tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aurinkoa ja sadetta tiistain iloksi

Olen viettänyt tämän koko pitkän päivän ihan vain kotosalla. Käväsin mä sentään aamusella postilaatikolla, mutta sielläkään ei ollut yhtikäs mitään. Kyllähän mä sen arvasin, harvemmin tiistaina mitään postia mulle tuleekaan.
Olen tiirannut telkkaria, keittelin aamupäivällä ruisjauhopuuroa ja hyväähän siitä tuli. Iltapäivälläkin piti lämmittää sitä mikrossa. Kirjaa olen lukenut päivän piristeeksi. eilen siis lainasin kirjastosta neljä kirjaa, kun vein sinne viisi opusta. No, onhan ainakin kivaa kesäluettavaa, vaikka niitä kirjoja on ihan omissa hyllyissäkin. Vaihtelu virkistää!
Tein mä eilen taas pienen nettioston. Olen nimittäin kerännyt jo tovin näitä Anni Polvan Tiina-yhteisnidekirjoja, joissa on kolome kirjaa samassa. No, eilen sitten rohkaistuin ja tein cdon-comista tilauksen Tiina ja Mummo-kirjasta, joka on jo ilmestynyt 2015. En nyt tarkalleen muista, että monesko opus tämä on jo sarjaan, mutta saatavahan se ol ja nyt sitten kiltisti odottelen kirjapaketin saapumista postipisteeseen. toimitusaikana oli 3-6 päivää. Jännää jännää :)

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vaihtelevan sään maanantai

Aamupäivällä paistoi aurinko, kun tein kyläreissun kirjakauppaan. Sain ostettua uuden muistikirjan ja uusia mustekyniä het kolome kipaletta! Ostin sellaisia isosäiliöisiä ja ne maksoikin peräti 5,50 euroa kipale. Tuntui ainakin kokeillessa hyvältä käteen, vaikka olikin sellaisia paksuja motikoita. En ostanut yhtään kirjaa tällä reissulla. Oisin kyllä halunnut ostaa Tuija Lehtisen Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, vaan kun ei ollut sitä kirjaa myynnissä. Eikä sitä löydy nettikaupoistakaan. Vasta syyskuussa ilmestyy sen pokkariversio. Eikä kirjaa ole nyt saatavilla kirastostakaan, kun on lainassa.
Sain taas yhdet sukkaset pääteltyä ja kuvattua. Edes jotain saanut aikaan :)
Ulkona kuulostaa siltä, että ukkonen jyrähtelee. Täytyy riipiä johdot seinistä.
Teen tänään vielä kirjastoreissun, käyn palauttamassa lainassa olleet kirjat. Aukeepi vasta puolen tunnin päästä, kahdelta.
No, moikka!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää Juhannusta!

Täällä olen aamukahvikupposen äärellä tekemässä nettikierrostani.
Taas oli jo kolomas yö, kun näin unta yläasteikäisestä ihastuksestani "Teposta" unta. Silloin se ihastus oli niin kaunista ja viatonta, kaukotykkäämistä vain.
Tämän Juhannusaaton aion viettää ihan vain omassa kotona ja omissa oloissani. Ei ole tarvetta edes ottaa känniä päälle, mulle piisaa vallan mainiosti vesi ja vaikkapa päärynämehu. Nuorempana se oli toista, kun piti olla kännissä Juhannusaattona, että tohti lähteä iltaa viettämään kotikylän tanssilavalle. Nytkin tuolla kyseisellä tanssilavalla on Juhannusaaton tanssit, olin tekemässä tanssilupahakemusta keväällä taas poliisilaitokselle. Mutta eipä sinne lavalle tule tänä jussina lähdettyä, vietän hiukan erilaisen Juhannuksen. Aion ottaa ihan vain rennosti. Huomisesta ei ole vielä tietoa, minne sitten pyrähdän. Mutta tänään nautitaan ja ollaan vaan :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tiistaita

Tänään on aamusta saakka sadellut vettä, vaan nyt taitaa olla sateessa hiukan paussia.
Eilen sain tehtyä pitkästä aikaa kävelylenkin sauvojen kera. Aurinko paisteli aamusta niin kauniisti, että pakotin itseni kesän ekalle lenkkarilenkille. Piti valita sellainen asustus, että sain housujen taskuun kännykän ja avainnipun. Sit ei kun vain liikkeelle. Eihän kyllä vauhti päätä huimannut, vaan tulipa käppäiltyä ihan rauhallista tahtia ja nautin samalla lintujen laulusta :)
Tänään sitten laitoin aamusta koneen pesemään pyykkiä ja sitä tulikin pestyä kaksi koneellista. Nyt on sitten pyykit telineellä kuivumassa ja odottelen tässä läppärillä alkuillan kohokohtaa, nimittäin viideltä tuleepi töllöstä Kauniit ja Rohkeat :) Siirtyi eilen kesäaikaan ja tulee puolisen tuntia aiemmin. Toivottavasti sarja ei tänäkään kesänä jää kesätauolle. Viimekin kesän pyöri koko ajan. Sitä on niin kiva seurata, vuodesta toiseen. Eipä tuolta töllöstä pahemmin muuta seurattavaa enää tulekaan, uusintojen uusintoja :(

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Kirjastosta lainattu, viides ja tällä erää viimeinen kirja.
Pehmeä kansinen, 243 sivuinen, Tammi, Helsinki 2016.

Takakansiteksti:
Hilpeän hauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.
Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu, kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ensi alkuun hekottelin ja hykertelin itsekseni, että onpa vallan mainio ja hauska kirja tämä viimeisin viidestä lainaamastani kirjaston kirjasta. No, loppua kohden tarina sitten mielestäni vakavoitui ihan liiaksi ja viimoisilla sivuilla mun jo teki mieli itkeä ja parkua suurta itkua. No, vielä en ole toteuttanut sitä itkuparkua, mutta ehkä annan kyyneille vallan vielä tässä illan aikana.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Muuttolintu palaa kotiin

Kirjastosta lainattu, kovakantinen kirja, 229 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, kustantaja Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2003.

