keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Joulumuorin puuhissa

Minä olen jo tämän koko loppu vuoden kutonut sukkia sukkien perrään. Nyt olen sitten viikonlopusta lähtien kutonut yhtä huivin tekelettä aina oikeaa-neuletta. Justaan eilen mittailin ja värkkäilin sitä, että johan ois aika vaihtaa loppulankaan, mutta jätin touhun tälle päivää.
Käväsin tuossa kylillä viemässä jo yhden puketin toisen crossaajan postilaatikkoon. Tuli jotenkin niin liikuttava olotila, kun salaa koitin käydä tipauttamassa paketin lootaan. Sitten kävin kylän kautta ja postittamassa kolome eri opusta matkalleen maailmalle. Sit käväsin siwassa ostamassa pienet ostokset. Ostin jo joulupostimerkit kortteja varten ja tietenkin pikkujouluja varten kaksi joulukalenteriarpaa, itselle ja Miehelle. Mies saapi valita niistä, jotte kumpaisenko ottaa sitten viikonloppuna.
Tässä olen jo kahvitilkan juonut ja pitäisi tosiaan taas jatkaa kutomista, että joulumuorin puuhissa sitä saapi jo olla. En käynyt tänään kirjakaupassa, vaan skippasin sen myöhempää varten. Huomenissa on edessä laskujen makselu ja kirjoittajaseuran tapaaminen. Nyt kutomishommiin. Moikka!

maanantai 28. marraskuuta 2016

Jänskätystä ilmassa

Tänään on taas jännä päivä. Tuossa puolen tunnin kuluttua pittää lähteä autoa putsaamaan lumesta. Mulla on näin aamusta aika sinne psykiatrin vastaanotolle nuista lääkejutuista. Tiistaina olen viimeksi ajanut autolla. Ilma on lauhtumaan päin ja vissiin on liukastakin liikeneessä. Lääkärissä käynnin jäläkeen pittääpi käydä siellä kaupassa, milkki on ihan loppu. Mustana juon tässä kahvitilkkasta. Aloitin tämän aamun kahvilla ja kaurapuurolla huonosti nukutun yön jäläkeen. Aamuyöstä lähtien kuuntelin vain kellojen raksutusta, pelkäsin, että herätyskello ei herätä lainkaan. Nousin sitten kahvin keittoon jo kuuden jäläkeen, ennen herätystä.
Olen käynyt postilla ja meinasin samalla tehhä lumitöitä pihassa, mutta eipä sitä lunta ollut niin tullut, ettäkö ois ollut jotain pois lykittävää.
Jännää jännääääää..... Ihan masua kipristeleepi. Inhottavaa. Mutta näillä mennään.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hyvää ensimmäistä adventtia

Se ollaan sitten aloitettu tämä adventtikausi, kun eletään jo ekaa adventtipäivän iltaa. Kello on vähän yli puoli viisi. Olen ollut kotona vain, en mitään sen ihmeellisempää ole tehnyt. Kutonut ja lukenut. Eilen aloitin Cecelia Ahernin Kuinka rakastutaan-kirjan lukemisen, jonka sain Mieheltä viime jouluna lahjaksi. Pääsin kirjassa jo sivulle 53, eli hyvin on tarina alussa. Aika synkeää tekstiä on ollut alkumetrit, vaan jospas se siitä paranisi tarina, kun sivuja kuluupi.
Perjantaina oli Miehen kanssa ihanat rehvit. Oikeinkin onnistuneet ja hauskat illankulutukset.
Eilen kävin vain postilaatikolla hakemassa lehden.
Tänään kävin sentään aamusta putsaamassa autoa lumesta, vaan uutta lunta on tuiskuttanut koko tän päivän. No, auto on kuitenkin lämmitysjohdon päässä, kun aamusella pitää lähteä liikenteeseen jo hyvissä ajoin. Viikolla en käynytkään kaupalla, joten huomenissa on sitten pakosti käytävä myös ruokakaupalla. Suunnittelin, että käväsen huomenna ihan vain Siwassa, jos se vielä on toiminnassa kylällä.
Jahans, kaurapuuroa syömään ja takaisin kutomusten kimppuun. Moikka!

