keskiviikko 9. elokuuta 2017

Tänään ne lähtee!

Nimittäin kutrit! Mulla on vihdoin ja viimein parturiin aika nyt aamupäivästä. Kutrit lähtee livohkaan. En jää kyllä yhtään niitä kaipaamaan. Olen ihan sydänjuuriani myöten kyllästynyt näihin pitkiin hiuksiin, kun ne menee kainaloon ja liiskaantuu alaselkään kiinni. Ei pitkistä hiuksista ole kyllä mitään iloa, ei sitten hetkeekään.
Mieheltä tuli illalla viestiä, että säästä lettiä. Vaan sitäpä en missään nimessä tee! En kyllä leikkuuta ihan poikalettiä, mutta ei paljoa muutakaan. Niskaan ei taatusti tule jäämään ponnarilettiä!
Huokasen kyllä syvään ja hartaasti, kun hiukset jää sinne parturin roskiin.

maanantai 7. elokuuta 2017

Pirjo Rissanen: Kevätniemi

Muoks. ma.7.8.2017:
Ostettu Keuruun Kipa Kirjakaupasta to.23.10.2008 29,50 euroa, kovakantinen 767 sivua, Gummerus Jyväskylä 2008.

Takakansiteksti:
Pirjo Rissasen kolme kirpeän lämmintä romaania yksissä kansissa.
Sisarukset Marketta, Henriikka ja Katri Matintalo ovat aina pitäneet Kevätniemeä ainoana oikeana kotinaan. Heidän äitinsä Anna on ollut suvun kantava voima, jonka luokse komeaan taloon on kokoonnuttu juhlimaan ja muistelemaan menneitä. Vanhoilla päivillään Anna kuitenkin närkästyttää keski-ikäiset tyttärensä luopumalla perinteistä ja elämällä vihdoinkin oman päänsä mukaan.
Totuttujen kuvioiden järkkyminen aloittaa muutosten sarjan särmikkäiden naisten elämässä. Heitä ei päästetä helpolla, mutta kolhut myös vahvistavat niin ihmisiä kuin ihmissuhteitakin. Tilinteossa perheenjäseniensä ja nuoruudensyntiensä kanssa naiste oppivat vasta todella tuntemaan toisensa - ja itsensä.
Kevätniemi sisältää Pirjo Rissasen kolme ensimmäistä romaania, Onnen tyttäret (1995), Askelten taito (1996) ja Kotimme Kevätniemi (1997), jotka nostivat Rissasen lukijoiden suosioon. Kevätniemi tarjoaa oivaltavia naiskuvia, laveita tarinankaaria ja mukaansatempaavaa kerrontaa.

19.7.2017: Tänään läksi luettavaksi :) Taidanpa googlettaa tähän kansikuvan :)

25.7.2017: Tämän lukeminen jatkuu, vaikka olenkin hankkinut uusiakin kirjoja. Ei voi jättää kirjaa kesken :) 

2.8.2017: Olen päässyt kirjan kolmanteen, eli viimeiseen tarinaan :) 

7.8.2017: Vihdoinkin hetki sitten, 15:35 sain tämän kirjan luettua loppuun. Kirjan loppupuolella tuli itkettyä pariinkin otteeseen. Eka kerran, kun tarinassa oli niin ihanaa joulukuvausta ja toistamiseen, kun kolmannessa tarinassa Anna-rouva palasi Kevätniemeen tyttärentyttärensä luokse asumaan. Jotenkin se vaan kirvoitti mieleeni muiston omasta mummostani, joka nukkui pois reilut 16 vuotta sitten kesällä. Tuli niin ikävä omaa mummoa.
Ihanan koskettava kirja kaiken kaikkiaan! 

lauantai 5. elokuuta 2017

Kuinka selviän tästä päivästä???

Tekee mieli itkeä ja parkua ääneen tätä ikävää, kaipausta ja tuskaa. Ensimmäinen päivä on aina kauhein. Haluaisi palata vaan hetkeen, kun pääsi taas Miehen lämpöiseen halaukseen. Hänen lähellään on niin hyvä olla. Tekee aina kipeetä herätä sitä seuraavaan päivään, kun tietää, että edessä on taas yksinäisiä päiviä ja sydän täynnä kaipausta Miestä kohtaan. Ei tämä ole kivaa ollenkaan. Olis jo ilta, että pääsisi yöunille, mutta kello on vasta 12:44, eli monen monituista tuntia on vielä kulutettavana kyynelten kera.

torstai 3. elokuuta 2017

Torstain tuulia

Nyt niitä vanhoja akkoja sitten sataa pihalla. Voi voi sentään. Mutta eipä hätä ole tämän näköinen. Vaihdan kävelylenkin stepperillä polkemiseen ja jumppahetkeen, niin, että varpisti hengästyn ja saan itselleni, toivottavasti ainakin hyvän mielen ja hyvän olon.
Viime yö meni tosi repaleiseksi, eli hyppäsin jatkuvasti veskin puolella ja tiedostin todella hyvin, että olin laittanut herätyskelloon herätyksen aamukuudeksi ja suunnitelmissa oli lähteä viimeistään seiskalta kävelylenkille. No, jumppahetki tänään sitten.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Muutos on tapahduttava

Olen siis selvinnyt asiointireissustani. Sain lääkereseptin ja olenkin jo ottanut ekan lääkkeen. Sitä saapi käyttää viikon verran ja sit katsottava tilannetta uudelleen. Psykiatrin juttusilla käynnin aikana päätin, että elämään on tultava muutosta. Ei voi jatkua enää näin. Kuulemma liikunta on hyväksi kyseiseen vaivaani, jotenka sitä on lisättävä päivärutiinseihin paljon enemmän.
Tein ruokaakin tuossa hetki sitten ja en lisännyt sapuskaan yhtään suolaa. Keitin nuudeleita ja pussillisen kruunukasviksia, sekoitin ne ja pienen purkin tonnikalaa öljyssä ja sitä söin yhden annoksen ja päälle vettä vain.
Tämän päivän keräilen voimia ja huomen aamulla lähden lenkille, satoi sitten vaikka vanhoja akkoja taivaalta aamutuimaan.

Totuuksien päivä

Tänään se sitten vihdoin tapahtuu. Aion avata vihdoinkin sanaisen arkkuni. Mulla on nimittäin aika aamusta psykiatrille, ihan näitä tsekkausaikoja siitä lääkkeiden lopetuksesta johtuen. ei mitään sen kummoisempaa. Mutta, tänään se sitten tapahtuu todellisuudessa. Aion siis kertoa tuosta ikävästä vaivasta, joka mulla on ollut pian vuoden päivät, mutta nyt sitten uskallan kertoa asiasta. Perjantain rehveillä jo uskaltauduin Miehelle kertoa asiasta, että mua pelottaa ihan valtavan paljon, että mitä on taustalla. Sitten lauantain aikana asia selvisi mulle, että minähän voin kertoa asiasta tosiaan siellä psykiatrin vastaanotolla, jospa hän vaikka osaisi neuvoa minua asiassa, tai jopa määrätä jotain lääkettä siihen. No, tänään sen sitten näkee. Toivottavasti edessä olisi myös apteekkireissu. Täytyy toivoa parasta.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hälärisoitto ulkomaan numerosta

Sain eilen illalla 21:37 hälärisoiton oudosta numerosta +41742785020 oli se numero. Tänä aamuna sitten googletin numeron ja Kuka soittaa-sivustolla oli tietona, että on Sveitsiläinen numero ja siellä oli kommentteja ihmisiltä, jotka olivat eilisillan ja yön aikana saaneet myös häläreitä kyseisestä numerosta. Jätinpä sinne minäkin oman kommenttini.
Että tällaista :(

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Aamukahvilla

Täällä juon aamusumppia, ilman mitään syötävää. Ennen aamukahvia olen opetellut juomaan ison mukillisen vettä tästä Miehen sanoin, kukkamaljakkomukistani, josta tulee aina aamusumppikin juotua.
Eilen tuli sitten katsottua tuo toinen tiistaina ostettu kirpparidvd. Käväsin siis tiistaina pitkästä aikaa Onnenkirppiksellä Tuurin puolessa. Edellisestä reissusta olikin jo kulunut useampi kuukausi. Nyt sitten sain tehtyä pienen kesäreissuni ja teinhän mä siellä pieniä löytöjä. Tuli ostettua Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjä-kirja kovakantinen versio, kun maksoi viisi euroa, mielestäni halpa, sit löysin tosiaan leffatarjonnasta Miss Farkku-Suomi-elokuvan ja Kuudes kerta-leffan. Miss Farkku-Suomi maksoi 2 euroa ja Kuudes kerta maksoi 5 euroa. Tuon ekan leffan katsoin jo tiistaina, enkä tullut oikein hullua hurskaammaksi. Alakuun luulin sen olevan ihan hauska leffa, mutta ei se sitä sitten ollutkaan, tasapaksu ja jotenkin naurattamaton. Eipä tartte toista kertaa katsoa. No, sitten tuo Kuudes kerta meni kertakatselulla eilen iltasella. Sitä katsoessa sain kerran naurahtaa ja kerran itkeä. Eikä siitäkään sen enempää.
Kyllä juttu on näin, että en pahemmin ostele nuita leffoja kokoelmaani, muuta kuin tarkoituksella. Seuraava hankinta tulee olemaan vasta Napapiirin sankarit 3-leffa sitten joskus, kun se tulee myyntiin. Sitä ennen aion vain keskittyä lukemaan kirjoja. En tiijä, ehdinkö tänään paljoa lukea, on taas iltaa varten hommia tiijossa ja kenties käyn pikasesti kylilläkin vielä, että saan sitten samalla reissulla auton pihasta veks tuonne parkkipaikalle.
Sellaista.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vauva-asia

Heräsin tovi sitten ihan ihmeelliseen uneen. Siinä eräs vanha mies piiritti minua, sen minkä ehti. Hänellä oli vauvakuume päällä ja elämässään viimeiset mahdollisuudet saattaa joku nainen raskaaksi. Tuo kyseinen mies profiloitui unessani peruskoulun aikaiseksi taksikuskiksi, joka on jo edesmennyt. Ihmetellä siis täytyy, että mistä hän sitten näin uneeni ponkaisi???
Unessa pyörittelin mielessäni tulla raskaaksi, vaiko ei. Suuren pulman edessä siis olin.
Oikeassa elämässäni en ole pahemmin pyöritellyt kyseistä asiaa mielessäni, vaan olen jotenkin koettanut unohtaa asian, että aika käy vähiin itselläni moiseen koettelemukseen. En ole pahemmin viime vuosina kärsinyt vauvakuumeesta. Päällimmäsenä on vain ollut oma vointi ja jaksaminen ihan vain omassa arjessa ja söinhän mä nuita mömmöjä kymmenisen vuotta. Siinä taiskin mennä ne parheet vuoteni saavuttaa äitiyden ihana titteli. Taidan olla jo liika vanha äidiksi ja taitaapi olla esteenä nuo liikakilotkin moiseen hommaan. en siis ole mikään hehkeä kaunotar, kaukana siitä!
En tiijä, haluankokaan äidiksi. Kenties mua ei ole tarkoitettukaan siihen hommaan. Olen mielessäni tässä tovin aikaa pyörittänyt sitäkin asiaa, että kenties Miehen olisi parempi pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka vielä kykenee saamaan lapsia. Jättää tällainen vanha kottarainen taakseen.
En tiijä! En pääse tässä vauva-asiassa puusta pitkälle. Kunhan tulin avaamaan sanaisen arkkuni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Murusista, palasista koottava itsensä

