin ihan normisti ruokaostoksilla K-Kaupassa.
Toinen reissu oli siwaan, kun hain Elloksen paketin.
Kolmas reissu oli Taas siwaan, kun piti saada niitä suolakurkkuja ja nyt mie olen jo syönyt yhden kokonaisen suolakurkun ja toista tässä himoitsen. Kait mun on otettava toinenkin, että tämä himotus menee ohitte.
Olenkohan mä raskaana???

Perjantain mieliteko

Voi kääksyn kääks. Mun teköö mieleni suolakurkkuja. Just sellaisia irtokurkkuja, joista saisi vain haukata suuhunsa. Eikä mulla tietenkään ole kurkun kurkkua. Otin justaan ruisleipää kinkun ja juuston kera, vaan ei tämä maistu. Suolaista kurkkua teköö mieleni.

Ellokselta tilattua

Tiistaina lähetin tilauksen Ellokselle ja tänään sain hakea jo pussukan siwasta. Vähän jänskätti, että mitähän tuleman pitää. Tilasin yhdet legginssit, sellaiset mustat ja vähä farkkujen oloiset ja koko oli Todella reilu ja hiukan pelkäsin, että noinkohan vain on sopivat. Kotiin kun hetki sitten tulin ja avasin paketin, oli jännitystä vieläkin ilmassa. Vyötäröaukko näytti hurjalta. vaan kuinka ollakkaan, ainut, mikä häiritsi, oli liika pitkät lahkeet, mutta mitäs sen väliä, nehän saapi hyvin nilkkaan lämmittämään villasukkien alle. Ja mitä vyötäröön tuli, oli korkea vyötärölinja mukava ja Hiukan jäi löysäksi, mutta ei niin häiritsevästi. Eli juu, ei mennyt mönkään, vaikka otin pösksyistä ison koon. No, liivit olliit kanssa mustat ja koko on sama, mitä Anttilastakin olen tottunut tilaamaan. Iltasella sitten kokeilen moisia, nyt en sitä tee. Pitää jotahin jänskättävää olla päiväksi.
Nyt mulla ois etsinnässä syksytakki, kun koko kesän olen käyttänyt tuota sinisen turkoosia takkia. Ois ihanaa löytää viimoihin joku lämmin takki, kun ei vielä kuitenkaan viitsi toppatakkia pitää. Saa nähä, mistä kivan takin sitten löytäisin?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Sitä minä vain mietin

Että pitäisköhän sitä lopettaa tämä blogin pitäminen. neljäsataaviisikymmentä tekstiä on jo aika paljon. Voisi alkaa ennemmin kirjoittaan oikeeta päiväkirjaa oikeeseen kirjaseen ihan oikeesti. Sitä minä vaan tässä yksinään mietin ja pohdin.

Hyvä fiilis meni ihan kiville

Joo, niin ottaa taas kupoliin, että ei mitään määrää. Oispas ees karkkia, mitä sais mässyttää tähän märehtimiseen, mutta kun ei ja ei. Ottaaaaaaa päääääääähän!!!!!!!

Tänään on ollut ihana päivä!

Tänään on ollut kivaa. Selkä on oikutellut hiukan vähemmän. Kävin tänään kotoporukoilla ja tuli oltua ulkona ihan monta tuntia, kivaa kivaa. Nyt on taas hyvä mieli ja jaksaapi olla omassa kotonaan, kun on käynyt vähä huristelemassa ja haastelemassa porukoiden kanssa. Sain mukaani sipuleita, omppuhilloketta ja vielä pullollisen mehua - nams nams :) Hyvillä mielin pian pienelle selän oikaisulle :)

Kynttilän loimussa

Istun täällä läppärillä ja valona ainoastaan ikkunasta tuleva valo ja yksi oikea kynttilä ja kupissa on kuumaa kahvia. Selkä on tällä hetkellä nyt pikkasen parempi, ei niin juntturassa herätessä, mutta pahoinpa pelkään, että ei se kipuaalto ole ohitettu vielä, että tämä on vain hetkellistä. Kuitenkin nautin nyt tästä aamusta ja ihanasta hämäryydestä :)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Epätoivon hetkiä