Takakansiteksti:
Satakielilaakso saa Marjan takaisin parinkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Neljääkymmentä lähestyvä nainen perii synnyinkaupungistaan tätinsä kahvilan ja kun myös avioliitto Englannissa on alkanut rakoilla, hän päättää jäädä jatkamaan kahvilan toimintaa.
Marja on viettänyt Satakielilaaksossa levottoman nuoruuden. Poikaystävät ovat vaihtuneet tiuhasti ja niitä on sumeilematta napattu myös parhailta ystävättäriltä. Marjan tempauksia ei ole Satakielilaaksossa unohdettu. Hän kohtaa vaikeuksia ja saa öisiä uhkaussoittoja.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä on nyt jo neljäs kirjaston kirja, jonka olen lukenut pienen hetken sisään. Hiukan ehkä tarina sotkutui kirjan alkumetreillä edelliseen lukemaani Marja Orkoman kirjaan Sydänten sopukat. Ihan kivasti tässä kirjassa kuitenkin loppuviimein pääsi tarinasta jyvälle. Hyvää tarinassa oli Marjan ja Stefanin kohtaaminen, kreivikin siis vieraili kirjassa :) Kiva kiva :)
Omasta hyllystäni löytyy tämän kirjasarjan toinen osa, mutta sen lukemista saan nyt odottaa.
Kun pääsin tämän kirjan loppupuolella hyvään lukuvauhtiin, niin tarina pätkäisikin itsensä kuin seinään. Jäi vähän hömistynyt olo jäljelle. No, ihan kiva tarina kummiskin, jännitystä jäi seuraavaankin sarjan osaan :)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Huh huh!

Jopas oli eilen uutispäivä! Oli jo mielessäni ihan loppuillasta tulla avautumaan tänne blogiin nuista tapahtumista, mutta niin vain mielessäni puljasin asioita koko yön.
Se hallituskriisi sitten on ohitse, hyvä niin. Minä olen jotenkin kuplinut ja porissut, kun olen nettilehtiä kolunnut tapahtumista. Mielestäni oli ihan hyvä juttu, että perussuomalaiset hajosi ja ne parisenkymmentä lähtenyttä kansanedustajaa perustivat ihan uuden, oman puolueensa Uusi Vaihtoehto-nimeltään. Olen saanut niin jotenkin ällöttävän kuvan mediassa tuosta perussuomalaisten uudesta puheenjohtajasta ja lisäksi hän on niin karmeen rumakin, että hyh hyh! Nimeä en halua kirjoittaa, ällöttää jo pelkkä ajatteleminenkin!
Koetin karistaa yön aikana nuita uutistapahtumia mielestäni, kun katsoin iltasella nuita Paavo Nurmi Games-kisoja töllöstä iltaseiskasta kymppiin, mutta yritykseksi se vain jäi.
Olihan ainakin hieno miesten keihäs-kisa iltasella, oli pitkiä kaaria, vaan eihän siellä suomalaiset pärjänneet saksalaisille miehille. Siltikin oli jännää seurata :)
Salkkaritkin sitten jäivät kesätauolle, tuli katsottua vimppa jakso illalla. Eipä tuo mitenkään mieltäylentävää katsottavaa ollut. No, joo. Se siitä. Moikka!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Uutisia seurattu mielenkiinnolla

Kyllä olen iltapäivälehtien nettiversioista viimepäivinä kahlaillut uutisia, että kuinka käypi Juha Sipilän hallituksen? Viikonloppunahan Jyväskylässä perussuomalaiset valitsivat uuden puheenjohtajan Timo Soinin tilalle. toivoin niin, että Sampo terho ois noussut puheenjohtajaksi, vaan toisinpa kävi ja nyt perussuomalaisia johtaa sitten Jussi Halla-aho.
Aamusella katselin ykköseltä tullutta keskusteluohjelmaa Kultarannasta, mutta siitäpä en oikein mitään saanut onkeeni, siellä vain, ainakin sillä hetkellä toimittajia tentattiin.
Nyt sitten alkuiltaviideltä satuin katselemaan uutisia taaskin ykköskanavalta ja siellähän pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministelri Petteri Orpo pitivät tiedotustilaisuutta.
Huomisesta tulee varsin jänskättävä päivä uutisien suhteen, että kuinka käypi hallituksen, eroaako se, vaiko mitä tapahtuu? Niin jännää, niin jännää!!!!!
Ja täällä satelee vettä, on satanut koko päivän, no aamusella oli hetken kuivempaa, kun kävin vähän ulkoilemassa, mutta niin vain on pilvinen päivä tänään ollut ja sadetta tulee kohisemalla. Ihan kivaahan sitä on kuunnella. Vielä huomiseksikin on luvattu sadetta, mutta keskiviikkona pitäisi jo aurinko päästä pilkistelemään.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten sopukat


Kirjan kansikuva on lainattu antikvariaatin kuvana, kun ei ollut parempaa kuvaa googlella.
Tämäkin kirja on siis menneenä maanantaina kirjastosta lainattu. Kovakantinen 216 sivuinen opus, Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 1997, Karisto Oy Hämeenlinna.
Takakansiteksti:
Annika on oppinut pitämään puolensa. Kampaamossa riittää asiakkaita ja välit aikuistuvaan tyttäreen paranevat. Tiina menestyy mallimaailmassa. Pojallakin on jo omat menonsa ja ystävänsä. Viihtyykö Annika lopulta yksin? Miesystävä Sauli on muuttanut rikkaamman naisen luo Ruotsiin. Entinen mies Jukka pyytää Annikaa unohtamaan menneet ja houkuttelee häntä palaamaan takaisin kotiin. Janottaako vanha suola vielä Annikaa? uskaltaako hän luottaa Jukan lupauksiin?Onko kohtalolla jälleen yllätyksiä hänen varalleen?
marja Orkoma solmii varmoin ottein kolmen sukupolven tarinaan sopivan viihteellisiä ja romanttisia käänteitä, mutta kuvaa samalla osuvasti nykysuomalaisten(1997) arkea.

Omat tunnelmat kirjasta: Sain tämän kirjan hetki sitten, 19:02 luettua loppuun. Viihdyin kirjan parissa siis pari päivää, eilen aloitin ja tänään saattelin loppuun. Ihan kivaa luettavaa ja ajankuvaa oli tässä tarinassa ja sopivasti tapahtumia, jotka eivät kyllä junnanneet paikoillaan. Tuntui, että aina sattui ja tapahtui. taas kirjan loppupuolella oli aikas dramaattisia tapahtumia, jotka hieman kyllä yllättivät. Ajattelin, että tarina soljuu ihan omalla painollaan loppuun, vaan niin ei käynytkään, vaan kirjailija oli tuonut tarinaan yllättävän momentin. Loppu oli kirjassa ihan kiva ja pitikin googlettaa, että onko tähän sarjaan enemmänkin osia, kuin nämä neljä, joista siis nyt olen lukenut kolme, kun se kakkonen uupui kirjastosta. En löytänyt googlen avittamana oikein kunnollista tietoa Pirkko Arhipan kirjoista, joita hän siis tällä Marja Orkoman nimellä on kirjoittanut. Täytyy käydä kirjaston sivuilla tiiraamassa tilanne, että mitä sieltä löytyy tämän kirjailijan osalta.
Sainpas tällä viikolla siis luettua peräti KOLME KIRJAA!!!!! Hyvä minä :)

Sadesunnuntai

Täällä satelee vettä. On luvattu sadetta ihan pariksikin päiväksi. Minä nautin sateesta. On ihanaa lukea kirjaa ihan luvan kanssa sisätiloissa, välillä käydä sängyllä pötköttelemässä ja haaveilemassa. Tästä nettikierroksen päätteeksi suuntailenkin tuohon sängylleni pikkusille päikkäreille ja sitten voisin vaikka keittää päiväkahvit sen jälkeen piristeeksi :) Moikka!