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Katja Frange: Intuitiolla







Kirjakaupasta 14.7.2016, 28 euroa, 278 sivua, Viisas Elämä Oy Helsinki 2016, painopaikka Tallinna.

Takakansiteksti:
Intuitio on sisäistä viisautta ja monimuotoinen, luonnollinen osa elämää, mutta vain harva silti uskaltaa luottaa siihen. Kaikki vastausket löytyvät jo meistä itsestämme, mutta kuulemmeko sisäisen äänemme?
Intuitiolla elä'minen tuo arkeen uudenlaista syvyyttä, rauhaa ja iloa. Intuition vahvistuminen ei hävitä elämästä siihen kuuluvia kasvukohtia, vaan auttaa löytämään niistäkin jonkin suuremman ohjauksen, ihmeen ja tarkoituksenmukaisuuden. Intuitio on virran mukana kulkemista, mutta myös rohkeutta mennä sokeasti päin tuntematonta, vain luottaen tässä hetkessä olevaan sisäiseen tietoon tai tunteeseen. Rotsi auki ja sydän edellä, mutta villasukat tukevasti jalassa.
Intuitiolla-kirja sekoittaa mielenkiintoisella tavalla erilaisia näkökulmia, tuoreita oppeja ja vanhaa viisautta sekä herättelee uudenlaiseen ajatteluun myös kirjoittajan inspiroivien henkilökohtaisten kokemusten kautta. Kirjassa on mukana intuitiota kehittäviä harjoituksia, joiden avulla omaa sisäistä ääntään voi opetella kuuntelemaan tarkemmin.
Katja Frange on henkisen kasvun valmentaja ja opettaja, intuitiivinen näkijä ja äiti. Hän on intuitiivisen elämän sanansaattaja ja sitoutunut henkiseen työhönsä kohti korkeampaa tietoisuutta.
www.katjafrange.com

Tänään 23.11.2016 Parissa päivässä sain luettua tämän mielenkiintoisen mukavan koskettavan opuksen, joka myös hetkellisesti nostatti kyyneleet silmiini. Tykkäsin ja toivottavasti jotain pientä edes opinkin tästä. 


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Outi Pakkanen: Helle

 Keskiseltä 16.10.2016 15 euroa(24,50e), kovakantinen, Otava Keuruu 2015, 332 sivua.

Sisälirpake:
Läkähdyttävän kuumassa pääkaupungin kesässä myös Anna Laineen tunteet kärähtävät.
Vesivahinko suistaa Anna Laineen elämän raiteiltaan. Tyylistään tarkka Anna joutuu evakkoon tuttavan tädin kissanhajuiseen kaksioon ja purkaa kärsimystään kokkaamiseen. Myös mäyräkoiraherra Justus on kaukana mukavuusalueeltaan. Töölöläiskerrostalon tunnelmassa on sitä paitsi jotain outoa. Se paljastuu viimeistään pihajuhlissa, jotka päättyvät vuosisadan ukkosmyrksyyn. Kaiken kukkuraksi Anna kohtaa miehen, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. Soivatko jossain varoituskellot?

4.11.2016 varattu hippakirjana eräälle bookcrossaajalle.

14.11.2016 vieläkin kirja aloittamatta.

17.11.2016 jo sivulla 122 ja hyvin edistyy kirja.

19.11.2016 202 sivulla jo kirjassa.

20.11.2016 276 sivulla jo tarinassa ja sain luettua kirjan loppuun saakka tänään. Mielestäni tämä oli ihan täydellinen tarina. Oli mukana herkullisia ruokajuttuja, romantiikkaa ja jännitystä unohtamatta. Tykkäsin kyllä.