Taas on niin räydyttävää, että ei millään määrää. Mietin tuossa sängyllä, että mitä helkkarin tarkoitusta mun elämälläni oikein on? Minä olen 41 vuotias, perheetön, lihava ja ruma akkanen, joka on mielenterveysjuttujen takia jo eläkkeellä toista vuotta. Juu, nelikymppisenä sain eläkepaperit kouraani ja siihen loppui mun urani. Välistä tämä elämä on ihan mukavaa, vaan välistä iskee näitä itkupäiviä niin pirusti, varsinkin, kun on pidempään ihan yksin vain kotosalla. Tuntuu siltä, että elämä on tuolla jossain kaukana ja minä vain pullikoin kipujeni kanssa hetkestä toiseen ilman sen suurempaa päämäärää. On tämä elo välistä niin hankalaa ja tihkuista. Mä niin toivon ja rukoilen, että mun selkäni tulisi jo kuntoon, menee jo toista viikkoa näiden kipujen kera. Lääkkeitä on turha syödä, niistä ei ole kuin hetkellistä apua. Joo, tällaista tällä kertaa.

Kipu ajoi lenkille

Tänäänkin on käyty lenkillä. Eilen tein vähä lyhyemmän lenkin, kuin tänään. Aion päivä päivältä vähän venyttää kävelylenkkiäni. Tänään oli kyllä passeli, puseron selkäkin vähän kostui. Mennessä kävi vähän tuuli ja ohuen takin läpi kävi kyllä viima ja mulla ol takin alla vain lyhythihainen pusero. Saas nähä, paleltaako iltapäivällä sitten.
Mutta juu, selkäkipu ajoi miut tänäänkin lenkille ja hyvän mielen kanssa palasin takaisin kotiin. Nyt voi juua suhvetta ja pian sitä kaalisoppaakin lämmäyttää.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Puolukkapiirakkaista iltapäivää

Tein päiväyksen ylimenneestä kermaviilistä puolukkaisen piirakan uuniin paistumaan. Kermaviilin joukkoon laitoin puolukkahilloa, sokeria ja kaksi kikkelsbaadia, eli kananmunnaa :) Pohjalliseen meni yksi kananmuna, sokuria, leivinjauhetta ja ropasutinpas vielä vanilliinisokuriakin joukkoon ja rasvaa tietennii. Sitten vain ainekset vuokaan ja vuoka uuniin kahteensataan asteeseen paistumaan. Pian on kulunut 25 minuuttia, mutta vielä pitää hetki malttaa odottaa.
Lopputulos kertoo,jotta onko miusta vielä leipojaksi, vai tyydynkö olemaan ilman jauhopeukkua. Että näillä mennään. Slurps!

Kaalista maanantaita

Kävin hetki sitten siwassa kaaliostoksilla. Pilkoin ison kaalin ja siitä tuli kattilallinen. Kaali maksoi 4,80e, kun oli niin iso, mutta päällikuoret lähti pois. Mutta kyllä tuosta syöpi viikon verran ainakin. Kun kaali hiukan tiivistyy, niin loppuvaiheessa Ehkä hujautan kattilaan soijarouhetta mukaan, saa nyt nähä. Nyt se siellä jo iloisesti porisee :) tänään en näin aamusta käynyt vielä lenkillä, täytyy katsoa, ehkä iltapäivällä sitten, kun tuo kaalishow on ohitse.
Näin läksi liikkeelle meikamuijan uusi viikko :) Nyt pitää mennä kyökin puolelle.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Viikon saldona

Tämän viikon saldona on viisi kävelyreissua!!!!! Justaan hetki sitten tulin pieneltä kävelylenkiltäni kotiin. Ihanaa, että olen jaksanut käydä käppäilemässä tällä kipeällä selälläni noinkin usein tällä viikolla. Ainuat lepopäivät ovat oleet maanantai ja eilinen lauantai.
Kyllä mulla mielikin on korkeammalla, kuin jos En olisi käynyt lenkeillä tällä viikolla. Mutta juu, selkäni ei ole parantunut vieläkään, vaan kipuilee jo toista viikkoa. Välistä mietin, että pitäisikös käydä terveyskeskuksessa hakemassa kipupiikki, mutta sit kuitenkin tule toisiin aatoksiin, että jos se lenkkeilemällä paranisi. Jos haen sen kipupiikin, niin sit jää lenkkeilyt kyllä. Että kyllä se kipeä selkä vain ajaa lenkille, vaikkakin pienille aina välistä. Ensi viikolla vois jo taas tehdä sitä normilenkkiä, mutta tänään lepopäivän kunniaksi otin vain pienen, reilu 18 minsan lenkin vain. Siinäkin oli kipeyden kera kävelyä ihan piisaamiin. Nyt juon aamukahvin loppua, kun se justaan on vielä juontilämmintä :)