Susiuni

Heräsin hetki sitten karmivan kauheaan painajaisuneen. Näin unta sudesta. Unessa ensin luin lehdestä susihavainnosta ja sitten sitä jo odoteltiin meidän kohdalle. Olin kotona yksin ja seurana mulla oli meidän Nero-koira, joka sekin tiesi, että tulossa on jotain pelottavaa. En voinut unessa olla kotona sisällä, vaan mun piti mennä sutta piiloon ulos piharakennukseen. Siellä sitten värjöteltiin Neron kanssa ja odotettiin, että milloin tuo pelottavan kauhea susi tulee kohdallemme. Samalla piti odottaa, että koska porukat tulee kotiin. Susi ennätti ensin. Tuli rakennuksen kohdalle tielle ja olin kerännyt eteeni kasan hyvän kokoisia kiviä, joilla aloin pommittaa sutta ja odottelin, että joku tulee ampumaan suden kuoliaaksi. Mua pelotti unessa ihan hirvittävän valtavasti, mutta siltikin uskalsin pommittaa ohi hitaasti kävelevää sutta. Näin, kuinka isoja kivenmurikoita lenteli suden jalkoihin, mutta eipä niillä muuta tehoa suteen ollut. sitten tulivat jo porukatkin kotiin. Olin jollain ihme orrella keikkumassa ja odottamassa heitä. Kysyin, että koska sitä sutta oikein ammutaan.
Siihen uni sitten katkesi ja huomasin, että mulla ei ole peittoa lainkaan päällä, paleli vähäsen ja veskiin piti läkseä.
Ajattelin, että nyt on katkaistava unimaailma mielestä kokonaan poikki ja tultava läppärille kirjoittamaan pelottava uni. Saa nähä, meenkö vielä olkkariin lukemaan kirjaa tän nettireissun jälkeen. Kello on nyt vähän yli yksi aamuyöllä ja äsken meni auto tuolla ulkona. Sellainen se, unitus. Hrrrrrr.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Niin surullinen fiilis

Nyt vihdoin kyyneleet saavuttaa silmäkulmat ja kostuttaa kasvoni. En pysty enää pidättään itkua, vaan annan kyynelvirran täyttää kasvoni ja kostuttaa ne suolaisilla kyyneleillä.
eilen oli taas ihanat rehvit ihanan Miehen kanssa ja ikävä on taaskin suunnaton. Vaan ei tämä itku johdu ikävästä. En oikein itsekään tunnista, että mistä moinen purkaus johtuu. Olo tuntuu vain niin lohduttoman yksinäiseltä. Olisipa joku, jolle voisi soittaa, tai joku edes kysyisi kuulumisia. Tuntuu vain siltä, että kaikilla muilla on se joku, jolle soittaa ja jutella ja mulla ei ole ketään.
Siksipä mä koetankin täyttää kaikki päiväni kirjojen lukemisella, etten vain missään kohtaa ajattelisi omia ajatuksiani. Lenkilläkään en ole jaksanut taaskaan aikoihin käydä, harmittaa suunnattomasti, sillä tiedän, että kävelylenkin jälkeen olotila on ihan toinen. Nyt vain päivät on kuluneet kotona ollen. Olenkin lukemassa jo kolmatta kirjaston kirjaa tälle viikkoa.
Taidan sulkea läppärin jo tältä iltaa ja mennä hetkeksi katselemaan telkkarista jotain ohjelmaa. Moikka!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten satamat

Menneenä maanantaina kirjastosta lainattu, kovakantinen 240 sivuinen kirja, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 1996. Karisto Hämeenlinna.

Takakansiteksti:
Annika on vihdoin kypsä itsenäisiin ratkaisuihin, vaikka ne merkitsevätki suurta elämänmuutosta. Menestyykö liike uudessa paikassa? Miten Annika tulisi paremmin toimeen aikuistuvan tyttärensä kanssa? Halutessaan eroon uskottomasta aviomiehestään Annika toivoo saavansa Saulista turvallisen rakastetun, mutta mahtaako Sauli olla sellainen mies kuin Annika kuvitteli.
Marja Orkoma kuvaa kolmen sukupolven vaiheita tavalla, joka tempaa lukijan mukaansa. Kirja on viihdyttävän romanttinen, mutta siitä tunnistaa monia nykytodellisuuden piirteitä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Kun aloin lukea keskiviikkona tätä kirjaa, niin en pahemmin muistanut sen ykkösosan tapahtumia. tämä kirja oli jo kolmas sarjan kirja. Jotenkin kuitenkin muistin, että kirjan päähenkilö työskenteli parturikampaajana ja että hällä oli jotain häikkää kotona, muuta ei sitten muistunutkaan mieleeni.
Tätä kirjaa lukiessa, kun tulin kohtaan, jossa oli häikkää äidin ja tyttären välillä, niin tavallaan siinä muistelin sitä, kun mulla oli oman äitini kanssa sen yhden ja ainoan kerran sanaharkkaa, syksyllä 1996, eli silloin, kun tämä kirja on tullut "uunista ulos". Osasin kyllä hyvin eläytyä tahmeisiin väleihin kirjan päähenkilön ja hänen tyttärensä välillä.
Tykkäsin kyllä lukea tätä kirjaa, mutte npä osannut odottaa, että mitä tarinassa tuleekaan tapahtumaan. Aika järkyttävääkin kirjassa on kuvattu. Kirja loppui jotenkin odottavalla kohtaa, että kivaa on päästä lukemaan seuraava osaa sarjasta, joka kiltisti odottaakin tuolla olkkarin pirtin pöydällä :)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Johanna Marttila: Lemmenkukkia

Kirjastosta tänä maanantaina lainattu kirja, kovakantinen, 302 sivuinen, Karisto Hämeenlinna 2006.