On taas eletty yhdet ihanat rehvit. Olen ihan murtunut tästä ikävästä ja kaipauksesta, jota sisimmässäni tunnen. Liika nopeaan aina rehvit kuluu. Tahtois niiden jatkuvan ainiaan. Olen sisältä ihan rikki ja katki poikki! Miten mä taas saan itseni vahvaksi tästä ja jaksan elää viikon yksinään? En ymmärrä. Ei ole kenenkään toisen miehen kanssa ollut tällaista, että näin vahvasti oisin ikävöinyt, tahi tuntenut. On tämä ihmeellistä!
Murusia ja palasia vain on joka puolella. Ei jaksa tehhä ruokaa, hyvä, kun jaksan juoda vettä aina sopivin väliajoin. Olen uurpunut ja väsynyt, ihan puolikoomassa vietän taas tämän päivän. Toivottavasti jo huomenna helpottaa. Kenties, tai sitten ei.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kaari Utrio: Neidontanssi


Bookcrossing-kirja, kovakantinen 293 sivua, Tammi Helsinki 1980

Takakansiteksti:
Karjalassa tuuheiden koivujen katveessa seisoo Soilaan kartano, ritari Halvast Haukan koti ja linnoitus. Siellä kasvaa hänen palvomansa poika, Tuomas haukka, sekä tytär, kultahiuksinen neito Katarina. Mutta idän raja on pelottavan lähellä. Jälleen kerran tulee novgorodilainen yli polttaen ja tuhoten. Sodan ahdistuksen keskellä salassa ankaralta isältä syttyy Katarinan hento ja valoisa rakkaus. Katarina Halvastintyttären tie vie linnanneidoksi Turun linnaan, keskelle ritarielämän loisteliasta ylellisyyttä ja piittaamatonta raakuutta. Turkua ja koko Suomea hallitsee 1320-luvulla ritari Matts Kettilmundsson, viekas, ahne ja kunnianhimoinen mies. Ritari Mattsin juonittelut valtansa laajentamiseksi ja hänen lopullinen tuhonsa tempaavat pyörteeseensä myös Katarina Halvastintyttären kohtalot. Linnantuvassa helähtää komean Henning Schwerinin luuttu. Katarinan unelma puhtaasta rakkaudesta haipuu...
Kaari Utrio kertoo romaanissaan loistokkaalla ja jännittävällä tavalla Pähkinäsaaren rauhan ajoista, jotka ovat nuoren Katarinan vaiheiden taustana. Hän kertoo kuinka ritariajan nainen elää - sotaisen miesten varjossa, rakkautta odottaen, nöyrtyen ja uurastaen, tulevaisuuden toivoa vaalien. Pirkkalan pyhät pihlajat, Karjalan kruunu ja nyt Niedontanssi - Haukan suvun ja Katarina Halvastintyttären taru jatkuu.

Omat tunnelmat kirjasta:
3.5.2013 Sain kirjan postitse. Onpa Utriolla kauniit lasit takakansikuvassa :) Peittää puolet kasvoista hih hih :) 
15.11.2014 Kirjahyllyn karsintaa kovalla kouralla. Pakko vähentää hyllystä vanhempia kirjoja pois uudempien tieltä. Kirja läksi siis hyllystäni pois.
14.7.2017 Olin palauttanut tämän takaisin hyllyyni ja eilettäin valitsin luettavaksi. Ehdin tunteroisen aikana lukea kirjaa jo hyvän matkaa :) Taitaa kuulua johonkin sarjaan, kun olen lukenut aiemminkin kirjan henkilöistä, eli en lue oikeassa järjestyksessä sarjan kirjoja, mutta mitäs pienistä :) 
19.7.2017 Mielenkiintoista menneen ajan kuvausta. Jotenkin tästä jäi sellainen syksyisen surullinen fiilis loppuviimein. Luettua sentään tuli :) Ehkä osaltaan syynä on tämän päivän hämäryys ja sateisuus. 


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Natkuti natkuti

Minnuu sitten sieppaa pari asiaa. Ensinnäkin huomasin, etten voi osallistua heinäkuun kirja-arvontaan bookcrossing-sivustolla, sillä arvontaan oli osallistunut vihaamani ihminen siellä. Miksikö vihaan jotakin ihmistä??? Ihan vain siitä syystä, että jokunen vuosi sitten, kun voitin toisen kerran kyseisen arvonnan, oli tämä kyseinen henkilö osallistunut silloinkin arvontaan. Siinä on velvoitteena postittaa kuukauden voittajalle kirja. No, enhän mä tältä osallistujalta koskaan saanut kirjaa. Syytä kyseiseen en tiedä. Siitä lähtien olen vihannut kyseistä akkaa ihan suunnattomasti!
Toinen ärsyttävä asia oli se, kun kudoin tuossa sukkien varsia. Eka sukan varsi meni ihan kivasti, vaan toisen kohdalla jouduin purkuhommiin, peräti kaksi kerrosta piti purkaa sukkaa, ennen aina oikeaa neuletta. Nyt kuitenkin molemmat varret odottavat jo kantalappusten tekoa. Se jääpi myöhempään hetkeen, en enää tänään pistä kutimia ristiin.
Seuraava natkutettava asia on se, että mulla tahtoo kintut turvota. Tiedän, lekuriin pitäs mennä, vaan mie pelkään niin helvetisti!!!! En tiijä, milloin rohkaistuisin, tuskin koskaan ja elonpäivät vähenee vähenemistään :( Byäääääh :(

torstai 13. heinäkuuta 2017

Anni Polva: Tiina harrastaa


29.6.2012:Kirjakaupasta 11,90e. Kovakantinen kirja, 493 sivua, Karisto Hämeenlinna 2010.

Takakansiteksti:
Uusi kolmen kirjan Tiina-paketti.
Reipas ja oikeudentuntoinen, kaikenikäisten tyttöjen ikisuosikki Tiina kokeilee ennakkoluulottomasti uusia harrastuksia. Teatterin pakeille hän pääsee koulunäytelmän äiti-Kiljusena, Juhan kanssa hän osallistuu ensiapukurssille ja takamuksensa hän hankkii kipeäksi ratsastustunneilla, joihin perheellä ei oikeastaan olisi edes varaa: Mukana kuvioiissa on kotitalon tuttu kaveripiiri.
Tiina harrastaa-teos sisältää kolme railakasta tyttökirjaa: Tiinastako näyttelijä, Tiinaa tarvitaan ja Tiinakin ratsastaa. 

3.6.2017:Tahdoin jotain helppoa ja kivaa alkukesän luettavaa, niin tämän lukemisen aloitin. Luettuna jo eka luku :) 

23.6.2017:Tämän kirjan parissa vietän tätä juhannusta. 

13.7.2017:Nyt vihdoin sain luettua tämän kolmen kirjan tiiliskiviopuksen loppuun. Muakvan metkoja tarinoita tässä kirjassa. Viimeisessä varsinkin oli ihan hengästymiseen saakka tapahtumia :) Tykkäsin, en kait muuten olisi tätä lukenut :) 

Sain siis hetki sitten, 20:03 luettua tämän. Kirja oli lukupaussilla peräti kymmenen kirjan ajan, tuli luettua yhdeksän kirjastosta lainattua kirjaa ja yksi oma kirjanen ennen tämän saattamista loppuun. Olin tämän kirjasen kolmannessa tarinassa jo, kun jäipi tauolle. Kivaa oli kyllä palata tähän tarinaan sitten uudelleen.
Kirja jääpi miun pysyväishyllyyni, tarkoittaa tosin laatikkoa :)
Saa nähhä, mihinkä kirjaan seuraavaksi tartun :) Joko olisi vuorossa joku uutuuskirja, jonka olen hankkinut :) se jää nähtäväksi :)

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Leena Lehtolainen: Surunpotku


 Ärrältä 25.8.2016, Bon-pokkari, 432 sivua, 9,90e. Tammi 2015 Helsinki, painettu EU:ssa.

Takakansiteksti:
Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Pulman puoliso on urallaan nousussa oleva kansanedustaja. Kuka himoitsi Pulman välittämiä perinnejalokiviä niin paljon, että tappaisi?
Epäiltyjen määrän kasvaessa tutkimukset johtavat rahapelien ja rahanpesun maailmaan. Ja oman varjonsa tapahtumiin heittää menneisyydessä tapahtunut hiihto-onnettomuus. Tilanteen kiristyessä eivät sivullisetkaan ole turvassa.
Uhkaako Kallion ryhmää sen uran pahin surunpotku?

Omat tunnelmat kirjasta:
30.5.2017 hippasin tällä erästä bookcrossaajaa ja kirja jäi odottelemaan lukuvuoroaan.

6.6.2017 Vielä en ole kerinnyt aloittaa lukemista. Koetan kuitenkin saada jossain välissä kesällä tämän luettua. 

4.7.2017 Jospas tänään vihdoinkin pääsisin tämän kirjan pariin, kun on yhdeksän kirjaston kirjaa loppuun luettu :) 

6.7.2017 Olen päässyt kirjasessa jo lukuun 10, sivulle 148. Just hetki sitten laitoin kirjan lukutauolle. 
Ihan mielenkiintoinen aihe kirjassa, erään naiskansanedustajan mies on murhattu kirkon lasten veskiin ja Maria Kallio tutkii asiaa. Saa nähhä, kuinka asia pääsee päätökseen ja millaiseen. 

10.7.2017 jo vihdoinkin sain tämän pokkarin päätökseen. Oli kyllä jännää luettavaa ja viihdyttävääkin. Jotensakin jäi kuitenkin loppumetreiltä sellainen surullinen fiilis tarinasta. Mutta hyvä kirja tämä ol.
Nyt sitten kirja jääpi odottamaan tulevan kotinsa osoitetta :) 






Aurinkoinen maanantai

Se on taas uusi viikko aluillaan. Kävin hetki sitten postilaatikolla ja ilokseni löysin sieltä viime viikolla bookcrossing-sivustolta hepsaamani kirjapaketin, nimittäin tarjolla oli silloin Johanna Valkaman Itämeren Auri-kirja. En voinut vastustaa kiusausta ja nyt sitten opus saapui luokseni :)

Tänään alkaa kirjastolla poistokirjojen myynti. Olen sopinut sinne avaimen luovutus-rehvit ja pääsen siis tänään eroon sitten kirjaston avaimesta, joka oli väliaikaisesti lainassa minulla, kun mun piti vetää viime torstaina kirjoittajaseuran tapaaminen. Saas nähhä, montako kirjaa tulee ostettua hyllyyni :) Jännää jännää :)

Nyt tarvii läkseä etsimään jotahin aamupalaa, olen vasta kahvin juonut, kun en osaa syödä heti herättyäni yhtikäs mitään.