lauantai 17. syyskuuta 2016

Lauantai-pitsaa ja makustelua

Väsäsin tuossa hetkinen sitten vielä pienen vuoallisen pitsapiirakkaa uunnin paistumaan, pian saapi käydä ottamassa sen jo pois.
Päivällä avasin Huttunen-viinipönikön, otin silloin mukillisen ja nyt on vain puoli mukillista makusteltavana. Eipä tämä nyt kovin kummosta vinkkua ole, mutta kutkuttaa kuitenkin kivasti ja rentouttaa vähäsen. En mä kännimeiningillä meinaa olla. Kunhan odotan, että pitsapaistos vähän jäähtyy, niin makustelen sitten tämän huttusen kaverina.
Tänään en tehnyt päivällä mitään ruokaa, niin nyt sitten saapi ajaa tämä paistosjuttu sen asian.
Pohja: Vehnäjauhoja, suolaa ropsaus ja vettä ja öljyä.
Täyte: Soijarouhetta, purkillinen ananasta mehuineen, yrttinen tomaattomurska ja vettä, maustepippuria ja suolaa vähän makua antamaan.
Pinnalla: Juustonlopun palasia.
Paisto 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Ja jollei ole redi, niin saapi olla, en lisäpaista enempää. Arvatenkin mulla on jo nälkä. Slurps!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Perjantain alkuiltaa

Mä nyt taas vähän jorisen joakin tänne blogiin, kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.
Kävin tänään lenkillä, tosin vain kääntymässä tuolla ison tine varressa, mutta senkin töpsöttellyyn meni reilu parikymmentäminuuttia. Tulipa ainakin käytyä ulkona. Aamusta kävin postilaatikollani, sit vein roskat ja vielä tein lenkinkin. Hyvä minä!
Mitäs mä nyt olen tehenyt? No joo, en paljoo mitään, välillä ollut läppärillä ja välillä sitten sängyllä selkää lepuuttamassa. Kyllä sillä nyt joten kuten kärsii istua, muttei kovin kauaa aina kerrallaan. Ois se niin ihanaa, kun joku aamu ei oiskaan enää selkä kipeenä. Olkaatten te hyväselkäiset onnellisia siitä, että selkänne ei ole kipeenä!

Hyvää huomenta

Täällä jo aurinko paistelee tuolla makkarin puolella. Eipä tullut tänään sitten yhtään mitään postia, laatikkoni oli vallan tyhjä. Pöh.
Olen juonut jo kaksi mukillista kahvia, toisen mukillisen otin juotavaksi, kun tein äsken mansikkakiisselin, se saapi olla tämän päivän herkku, en kyllä ala mitään känttyä tai piirakkaa vääntään, kun viimeksi se ei onnistunut. Kyllä se menee makoisa kiissulikin pullan asemesta.
Ei ole minulla krapulaa, vaikka vähän makustelin erästä viiniä eilen, meni vain kaksi mukillista ja loppu jäi odottamaan soveltuvaa hetkeä. Jotenkin ei sitten haluttanutkaan eilen ottaa liikoja tippoja, sillei, että vähän rentoutui tuon seljän kanssa. Mutta kyllä mun selekä on ihan samalla tavalla juntturassa, kuin edellisinäkin päivinä. Välistä se on himpun parempi ja sit taas kipu iskee. On sen kanssa vaan opittava elämään. Saa nähä, käynkö tänään käppäilemässä, en ainakaan ihan näin aamusta. No, moikka!

torstai 15. syyskuuta 2016

Hyvää yötä

Tämä neitinen sanoo jo hyvää yötä ja kivaa iltaa :)