Takakansiteksti:
Elämänmakuinen, herkullisesti kutkuttava tarina kypsistä naisista, joita kohtalo kieputtaa niin että heikompia huimaa!
Elina on toden totta tylsistynyt elämäänsä: tyttäret ovat jo muuttaneet omiin oloihinsa, kuopuskin kaasuttelee mopolla kylille, huushollihommat ovat tyystin Elinan harteilla ja mies kääntää iltaisin parivuoteessa selkänsä. Ei siis ihme, jos naapurin Lotta saa houkutelluksi Elinan kaupunkiin hurvittelureissulle. Uusista, hehkeistä hamosistaan villiintyneet naiset päätyvät hotellin tanssiparketille, missä muuan harmaaohimoinen herrasmies alkaa pyöritellä Elinaa huomattavan innokkaasti. Ei auta, vaikka Elina pakenee hotellihuoneeseensa, sillä kotikulmille ilmestyy kesemmällä pörräämään upea urheiluauto ja naapurit tietävät jonkun kaupunkilaisporhon rakentavan lähisaareen komeata hirsihuvilaa...
Johanna Marttilan uusi (2006) romaani jatkaa jo tutuksi tulleilla ja niin suuresti rakastetuilla linjoilla: takuuvarmoja nostalgiatuokioita kotimaisen viihteen ystäville!

Toissa päivänä siis aloin sitten lukea tätä, heti kirjastolta saavuttuani. Jotenkin oli sellainen tunne, että oisin lukenut tämän joskus vuosia sitten, en vain ole varma, mutta outo tuttuuden tunne kyti pinnan alla tätä kirjaa lukessani. Tykkäsin kyllä tarinasta, vaikka en oikein pitänyt hyvänä, kun tarinan Elina haksahti toiseen mieheen. Sitten tuli itkettyäkin tätä lukiessa, oli niin koskettavaakin tarinan tiimellyksessä. Ihan kiva tarina ja kiva kirja, ei siinä mittään.
Vielä odottaa neljä kirjaston opusta lukemista, joten seuraava tarina tulee aloitettua heti tänään vielä :)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sadeiltainen maanantai

Äsken pötköttelin hetken pöllökuvioisen fleece-peiton mutkassa ja haaveilin kaikenlaista. Ulkona ripsii vettä aina välillä. Hetken ropasuttaa oikein kunnolla ja sitten on taas hetken ihan hiljaista.
Ilostutin tänään itseäni kirjastoreissulla. Kirjasto aukesi tänään vasta iltapäivä-kahdelta, joten aamupäivällä oli aikaa tuusata kotona kaikenlaista. Tein ruokaakin vaihteeksi, soijarouhe-makaronilaatikkoa ja laitoin mukaan yhden kunnollisen kokoisen sipulin, siitä tuli aika tömäkkä tuoksu, kun laatikko paistui uunissa. Tuli ihan hyvää lootaa, kun laitoin mukaan ruokakermaa, en käyttänyt maitoa lainkaan, vain kananmunan joukkoon pienen purkin ruokakermajuttua, jota laimensin ihan vedellä. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja maustepippuria. Ja ihan hyvää ruokaa tuli.
Kirjastoreissulta tuli lainaan viisi opusta. Meinasin ottaa vielä lisäksi äänikirjoja, mutta muutinkin mieleni. Nyt mulla onkin sitten luvun kohteena Johanna Marttilan Lemmenkukkia-kirja. Vaikuttaa ihan kivan leppoisalle tarinalle, kun sitä heti kotiin tultuani aloin lukea. Jäipi siis lukutauolle viikonloppuna aloittamani Anni Polvan Tiina harrastaa yhteisnidekirja. Meinaan lukea nuo kirjaston kirjat nyt tähän saumaan.
Huomenna olenkin ajatellut, että käväsen vaihteeksi K-kaupassa ruokaostoksilla. Niin monta kertaa on jo tullut käytyä S-marketissa, että vaihtelu virkistää :)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella


Kirjakaupasta 21.4.2017, kovakantinen 190 sivua, Karisto Hämeenlinna, Tallinna 2017

Takakansiteksti:
Uusi ihana maalaisromanttinen sarja alkaa!
Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista. Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän on ajatellut.Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...
Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

29.5.2017 Tänään, neljän aikoihin aloin lukea kirjaa. Tunnin verran luin ja pääsin kirjassa lukuun yhdeksän. Vaikuttaa ihanalle tämä tarina :) 

3.6.2017 Nyt on kirja saateltu loppuun luetuksi, 15:32 sain tän luettua.
Oli ihan kivan mukavaa luettavaa, vaikka välistä kirjassa vilahtelikin itä-Suomen murteella kirjoitettuja sanoja. Pääsin ihan hyvin tämän tarinan syövereihin mukaan ja tykkäsin kyllä tarinasta ja kuvauksesta.
Varmasti tulee hankittua kirjasarjan seuraavakin osa, joka Kariston sivujen mukaan ilmestyy ensi vuonna, 2018. Sitä jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan :) 

Keväällä, kun kolusin ilmetyvien kirjojen luetteloita, etsien, että milloin ilmestyypi uusin Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kirja, niin huomasin, että huhtikuulla Karisto julkaiseekin tällaisen uutuuden. Tottapa tämä piti käydä heti kirjakaupasta ostamassa, että pääsee lukemaan, millaista romantiikkaa on luvassa. Enkä kyllä yhtään keksi mitään ikävää kerrottavaa tästä kirjasta, josta pulitin 26,90 euroa. Jääpi kyllä minun pysyväishyllyyni :)

tiistai 30. toukokuuta 2017

Tänään tiistaina

Tänään asion lähteä kuluttamaan kylälle muutaman eurosen. Apteekissa on käytävä ja sitten suunnittelin, että käyn kirjakaupasta etsimässä jotahin kivaa ajanvietettä tulevaksi kesälomaksi pikkupojille. Mielessä on, että muistipeli vois olla kiva ja vaikkasta värityskirjat jokaiselle neljälle pojalle ja tietenkin puuvärit ja vaikkasta pari kirjaakin vielä lisäksi. Saa nähä, mitä kivaa ostettavaa tulee löydettyä. Ruokakauppareissulla en vielä tänään meinaa käydä, vaan jätän sen sitten huomiselle. Että tällaista on täällä tänään tiijossa. Kello on vasta puoli kasi, joten tässä on vielä aikaa kulutettavana, kun apteekkikin aukee vasta ysiltä.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Ihanaa sadetta

Taas vaihteeksi on sellainen fiilis, että tykkään tästä kelistä, mikä nyt ulkona vallitsee, nimittäin sataa vettä. On sadellut koko iltapäivän ja on ihanan hämyisää. Vielä jokin aika sitten, kun vettä pudotteli taivaalta, se suorastaan masensi hyvän olotilani, mutta nyt olen päässyt sillä tasolla normaaliin olotilaani, että tykkään hämyisestä sadesäästä. Tästä minä nautin tänään.