Moikka ja kivaa uutta viikkoa!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

No nyt osui kohdalleen

Jaksoin, kuin jaksoinkin eilen iltasella kuunnella Tangokunkkukisat Järviradiosta. Kyllä ihan oikealle miehelle meni voitto. Sitä mieltä minä olen :)
Ei mulla muuta, lyhyestä virsi kaunis :)

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Riikun markkinoilla

Tulipa lähdettyä tunti sitten, yhdeksän aikaan kylille, kun ol markkinapäivä. en ollutkaan pariin vuoteen käynyt markkinoilla, joten nyt oli sitten korkea aika jo tehhä kylälle reissu markkina-aamuna. Jätin auton kirjakaupan pihaan ja lähdin käppäilemään markkina-alueelle. Siellähän oli jo ihmisiä ihan kivasti, sääkin oikein hellii markkinahumua, sillä aurinko paistaa heti aamusta.
Tuli sitten kulutettua muutama euro markkinaostoksiin. Ostin korvapuusteja pussillisen, tietenkin lakua piti ostaa, sehän nyt on selvä asia, kun markkinoilla käypi. Sitten kiersin markkina-alueen ja päädyin ostaan vielä tyrnihilloa purkillisen. Olen joskus aiemminkin ostanut kyseisiltä markkinoilta tyrnihilloa, nyt sitä sai oikein maistaa pikkulusikalla ja kivan kirpakkaa oli. Purkillisen sitä vain ostin. Sit olin tyytyväinen ostoksiini ja lähdin käppäilemään takaisin autoa kohden. Kävin viemässä tavarat autoon ja käväsin vielä kirjakaupassa. Ei onneksi löytynyt nyt kirjoja matkaan, vaan ostin vain vihkosen jatkoksi päiväkirjaani. Sit autolle ja kotia kohden.
Katselin terassikukkaset ja tulin laittaan pyykit koneeseen peseentyyn.
Nyt saapi vain lekotella kotosalla, kun markkinareissu tuli tehtyä.
Jäikin viime yön unet vähiin, kun oli taas rehvit ja niiden jälkeen uni on aina tosi heikkoa. Sain nyt nukuttua hätinä neljä tuntia ja senkin pätkissä. Voipi olla, että piakkoin tästä kellahdan sänkyyn uinaileen :)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Tangokuningatar valittu

Siis ei herran jestas sentään! Ei voi olla totta, kenet tangomarkkinoiden tuomariraati valitsi tänä kesänä tangokuningattareksi!!!! Siis hyi kauheeta millainen kaivosta laulaja! En kyllä sitten yhtään tykännyt voittajan äänestä!!!!! Kuuntelin finaalikuusikon toisen kierroksen ja tämän voittajan ääni oli kaikista pahin!!!! Ihan, kuin ois jostahin kaivon syvyyksistä hoilottanut!!!! En kyllä menis minnekään lavalle kuuntelemaan moisen ämmän hoilotusta, vaikka ilmatteeksi miut sinne vietäisiin!!! Siis karmeeta karmeeta ja vielä kerran karmeeta!!!!!!!! Meni kyllä niin maku koko kisoihin het sillä sekennillä, kun voittaja ilmoitettiin. Hyi!!!!!
Olen puhunut, ugh!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heleena Lönnroth: Kukkamarin kolmas elämä


Kirjastosta lainattu, kovakantinen 215 sivuinen kirja, Kustantaja Zuppa di Porri, Kotka 2015.

Takakansiteksti:
Tarokkikorteista nousevat "hirtetty mies" ja "miekkojen ässä" viitoittamaan tulevaisuutta. Se tarkoittaa uutta alkua rakkaudessa ja työssä. Työksi löytyy toimi kirjastoautonkuljettajana, kunhan Clevelandissa suoritettu kortti päivitetään Suomeen.
Maalausleirillä tavattu kuvataitelija houkuttaa, mutta ei lupaa loppuelämää. Kuvioihin ilmestyy uudelleen myös rakennusmestari Heikki, joka sanoo odottavansa, mutta voiko kilttiin mieheen luottaa?
Mansardikattoisesta vanhasta apteekista tulee "naisten talo". Kumppaniksi löytyy Saara, kirjailija. Onko lopultakin kaikki seestä, vai vain tyyntä myrskyn edellä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Sain ihan tovi sitten kirjan luettua loppuun. Tein lukiessa joitakin muistiinpanoja kirjasta:
Kukkamarin pojan vaimon nimi muuttui ekaluetun kirjan, rakkauden intiaanikesä- kirjan tarinasta Eliisasta tässä kirjassa Elinaksi. Miksi???
Rakkauden intiaanikesä-kirjassa Kukkamari oli asunut Amerikassa 10 vuotta ja tässä kirjassa aika olikin pidentynyt 15 vuoteen. Miksi???
Kukkamari tässä kirjassa purjehtimassa, vaikka sama äijä oli jo jossain Latviassa toisen eukon kanssa. Sekavaa!
Kukkamari seilaa Herkon ja Heikin välillä. Rehvailee molempia, vuorotellen.  Miksi???
Joo, että sellainen kirja tämä oli.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heleena Lönnroth: Rakkauden intiaanikesä


Kirjastosta tän viikon maanantaina lainattu kirja, kovakantinen, 212 sivua, kustantaja Zuppa di Porri 2014.

Takakansiteksti:
Kukkamari on asunut Topeekassa ja Clevelandissa kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut aika palata. Hän ostaa Keski-Suomen maaseudulta pienen talon. Lapset ovat kasvaneet, Esa on tullut Suomeen jo kolme vuotta aiemmin valmistumaan puusepäksi. Essi vasta suunnittelee opiskeluja.
Kukkamari haluaa "loppuelämän miehen". Hän deittailee netissä, mutta sitten tulee paluumuuttaja Ukrainasta, Herkko, joka tietää, mitä tahtoo. Tehdään yhteinen matka Pariisiin, rakastavaisten kaupunkiin, hankitaan yhteinen koti meren rannalta. Herkko haluaa, että Kukkamarin elämä olisi turvattu.
Kaikki on "liian hyvää ollakseen totta". Pian Kukkamari saa huomata, ettei hän suinkaan ole Herkon elämässä ainoa nainen. Muutakin mustaa alkaa kertyä. Jatkuuko intiaanikesä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Ilokseni sain huomata, että tämä on ensimmäinen lukemani kirja, jossa seikkaillaan lapsuuteni kylässä, nimittäin kirjassa mainittiin melkein alkumetreillä Multia, sivulla 7, kun Kukkamarin ostama punainen tupa sijaitsee Multialla. Sitten kirjassa hiukan myöhemmin mainittiin Ähtärikin, sivulla 93, kun Kukkamari etsiskeli muistaakseni autoa itselleen, vai oliko se nyt huonekaluja. En enää tarkalleen muista. Elin kyllä hyvin tämän kirjan tarinassa mukana, ettei ihan pikkuseikat jääneet niin mieleeni.
Tämä kirja oli muuten ihka eka tältä kyseiseltä kirjailijalta, jonka luin. Aiemmin en ole tutustunut hänen tuotantoonsa. Tähän kirjasarjaan kuului kaksi aiempaa kirjaa, mutta niitä ei ainakaan menneenä maanantaina näkynyt kirjaston hyllyssä. Olihan tässä tarinassa hiukan omanlaisensa mielikuvamaailma, mutta hyvin tuli luettua, kun eilen aloitin ja tänään, tuossa ennen puolta neljää saatoin tarinan loppuun. Jäi aika kihelmöivään kohtaan ja mulla onneksi on seuraava kirja, joka kenties on jatkoa tälle tarinalle. Aloitan sen lukemisen vielä tänään.
Tämä oli muuten jo kolmas kirjaston kirja tälle viikkoa, jonka sain loppuun luetuksi. Hyvä minä!!!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Elsa Anttila: Kai miehestä eroon pääsee


Tän viikon maanantaina 26.6.2017 kirjastosta lainattu kirja, kovakantinen, 190 sivua, Otava Keuruu 1993.

Takakansiteksti:
Katriina Majava on opettaja jo kolmannessa polvessa Jokihaaran kirkonkylässä. Ammatti ja perinteet tuntuvat koituvan Katin kohtaloksi: isoäidin ajoista Jokihaarassa on tiedetty, miten opettajan tulee elää ja käyttäytyä.
- Lisäksi sinä olet nynny luonne!
Kati raivoaa peilikuvalleen. Ja päättää ryhdistäytyä. Operaatioon kuuluu tärkeänä osana ero apteekkarista, seurustelu on jatkunut liian pitkään. Eikä itsenäistyminen tee pahaa kunnalliselämässäkään, jossa kaikki porvarisnaiset ovat joutuneet vaikutusvaltaisen Martta Puhakan juoksutytöiksi. Oikeastaan Kati haluaisi irti koko Jokihaarasta. Lähin ystävätär Suvi on pessimistinen: he kaksi vanhaapiikaa eläisivät kirkonkylän ympyröissä loppuun asti. Kapinahenki kytee kuitenkin molemmissa...

Omat tunnelmat kirjasta:
Ensialkuun kirja vaikutti puuduttavalta, kun kirjassa kerrottiin vain kunnallispolitiikasta ja tulevista vaaleista. Ajattelin, että ei tämä tarina parane tästä. Mutta toisinpa kävi. Aloinkin tykästyä juoneen ja jotenkin tarina kuitenkin imaisi minut mukaansa ja tarinassa oli kiva elää hetkinen. Jopa kirjan loppupuolella sain silmiini ihan kyyneleet, kosketti ihanasti! Sain tämän hetki sitten luettua, minuutin yli yhdeksän näin aamusella :) Kiva kirja, kannatti lainata kirjastosta!

Pettymys, pettymys ja vielä kerran pettymys

Istuinpa eilen iltasella netissä iltakasista iltakymppiin. Sillä Anu Grace oli järjestänyt Enkelit ja Pyhä Atlantisvalo webinarin. Ilmoittauduin joku tovi nettihetkeen ihan innoissani, että nytpäs saankin paljon uutta tietoa tästä Atlantiksesta. Odotin siis ihan malttamattomana eilisiltaa.
No, kuinkas sitten kävikään? Pettymys ja pannukakku koko ilta. Lähetys pätki koko kaksi tuntisen ajan. Eikä mitään kunnollista informaatiota kyseisestä Atlantiksesta tullutkaan, vaan koko webinari olikin ilmoitustilaisuutta hirvittävän kalliista, 8 kk kestävästä jostain Atlantiskurssista! Siis onko totta, että webinari onkin vain sananmuunnos ilmoitustilaisuudelle???? Taitaapi olla niin. Sillä mulle koko kaksi tuntinen oli suuren suuri pettymys!!!!!! Meitä notkotti kyseisessä webinarissa yhtä vajaa kaksi tuhatta hölömöö immeistä, kuka enempi ja kuka vähempi. Kai jotkut oli innoisasaan syksyllä alkavasta 1444 euron hintaisesta kurssista. Minä vain en lukeudu heihin. En ole yhden yhdestäkään kurssista maksanut, enkä ole niihin mukaan lähtenyt, enkä aio lähteä! Kyllä mulle se melkein kuukausittainen enkelikirje tulee sähköpostiin Anu Gracelta, mutta siihen se sitten jääkin.
Viime joulukuussahan oli peräti viikon mittainen enkeliseminaari netin kautta, joka oli ilmainen, eli joka ilta kasilta alkoi nettihetki ja niitä vetäjiä oli ihan laidasta laitaan, mutta siis kaikki näitä valotyöntekijöitä, ihan siis suomalaisia ja ihan siis oli koko nettiseminaarikin suomalainen, ei tarttenut alkaa vääntää suomennoksia enkusta. No, sekin viikko oli pettymys mulle. Ainut kiva asia viikossa tais olla se, kun eräs nainen veti illan jostahin ulkonäköjutusta. Eli enpä paljoa viisastunut siitäkään.
Mutta siis joo, paljon kivempi ilta ois eilen ollut, jos oisin sen viettänyt kirjan parissa! Kyllä jämpti on näin!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Paketti on pian täällä

Justaan käväsin cdon.comin sähköpostista kopsaamassa lähetystunnuksen postin sivuille. Vielä eilen näytti, että paketti saapuu vasta perjantaina iltapäivä neljän aikoihin, mutta nyt on päiväys muuttunut jo täksi päiväksi ja iltapäivä neljäksi. Aamusella paketti on ollut lajiteltavana jo Seinäjoella. Jännää odotella paketin saapumista :) saa nähä, ehtiikö siis täksi päiväksi ja tuleeko luuriin sitten saapumisviesti ja haenko paketin tänään, vai vasta huomen aamusella :)

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Elsa Anttila: Huijarin tuntee jo tuoksusta

Kirjastosta maanantaina 26.6.2017 lainattu kovakantinen 171 sivuinen kirja, Otava Keuruu 1987.