Tekisi mieleni pöhnötellä

Nyt on ihan sellainen fiilis, että tekisi mieleni lähteä ässämarkettiin ostamaan keimoa ja pitkäripaisesta jotahhii viiniä. Ois niin kivaa olla pienessä sievässä, ettei selekä tuntuisi näin kipeältä.
Just laskin, että kolmisen kuukautta on taas sujahtannu hyvin iliman tehotippoja. Mut joo, kun Mies vihjaisi rommista, niin nyt en osaa mitään muuta ajatellakaan, kuin että humaltuisin sillei sievästi. Mutta sit toisaalta, huomenna en pääsisi yhtään minnekään, en sinne lenkille, jota jo tässä suunnittelin. Mut mitäs tuosta, olenhan mä jo tällä viikolla käynyt kolmena päivänä lenkillä. Aurinkokin noin kivasti paistaa, että ois kivaa, kun ois kivaa :)

Torstailenkillä

Käväsinpäs ihan tuosta noin vain viskaamassa normipituisen lenkkini. Viime viikolla tein sen lenkin kaksi kertaa, nyt vasta tänään koitin lenkin vetästä ja hyvinhän se meni, vaikka alaselkä on kuin tulessa, mutta hyvää se tek mielelle ja seljälle. Tämä oli nyt tän viikon jo kolomas kävelylenkkini, jihuuuuu! Jos huomennakin on yhtä hyvä ilma, ettei vettä sada, niin taatusti tulee käytyä aamulenkillä. Että näin ja nyt hyvillä mielin syön voikkuleipää ja sit höröstän päälle vielä kahvitilkan, jos termarikeittimessa vielä jonniin verran suhvetta oisi. En tiijä. Niin on niin jännää :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Selkäkipuinen keskiviikko

Mulla on taas niin mahdottoman kipee selkä. Siltikin kävin kävelylenkillä aamusta heti ysin jälkeen. Ensin en meinannut lähteä, mutta kun on niin korree ilima, niin olihan sitä lähdettävä pienelle sauvakävelylenkille. Sain uutta virtasta tähän kipuilupäivään. Alaselekä mulla on niin juntturassa, että teköö häijjyä istuminen. Silläpä en kovin kauaa aina kerrallaan istuksikaan. Nyt on sukkien kutominenkin pannassa niin kauan, kun selekäni juntturoi minulle. Ainut päivien viete on kirjan lukeminen masullaan sängyllä. Saa nähä, käynkö iltapäivälläkin kävelylenkillä, voi olla mahdollista.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Marja Orkoma: Sydänten sävyhuuhtelu

10.7.2012 kirjaston poistomyynti 1e, 264 sivua, Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila, 1993.

Annika on tottunut mukautumaan toisten toiveisiin. On jaksettava hymyillä hankalillekin asiakkaille kampaamossa. On palveltava perhettä ja kestettävä miehen syrjähypyt. Suvun sairaat vanhukset vaativat huolenpitoa, vaikka Annikaan kuinka väsyttäisi. Kun hän kerrankin päättää repäistä itsensä irti arjesta, viikko lomakylpylässä osoittautuu kohtalokkaaksi uuden tien aluksi.

Sydänten sävyhuuhtelu kertoo romanttisen ja kuitenekin todentuntuisen tarina. Kirjan henkilöiden parissa viihtyy niin hyvin, että he jäävät elämään lukijan mielessä. 

6.9.2016: Tänään aloitin tämänkin lukemista. Hiukan tihkasi alkuun, mutta koitan vielä lukea tätäkin opusta. 

13.9.2016 Mukavaa, vaikkakin välistä aika pitkästyttävää luettavaa, mutta sain kahlattua tämän kirjan loppuun just hetki sitten. Osallistun tällä aakkoshaasteeseen. 