Sumuista sunnuntaita

Lumet ovatten saaneet kyytiä. Ei ole paljoa enää lunta pihassani ja muutoinkin on niin sumuisen hämärää, vaikka kello on pian yksitoista aamupäivällä.
Olen ollut koko viikonlopun yksin kotona. Kukaan ei ole käynyt, enkä minäkään ole käynyt missään.
Perjantaina iltasella skypetettiin serkkutyttösen kanssa, sit viesteiltiin Miehen kanssa bookissa ja laiteltiin toisillemme biisejä keskustelussa. Niitä tuli kuunneltua ja itkettyä. Siis oikein herkistelyilta silloin.
Yöt olen onneksi nukkunut hyvin, ei ole tarvinnut heräillä.
Eilen sain Miehelle joululahjasukkaset vihoin kudottua valmiiksi ja tänä aamuna ne sitten päättelin.
Nyt ois ihan vain muutamat sukkaset odottamassa paketointia, taitaa niitä pussillinen olla. Täällä minä toistan itseäni, mutta kerrottakoon vieläkin, että tänä jouluna en kyllä osta paljoa lahjoja, sukkaset pakettiin ja sillä selevä. Vähän ennen joulua käyn sitten vain namuset ostamassa paketteihin.
Tämän aamun saldona on jo kaksi virkattua sydäntä ja yksi virkattu rusetti. Oli ihan kivaa vaihtelua virkata välillä. Enskokeilu meni ihan mykkyräksi, mutta toinen jo onnistui ihan kivasti. Tosin piti virkkaajan käsikirjasta seurata, että miten mikäkin silmukka oikein virkattiin. Oli mukavaa ja aion tässä tänään virkata vielä lissääkin niitä sydämiä :)
Ihan hyvä olo mulla on, vaikkakin hiukan yksinäinen fiilis, kyllä se tästä taas vauhtiin pääsee, vaikka tuppaa itkettään.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Vesisateista perjantaita

Katolta tipahtelee vesipiskoja, lumet saapi kyytiä pihassa, nurmikko näkyy paikka paikoin.
Olen ollut tämän päivää ihan vain kotona. postiakin tuli vain Keskisuomalaisen verran. Sain sentään sukkiin kudottua jo kantalappuset. Seuraavaksi pitääkin nostella kantalapun sivusta silmukat ja jatkaa kutomista. Kunhan nyt ensin saan tässä teekupposen juotua.
Nyt ei ole Miehen kanssa tapaamista, kun on lenskaa ilmassa. Vähän minäkin täällä niiskuttelen ja paleltaa aina välistä, tee saa nyt vain lämmittää.
Koitin ottaa pienet ruokaperräiset, vaan eipä ssapunut unitus simmuun, joten tässä sitä ollaan omine ajatuksine, jotka eivät ole kovin moninaiset. Pläh.

torstai 17. marraskuuta 2016

Lumisateesta aamupäivää

Kävinpä jo tekemässä ennen ysiä kyläreissun kaupalle ja tälle viikkoa ei tartte enää käydä kaupoilla. Alkoi sopivasti luntakin sataa, kun pääsin kotiin. Nyt saisi sataa vaikka metrin lunta, että saisi oikein kunnolla tehhä lumitöitä omassa pihassa. Ja kyllähän tuota lunta kivasti tupruttaapi. Ihanaa olla täällä kotona lämpöisessä ja katsella, kun lunta tulee taivaan täydeltä.
Voi olla, että iltapäivällä tai alkuillassa käyn tekemässä lumitöitä, jos oikein kunnolla tupruttaapi. Saa nähhä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kääretorttutunnelmissa