Merkityksetön, sairas elämäni

Mieleni on sysimusta. Olen ihan pohjalla, maan alla, rapakoissa rämpimässä.
Elämälläni ei ole mitään suuntaa. Koetan vain räpiköidä päivästä toiseen. Olen ollut lopullisella eläkkeellä jo päälle kaksi vuotta. Pääni on sairas, mieleni on tyhjä. En tiedä, miten täältä suosta pääsisin ylös. Ahdistaa ja itkettää vain. En halua uudestaan pilleristiksi. Haluan selvitä elämästäni ilman onnellisuuspilleriä, joka vain turruttaa mielen ja tunteet.
Ei mulla ole elämässäni mitään kivaa. Ei ole lapsia, eikä varmaan kohta enää rakkauttakaan, kun olen näin vaikea ihminen. En ole ansainnut mitään hyvää. Paska koko akka! En tosiaankaan rakasta itseäni. Hengitän silti ja koetan vain jaksaa herätä aamuisin. Miksi mun elämäni on tällaista???? Olen vain masentuja-skitsofreenikko, joka on kokenut elämänsä aikana kaksi raiskausta. En tykkää seksistä, voisin elää koko lopun elämääni ilman seksiä. Kiitos niiden kahden paskapään, jotka raiskas mut vuosina 1995 ja 1996. Koskaan en ole ehjä ihminen nuiden kokemusten jälkeen.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Ahdistuskohtauksen jälkeen

Olipas tänään taas pitkästä aikaa kunnon ahdistuskohtaus. Olen vieläkin ihan voipunut, vaikka tuosta pahasta hetkestä on jo jokunen tovi kulunut. Hetki syntyi ihan pienestä ja paisui kyllä ihan kunnon hyökyaalloksi. Onneksi sentään selvisin kohtauksesta ilman rauhoittavaa pilleriä, sillä niitä vastaan minä taistelen, vaikka hampaat irvessä. Ehkä kohtauksen syylle on selityksenä reilun viikon kestänyt ressaaminen. En ole oikein pystynyt relata viime maanantain jälkeen. Tänään sitten kaikki paska ja paha olo ja menneet kauheudet pusertui pintaan ja niitä piti työstää.
Edelleenkin elän ilman lääkitystä, kun siitä vihdoin ja viimein pääsin irti tammikuun alussa.
Tänään olisi ollut rehvitkin tiijossa, mutta ne oli pakko kyllä siirtää tuonnemmaksi. Tahdon nyt vain aikaa itselleni, työstää tätä tilannetta ja tapahtumia.
Sain onneksi tunteroisen huilattua. Nyt koitan sitten jaksaa valvoa iltaan saakka, ettei mene yöunet pipariksi.
Näin siis täällä tällä kertaa.

torstai 25. toukokuuta 2017

Helatorstaita

Olen täällä jo aamukahvin  juonut ja kello lähentelee puoli kasia aamusella. Eipä täällä kummallisuuksia ole tapahtunut. Olen vain elänyt tavallista, tylsää elämääni.
Lähden pikapuoliin ajeleen autolla, määränpää tuntematon. No, ei vaiteskaan, kyllä mä tiijän, missä käväsen ja sit tule odottelemaan yhden pintaan alkavaa lähetystä presidentti Mauno Koiviston hautajaissaatosta. Siinä menee sitten töllötintä seuraillessa parisen tuntia. Että tällaista tänään täällä. Moikka!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kiitos Leijonat!!!

Tänään oli sitten Suomen pronssiottelu Venäjää vastaan. Oli kyllä jännää seurata matsia, kun Jellonat sai sentään tehtyä kolome hienoa maalia, mutta se ei vain piisannut alkuillan pelissä. Venäjä pirkale vei voiton viidellä maalilla ja sai MM-pronssia.
Kiitos Leijonat hienosta taistelupelistä. Oli jännää seurattavaa :)
Ja iltasella Ruotsi häviää kullan Kanadalle, se on saletti! En aio seurata kultapeliä telkkarista, ei ole niin tärkeää seurattavaa. Nyt on sitten matsit matsattu. Kiitos!

torstai 18. toukokuuta 2017

Hienoa Leijonat!

Taas vaihteeksi sain katsoa MM-lätkää, kun peli tuli jo alkuillasta. Suomi pelasi todella hienon ja jännittävän matsin Yhdysvaltoja vastaan. Leijonien maalivahtina oli todella upean pelin pelannut Harri Säteri. Suomi voitti 2-0 matsin ja näin ollen Leijonien pelit jatkuu neljän parhaan joukossa tulevana lauantaina. On se vain hienoa, ettei pelit ihan vielä loppuneet Suomi-jellonilta :) Hienoa, hienoa, hienoa :)

tiistai 16. toukokuuta 2017

Näen Niin punaista!

Eilen iltasella, ennen kymppiä sain tekstarin entiseltä niin sanotulta hyvältä ystävältä. Kutsui minut pentujensa yhteissynttäreille tulevana sunnuntaina. Itse hän ei huomioinut minun huhtikuisia synttäreitäni millään muotoa, ei vaivautunut edes laittamaan yhtä pientä onnitteluviestiä, vaikka minä onnittelin häntä hänen synttäripäivänään. Minnuu niin raivostuttaa kympillä! Ei ole kysellyt mun kuulumisia, tai vointeja mitenkään enää vuosiin. Mun äitini kanssa hän kyllä soittelee ja viestittelee. Arvata saattaa, että minähän en kyllä laita mitään vastausviestiä tän akan viestiin, en kiusallanikaan! Olkoon oloissaan! Ei ole lukeutunut enää mun kaveripiiriini aikoihin. Ihmettelen sitten, että miksi vielä kehtaa pyytää mua pentujensa synttäreille, viime vuonna kun kutsua ei tullut lainkaan.
Raivostuttava akka!!!!!!!!!!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Toivottavasti tänään on parempi päivä

Eilinen päivä oli aika rankka. Tuli kuultua vähän kaikenlaista ikävää asiaa ja loppupäivä menikin itkiessä, kun vihdoin iltapäivällä pääsin takaisin omaan kotiin. Itkeminen loppui vasta illalla, kun menin nukkumaan.
Toivoa saattaa, että tästä päivästä tulee parempifiiliksinen päivä, kun eilisestä.
Ei mulla muuta.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Suomen yhdeksäs presidentti on kuollut