Jänskättää niin mahrottomasti

Tässä on nyt vajaa puolisentuntia aikaa, kun pitää lähtee liikenteeseen. Minnuu jänskättää taas ihan marottoman kauhiasti. On nimittäin jutteluaika omahoitajalle ja mulla on alaselkä kipeenä, että tekee istuminen häijjyä. En kuitenkaan halunnut perua aikaani, sillä mulla on tuossa kassillinen kirjoja, jotka vien toimistolle Saa ottaa-pöydälle. Siellä kun on jo jonkin aikaa, oiskos jo ainakin parisen vuotta ollut sellainen kirjapöytä, jonne saapi viijä opuksia ja ottaa taas vastavuoroisesti luettavaksi opuksia. No, minä vaan vien sinne kirjoja. Kyllä se pöytä tulee joka kerta katsottua, jotta oiskos jotain kivaa ilmaantunut. Nyt en ole vähään aikaan bongannut pöydältä yhtään kiinnostavaa kirjaa, ihan hyvä vaan.
Tänään, kun aiemmin kävin facebookista, huomasin, että Helen Fieldingin Bridget Jones Vauvapäiväkirja ilmestyy ensikuun loppupuolella ja sehän kirja meni toivelistalle ja varmasti hankin sen heti, kun ilmestyy :) Oli se Mad about the boy vähän toista, mitä odotin, mut jos tämä piakkoin ilmestyvä opus olisi enemmän sen ilmestyvän leffan tyylinen, toivoa saattaa. Mutta juu, näissä tunnelmissa jään juomaan kahvin lopun ja piakkoin valmistaudun sitten autolle meneen ja lähteen kylälle. Jänskättäääääää :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Kaisa Niemi: Nastanpistoja

Kuudes elokuuta 2015 kirjastosta eurolla ostettu, kovakantinen 231 sivua, Karisto Hämeenlinna 1990.

Silja ei ollut koskaan osannut aavistaakaan, miten kohtalokkaaksi hänen syksyinen Lapin matkansa muodostuisi. Hänhän oli lähtenyt firman autiomajalle parantelemaan sydänsurujaan ja nauttimaan rauhasta. Vai vielä rauhasta! Yhtä hyvin Silja olisi voinut majoittua rautatieasemalle, niin vilkasta tunturin kupeessa tuntui olevan! Ja täältä erämaasta sai alkunsa myös tapahtumasarja, joka enemmän tai vähemmän koukeroisena jatkui kotona Helsingissä. Väriä Siljan elämään toi uusi työpaikka, opiskelu iltalukiossa ja eräs tietty nauravasilmäinen Harri, jonka mielipiteet olivat Siljan mielestä useimmiten kuin nastanpistoja! 

kuudes syyskuuta 2016 Tänään aloitin lukemisen ja olen jo päässyt lukuun 8. Ihanaa tarinaa tämä opus :) Tykkään. 

Tänään, kahdestoista syyskuuta 2016 Ihan ihanaa luettavaa. On kaiketikin sellainen tunne, että oisin tämän joskus hamassa menneisyydessä lukenut. No, nyt on luettu uudelleen ja tykkäsin.
  

Uusia ajatuksia kaivataan

Minä tahtoisin niiiiiiin saada uusia ajatuksia mieleeni, etten märehtisi vanhoja menneitä asioita. Mutta minkäs teet, sama pää kesät talvet, ei siitä minnekään pääse. Mutta miksi pirussa minä mietin ihmisiä, joita en ole nähnyt edes vuosikymmeniin, niin siltikin he pyörivät mun ajatuksissani ja sitä kautta myös sitten unissanikin. Minnuu raivostuttaa. Ärrinmurrinmööööö.
Keittäisinkös kahvia, vai olisinkos keittämättä. Pyykit peseentyy koneessa. Ulkona on aurinkoinen +16,4 asteinen, mutta tuulinen ilma. Olen vain käynyt postilla tänään. En ole tehnyt oikeastaan mitään muuta kuin lukenut ja oleillut vain omissa oloissani. Jonkin ajan kuluttua pääsen hoitamaan pyykkishowta, kun pitää väsätä lakanapyykki telineeseen kuivumaan. Eipä mulla muuta jorinaa tässä nyt ole. Heippa!