Takakansiteksti:
Tiinan vanhempi sisar on avioitunut Amerikkaan ja nyt sieltä on uusi sukulaismies tulossa vierailulle Suomeen. Aittakosken suvun naiset ovat revetä riemusta, sillä tämä Lars Fager on kaikkea mitä nuoreltamieheltä voi odottaa. Naimaton ja rikas. Mitä enemmän äiti ja tädit vouhottavat, sitä enemmän Tiinaa sapettaa. Mutta samalla hän tuntee synkkää tyytyväisyyttä. Hänellä on nimittäin salaisuus, jota hän ei aio paljastaa: Lars on lähettänyt sähkeen, jossa peruuttaa tulonsa. Kohta saisivat Aittakosken naiset pitkän nenän!
Suursiivouspäivänä soi ovikello kesken kaiken. Oven takana seisoo kolme salskeata nuorukaista, joista yksi esittäytyy Lars Fageriksi. Huijareita! ajattelee Tiina, mutta päättää olla paljastamatta petosta. Antaa toisten uskoa, että kultapoju on saapunut.
Niin alkaa tapahtua Aittakosken suvussa ja koko kaupungissa. Lopulta on Tiinakin päästään pyörällä ja mikä pahinta: hän epäilee, ettei se johdu yksinomaan tapahtumien kiihtyvästä vauhdista...

Omat tunnelmat kirjasta: Aika pitkään tämän kirjan parissa vietin aikaa, kun vasta kolmantena päivänä sain päätökseen, 19:09 tämä ol luettu loppuun. Ihan kivaa luettavaa ja saipi hetken aikaa vierähtää menneissä muistoissa, kun tässä kirjassa oli mainintoja Dallas- ja Dynastia-sarjoista ja mainittiinpa Jiiärrääkin :) Ei mitenkään erikoinen tarina, mutta hyvin maistui näin kesälukemisena :)

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aurinkoa ja sadetta tiistain iloksi

Olen viettänyt tämän koko pitkän päivän ihan vain kotosalla. Käväsin mä sentään aamusella postilaatikolla, mutta sielläkään ei ollut yhtikäs mitään. Kyllähän mä sen arvasin, harvemmin tiistaina mitään postia mulle tuleekaan.
Olen tiirannut telkkaria, keittelin aamupäivällä ruisjauhopuuroa ja hyväähän siitä tuli. Iltapäivälläkin piti lämmittää sitä mikrossa. Kirjaa olen lukenut päivän piristeeksi. eilen siis lainasin kirjastosta neljä kirjaa, kun vein sinne viisi opusta. No, onhan ainakin kivaa kesäluettavaa, vaikka niitä kirjoja on ihan omissa hyllyissäkin. Vaihtelu virkistää!
Tein mä eilen taas pienen nettioston. Olen nimittäin kerännyt jo tovin näitä Anni Polvan Tiina-yhteisnidekirjoja, joissa on kolome kirjaa samassa. No, eilen sitten rohkaistuin ja tein cdon-comista tilauksen Tiina ja Mummo-kirjasta, joka on jo ilmestynyt 2015. En nyt tarkalleen muista, että monesko opus tämä on jo sarjaan, mutta saatavahan se ol ja nyt sitten kiltisti odottelen kirjapaketin saapumista postipisteeseen. toimitusaikana oli 3-6 päivää. Jännää jännää :)

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vaihtelevan sään maanantai

Aamupäivällä paistoi aurinko, kun tein kyläreissun kirjakauppaan. Sain ostettua uuden muistikirjan ja uusia mustekyniä het kolome kipaletta! Ostin sellaisia isosäiliöisiä ja ne maksoikin peräti 5,50 euroa kipale. Tuntui ainakin kokeillessa hyvältä käteen, vaikka olikin sellaisia paksuja motikoita. En ostanut yhtään kirjaa tällä reissulla. Oisin kyllä halunnut ostaa Tuija Lehtisen Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, vaan kun ei ollut sitä kirjaa myynnissä. Eikä sitä löydy nettikaupoistakaan. Vasta syyskuussa ilmestyy sen pokkariversio. Eikä kirjaa ole nyt saatavilla kirastostakaan, kun on lainassa.
Sain taas yhdet sukkaset pääteltyä ja kuvattua. Edes jotain saanut aikaan :)
Ulkona kuulostaa siltä, että ukkonen jyrähtelee. Täytyy riipiä johdot seinistä.
Teen tänään vielä kirjastoreissun, käyn palauttamassa lainassa olleet kirjat. Aukeepi vasta puolen tunnin päästä, kahdelta.
No, moikka!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää Juhannusta!

Täällä olen aamukahvikupposen äärellä tekemässä nettikierrostani.
Taas oli jo kolomas yö, kun näin unta yläasteikäisestä ihastuksestani "Teposta" unta. Silloin se ihastus oli niin kaunista ja viatonta, kaukotykkäämistä vain.
Tämän Juhannusaaton aion viettää ihan vain omassa kotona ja omissa oloissani. Ei ole tarvetta edes ottaa känniä päälle, mulle piisaa vallan mainiosti vesi ja vaikkapa päärynämehu. Nuorempana se oli toista, kun piti olla kännissä Juhannusaattona, että tohti lähteä iltaa viettämään kotikylän tanssilavalle. Nytkin tuolla kyseisellä tanssilavalla on Juhannusaaton tanssit, olin tekemässä tanssilupahakemusta keväällä taas poliisilaitokselle. Mutta eipä sinne lavalle tule tänä jussina lähdettyä, vietän hiukan erilaisen Juhannuksen. Aion ottaa ihan vain rennosti. Huomisesta ei ole vielä tietoa, minne sitten pyrähdän. Mutta tänään nautitaan ja ollaan vaan :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tiistaita

Tänään on aamusta saakka sadellut vettä, vaan nyt taitaa olla sateessa hiukan paussia.
Eilen sain tehtyä pitkästä aikaa kävelylenkin sauvojen kera. Aurinko paisteli aamusta niin kauniisti, että pakotin itseni kesän ekalle lenkkarilenkille. Piti valita sellainen asustus, että sain housujen taskuun kännykän ja avainnipun. Sit ei kun vain liikkeelle. Eihän kyllä vauhti päätä huimannut, vaan tulipa käppäiltyä ihan rauhallista tahtia ja nautin samalla lintujen laulusta :)
Tänään sitten laitoin aamusta koneen pesemään pyykkiä ja sitä tulikin pestyä kaksi koneellista. Nyt on sitten pyykit telineellä kuivumassa ja odottelen tässä läppärillä alkuillan kohokohtaa, nimittäin viideltä tuleepi töllöstä Kauniit ja Rohkeat :) Siirtyi eilen kesäaikaan ja tulee puolisen tuntia aiemmin. Toivottavasti sarja ei tänäkään kesänä jää kesätauolle. Viimekin kesän pyöri koko ajan. Sitä on niin kiva seurata, vuodesta toiseen. Eipä tuolta töllöstä pahemmin muuta seurattavaa enää tulekaan, uusintojen uusintoja :(

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Kirjastosta lainattu, viides ja tällä erää viimeinen kirja.
Pehmeä kansinen, 243 sivuinen, Tammi, Helsinki 2016.

Takakansiteksti:
Hilpeän hauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.
Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu, kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ensi alkuun hekottelin ja hykertelin itsekseni, että onpa vallan mainio ja hauska kirja tämä viimeisin viidestä lainaamastani kirjaston kirjasta. No, loppua kohden tarina sitten mielestäni vakavoitui ihan liiaksi ja viimoisilla sivuilla mun jo teki mieli itkeä ja parkua suurta itkua. No, vielä en ole toteuttanut sitä itkuparkua, mutta ehkä annan kyyneille vallan vielä tässä illan aikana.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Muuttolintu palaa kotiin

Kirjastosta lainattu, kovakantinen kirja, 229 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, kustantaja Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2003.

Takakansiteksti:
Satakielilaakso saa Marjan takaisin parinkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Neljääkymmentä lähestyvä nainen perii synnyinkaupungistaan tätinsä kahvilan ja kun myös avioliitto Englannissa on alkanut rakoilla, hän päättää jäädä jatkamaan kahvilan toimintaa.
Marja on viettänyt Satakielilaaksossa levottoman nuoruuden. Poikaystävät ovat vaihtuneet tiuhasti ja niitä on sumeilematta napattu myös parhailta ystävättäriltä. Marjan tempauksia ei ole Satakielilaaksossa unohdettu. Hän kohtaa vaikeuksia ja saa öisiä uhkaussoittoja.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä on nyt jo neljäs kirjaston kirja, jonka olen lukenut pienen hetken sisään. Hiukan ehkä tarina sotkutui kirjan alkumetreillä edelliseen lukemaani Marja Orkoman kirjaan Sydänten sopukat. Ihan kivasti tässä kirjassa kuitenkin loppuviimein pääsi tarinasta jyvälle. Hyvää tarinassa oli Marjan ja Stefanin kohtaaminen, kreivikin siis vieraili kirjassa :) Kiva kiva :)
Omasta hyllystäni löytyy tämän kirjasarjan toinen osa, mutta sen lukemista saan nyt odottaa.
Kun pääsin tämän kirjan loppupuolella hyvään lukuvauhtiin, niin tarina pätkäisikin itsensä kuin seinään. Jäi vähän hömistynyt olo jäljelle. No, ihan kiva tarina kummiskin, jännitystä jäi seuraavaankin sarjan osaan :)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Huh huh!

Jopas oli eilen uutispäivä! Oli jo mielessäni ihan loppuillasta tulla avautumaan tänne blogiin nuista tapahtumista, mutta niin vain mielessäni puljasin asioita koko yön.
Se hallituskriisi sitten on ohitse, hyvä niin. Minä olen jotenkin kuplinut ja porissut, kun olen nettilehtiä kolunnut tapahtumista. Mielestäni oli ihan hyvä juttu, että perussuomalaiset hajosi ja ne parisenkymmentä lähtenyttä kansanedustajaa perustivat ihan uuden, oman puolueensa Uusi Vaihtoehto-nimeltään. Olen saanut niin jotenkin ällöttävän kuvan mediassa tuosta perussuomalaisten uudesta puheenjohtajasta ja lisäksi hän on niin karmeen rumakin, että hyh hyh! Nimeä en halua kirjoittaa, ällöttää jo pelkkä ajatteleminenkin!
Koetin karistaa yön aikana nuita uutistapahtumia mielestäni, kun katsoin iltasella nuita Paavo Nurmi Games-kisoja töllöstä iltaseiskasta kymppiin, mutta yritykseksi se vain jäi.
Olihan ainakin hieno miesten keihäs-kisa iltasella, oli pitkiä kaaria, vaan eihän siellä suomalaiset pärjänneet saksalaisille miehille. Siltikin oli jännää seurata :)
Salkkaritkin sitten jäivät kesätauolle, tuli katsottua vimppa jakso illalla. Eipä tuo mitenkään mieltäylentävää katsottavaa ollut. No, joo. Se siitä. Moikka!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Uutisia seurattu mielenkiinnolla