Sain justaan hetki sitten kääräistyä kääretortun valmiiksi, laitoin väliin kaupan mansikkahilloa ja koko paketin kaikessa komeudessaan jääkaappiin jäähtymään hetkeksi, ennen herkuttelua. Minä kuvittelin, että mulla on isossa kennossa vain muutama muna, mut siitä olinkin ottanut vain neljä, eli viiden munan kääretortun jälkeen kennoon jäi vielä kuusi munaa ja minä olen jo ostanut uuden kennon munia. No, tarvii vaikka huomenna keittää parit munat, ettei ne jää vanhaksi.
Aamusta kävin putsaan auton lumesta ja sain vietyä roskatkin samalla reissulla. Auton putsauksessa meni ihan kiva tovi ja ajattelinkin, että se saapi riittää lumitöistä tänään. En viitsinyt putsata lunta pihasta, vaan annan sen nyt tallaantua, kun ei enää nurmikkoakaan näjy pihassani.
Olen vain ollut kotosalla ja viettänyt yhden konneellisen pyykkipäivää. Ennen päikkäreitä sain pyykit sopivasti telineelle kuivumaan. Heräsin puoli kolomen jäläkeen ihanilta tunnin tupluureilta, teki kyllä hyvää, tälle rääkätylle sydämelle :) ja vielä parempaa on tulossa, kun hetken tovin jälkeen pääsen maistamaan kääretorttua. Näihin tunnelmiin, mutta kuvaa ei tule :)

tiistai 15. marraskuuta 2016

Minua suretuttaa

En ole saanut minkäänmoista omaa kirjoitusta aikoihin valmiiksi. En kyllä ole saanut mitään aloitetuksikaan. Olen jotakuinkin kuin kuplassa ja odotan vain, että milloin kupla puhkeaa ympäriltäni ja saan taasen kirjoitusintoni esille, että saisin tuotettua myös omia tarinoita. Kysehän on nyt kirjoittajaseuramme tarinoista. Viikot vain kuluu ja en saa aikaan mitään, edes pientä runosta ei synny.
Tänään minua suretuttaa. Itkettää vain ja kaipaan jotakin. Kädestä pitäjää. On niin yksinäinen olotila taas päällä. Kyyneleet kostuttaa vain poskiani ja sumentavat näkymän läppärin näytölle. Minulla on ikävä jotakin, sellaista, jota en edes osaa nimetä. Onko se ystävä, vai rakkaus? En tiedä, mutta tänään annan näin illan tullen kyynelten valua vuolaana. Jospas se huomenna olis parempi päivä. Kenties, tahi sitten ei.
Mulla on vain kauhia kiirus saada mahdollisimman monet villasukat kudottua. Jotenkin pysyttelen pinnalla luvuissa, että kenelle menee millaisenkinlaiset sukkaset. Onneksi on vielä eri kokoisia sukkasia, ettei kaikki ole yhtä ja samaa kokoa. Pussillinen niitä jo odottaa paketointia. Taitaa muut lahjat jäädä ostamatta, on niin pirun tiukka budjetti, että ei mitään määrää. Mitäpä sitä suotta krääsää ostamaan, sukat on vallan hyvä lahja. Vaikka porukoilta tulikin ukkaasi, että heille ei yksiäkään sukkasia. Täytyy katsoa, miten käy. Surutila sen kun jatkuu, mutta jatkukoon. Suljen jo koneen tältä illalta.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Outi Pakkanen: Seuralainen


Takakansiteksti:
Daylight tarjoaa seuraa aikuisille naisille - ja paljon muuta...
Raamikas Sampo Nygren tarvitsee rahaa maksaakseen pelivelkansa. Tyylikäs Rebecca Koivisto tarvitsee uusia kasvoja seuralaispalvelunsa miesgalleriaan. Nämä kaksi kohtaavat ja sopivat yhteistyöstä. pian poliisi saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka syyt johtavat paljon syvemmälle kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää.
Outi Pakkanen sukeltaa tyylikkäässä kaupunkidekkarissaan ihmismielen yllättäviin pimentoihin.