Maanantaita taasen

Se on uusi viikko aluillaan. Selkä on taas turkasen kipeenä, että ehkä jätän lenkin väliin. On niin uupunut olotila muutoinkin viikonlopun jäljiltä, että taitaapi mennä näin maanantai ihan huilaillessa. Vaikka väsyneenähän sitä pitäisi lähteä liikenteeseen hakemaan uutta virtasta. Mutta ehkä ei tänään.
Tässä juon aamuteetä, ei huvittanut laittaa kahvia tippumaan. Enpä tiijä vielä, että mitä tänään tekisin. Huomenna vasta on järjestettyä ohjelmaa tiijossa. Että sellaista.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Instagramissa

Minäkin löydyn nyt Instagramista, ihan vain huvillani liityin sinne, kun serkkutyttönen on haastellut minnuu niin sinne. Eihän mulla ole mitään älyluuria, mutta pystyyhän sitä näin läppäriltäkin seuraamaan. Taitaa olla joulupukille kirjoitettava, että tois sen älyluurin miullehhiin :) Siinäpä toivetta kerrakseen :D

Kynttilöitä ja kyyneleitä

Tänään, jos mummu ois saanut elää, hän olisi juhlinut 86 vuotispäiväänsä. Mutta kuusitoista vuotta sitten juhlimme hänen viimeisiksi jääneet syntymäpäivät kauniissa auringon paisteisessa syyspäivässä hänen omassa kotonaan.
Meille on äidin kanssa tullut tavaksi käydä mummun haudalla aina näin kymmenes päivä viemässä kukkia. Tänään oli jopa kynttiläkin sytyttää sinne mummon muistoksi.
Kiertelimme uutta hautuumaata ja äiti kertoi, että ketä hän tunsi ja ketkä oli kenellekin tuttuja tai sukulaisia. Minut yllätti nähdä uudella puolella erään henkilön hautakivi. Voin sanoa, että taas on neiti niin muistoissaan, että ihan ärsyttää. Erään tuntemani henkilön sukulaisen hautakivi siellä oli, ei sen enempää, mutta sekin sai hätkähtämään minut. En yhtään ihmettele, että on viime aikoina eräs ihminen ollut miun unissani. No, viime yönä kylläkään ei onneksi ollut. Siis Hän, joka oli Suuri Rakkauteni ja Ihailuni kohde yläasteella. Voi paska, nyt se vaan pyörii mielessä. No, onneksi hän, ettei ne henkilöt, jotka viime yön unta veivät.

No juu, tässä istun ja enkä muuta voi. No, kahvia juon ja koitan terästäytyä.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Repsahdan ja rupsahdan rauhassa

Nyt minä olen sen päättänyt. Ei enää laihdutusyrityksiä, eikä yrjöjuttuja. Minä olen tällainen, kuin olen ja jollei kelepaa, niin oven varmaan löydät.
Kun en kerran pariinkymmeneen vuoteen ole saanut karistettua ylimääräisiä kiloja kropastani, niin antaa olla hautaan saakka. Puntarissa vielä on toimivat patterit, mutta en enää vahdi painolukemaa. Se olkoon se, mikä on ja sillä saletti. Mulla on muutakin elämää, kuin vahtia painolukemiani, ärrinmurrin! Mä hyväksyin itseni tällaisena läskinä, kuin olen, lyhyt ja pullukka.
Iltakahvilla pelekkää suhvetta täällä juon ja vähän avauduin, kun en viitsi moisia päivityksiä facebookin puolelle laitella. Näin se on paree :) Heippa ja parempaa iltaa!

Tänään on jännä päivä

Valmistelen täällä kovasti jo iltaa. Olen niin mahrottoman energinen, jotta. Pitäs alkaa imuroida, niin täällä mie juon kahvia ja istun läppärillä. Olenhan mä jo urakoinut vähän, vein auton pihasta veks ja roskat vein pois, olen vaihtanut vuodevaatteet ja nyt on tuuletus menossa. Vielä siis pitää siistiä paikkoja ja leipoo piirakkaa ja paketoida lahjat ja sit alkaa lopullinen valmistautuminen juhli-iltaan. Jännää jännää taas vaihteeksi :) Huomenna voin kertoa, miten ilta ment, vai menkö lainkaan mitenkään hih hih.