Kyllä olen iltapäivälehtien nettiversioista viimepäivinä kahlaillut uutisia, että kuinka käypi Juha Sipilän hallituksen? Viikonloppunahan Jyväskylässä perussuomalaiset valitsivat uuden puheenjohtajan Timo Soinin tilalle. toivoin niin, että Sampo terho ois noussut puheenjohtajaksi, vaan toisinpa kävi ja nyt perussuomalaisia johtaa sitten Jussi Halla-aho.
Aamusella katselin ykköseltä tullutta keskusteluohjelmaa Kultarannasta, mutta siitäpä en oikein mitään saanut onkeeni, siellä vain, ainakin sillä hetkellä toimittajia tentattiin.
Nyt sitten alkuiltaviideltä satuin katselemaan uutisia taaskin ykköskanavalta ja siellähän pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministelri Petteri Orpo pitivät tiedotustilaisuutta.
Huomisesta tulee varsin jänskättävä päivä uutisien suhteen, että kuinka käypi hallituksen, eroaako se, vaiko mitä tapahtuu? Niin jännää, niin jännää!!!!!
Ja täällä satelee vettä, on satanut koko päivän, no aamusella oli hetken kuivempaa, kun kävin vähän ulkoilemassa, mutta niin vain on pilvinen päivä tänään ollut ja sadetta tulee kohisemalla. Ihan kivaahan sitä on kuunnella. Vielä huomiseksikin on luvattu sadetta, mutta keskiviikkona pitäisi jo aurinko päästä pilkistelemään.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten sopukat


Kirjan kansikuva on lainattu antikvariaatin kuvana, kun ei ollut parempaa kuvaa googlella.
Tämäkin kirja on siis menneenä maanantaina kirjastosta lainattu. Kovakantinen 216 sivuinen opus, Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 1997, Karisto Oy Hämeenlinna.
Takakansiteksti:
Annika on oppinut pitämään puolensa. Kampaamossa riittää asiakkaita ja välit aikuistuvaan tyttäreen paranevat. Tiina menestyy mallimaailmassa. Pojallakin on jo omat menonsa ja ystävänsä. Viihtyykö Annika lopulta yksin? Miesystävä Sauli on muuttanut rikkaamman naisen luo Ruotsiin. Entinen mies Jukka pyytää Annikaa unohtamaan menneet ja houkuttelee häntä palaamaan takaisin kotiin. Janottaako vanha suola vielä Annikaa? uskaltaako hän luottaa Jukan lupauksiin?Onko kohtalolla jälleen yllätyksiä hänen varalleen?
marja Orkoma solmii varmoin ottein kolmen sukupolven tarinaan sopivan viihteellisiä ja romanttisia käänteitä, mutta kuvaa samalla osuvasti nykysuomalaisten(1997) arkea.

Omat tunnelmat kirjasta: Sain tämän kirjan hetki sitten, 19:02 luettua loppuun. Viihdyin kirjan parissa siis pari päivää, eilen aloitin ja tänään saattelin loppuun. Ihan kivaa luettavaa ja ajankuvaa oli tässä tarinassa ja sopivasti tapahtumia, jotka eivät kyllä junnanneet paikoillaan. Tuntui, että aina sattui ja tapahtui. taas kirjan loppupuolella oli aikas dramaattisia tapahtumia, jotka hieman kyllä yllättivät. Ajattelin, että tarina soljuu ihan omalla painollaan loppuun, vaan niin ei käynytkään, vaan kirjailija oli tuonut tarinaan yllättävän momentin. Loppu oli kirjassa ihan kiva ja pitikin googlettaa, että onko tähän sarjaan enemmänkin osia, kuin nämä neljä, joista siis nyt olen lukenut kolme, kun se kakkonen uupui kirjastosta. En löytänyt googlen avittamana oikein kunnollista tietoa Pirkko Arhipan kirjoista, joita hän siis tällä Marja Orkoman nimellä on kirjoittanut. Täytyy käydä kirjaston sivuilla tiiraamassa tilanne, että mitä sieltä löytyy tämän kirjailijan osalta.
Sainpas tällä viikolla siis luettua peräti KOLME KIRJAA!!!!! Hyvä minä :)

Sadesunnuntai

Täällä satelee vettä. On luvattu sadetta ihan pariksikin päiväksi. Minä nautin sateesta. On ihanaa lukea kirjaa ihan luvan kanssa sisätiloissa, välillä käydä sängyllä pötköttelemässä ja haaveilemassa. Tästä nettikierroksen päätteeksi suuntailenkin tuohon sängylleni pikkusille päikkäreille ja sitten voisin vaikka keittää päiväkahvit sen jälkeen piristeeksi :) Moikka!

Susiuni

Heräsin hetki sitten karmivan kauheaan painajaisuneen. Näin unta sudesta. Unessa ensin luin lehdestä susihavainnosta ja sitten sitä jo odoteltiin meidän kohdalle. Olin kotona yksin ja seurana mulla oli meidän Nero-koira, joka sekin tiesi, että tulossa on jotain pelottavaa. En voinut unessa olla kotona sisällä, vaan mun piti mennä sutta piiloon ulos piharakennukseen. Siellä sitten värjöteltiin Neron kanssa ja odotettiin, että milloin tuo pelottavan kauhea susi tulee kohdallemme. Samalla piti odottaa, että koska porukat tulee kotiin. Susi ennätti ensin. Tuli rakennuksen kohdalle tielle ja olin kerännyt eteeni kasan hyvän kokoisia kiviä, joilla aloin pommittaa sutta ja odottelin, että joku tulee ampumaan suden kuoliaaksi. Mua pelotti unessa ihan hirvittävän valtavasti, mutta siltikin uskalsin pommittaa ohi hitaasti kävelevää sutta. Näin, kuinka isoja kivenmurikoita lenteli suden jalkoihin, mutta eipä niillä muuta tehoa suteen ollut. sitten tulivat jo porukatkin kotiin. Olin jollain ihme orrella keikkumassa ja odottamassa heitä. Kysyin, että koska sitä sutta oikein ammutaan.
Siihen uni sitten katkesi ja huomasin, että mulla ei ole peittoa lainkaan päällä, paleli vähäsen ja veskiin piti läkseä.
Ajattelin, että nyt on katkaistava unimaailma mielestä kokonaan poikki ja tultava läppärille kirjoittamaan pelottava uni. Saa nähä, meenkö vielä olkkariin lukemaan kirjaa tän nettireissun jälkeen. Kello on nyt vähän yli yksi aamuyöllä ja äsken meni auto tuolla ulkona. Sellainen se, unitus. Hrrrrrr.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Niin surullinen fiilis

Nyt vihdoin kyyneleet saavuttaa silmäkulmat ja kostuttaa kasvoni. En pysty enää pidättään itkua, vaan annan kyynelvirran täyttää kasvoni ja kostuttaa ne suolaisilla kyyneleillä.
eilen oli taas ihanat rehvit ihanan Miehen kanssa ja ikävä on taaskin suunnaton. Vaan ei tämä itku johdu ikävästä. En oikein itsekään tunnista, että mistä moinen purkaus johtuu. Olo tuntuu vain niin lohduttoman yksinäiseltä. Olisipa joku, jolle voisi soittaa, tai joku edes kysyisi kuulumisia. Tuntuu vain siltä, että kaikilla muilla on se joku, jolle soittaa ja jutella ja mulla ei ole ketään.
Siksipä mä koetankin täyttää kaikki päiväni kirjojen lukemisella, etten vain missään kohtaa ajattelisi omia ajatuksiani. Lenkilläkään en ole jaksanut taaskaan aikoihin käydä, harmittaa suunnattomasti, sillä tiedän, että kävelylenkin jälkeen olotila on ihan toinen. Nyt vain päivät on kuluneet kotona ollen. Olenkin lukemassa jo kolmatta kirjaston kirjaa tälle viikkoa.
Taidan sulkea läppärin jo tältä iltaa ja mennä hetkeksi katselemaan telkkarista jotain ohjelmaa. Moikka!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten satamat

Menneenä maanantaina kirjastosta lainattu, kovakantinen 240 sivuinen kirja, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 1996. Karisto Hämeenlinna.

Takakansiteksti:
Annika on vihdoin kypsä itsenäisiin ratkaisuihin, vaikka ne merkitsevätki suurta elämänmuutosta. Menestyykö liike uudessa paikassa? Miten Annika tulisi paremmin toimeen aikuistuvan tyttärensä kanssa? Halutessaan eroon uskottomasta aviomiehestään Annika toivoo saavansa Saulista turvallisen rakastetun, mutta mahtaako Sauli olla sellainen mies kuin Annika kuvitteli.
Marja Orkoma kuvaa kolmen sukupolven vaiheita tavalla, joka tempaa lukijan mukaansa. Kirja on viihdyttävän romanttinen, mutta siitä tunnistaa monia nykytodellisuuden piirteitä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Kun aloin lukea keskiviikkona tätä kirjaa, niin en pahemmin muistanut sen ykkösosan tapahtumia. tämä kirja oli jo kolmas sarjan kirja. Jotenkin kuitenkin muistin, että kirjan päähenkilö työskenteli parturikampaajana ja että hällä oli jotain häikkää kotona, muuta ei sitten muistunutkaan mieleeni.
Tätä kirjaa lukiessa, kun tulin kohtaan, jossa oli häikkää äidin ja tyttären välillä, niin tavallaan siinä muistelin sitä, kun mulla oli oman äitini kanssa sen yhden ja ainoan kerran sanaharkkaa, syksyllä 1996, eli silloin, kun tämä kirja on tullut "uunista ulos". Osasin kyllä hyvin eläytyä tahmeisiin väleihin kirjan päähenkilön ja hänen tyttärensä välillä.
Tykkäsin kyllä lukea tätä kirjaa, mutte npä osannut odottaa, että mitä tarinassa tuleekaan tapahtumaan. Aika järkyttävääkin kirjassa on kuvattu. Kirja loppui jotenkin odottavalla kohtaa, että kivaa on päästä lukemaan seuraava osaa sarjasta, joka kiltisti odottaakin tuolla olkkarin pirtin pöydällä :)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Johanna Marttila: Lemmenkukkia

Kirjastosta tänä maanantaina lainattu kirja, kovakantinen, 302 sivuinen, Karisto Hämeenlinna 2006.

Takakansiteksti:
Elämänmakuinen, herkullisesti kutkuttava tarina kypsistä naisista, joita kohtalo kieputtaa niin että heikompia huimaa!
Elina on toden totta tylsistynyt elämäänsä: tyttäret ovat jo muuttaneet omiin oloihinsa, kuopuskin kaasuttelee mopolla kylille, huushollihommat ovat tyystin Elinan harteilla ja mies kääntää iltaisin parivuoteessa selkänsä. Ei siis ihme, jos naapurin Lotta saa houkutelluksi Elinan kaupunkiin hurvittelureissulle. Uusista, hehkeistä hamosistaan villiintyneet naiset päätyvät hotellin tanssiparketille, missä muuan harmaaohimoinen herrasmies alkaa pyöritellä Elinaa huomattavan innokkaasti. Ei auta, vaikka Elina pakenee hotellihuoneeseensa, sillä kotikulmille ilmestyy kesemmällä pörräämään upea urheiluauto ja naapurit tietävät jonkun kaupunkilaisporhon rakentavan lähisaareen komeata hirsihuvilaa...
Johanna Marttilan uusi (2006) romaani jatkaa jo tutuksi tulleilla ja niin suuresti rakastetuilla linjoilla: takuuvarmoja nostalgiatuokioita kotimaisen viihteen ystäville!