19.4.2012 saatu bookcrossing-kirjanen.
13.10.2016 varattuna seuraavalle bookcrossaajalle.
9.11.2016 päästy kirjassa jo sivulle 73, eli alkumetrit on ylitetty :)
13.11.2016 247 sivulle jo päästy ja herkistytty jo kyyneliin saakka kirjaa lukiessa.
14.11.2016 Kaikki 336 sivua luettu. Oli hyvä opus, enkä kyllä osannut aavistaakaan syyllistä tästä tarinasta, joka osasi kyllä pitää hyvin otteessaan lukijaansa.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Täydellisen iltayön jäläkeen

Täällä minä juon aamusuhvetta. Takana on huikeat reilut viiden tunnin yöunet. Juu, rakas Mies kävi taasen ja vietettiin kyllä niin privaatin mukavasti ihanan, hauskan ikimuistoiset rehvit, että ei mitään määrää. Sai taas nauraa niin makeesti, että oikein sydäntä vieläkin lämmittää ja on hyvä mieli varmaan vielä pitkän aikaa.
Meille on tullut niin hyvä ja omanlaisensa huumori, että Voi Että, sanon minä. Minä olen niin perin juurin täydellisesti liiskaantunut ja rakastunut tähän ihanaan, ihanaan Mieheen <3
Tänään meinaan olla ihan vain kotosalla ja muistelle eilistä. Onneksi ei ole asiaa minnekään ja saa vain nauttia päivästä kotopuuhien merkeissä. Vähän pitäisi tietenkin kutoa nuita neljää lahjasukkasta ja sit pitäs koittaa lukea tuota Outi Pakkasen pokkaria Seuralainen, että saisin sen joskus luettua loppuun ja kirja pääsisi matkalleen. Sellaiset kuviot tälle päivälle.

perjantai 11. marraskuuta 2016

Ekat lumityöt

Nyt on sitten tehty tälle talvea ekat lumityöt pihasta ja kävin autonkin putsaamassa lumesta. Ihan kivaa puuhaa, kun ei ole hoppu minnekään. No, kaupalla pitää tänään käydä, mutta antaapi auton nyt lämmetä hiukan, jos tuossa puoli kympin pintaan lähtisi kylille sitten. Saa nähä, miten eukon käypi. Lähdenkö, vai siirränkö kyläreissua vielä parilla päivällä. Niin on vaikea vielä tietää.
ja liiba laaba laa. Mulla ei ole kunnolla mitään asiaa, halusinpas vain muuten kirjoittaa pienen muiston tähän blogiini, että tällöin on tehty ekat lumityöt. Jeps.

torstai 10. marraskuuta 2016

Siivoustorstai

Täällä on siivoilut meneillään. tai no, suurimman osan olenkin jo tehnyt, että tässä on nyt kämpän tuuletus menossa lattioiden pesun jälkeen. Aloitin pölyjen pyyhkimisellä ja samalla mietin, että kuinkahan paljon jaksan siivota. No, asia kerrallaan ja niin on matotkin pihalla tuulettumassa ja lattiatkin pesty. Hyvä hyvä. Tässä nyt hyvillä mielin istun avonaisen tuuletusikkunan alla ja tuoksuttelen raitista ilmaa. Seuraavaksi olisi keittiön raivaaminen, tai siis tuon pöydän raivaaminen, jossa on teetörppöä jos jonkin moista, Pitää ottaa tavarat veks ja pyykiä tila. Kunhan tässä nyt joudan ja kerkiän :D Pitäähän välillä pitää luovia taukoja, kun ei ole kiirus minnekään. nautin siivouspäivän iloista :)

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ei Vois Vähempää Kiinnostaa!

Facebookin uutisvirta suoltaa vieläkin trumppia, räikköstä ja seksiä. Siinä tämän illan havainnot. Taidan lähteä katselemmaan kaunihia unikuvia. Ja ulkomaan eläjille: tsing tsang tsöng vaan!