torstai 8. syyskuuta 2016

Omenoita kerrakseen

Olin tänään kylillä käymässä, kun äitiliini oli soittanut luuriini. Soittelin takaisin, kun pääsin kotiini kauppakassien kanssa. Sain hetimiten lähteä uudelleen liikenteeseen, sillä minua houkutti kovasti omppuset, joita porukoilla kuulemma ol. No, lähdin hakeen omppusia ja palasin takaisin saaliini kera; sain myös ison lasipurkillisen puolukkahilloa. Tullessa kävin sitten kaupalla ostamassa kermaviiliä ja tykötarpeita piirakkaa varten. Kotiin kun pääsin, pesasin ensin omput ja koitin mennä huilaamaan, mutta eihän mun päivähuilista mitään tullut. Ei muuta kun omppushown kimppuun. Sain ihan kivan määrän omppulohkoja pakkaseen tulevaisuuden varalle, sit tein uunipaistoksen ja vielä jäi koristeomppujakin pöydälle kippoon.
Nyt olen sitten makustellut jo jäätelön kanssa uunipaistosta ja voi että oli hyvväääääää!

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Keskiviikko ajatuksia

Tekisi niin mieleni lähteä lenkille, vaan onpa niin sateisen näköistä ja katsoin jo ilmatieteenlaitoksen sivuilta,jotta ysiltä pitäs oikein roimasti sataa vettä. Muutenkin on ilma ihan pilvessä, että taitaapi jäädä tämä päpivä ihan vain kotipäiväksi, kun ei huvita lähteä kaupoillekaan. Huomenna saapi hakea kirjakaupasta sen varaamani Topi Sorsakosken kirjan, niin käyn sitten samalla reissulla kaupallakin. Mitä sitä nyt monena päivänä kylille lähtee. Siitä se on vain harmi, että täksi päiväksi pitää nyt sitten keksiä jotain tähdellistä tekemistä, että saisi ajan kulumaan.
Olen jo hakenut postin, tuli vain lehti-ja mainospostia, ei mitään sen kummoisempaa. Kirjaakin jo luin yhden luvun verran. Kovasti vain unettaisi, kun viime yön unet jäi aika heikoksi. Että näillä mennään.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tiistailenkillä

Narrasin vähän itseäni, etten käy tänään lenkillä. No, kävinhän minä, kun nuin kauniisti aurinkokin paistaa. Hyvän mielen sain taas lenkillä käynnin jälkeen. Hyvä minä!

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Bookcrossing-kirjana saatu jo heinäkuussa tämä kirjanen ja nyt sitten parin päivän aikana luin tämän loppuun.
Tässä kirjasessa oli peräti 31 sopivan lyhyttä kirjoitusta, joita oli kyllä hauska lukea. Jotkut tarinat vaikuttivat jotenkin etäisesti tutuilta, ehkä joskus jossain Härkösen kirjassa onkin tullut vastaan joku juttu, mutta mitä siitä. Kuitenkin tätä kirjaa oli kiva lueskella ja koitin tämän avulla saavuttaa taas lukuinnostustani viikonlopun jäljiltä.

Tässä takakansiteksti:
Taistelu latteutta ja laumasieluisuutta vastaan jatkuu.
Mitä kaunisteluilla totuuksilla tarkoitetaan? Miksi suomalaisia aina haukutaan? Syyllistäjät, tylyt asiakaspalvelijat ja Suurten Äitien Kerho saavat kyytiä Anna-Leena Härkösen uudessa(2015) kirjoituskokoelmassa. Entä miten rentoutua ja järjestää hyvät bileet?
Ihana nähä! sisältää myös pornon puolustuspuheen sekä uskollisen ystävyyden määritelmän. Ja tiedoksi kaikille: Nainen ei koskaan ole sopiva.

Sellaista tekstiä sisältävä opus oli tämä, jo viideskymmeneskolmas tänä vuonna luettu kirja.

Syksyn ensimmäinen

Tänä aamuna, kun heräsin puoli kasin pintaan, ulkona olliit vain reilut +2 astetta lämmintä. Auton lasit oli raapattava ja sitten lasit olliit ihan huurussa, että oikein pelotti liikenteessä, sai koko ajan sisältä pyyhkiä lasia, että näki. Oli joo ilamstointi päällä, vaan se alkoi toittaa vasta, kun pääsin kotiin takaisin. Kävin hakemassa postipisteestä kirjapaketin. Minne mä oikein joudun nuiden kirjojen kanssa, kun niitä tulee ja tulee, ikkuinoista ja ovista melekein. Justaan viikonloppuna vähensin hyllyistä kirjoja, joita en lue. No, nyt tuli sellaisia opuksia, jotka kyllä kiinnostaa.
Talitinttejä pyörii miun pihassa ja kävipä pitkästä aikaa harakkakin istumassa aidalla. Joopa joo. Tänään en lähde lenkille, pidän ainakin yhden vapaapäivän ja koitan kutoa sukkia ja lukea jonniin verran. Että sellaista.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Maanantailenkillä