Toissa päivänä siis aloin sitten lukea tätä, heti kirjastolta saavuttuani. Jotenkin oli sellainen tunne, että oisin lukenut tämän joskus vuosia sitten, en vain ole varma, mutta outo tuttuuden tunne kyti pinnan alla tätä kirjaa lukessani. Tykkäsin kyllä tarinasta, vaikka en oikein pitänyt hyvänä, kun tarinan Elina haksahti toiseen mieheen. Sitten tuli itkettyäkin tätä lukiessa, oli niin koskettavaakin tarinan tiimellyksessä. Ihan kiva tarina ja kiva kirja, ei siinä mittään.
Vielä odottaa neljä kirjaston opusta lukemista, joten seuraava tarina tulee aloitettua heti tänään vielä :)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sadeiltainen maanantai

Äsken pötköttelin hetken pöllökuvioisen fleece-peiton mutkassa ja haaveilin kaikenlaista. Ulkona ripsii vettä aina välillä. Hetken ropasuttaa oikein kunnolla ja sitten on taas hetken ihan hiljaista.
Ilostutin tänään itseäni kirjastoreissulla. Kirjasto aukesi tänään vasta iltapäivä-kahdelta, joten aamupäivällä oli aikaa tuusata kotona kaikenlaista. Tein ruokaakin vaihteeksi, soijarouhe-makaronilaatikkoa ja laitoin mukaan yhden kunnollisen kokoisen sipulin, siitä tuli aika tömäkkä tuoksu, kun laatikko paistui uunissa. Tuli ihan hyvää lootaa, kun laitoin mukaan ruokakermaa, en käyttänyt maitoa lainkaan, vain kananmunan joukkoon pienen purkin ruokakermajuttua, jota laimensin ihan vedellä. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja maustepippuria. Ja ihan hyvää ruokaa tuli.
Kirjastoreissulta tuli lainaan viisi opusta. Meinasin ottaa vielä lisäksi äänikirjoja, mutta muutinkin mieleni. Nyt mulla onkin sitten luvun kohteena Johanna Marttilan Lemmenkukkia-kirja. Vaikuttaa ihan kivan leppoisalle tarinalle, kun sitä heti kotiin tultuani aloin lukea. Jäipi siis lukutauolle viikonloppuna aloittamani Anni Polvan Tiina harrastaa yhteisnidekirja. Meinaan lukea nuo kirjaston kirjat nyt tähän saumaan.
Huomenna olenkin ajatellut, että käväsen vaihteeksi K-kaupassa ruokaostoksilla. Niin monta kertaa on jo tullut käytyä S-marketissa, että vaihtelu virkistää :)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella


Kirjakaupasta 21.4.2017, kovakantinen 190 sivua, Karisto Hämeenlinna, Tallinna 2017

Takakansiteksti:
Uusi ihana maalaisromanttinen sarja alkaa!
Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista. Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän on ajatellut.Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...
Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

29.5.2017 Tänään, neljän aikoihin aloin lukea kirjaa. Tunnin verran luin ja pääsin kirjassa lukuun yhdeksän. Vaikuttaa ihanalle tämä tarina :) 

3.6.2017 Nyt on kirja saateltu loppuun luetuksi, 15:32 sain tän luettua.
Oli ihan kivan mukavaa luettavaa, vaikka välistä kirjassa vilahtelikin itä-Suomen murteella kirjoitettuja sanoja. Pääsin ihan hyvin tämän tarinan syövereihin mukaan ja tykkäsin kyllä tarinasta ja kuvauksesta.
Varmasti tulee hankittua kirjasarjan seuraavakin osa, joka Kariston sivujen mukaan ilmestyy ensi vuonna, 2018. Sitä jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan :) 

Keväällä, kun kolusin ilmetyvien kirjojen luetteloita, etsien, että milloin ilmestyypi uusin Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kirja, niin huomasin, että huhtikuulla Karisto julkaiseekin tällaisen uutuuden. Tottapa tämä piti käydä heti kirjakaupasta ostamassa, että pääsee lukemaan, millaista romantiikkaa on luvassa. Enkä kyllä yhtään keksi mitään ikävää kerrottavaa tästä kirjasta, josta pulitin 26,90 euroa. Jääpi kyllä minun pysyväishyllyyni :)

tiistai 30. toukokuuta 2017

Tänään tiistaina

Tänään asion lähteä kuluttamaan kylälle muutaman eurosen. Apteekissa on käytävä ja sitten suunnittelin, että käyn kirjakaupasta etsimässä jotahin kivaa ajanvietettä tulevaksi kesälomaksi pikkupojille. Mielessä on, että muistipeli vois olla kiva ja vaikkasta värityskirjat jokaiselle neljälle pojalle ja tietenkin puuvärit ja vaikkasta pari kirjaakin vielä lisäksi. Saa nähä, mitä kivaa ostettavaa tulee löydettyä. Ruokakauppareissulla en vielä tänään meinaa käydä, vaan jätän sen sitten huomiselle. Että tällaista on täällä tänään tiijossa. Kello on vasta puoli kasi, joten tässä on vielä aikaa kulutettavana, kun apteekkikin aukee vasta ysiltä.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ihanaa sadetta

Taas vaihteeksi on sellainen fiilis, että tykkään tästä kelistä, mikä nyt ulkona vallitsee, nimittäin sataa vettä. On sadellut koko iltapäivän ja on ihanan hämyisää. Vielä jokin aika sitten, kun vettä pudotteli taivaalta, se suorastaan masensi hyvän olotilani, mutta nyt olen päässyt sillä tasolla normaaliin olotilaani, että tykkään hämyisestä sadesäästä. Tästä minä nautin tänään.

Merkityksetön, sairas elämäni

Mieleni on sysimusta. Olen ihan pohjalla, maan alla, rapakoissa rämpimässä.
Elämälläni ei ole mitään suuntaa. Koetan vain räpiköidä päivästä toiseen. Olen ollut lopullisella eläkkeellä jo päälle kaksi vuotta. Pääni on sairas, mieleni on tyhjä. En tiedä, miten täältä suosta pääsisin ylös. Ahdistaa ja itkettää vain. En halua uudestaan pilleristiksi. Haluan selvitä elämästäni ilman onnellisuuspilleriä, joka vain turruttaa mielen ja tunteet.
Ei mulla ole elämässäni mitään kivaa. Ei ole lapsia, eikä varmaan kohta enää rakkauttakaan, kun olen näin vaikea ihminen. En ole ansainnut mitään hyvää. Paska koko akka! En tosiaankaan rakasta itseäni. Hengitän silti ja koetan vain jaksaa herätä aamuisin. Miksi mun elämäni on tällaista???? Olen vain masentuja-skitsofreenikko, joka on kokenut elämänsä aikana kaksi raiskausta. En tykkää seksistä, voisin elää koko lopun elämääni ilman seksiä. Kiitos niiden kahden paskapään, jotka raiskas mut vuosina 1995 ja 1996. Koskaan en ole ehjä ihminen nuiden kokemusten jälkeen.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Ahdistuskohtauksen jälkeen

Olipas tänään taas pitkästä aikaa kunnon ahdistuskohtaus. Olen vieläkin ihan voipunut, vaikka tuosta pahasta hetkestä on jo jokunen tovi kulunut. Hetki syntyi ihan pienestä ja paisui kyllä ihan kunnon hyökyaalloksi. Onneksi sentään selvisin kohtauksesta ilman rauhoittavaa pilleriä, sillä niitä vastaan minä taistelen, vaikka hampaat irvessä. Ehkä kohtauksen syylle on selityksenä reilun viikon kestänyt ressaaminen. En ole oikein pystynyt relata viime maanantain jälkeen. Tänään sitten kaikki paska ja paha olo ja menneet kauheudet pusertui pintaan ja niitä piti työstää.
Edelleenkin elän ilman lääkitystä, kun siitä vihdoin ja viimein pääsin irti tammikuun alussa.
Tänään olisi ollut rehvitkin tiijossa, mutta ne oli pakko kyllä siirtää tuonnemmaksi. Tahdon nyt vain aikaa itselleni, työstää tätä tilannetta ja tapahtumia.
Sain onneksi tunteroisen huilattua. Nyt koitan sitten jaksaa valvoa iltaan saakka, ettei mene yöunet pipariksi.
Näin siis täällä tällä kertaa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Helatorstaita

Olen täällä jo aamukahvin  juonut ja kello lähentelee puoli kasia aamusella. Eipä täällä kummallisuuksia ole tapahtunut. Olen vain elänyt tavallista, tylsää elämääni.
Lähden pikapuoliin ajeleen autolla, määränpää tuntematon. No, ei vaiteskaan, kyllä mä tiijän, missä käväsen ja sit tule odottelemaan yhden pintaan alkavaa lähetystä presidentti Mauno Koiviston hautajaissaatosta. Siinä menee sitten töllötintä seuraillessa parisen tuntia. Että tällaista tänään täällä. Moikka!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kiitos Leijonat!!!

Tänään oli sitten Suomen pronssiottelu Venäjää vastaan. Oli kyllä jännää seurata matsia, kun Jellonat sai sentään tehtyä kolome hienoa maalia, mutta se ei vain piisannut alkuillan pelissä. Venäjä pirkale vei voiton viidellä maalilla ja sai MM-pronssia.
Kiitos Leijonat hienosta taistelupelistä. Oli jännää seurattavaa :)
Ja iltasella Ruotsi häviää kullan Kanadalle, se on saletti! En aio seurata kultapeliä telkkarista, ei ole niin tärkeää seurattavaa. Nyt on sitten matsit matsattu. Kiitos!

torstai 18. toukokuuta 2017

Hienoa Leijonat!

Taas vaihteeksi sain katsoa MM-lätkää, kun peli tuli jo alkuillasta. Suomi pelasi todella hienon ja jännittävän matsin Yhdysvaltoja vastaan. Leijonien maalivahtina oli todella upean pelin pelannut Harri Säteri. Suomi voitti 2-0 matsin ja näin ollen Leijonien pelit jatkuu neljän parhaan joukossa tulevana lauantaina. On se vain hienoa, ettei pelit ihan vielä loppuneet Suomi-jellonilta :) Hienoa, hienoa, hienoa :)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Näen Niin punaista!

Eilen iltasella, ennen kymppiä sain tekstarin entiseltä niin sanotulta hyvältä ystävältä. Kutsui minut pentujensa yhteissynttäreille tulevana sunnuntaina. Itse hän ei huomioinut minun huhtikuisia synttäreitäni millään muotoa, ei vaivautunut edes laittamaan yhtä pientä onnitteluviestiä, vaikka minä onnittelin häntä hänen synttäripäivänään. Minnuu niin raivostuttaa kympillä! Ei ole kysellyt mun kuulumisia, tai vointeja mitenkään enää vuosiin. Mun äitini kanssa hän kyllä soittelee ja viestittelee. Arvata saattaa, että minähän en kyllä laita mitään vastausviestiä tän akan viestiin, en kiusallanikaan! Olkoon oloissaan! Ei ole lukeutunut enää mun kaveripiiriini aikoihin. Ihmettelen sitten, että miksi vielä kehtaa pyytää mua pentujensa synttäreille, viime vuonna kun kutsua ei tullut lainkaan.
Raivostuttava akka!!!!!!!!!!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Toivottavasti tänään on parempi päivä

Eilinen päivä oli aika rankka. Tuli kuultua vähän kaikenlaista ikävää asiaa ja loppupäivä menikin itkiessä, kun vihdoin iltapäivällä pääsin takaisin omaan kotiin. Itkeminen loppui vasta illalla, kun menin nukkumaan.
Toivoa saattaa, että tästä päivästä tulee parempifiiliksinen päivä, kun eilisestä.
Ei mulla muuta.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Suomen yhdeksäs presidentti on kuollut

Eilen huomasin iltasella maikkarilta katsoessani Profeettojen, eli Cheekin ja Elastisen 29.4.2017 taltioitua konserttia Hartwall Areenalta, mainostauolla pienen mainoksen uutisjutuista, että presidentti Mauno Koivisto on siirretty saattohoitoon. Kello taisi tuolloin olla jotain puoli yhdeksän pintaan. Ajattelin jo loppuillasta käydä vielä netissä tutkimassa asiaa, mutta se kumminkin jäi. No nyt sitten aamun alkajaisiksi, kun tulin Ilta-Sanomien nettisivuille, niin jo oli ekana uutisena tieto, että Mauno Koivisto oli kuollut eilen illalla Meilahden sairaalassa 21:15. Eihän niitä juttuja pystynyt käymään lävitse ilman kyyneleitä. Koskettaa aina näin herkkää ihmistä tuollaiset suru-uutiset.
Haluan liittää tähän Koiviston kuvan.
Lepää rauhassa Mauno Koivisto.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Ärsyttää ja ärsyttää