Eilen huomasin iltasella maikkarilta katsoessani Profeettojen, eli Cheekin ja Elastisen 29.4.2017 taltioitua konserttia Hartwall Areenalta, mainostauolla pienen mainoksen uutisjutuista, että presidentti Mauno Koivisto on siirretty saattohoitoon. Kello taisi tuolloin olla jotain puoli yhdeksän pintaan. Ajattelin jo loppuillasta käydä vielä netissä tutkimassa asiaa, mutta se kumminkin jäi. No nyt sitten aamun alkajaisiksi, kun tulin Ilta-Sanomien nettisivuille, niin jo oli ekana uutisena tieto, että Mauno Koivisto oli kuollut eilen illalla Meilahden sairaalassa 21:15. Eihän niitä juttuja pystynyt käymään lävitse ilman kyyneleitä. Koskettaa aina näin herkkää ihmistä tuollaiset suru-uutiset.
Haluan liittää tähän Koiviston kuvan.
Lepää rauhassa Mauno Koivisto.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Ärsyttää ja ärsyttää

Minnuu ärsyttää ihan suunnattomasti. Koko viikon on luuri soinut, enemmän, tai vähemmän ja vähempi olen vastaillut, kun on tullut soittoja oudoista numeroista.
no, eilen sitten raivostuin niin, että vastasin yhteen ja heti oltiin ryykkäämässä aikaa vakuutuskartoitukseen. Enhän mä luurissa osannut asiasta kieltäytyä. Nyt sitten päivän verran asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että piru, kun olen pärjännyt tähänkin saakka liikennevakuutuksella, niin eipä ole tarvetta millekään uudelle vakuutusjutulle. Hyvä, kun nytkin saan aina kuukaudessa kaikki laskut maksettua. Siihen ei kyllä tarvita enää mitään lisämaksuja.Kävinkin justaan sitten sähköpostissa laittamassa eilen tulleeseen kutsuun viestiä, että perun tapaamisen ja että en kaipaile mitään uusia aikoja, ettei ole tarvetta millekään vakuutuksille. Toivottavasti viestini menee perille.
Kuitenkin on vielä suunnattoman suuri ärsytys pinnassa, oikeen vitutus, voisin jopa sanoa :(

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Hah hah-euroviisut

Niin sitä suomen edustuskappaletta jotahin ihmeen norma jonia suitsutettiin, että on niin vahvoilla ja plaa plaa ja minä olin heti sitä mieltä, että niin taas suomen viisua sanotaan upeaksi ja muuta vastaavaa, mutta ei se kuitenkaan tule pärjäämään kisoissa. Niin taas nähtiin, suomi ei päässyt finaaliin. Ei suomi vaan pärjää enää moisissa kisoissa.
Minä en ees koskaan ole vielä kuullutaan kyseisen laulajan loilotusta, enkä aio edes kuunnella sietä netin kautta. En ole vuosiin seurailut kisoja, mutta sitten joskus olen käynyt voittajabiisin juutubesta kuuntelemassa. Eipä siinä muuta tarvitakaan. Ihan joutavat loilotuskisat ne on. Tätä mieltä minä olen ja kannassani aion pysyäkin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Mieli maassa

Mulla on mieli vaihteeksi maassa, tai paremminkin maan alla. Masentaa ihan vietävän paljon. Olen tänään ihan vain kotosalla. Huomisaamuksi suunnittelin kauppareissua, auton kävin laittaan lämmitysjohtoon, kun on yöpakkasia, ei tartte sitten huomisaamuna raaputella auton laseja, kun lähtee kaupoille.
Ei olekaan pitkään aikaan ollut tällaista olotilaa, ekan itkun ehdin jo itkeä tuossa hetki sitten, toista odotellessa.
Eipä tässä muuta.

torstai 4. toukokuuta 2017

Kivaa toukokuuta

Tänään on sitten jo torstai aamu aluillaan. Aurinko paistaa jo makkarin ikkunaverhon takana.
Vappupäivän aamuna ajelin porukoille. Luulin, että siellä on toinen veljistäni muksujen kanssa, mutta olivatkin lähteneet jo sunnuntaina pois. Voi harmin paikka.
Sitten vappupäivän aikana tilasimme netin kautta mun auton katsastuksen ajan Keuruulle ja saatiin se seuraavaksi aamuksi jo kahdeksaksi. Sehän tiesi sitten sitä, että mun piti jäädä porukoille yöksi ja en ollut mitenkään varautunut kyseiseen juttuun. Luuriakin piti pitää suljettuna, että akku siinä piisasi koko reissun ajaksi. Aina välillä vain laitoin viestiä Miehelle ja taas suljin luurin.
Tiistaiaamuna sisäinen kelloni herätti minut jo ennen viittä porukoilla. Sitten ennen seiskaa teimme jo lähtöä katastusreissulle. Oli hiukan kylmä, mutta aurinkoinen aamu. Hiukan ennen kahdeksaa pääsimme äitiliinin kanssa megamarketille odottamaan liikkeen aukeemista, kun isäpuoli meni katastamaan sen mun autoni.
Kauppaan kun pääsin, niin rahaa laitoin hiukna haisemaan. Meni reilut sata euroa, että humpsahti ostoksiin, mutta sain kaikkea tarpeellista, mitä on ollut jo pitkään puutoslistalla, kuten kaksi säilytyslaatikkoa, uuden pöytäliinan, sit vähän törsäsin yhteen leffaan kolome euroa ja Michael Bublén cd-levyyn 9,95e. Eilen sitten illan iloksi kuuntelin vihdoin sen levyn ja ihan kivoja biisejä siinä oli.
Juu, menihän se mun autoni ekasta katsastuksesta heti läpi ja hintana oli 47 euroa, päästömittauksen kanssa. Aika edullista, kun tilasi ajan netitse etukäteen. Viime vuonna katastukseen meni 57 euroa, kun ei tilattu aikaa. Nyt sitten tietää, että etukäteen varaapi ajan, niin voittaapi siinäkin :)
Tänään on sitten ohjelmassa kirjoittajaseuran tapaaminen puolilta päivin kirjastolla. Onneksi mulla on pieni tarina jo valmiina.
Sellaista. Kivaa torstaita!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappuaaton kivaa katseltavaa

Minä olen alkanut seurata sunnuntaisin tulevaa ykkösen luonto-ohjelmaa ja justaan hetki sitten tuli toinen jakso kyseisestä sarjasta. Nopsaan meni se puoli tuntinen telkkarin äärellä mielenkiintoisen Ulos luontoon-ohjelman parissa. Tämän illan jaksossa puhuttiin pölyttäjistä.
http://areena.yle.fi/1-3794551


Lumista vappuaattoa!