Pääsinpäs käymään lenkillä. Silloin vielä paistoi aurinko kauniisti ja nyt on sitten pilvessä. Onneksi tuli tehtyä lenkki, se normimittainen, vihdoinkin. Johan sitä olin suunnitellut sopivan matkaa. No, aamusella meinasin jättää lenkin puoleen, vaan sitten haastoin itseni ja kävelinkin koko lenkin ja aikaa siihen meni puolisen tuntia. Ihan sopiva aamulenkki minulle.
Nyt sitten taaskin paleltaa, kun lenkistä on jo jonkin aikaa, että piti laittaa fleecepusero päälle. Taidan vielä keittää teetä lämmikkeeksi.

Uusi viikko aluillaan

Juu, se on sitten maanantai ja uusi viikko alkamassa. Täällä olen jo santsikuppia juomassa kahvia. Postilaatikollakin on käyty ja oli vain mainospostia siellä tänään, eli ihan tylsän tylsää postitusta.
Saa nähdä, mitä tämä päivä ja tämä kokonainen viikko tuopi tullessaan.
Aiankin torstaina on kivaa, kun saa hakea yhden kirjan kirjakaupasta, nimittäin Topi Sorsakosken Viimeiseen korttiin-kirjaa aletaan silloin myydä ja minä olen varannut yhden kirjan itselleni, tai no itselleni ja itselleni, kyseinen kirja menee sitten porukoille lahjaksi, mutta täytyyhän mun päästä opus selaamaan ainakin. En vielä tiijä, laitanko sen äiteelle nimipäivälahjaksi, vai säästänkö jo joululahjaksi. Sitten näkee, kun  kirja on mulla.
Mukavaa päivää sinne ruudun sille puolen.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Lauantaita

Kolottaa, pakottaa ja särkee joka paikkaa.
tahtoo kääriytyä vain lämpöiseen peittoon.
Uinua, nukkua, huilata
vain koko päivän.
Sen minä teen. Pistän vielä lämpösen paidan päälle ja möyriinnyn peiton mutkaan.
Suljen silmät ja unelmoin.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Perjantaina

Tänään on siis perjantai ja olen jo käynyt kylillä asioilla. Ensin Nesteellä tankkaamassa ja sitten nopsaan siwassa tekemässä pienet ostokset. Nyt saan sitten olla ja möllötellä vaan. Ei vaiskaan, pitäisi alkaa sukkaa väkertään. Toinen odottaa jo loppukavennuksiaan ja toinen siis jalkateräosuutta. Eilen tuli kudottua oikein urakalla toista sukkaa, kun molempiin nostin sivusta silmukat ja toisen sain tosiaan jo odotteleen kavennuksia. Saa nähä, saanko tänään jopa jo sukkaset kudottua.
Selkää vähän juilii, mutta se nyt on näillä päivillä ihan normaalia. Sänky vain kutsuisi makkoilemaan, mutta taidan käydä vain petaamassa petin ja tulla tänne olkkariin kutomaan. Jeps, sen mä teen. Heippa!

torstai 1. syyskuuta 2016

Voin sanoa, että inhottaa

Tällä hetkin ottaa kupoliin olla nainen. En tunne itseäni Naiseksi, vaan naiseksi pienellä n:llä. Joo, on Ne valloillaan ja inhottaa kympillä. Joka kuukausi hurraan, kun menkat loppuu, mutta tämä alkusaatto on aina niin jotenkin työlästä ja ärsyttävääkin, joka paikkaa kipottaa ja kolottaa ja tekisi mieli vain vetää paksu peitto pään yli ja nukkua seuraava viikko, ainakin.
Jätinpä tänään sitten kirjoittajaseuran tapaamiseen menon, kun olo on, mitä on, Häijjy! Enkä lähde kauppakierroksellekaan. Pysyttelen ihan vain omassa kotona ja omissa mietteissäni. Näin täällä.