Minnuu ärsyttää ihan suunnattomasti. Koko viikon on luuri soinut, enemmän, tai vähemmän ja vähempi olen vastaillut, kun on tullut soittoja oudoista numeroista.
no, eilen sitten raivostuin niin, että vastasin yhteen ja heti oltiin ryykkäämässä aikaa vakuutuskartoitukseen. Enhän mä luurissa osannut asiasta kieltäytyä. Nyt sitten päivän verran asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että piru, kun olen pärjännyt tähänkin saakka liikennevakuutuksella, niin eipä ole tarvetta millekään uudelle vakuutusjutulle. Hyvä, kun nytkin saan aina kuukaudessa kaikki laskut maksettua. Siihen ei kyllä tarvita enää mitään lisämaksuja.Kävinkin justaan sitten sähköpostissa laittamassa eilen tulleeseen kutsuun viestiä, että perun tapaamisen ja että en kaipaile mitään uusia aikoja, ettei ole tarvetta millekään vakuutuksille. Toivottavasti viestini menee perille.
Kuitenkin on vielä suunnattoman suuri ärsytys pinnassa, oikeen vitutus, voisin jopa sanoa :(

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hah hah-euroviisut

Niin sitä suomen edustuskappaletta jotahin ihmeen norma jonia suitsutettiin, että on niin vahvoilla ja plaa plaa ja minä olin heti sitä mieltä, että niin taas suomen viisua sanotaan upeaksi ja muuta vastaavaa, mutta ei se kuitenkaan tule pärjäämään kisoissa. Niin taas nähtiin, suomi ei päässyt finaaliin. Ei suomi vaan pärjää enää moisissa kisoissa.
Minä en ees koskaan ole vielä kuullutaan kyseisen laulajan loilotusta, enkä aio edes kuunnella sietä netin kautta. En ole vuosiin seurailut kisoja, mutta sitten joskus olen käynyt voittajabiisin juutubesta kuuntelemassa. Eipä siinä muuta tarvitakaan. Ihan joutavat loilotuskisat ne on. Tätä mieltä minä olen ja kannassani aion pysyäkin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mieli maassa

Mulla on mieli vaihteeksi maassa, tai paremminkin maan alla. Masentaa ihan vietävän paljon. Olen tänään ihan vain kotosalla. Huomisaamuksi suunnittelin kauppareissua, auton kävin laittaan lämmitysjohtoon, kun on yöpakkasia, ei tartte sitten huomisaamuna raaputella auton laseja, kun lähtee kaupoille.
Ei olekaan pitkään aikaan ollut tällaista olotilaa, ekan itkun ehdin jo itkeä tuossa hetki sitten, toista odotellessa.
Eipä tässä muuta.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kivaa toukokuuta

Tänään on sitten jo torstai aamu aluillaan. Aurinko paistaa jo makkarin ikkunaverhon takana.
Vappupäivän aamuna ajelin porukoille. Luulin, että siellä on toinen veljistäni muksujen kanssa, mutta olivatkin lähteneet jo sunnuntaina pois. Voi harmin paikka.
Sitten vappupäivän aikana tilasimme netin kautta mun auton katsastuksen ajan Keuruulle ja saatiin se seuraavaksi aamuksi jo kahdeksaksi. Sehän tiesi sitten sitä, että mun piti jäädä porukoille yöksi ja en ollut mitenkään varautunut kyseiseen juttuun. Luuriakin piti pitää suljettuna, että akku siinä piisasi koko reissun ajaksi. Aina välillä vain laitoin viestiä Miehelle ja taas suljin luurin.
Tiistaiaamuna sisäinen kelloni herätti minut jo ennen viittä porukoilla. Sitten ennen seiskaa teimme jo lähtöä katastusreissulle. Oli hiukan kylmä, mutta aurinkoinen aamu. Hiukan ennen kahdeksaa pääsimme äitiliinin kanssa megamarketille odottamaan liikkeen aukeemista, kun isäpuoli meni katastamaan sen mun autoni.
Kauppaan kun pääsin, niin rahaa laitoin hiukna haisemaan. Meni reilut sata euroa, että humpsahti ostoksiin, mutta sain kaikkea tarpeellista, mitä on ollut jo pitkään puutoslistalla, kuten kaksi säilytyslaatikkoa, uuden pöytäliinan, sit vähän törsäsin yhteen leffaan kolome euroa ja Michael Bublén cd-levyyn 9,95e. Eilen sitten illan iloksi kuuntelin vihdoin sen levyn ja ihan kivoja biisejä siinä oli.
Juu, menihän se mun autoni ekasta katsastuksesta heti läpi ja hintana oli 47 euroa, päästömittauksen kanssa. Aika edullista, kun tilasi ajan netitse etukäteen. Viime vuonna katastukseen meni 57 euroa, kun ei tilattu aikaa. Nyt sitten tietää, että etukäteen varaapi ajan, niin voittaapi siinäkin :)
Tänään on sitten ohjelmassa kirjoittajaseuran tapaaminen puolilta päivin kirjastolla. Onneksi mulla on pieni tarina jo valmiina.
Sellaista. Kivaa torstaita!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuaaton kivaa katseltavaa

Minä olen alkanut seurata sunnuntaisin tulevaa ykkösen luonto-ohjelmaa ja justaan hetki sitten tuli toinen jakso kyseisestä sarjasta. Nopsaan meni se puoli tuntinen telkkarin äärellä mielenkiintoisen Ulos luontoon-ohjelman parissa. Tämän illan jaksossa puhuttiin pölyttäjistä.
http://areena.yle.fi/1-3794551


Lumista vappuaattoa!

Eipä ole ollut pitkiin aikoihin näin lumista vappuaattoa, kuin tänä aamuna on ja lisää lunta tupruttaa. Taidanpa viettää tämän päivän ihan omassa kotona vain ja tuumailla ajan kulukseni. Eipä mulla sen kummempaa.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ikäviä uutisia

Täällä on tapahtunut tänään onnettomuus. Kolmikymppinen auton kuski kuollut, kun ajanut linja-auton eteen aamulla. Sain justaan tietää, että tämä kuollut henkilö kävi mun toisen veljen kanssa samaa luokkaa koulua. Ei voi mitään, mutta surettaa tällainen. Ikäviä asioita :(

Taas vähän valvotaan

Kello on vajaa viisi aamusella ja olen jotakuinkin jo tunnin verran ollut tässä koneella. Heräsin ihan ihmeelliseen uneen, siinä koetin saada lämmitettyä laulaja Robinia, hänellä oli kovin kylmä ja koetin saada hänen käsivarsiaan lämpimiksi. Minä kun en fanita tätä laulajaa niin oli suoranainen ihme nähdä unessa hänet. No, näenhän mä muutenkin vähän ihme tapauksia unissani.
Tuli tuossa sitten aamutuimaan jo tirautettua vähän itkuakin ja ihme ja kumma, se hiukan huojenti olotilaani, nyt on jo paljon parempi olla omissa nahoissani.
En ole vielä kahvia tähän aamuun keitellyt. Voi olla, että pienen nettikierrokseni jälkeen menen vielä takaisin koettamaan unitusta.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Uskallanko olla?

Koen hetkittäin aika vahvojakin tuntemuksia. Nimittäin epätoivon hetkiä. Kuluneella viikolla sitten iski päälleni niin kauheat hetket, että ei mitään määrää. Pelkään vieläkin niin mahdottoman paljon, että menetän Miehen jollekin nuoremmalle ja kauniimmalle naiselle. Juu, tuntuuhan tämä ihan höpsöltä, sillä olemme riiustaneet jo pian kolome ja puoli vuotta! Siltikin takaraivossani paukuttaa pelonsekainen ääni, että menetän Miehen.
Olen niin monia kertoja joutunut suhteenpoikasissa joutunut kokemaan menettämisen, justaan, kun olen ollut jo korviani myöten ihastunut. Menneiden suhteiden miettiminen saa minut niin surulliseksi, että kyyneleet valuvat silmistäni.
Teini-iässä se oli niin helppoa, ei voinut menettää ihastuksen kohdetta, kun ei ollut sitä suhdettakaan. Sai vaan rauhassa kaukaa ihailla. Toista se on nyt, kun on se suhde.
Muistan, kun olin jo kotoa poissa, toisella paikkakunnalla opiskelemassa, kun mulle tuli eka kunnon seurustelusuhde. Mies oli muistaakseni minua kuusi vuotta vanhempi. Juttu lähti kirjeenvaihdosta, hän vastasi minun kirjeenvaihtoilmoitukseeni ja lähetti melkein heti kuvansakin minulle, rakastuin häneen heti siltä sekenniltä. Tuli sitten syyslomaviikko ja tulin kotiin. Saman viikonloppuna sitten mies tuli katsomaan minua. Olihan se jännää aikaa.
No, jonkin aikaa kului ja kirjeet lentelivät välillämme viikoittain.
Sitten tuli se päivä, kun sain kouluun kirjeen, hyvin lyhyen ja ytimekkään, että juttumme on ohitse. Kyllä mä silloin itkin tosi paljon ja monena päivänä. Tuntui siltä, etten toivu asista koskaan. En tarkelleen muista, kuinka kauan asian toipumisesta meni. Se oli silloin maailmanloppu!
Voi kyllä sanoa, että etsin ja haahuilin sen parikymmentä vuotta, koetellen erinäisiä suhteenalkuja ja loppuja. Niitä loppuja on tosi paljon, eikä pitkiä suhteita mulla edes elämässäni ole.
Luulin jo tosi kovaa, ettei elämääni koskaan tulekaan pysyvää suhdetta. Oli siis suoranainen ihme, että sitten joinakin kertoina törmäsin eräässä sätissä mieheen, jonka kirjoittelut kolahtivat aina minuun, eräs kommentti erityisesti on jäänyt mieleeni, vaan se säilyköön salaisuutena. Tarkkaa hetkeä en pysty muistamaan, että milloin kirjoittelimme ekaa kertaa, mutta sen kummiskin muistan, että ihan eka kirjoittelukerralla emme vielä numeroita vaihtaneet, vasta pitkän tovin jälkeen. Siitä se sitten läksi, pienin askelin arastellen.
ja nyt ollaan tässä, että muutaman hetken jälkeen yhteistä taivalta on jo se kolome ja puoli vuotta ja vieläkin minä pelkään. Mutta pelolleni en voi mitään, se on läsnä ja sitä ei voi haihduttaa mielestäni. Kumminkin yritän päivä päivältä enemmän luottaa.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ihania uutisia :)

Kävin tänään aamupäivästä kirjakaupalla ostamassa uuden kirjan, nimittäin Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella. Olin jo jonkin aikaa odottanut opuksen ilmestymistä, kun kevään kirjaluetteloissa ei mainittu mitään, että ilmestyykö uusinta Katajamäki-kirjaa. No, hetki sitten käväsin facebookissa ja siellä yhdellä sivulla oli sitten lisättynä Kariston syksyn uutuuslehtiluettelo ja mitä ihanaa sieltä löysinkään: heinäkuussa ilmestyy Anneli Kivelän uusin Katajamäellä kaikki hyvin-kirja, ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!!!!!
Tänään siis sain tuon Jylhäsalmen kirjan kylkiäisenä sen Roope Lipastin ja Karoliina Korhosen Elovena-tyttö-kirjan, ihan kiva juttu :)
Nyt on taas valtakunnassa kaikki hyvin :)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kärsimysnäytelmäni