Eipä ole ollut pitkiin aikoihin näin lumista vappuaattoa, kuin tänä aamuna on ja lisää lunta tupruttaa. Taidanpa viettää tämän päivän ihan omassa kotona vain ja tuumailla ajan kulukseni. Eipä mulla sen kummempaa.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Ikäviä uutisia

Täällä on tapahtunut tänään onnettomuus. Kolmikymppinen auton kuski kuollut, kun ajanut linja-auton eteen aamulla. Sain justaan tietää, että tämä kuollut henkilö kävi mun toisen veljen kanssa samaa luokkaa koulua. Ei voi mitään, mutta surettaa tällainen. Ikäviä asioita :(

Taas vähän valvotaan

Kello on vajaa viisi aamusella ja olen jotakuinkin jo tunnin verran ollut tässä koneella. Heräsin ihan ihmeelliseen uneen, siinä koetin saada lämmitettyä laulaja Robinia, hänellä oli kovin kylmä ja koetin saada hänen käsivarsiaan lämpimiksi. Minä kun en fanita tätä laulajaa niin oli suoranainen ihme nähdä unessa hänet. No, näenhän mä muutenkin vähän ihme tapauksia unissani.
Tuli tuossa sitten aamutuimaan jo tirautettua vähän itkuakin ja ihme ja kumma, se hiukan huojenti olotilaani, nyt on jo paljon parempi olla omissa nahoissani.
En ole vielä kahvia tähän aamuun keitellyt. Voi olla, että pienen nettikierrokseni jälkeen menen vielä takaisin koettamaan unitusta.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Uskallanko olla?

Koen hetkittäin aika vahvojakin tuntemuksia. Nimittäin epätoivon hetkiä. Kuluneella viikolla sitten iski päälleni niin kauheat hetket, että ei mitään määrää. Pelkään vieläkin niin mahdottoman paljon, että menetän Miehen jollekin nuoremmalle ja kauniimmalle naiselle. Juu, tuntuuhan tämä ihan höpsöltä, sillä olemme riiustaneet jo pian kolome ja puoli vuotta! Siltikin takaraivossani paukuttaa pelonsekainen ääni, että menetän Miehen.
Olen niin monia kertoja joutunut suhteenpoikasissa joutunut kokemaan menettämisen, justaan, kun olen ollut jo korviani myöten ihastunut. Menneiden suhteiden miettiminen saa minut niin surulliseksi, että kyyneleet valuvat silmistäni.
Teini-iässä se oli niin helppoa, ei voinut menettää ihastuksen kohdetta, kun ei ollut sitä suhdettakaan. Sai vaan rauhassa kaukaa ihailla. Toista se on nyt, kun on se suhde.
Muistan, kun olin jo kotoa poissa, toisella paikkakunnalla opiskelemassa, kun mulle tuli eka kunnon seurustelusuhde. Mies oli muistaakseni minua kuusi vuotta vanhempi. Juttu lähti kirjeenvaihdosta, hän vastasi minun kirjeenvaihtoilmoitukseeni ja lähetti melkein heti kuvansakin minulle, rakastuin häneen heti siltä sekenniltä. Tuli sitten syyslomaviikko ja tulin kotiin. Saman viikonloppuna sitten mies tuli katsomaan minua. Olihan se jännää aikaa.
No, jonkin aikaa kului ja kirjeet lentelivät välillämme viikoittain.
Sitten tuli se päivä, kun sain kouluun kirjeen, hyvin lyhyen ja ytimekkään, että juttumme on ohitse. Kyllä mä silloin itkin tosi paljon ja monena päivänä. Tuntui siltä, etten toivu asista koskaan. En tarkelleen muista, kuinka kauan asian toipumisesta meni. Se oli silloin maailmanloppu!
Voi kyllä sanoa, että etsin ja haahuilin sen parikymmentä vuotta, koetellen erinäisiä suhteenalkuja ja loppuja. Niitä loppuja on tosi paljon, eikä pitkiä suhteita mulla edes elämässäni ole.
Luulin jo tosi kovaa, ettei elämääni koskaan tulekaan pysyvää suhdetta. Oli siis suoranainen ihme, että sitten joinakin kertoina törmäsin eräässä sätissä mieheen, jonka kirjoittelut kolahtivat aina minuun, eräs kommentti erityisesti on jäänyt mieleeni, vaan se säilyköön salaisuutena. Tarkkaa hetkeä en pysty muistamaan, että milloin kirjoittelimme ekaa kertaa, mutta sen kummiskin muistan, että ihan eka kirjoittelukerralla emme vielä numeroita vaihtaneet, vasta pitkän tovin jälkeen. Siitä se sitten läksi, pienin askelin arastellen.
ja nyt ollaan tässä, että muutaman hetken jälkeen yhteistä taivalta on jo se kolome ja puoli vuotta ja vieläkin minä pelkään. Mutta pelolleni en voi mitään, se on läsnä ja sitä ei voi haihduttaa mielestäni. Kumminkin yritän päivä päivältä enemmän luottaa.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ihania uutisia :)

Kävin tänään aamupäivästä kirjakaupalla ostamassa uuden kirjan, nimittäin Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella. Olin jo jonkin aikaa odottanut opuksen ilmestymistä, kun kevään kirjaluetteloissa ei mainittu mitään, että ilmestyykö uusinta Katajamäki-kirjaa. No, hetki sitten käväsin facebookissa ja siellä yhdellä sivulla oli sitten lisättynä Kariston syksyn uutuuslehtiluettelo ja mitä ihanaa sieltä löysinkään: heinäkuussa ilmestyy Anneli Kivelän uusin Katajamäellä kaikki hyvin-kirja, ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!!!!!
Tänään siis sain tuon Jylhäsalmen kirjan kylkiäisenä sen Roope Lipastin ja Karoliina Korhosen Elovena-tyttö-kirjan, ihan kiva juttu :)
Nyt on taas valtakunnassa kaikki hyvin :)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kärsimysnäytelmäni

Jota myöskin elämäksi kutsutaan, on viime aikoina kääntynyt kunnon valitus-jutuksi. Huomasin sen itsestäni viime yönä, että ajattelen kaikesta ihan hirvittävän negatiivisesti ja aina vain mieluusti valitan asioistani. En näe enää niitä ihania ja valoisia asioita missään jutussa.
Taas on uusi päivä ja uudet kivut. En tiedä, miten tästäkään päivästä taas selviän. Eilinen meni palellessa ja melkein koko ajan vain nukutti. Olin loppuillasta, eli ysiltä eilen onnellinen, kun saatoin mennä jo yöunille. Tänä aamuna en olisi jaksanut millään nousta sängystä keittelemmään aamukahvia. Näin taas ihanaa unta peruskouluaikaisesta ihastuksesta. Koetin vain pitkittää silmien kiinni pitämistä, mutta sitten oli pakko nousta ja aloittaa aamutoimet.
Ulkona paistaa kauniisti aurinko ja pakkasta on vajaat 5 astetta.
Tämän päivän haasteessa on käydä ulkoilemassa, ainakin auton tykönä ja viemässä roskat kämpästä veks. Saa nähhä, toteutuuko se sitten.