Palelee, palelee

Sain hätinä hiukan nukuttua päikkäreitä, tunnin verran tarkenin peiton alla, kun piti tulla laittaan villatakki paljaiden käsivarsien lämmöksi. Sisällä lämmintä vain 19,9c ja siirsin jo makkarin termostaattia isommalle. Aina välillä lämpötila käväsee +20 asteen pinnassa ja taas takaisin 19 asteeseen. En ymmärrä. Saa kohta toppatakkia pitää sisällä, että tarkenee, piru vie.
Mulla on tuolla teetä hautumassa, joten kohta saan sisäistä lämmitystä :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uuvuttava päivä

Tänään olen ollut enemmän, kuin väsynyt. Minnuu ärsyttää, kun en päivällä saanut nukuttua edes sitä vajaata tunteroista päiväunia.
Tänään mulla oli aamusta jutteluaika omahoitajalle ja sinnekään en ois jaksanut lähteä, mutta kävinpä kuitenkin. Oli uuvuttavaa kertoa tunnin verran kuulumisia ja viimeisimpiä tapahtumia. Onneksi en alkanut parkumaan siellä vastaanotolla, vaikka piti kertoa ikäviäkin asioita. Ihan kivasti se tapaaminen meni ja seuraava kerta onkin vasta ensi kuussa. No, on mulla se lääkärin vastaanotto vielä loppukuukaudelle. Välillä oikein pitää miettiä, että miksi minä käyn tuolla mielenterveystoimistolla haastelemassa. Hyvin pärjäisin ilman sitäkin. No, aika näyttää, kuinka pitkään siellä jatkan käymistä.
Tänään olen kutonut sen neljännenkin sukkasen odottamaan jo loppukavennuksia. Tänään niitä en tee, koitan nyt pysytellä vähän erossa kutimista, että sormat saavat lepuutusaikaa. Pitäs vain jaksaa jumpata sormia, että vertyvät kutomisurakan jälkeen.
Mun elämä on niin tylsää, että mitään ei tapahdu.
Huomenna on käytävä hakemassa tänään tullut smart-paketti, tuli luuriin ilmoitus ja samalla on käytävä kaupallakin. vaikka just nyt ei mikään kiinnosta. Ärsyttää lähteä huomenna liikenteeseen. tänäänkin skippasin kaupassa käynnin ihan tarkoituksella. No, jos aamusella ois parempi olotila, kuin justaan nyt. Väsyttää, uuvuttaa, ärsyttää, potuttaa. Just nyt.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pyhien jäläkeen

Olen tässä aamussa juonut jo yhden mukillisen aamukahvia, mitään en vielä syönyt.
Kahvin jäläkeen lähdin ulos viemään autolle lämmityspiuhaa. Laitoin ovien lukkoihin lukkosulaa, mutta kuskin puoleinen ovi aukesikin ihan moitteettomasti ja sain sieltä pitkävartisen harjan, jolla harjasin auton lumesta, lisää näyttää satavan, että päivemmällä saapi käydä uudestaan putsaamassa auton lumesta. Onneksi mulla ei ole vielä tänään minnekään lähtöä, ihan kiva olla vain kotosalla tämä päivä. Laitoin sitten auton lämmityspiuhan päähän ja lähtikin heti lämmittämään, kun ajastin oli 8-10 lämmittämässä. No, lämmäyttää nyt sitten auton lämpimäksi.
Metkaa tuo lumisade, kun sillai ihan hentoisesti ja hitaasti vain sateleepi ja pakkasta on mittarissa -8,2c. Kun heräsin, oli -9,1c.

Mitäkökö tein pyhien aikana? No, lauantaina mä kävin porukoilla, siellä oli nyt vain yksi veljen muksu kyläilemässä, 7 vee pikkumies, eppuluokkaialinen :) Sain pelata hänen kanssaan kortteja monenmoisia käytiin läpi ja yksistä tonttukorteista keksittiin pieniä tarinoitakin, oli kivaa :)
Sunnuntaina, eli eilen kävin kävelyllä, en niin hurjan pitkällä, mutta kuitenkin tuli ulkoilutettua sauvoja :) Sit pesin pyykkiä yhden koneellisen, kudoin sukkiin kantalappusent ja illalla kaikkia neljää sukkaa niin, että pääsen jo jalkaterän osaa kutomaan, eli oikeaa saapi kutoa niin pitkälle, että voipi sitten tehhä loppukavennukset. Sit tuli vähän luettua ja otettua päikkärit. Iltasella vielä tein pitsapaistoksen uunniin, kun on leivänpuoli niin lopuillaan kämpästä, että pitää jotahin muutakin syömistä olla, kuin juoda vain pelkkää suhvetta.
No niin, siinähän ne pyhät sitten menikin.