Jota myöskin elämäksi kutsutaan, on viime aikoina kääntynyt kunnon valitus-jutuksi. Huomasin sen itsestäni viime yönä, että ajattelen kaikesta ihan hirvittävän negatiivisesti ja aina vain mieluusti valitan asioistani. En näe enää niitä ihania ja valoisia asioita missään jutussa.
Taas on uusi päivä ja uudet kivut. En tiedä, miten tästäkään päivästä taas selviän. Eilinen meni palellessa ja melkein koko ajan vain nukutti. Olin loppuillasta, eli ysiltä eilen onnellinen, kun saatoin mennä jo yöunille. Tänä aamuna en olisi jaksanut millään nousta sängystä keittelemmään aamukahvia. Näin taas ihanaa unta peruskouluaikaisesta ihastuksesta. Koetin vain pitkittää silmien kiinni pitämistä, mutta sitten oli pakko nousta ja aloittaa aamutoimet.
Ulkona paistaa kauniisti aurinko ja pakkasta on vajaat 5 astetta.
Tämän päivän haasteessa on käydä ulkoilemassa, ainakin auton tykönä ja viemässä roskat kämpästä veks. Saa nähhä, toteutuuko se sitten.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkää pitkää perjantaita

Tulin taas vaihteeksi läppärille. Tuli tuolla kyökkiä vähän sotkettua. Enstään tein huomista silmällä pitäen kääretortun mansikkahillolla. Sit viskasin kattilallisen pottuja kiehumaan ja tein ihan tavallisen ruskean kastikkeen, jonka mukaan viskasin viimoiset kolome lihapihviä, jotka eilen paistoin uunissa. Sit ei muuta kuin syömään. Ei tarvinnut, kuin kaksi pottua kuoria, oli niin isoja. Olipas ihanaa syödä pitkästä aikaa kunnon pottua ja kastiketta! Ja hyvvää oli!
Olen tän päivää ihan vain kotosalla, en tuusaile mitään sen kummosempaa. Netissä vois katsella joitain ohjelmia ja sit vaikka kutoa sukkia taas vbaihteeksi. Eilen sain jo vuoden kolmansiin sukkiin tehtyä kantalappuset. Kiva kiva :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Aurinkoista kiirastorstaita

Täällä paistaa nyt aamuinen aurinko täällä makkarin ikkunan takana. Silläkin tulin hetken toviksi läppärille nauttimaan auringosta. Pesin jo koneellisen pyykkiä ja kuivuvat tässä vieressäni telineellä jo. Postilaatikollakin on jo käyty ja tuli vain Netflixin lasku ja lehdet, ei sen kummoisempaa postitusta näin viikon viimoisena postipäivänä, huomennahan on jo pyhäpäivä, niin ei tule mulle mitään postia. Seuraavan kerran vasta tiistaina saapi käydä laatikolla tuusailemassa.
En ole tänään lähdössä yhtikäs minnekään, eikä autokaan ole lämmityksessä. Voi olla, että vietän koko pääsiäisen ihan vain omassa kotona. Että sellaisia suunnitelmia vain. Saa nähä, milloin sitä sais raahattua ittensä lenkille. Hiukan on jo ikävä lenkille, mutta se lähteminen on niin hankalaa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tylsää elämää

On ihan tylsä tiistai. Eilen kävin sentään kaupoilla heti aamutuimaan, että olin takaisin tavaroineni jo ennen yhdeksää. Tänään olen siis ollut kotona. Aamusta kävin sentään sen verran ulkoilemassa, että vein roskat veks ja auton kävin putsaamassa lumesta, kun uutta lunta satoi lisää, eli auto on parkkiksella taaskin lumen peitossa.
Olen lukenut kirjaa ja katsonut hiukan telkkaria. Päikkäritkin tuli huilattua. Minun elämäni on niin tylsää, ettei pahemmin mitään koskaan tapahdu.
Aamusella sain sitten vihdoinkin omahoitajalta viestin, että on palautunut jo takaisin töihin. Olenkin viimeksi tammikuun lopulla käynyt mielenterveystoimistolla omahoitajan juttusilla. Ihan kivasti tässä on mennyt, vaikkei olekaan päässyt sinne suunnalle raportoimaan tekemisiään ja olemisiaan. No, nyt sitten sain uuden ajan sinne jutteluun, tän kuun loppupuolella on sitten tapaaminen omahoitajan luona toimistolla. Että sellaista.
Viikonloppuna odottelen sitten lauantaina virpojia kylään. Olen ostanut kinder-yllätysmunia heitä varten. Täällä pohjanmaalla kun virpiojat vierailevat lankalauantaisin. Justaan hetki sitten sain Mieheltä viestin, että lauantaina sitten nähdään. On sitten jotahin kivaa, mitä odotella. Huomenna kun tulee jo viikko täyteen, kun viimeksi nähtiin ja ikävä on sen mukainen. Sille ei vain voi mitään, kestettävä on.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaalisunnuntai

Täällä vietän sunnuntaita ihan kotohommissa. En käynyt äänestämässä kunnallisvaaleissa tänä vuonna. En vain löytänyt sopivaa, jota olisin voinut käydä äänestämässä. Kuuminkin jänskätän iltasella vaalituloksia jonkin verran, sillä miesystäväni on omassa kunnassaan ehdokkaana. Huomenna täytyy käydä kauppareissulla ostamassa sitten lehti ärrältä, että pääseepi syynäämään vaalituloksia. No, näkeehän ne netin kauttakin, mutta ihan omaksi iloksi koetan muistaa käydä ostaan lehden huomenna.
Täällä vietän siis pyykkipäivää, kone pesee justaan pyykkejäni.
Aamusella tuli tiirattua telkkarista, maikkarilta alkanut Muumilaakson tarinoita-ohjelman eka jakso. Se sarja on nyt uudelleen puhuttu ja osissa on uudet puhenäyttelijät. Olihan se hiukan vierasta seurata tarinaa ja kuummastella uusia ääniä osissa, mutta kenties sitä pääsee tarinoissa jyvälle.
Enpä ole pahemmin ihmeellisyyksiä tehnyt.
Eilen tuli ajeltua porukoilla taas vaihteeksi. Siellä oli pikkuset poitsut kylässä. Olivat alkuun minua piilossa ja luulin, etteivät olekaan tulleet mummolaan viikonlopun viettoon. Sitten tulivat piiloistaan esiin :) Olipas kiva puuhastella heidän kanssaan muutamat tunnit. Oltiin ruoan jälkeen ulkonakin jonkin aikaa. Sain mukaani pajunkissa-kimpun ja tehtiin poikien kanssa pihaan ojiakin. Päiväkahvin juotuani lähdin kotimatkalle. Niin ja sainhan mä velipoitsulta synttärilahjaksi sellaisen Airamin termosmukin ja paketillisen Afrikka-rooibosteetä, ihan uusi lajitelma mulle. Meinaan tänään kokeilla yhtä niistä :)
Kivaa vaalisunnuntaita vaan!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Tänään, tuossa reilun tunnin kuluttua tulee mittariin ikää taas vuosi lisää. Kauheeta paikkaa sentään!
Aamukahvin olen tässä vasta juonut ja nettikierros vielä puolessa. Sen jälkeen käväsen postilaatikolla ja alan siitä rakentaa taas tätä uutta päivää. Mitähän se tuopi tullessaan? Tuskinpa vain mitään maata mullistavaa.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pilvistä maanantaita

Se on sitten uusi viikko lähtenyt käyntiin. Kävin heti aamusta tekemässä kauppareissun kylillä ja kun olin saanut tavarat sisälle ja auton takaisin parkkipaikalle, käväisin vasta postilaatikolla. Oli nyt tullut se kolomaskin opus sieltä Suomalainen.comista, eli Danielle Steel: Perhesiteitä-pokkari. Luulin, että olisi kovakantinen kirja, mutta sekin oli pokkari. Kaikki kolome opusta olivatkin siis pokkareita. Tällainen siis tuli tänään:
Olen jo maksanut tulleen paketin, eli siihen meni vajaat 15 euroa. Mutta nyt on sitten kirjat saatu ja kaikki maksutkin hoidettu, eli ei ole laskupinoa odottamassa maksamista. Kiva kiva ja huomenna tulee sitten mulla mittariin yksi vuosi lisää, kauheeta!!!!!!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Lumisateen keskellä

Täällä näin aprillipäivänä satelee lunta. Eipä tee mieli lähteä ulkoilemaan. Olen sitten vain tuusaillut kaikkea kivaa kotona. Tein pitkästä aikaa pellillisen mustikkapiirakkaakin ja ihan kivasti näytti onnistuvan, toivottavasti makukin on kohdillaan sitten. Taidanpa keittää pian päiväkahvit ja maistaa palan piirakkaa. Jos nyt sitä ennen kuitenkin kävisin YleAreenassa katselemassa eilen tulleita ohjelmia. En jaksanut iltasella valvoskella kovin myöhään. Tänään tulee sitten valvottua siitäkin edestä. On tiijossa rehviä, kiva kiva :)
Oikein mukavaa huhtikuun ekaa päivää!!!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Nämä kaksi opusta saapuivat tänään

Elikkäs nyt olen saanut ekan lähetyksen Suomalainen.comista viime perjantaina tilatuista kirjasta. Tänään siis saapui niistä kaksi kirjaa, kun kolome tilasin saamallani lahjakortilla. Tottapa tulee vielä vajaan viidentoista euron laskukin perässä. Kiltisti kuitenkin odotan, että se kolomaskin opus saapuu. Mutta tässä maistiaisena kuvat tilaamistani tuotteista:

Ekana siis on Kim Izzon esikoiskirja Avioliitto Jane Austenin tapaan, on pokkari ja toinenkin on pokkari, Laura Paloheimon Puppiduu. Näitä tulee siis luettua vissiin jo tässä keväällä, ehkä, kenties :)
Nyt läksen lukemaan postin tuomat lehdet. Moikka tällä kertaa :)

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Blogipalkinto saapui tänään

Osallistuin viime vuoden puolella https://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/ Blogiarvontaan ja maanantaina sain viestin, että olen voittanut arvonnan. Tänään sitten tuli ihastuttavaa postia minulle. Sain palkinnoksi valkoisen pienen kirjakassin, jossa ihana teksti: Reading is dreaming with open eyes, hulvattoman ihana postikortti ja vielä 25 euron lahjakortti Suomalaisen kirjakauppaan, jonka kyllä käytän nettiostoon, sillä täällä kulmilla ei ole lähimainkaan Suomalaisen kirjakauppaa. Mutta käytettyä se tulee, aivan varmasti :) Taidan mennä tämän kirjoituksen jälkeen käymään Suomalaisen sivuilla :)
Ihanaa alkavaa viikonloppua!!!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lauantai

Se on sitten taaskin lauantai ja takana on rehvi-iltayö. Sain taas vaihteeksi nauraa ja se tuntui hyvälle. Nyt on vaan niin julmetun kova ikävä omaa rakasta kultaa. Taas pitää jaksaa elää yksin pitkä viikko. Nyt vaan tuntuu niin rankalta. Sain viime yönä vain kolomisen tuntia nukuttua. Itku on herkässä ja silimät vuotaa kaipuun kyyneleitä. En mahda sille mitään. Joka erohetki on aina yhtä rankka. Saa nähdä, tuleeko koskaan sellaista päivää, että asuttaisiin yhdessä. Sitä ainakin toivon ja odotan. Kyllä mä niin paljon kaipaan, ikävöin ja rakastan Miestä!!!!! En voi sanoin sitä kertoa. Ei mulla koskaan aiemmin ole ollut elämässäni tällaista Rakkautta! Pakko lopettaa kirjoittaminen ja mennä kuivaan silimät.