Justaan äsken sain, kuin sainkin vihdoin ja viimein maksettua kaksi laskua pois, ifolorin viimeisimmän kuvakirjasen ja kirjoittajaseuran jäsenmaksun. Sinne hurahti reilut 50 euroa, huh huh. Tälle kuukaudelle pitäisi vielä tulla netti+ luurilasku(+puhelimen maksu siinä yhteydessä), netflixin lasku ja sähkölasku. Muita nyt ei pitäisi tulla, jollei tule auton liikennevakuutusmaksua tai autoverolappua.
Kyllä on niin halpaa hupaa tuo rahanmeno, että ei tässä oikein shoppailemaan ehdi, kun on jo tili tyhjänä :( Mut sellaista se yksineläjän elämä on, laskuja laskujen perään. Pah ja pöh!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Helen Fielding: Bridget Jones Vauvapäiväkirja

 Kirjakaupasta 26.10.2016 haettu, 26,90e kovakantinen 236 sivua, Otava Keuruu 2016.

Takakansiteksti:
Kello 20:45 Tajusin, että olen lukuisia kertoja haaveksinut meneväni ultraäänitutkimukseen Markin tai Danielin kanssa; en vain molempien kanssa yhtä aikaa.
Bridget Jones, jonka biologinen kello tikittää hyvin äänekkäästi, havaitsee yllättäen olevansa raskaana. Iloinen yllätys herättää tärkeän joskin kiusallisen kysymyksen: kuka on lapen isä?
Hulvattoman hauska, koskettava tarina äidiksi tulosta nelikymppisenä ja kaikesta siitä kaaoksesta, jonka vauvauutinen ikisinkun elämässä aiheuttaa.

30.10.2016 Olen jo luvussa 7 Molopäisyyttä, menossa tässä ihanassa kirjasessa :) 

Tänään 6.11.2016 Eilein iltasella, vähän ennen seiskaa sain luettua tämän kirjasen. Suorastaan Täydellinen opus! Tykkäsin tarinasta, joka taitaa olla hiukan erilaisempi, kuin leffa. Lopussa sai nauraakin :) 


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Lumisadetta

Täällä sataa lunta, ihan, että näkee, jotta sataa. Alkoi sellaisella hentoisella sateella. Nyt näkee, että pihatiet on valkoisena. Tulisi vain ihan kunnolla lunta, että pääsisi lumitöihinkin, minä kun niin tykkään tehdä pihassa lumitöitä. Se on kivaa!
Aamusella heräsin jo kuuden jälkeen keittelemmään kahvia ja pyörimään netissä. Puoli ysin pintaan lähdin pienelle kävelylenkille sauvojen kera. Teki hyvää mielelle, käydä vähän ulkona käppäilemässä ja kuuntelemassa luonnon ääniä. Ei paljoa kuulunut lintujen ääniä, aika hiljaista oli.
Olen katsonut Netflixiltä jo yhden leffankin; Yhdet häät ja kolme anoppia. Oli hyvät näyttelijät ja ihan kiva puolitoistatuntinen leffa, tykkäsin kyllä, vaikkei nyt niin mitenkään ihmeellinen juonikuvio ollutkaan.
Tuossa sukkien varsia kudoin, kun luuri alkoi soida, yksi tädeistä soitteli. Oli laittanut mulle Keskisuomalaisen-lehden ilmaistarjouksen. Tulee lehti sitten peräti neljä viikkoa, saa nähdä, milloin alkaa. Mutta kivaa, että tulee laatikon täytettä :)