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkää pitkää perjantaita

Tulin taas vaihteeksi läppärille. Tuli tuolla kyökkiä vähän sotkettua. Enstään tein huomista silmällä pitäen kääretortun mansikkahillolla. Sit viskasin kattilallisen pottuja kiehumaan ja tein ihan tavallisen ruskean kastikkeen, jonka mukaan viskasin viimoiset kolome lihapihviä, jotka eilen paistoin uunissa. Sit ei muuta kuin syömään. Ei tarvinnut, kuin kaksi pottua kuoria, oli niin isoja. Olipas ihanaa syödä pitkästä aikaa kunnon pottua ja kastiketta! Ja hyvvää oli!
Olen tän päivää ihan vain kotosalla, en tuusaile mitään sen kummosempaa. Netissä vois katsella joitain ohjelmia ja sit vaikka kutoa sukkia taas vbaihteeksi. Eilen sain jo vuoden kolmansiin sukkiin tehtyä kantalappuset. Kiva kiva :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Aurinkoista kiirastorstaita

Täällä paistaa nyt aamuinen aurinko täällä makkarin ikkunan takana. Silläkin tulin hetken toviksi läppärille nauttimaan auringosta. Pesin jo koneellisen pyykkiä ja kuivuvat tässä vieressäni telineellä jo. Postilaatikollakin on jo käyty ja tuli vain Netflixin lasku ja lehdet, ei sen kummoisempaa postitusta näin viikon viimoisena postipäivänä, huomennahan on jo pyhäpäivä, niin ei tule mulle mitään postia. Seuraavan kerran vasta tiistaina saapi käydä laatikolla tuusailemassa.
En ole tänään lähdössä yhtikäs minnekään, eikä autokaan ole lämmityksessä. Voi olla, että vietän koko pääsiäisen ihan vain omassa kotona. Että sellaisia suunnitelmia vain. Saa nähä, milloin sitä sais raahattua ittensä lenkille. Hiukan on jo ikävä lenkille, mutta se lähteminen on niin hankalaa.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tylsää elämää

On ihan tylsä tiistai. Eilen kävin sentään kaupoilla heti aamutuimaan, että olin takaisin tavaroineni jo ennen yhdeksää. Tänään olen siis ollut kotona. Aamusta kävin sentään sen verran ulkoilemassa, että vein roskat veks ja auton kävin putsaamassa lumesta, kun uutta lunta satoi lisää, eli auto on parkkiksella taaskin lumen peitossa.
Olen lukenut kirjaa ja katsonut hiukan telkkaria. Päikkäritkin tuli huilattua. Minun elämäni on niin tylsää, ettei pahemmin mitään koskaan tapahdu.
Aamusella sain sitten vihdoinkin omahoitajalta viestin, että on palautunut jo takaisin töihin. Olenkin viimeksi tammikuun lopulla käynyt mielenterveystoimistolla omahoitajan juttusilla. Ihan kivasti tässä on mennyt, vaikkei olekaan päässyt sinne suunnalle raportoimaan tekemisiään ja olemisiaan. No, nyt sitten sain uuden ajan sinne jutteluun, tän kuun loppupuolella on sitten tapaaminen omahoitajan luona toimistolla. Että sellaista.
Viikonloppuna odottelen sitten lauantaina virpojia kylään. Olen ostanut kinder-yllätysmunia heitä varten. Täällä pohjanmaalla kun virpiojat vierailevat lankalauantaisin. Justaan hetki sitten sain Mieheltä viestin, että lauantaina sitten nähdään. On sitten jotahin kivaa, mitä odotella. Huomenna kun tulee jo viikko täyteen, kun viimeksi nähtiin ja ikävä on sen mukainen. Sille ei vain voi mitään, kestettävä on.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Vaalisunnuntai

Täällä vietän sunnuntaita ihan kotohommissa. En käynyt äänestämässä kunnallisvaaleissa tänä vuonna. En vain löytänyt sopivaa, jota olisin voinut käydä äänestämässä. Kuuminkin jänskätän iltasella vaalituloksia jonkin verran, sillä miesystäväni on omassa kunnassaan ehdokkaana. Huomenna täytyy käydä kauppareissulla ostamassa sitten lehti ärrältä, että pääseepi syynäämään vaalituloksia. No, näkeehän ne netin kauttakin, mutta ihan omaksi iloksi koetan muistaa käydä ostaan lehden huomenna.
Täällä vietän siis pyykkipäivää, kone pesee justaan pyykkejäni.
Aamusella tuli tiirattua telkkarista, maikkarilta alkanut Muumilaakson tarinoita-ohjelman eka jakso. Se sarja on nyt uudelleen puhuttu ja osissa on uudet puhenäyttelijät. Olihan se hiukan vierasta seurata tarinaa ja kuummastella uusia ääniä osissa, mutta kenties sitä pääsee tarinoissa jyvälle.
Enpä ole pahemmin ihmeellisyyksiä tehnyt.
Eilen tuli ajeltua porukoilla taas vaihteeksi. Siellä oli pikkuset poitsut kylässä. Olivat alkuun minua piilossa ja luulin, etteivät olekaan tulleet mummolaan viikonlopun viettoon. Sitten tulivat piiloistaan esiin :) Olipas kiva puuhastella heidän kanssaan muutamat tunnit. Oltiin ruoan jälkeen ulkonakin jonkin aikaa. Sain mukaani pajunkissa-kimpun ja tehtiin poikien kanssa pihaan ojiakin. Päiväkahvin juotuani lähdin kotimatkalle. Niin ja sainhan mä velipoitsulta synttärilahjaksi sellaisen Airamin termosmukin ja paketillisen Afrikka-rooibosteetä, ihan uusi lajitelma mulle. Meinaan tänään kokeilla yhtä niistä :)
Kivaa vaalisunnuntaita vaan!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Hyvää syntymäpäivää minulle!

Tänään, tuossa reilun tunnin kuluttua tulee mittariin ikää taas vuosi lisää. Kauheeta paikkaa sentään!
Aamukahvin olen tässä vasta juonut ja nettikierros vielä puolessa. Sen jälkeen käväsen postilaatikolla ja alan siitä rakentaa taas tätä uutta päivää. Mitähän se tuopi tullessaan? Tuskinpa vain mitään maata mullistavaa.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pilvistä maanantaita

Se on sitten uusi viikko lähtenyt käyntiin. Kävin heti aamusta tekemässä kauppareissun kylillä ja kun olin saanut tavarat sisälle ja auton takaisin parkkipaikalle, käväisin vasta postilaatikolla. Oli nyt tullut se kolomaskin opus sieltä Suomalainen.comista, eli Danielle Steel: Perhesiteitä-pokkari. Luulin, että olisi kovakantinen kirja, mutta sekin oli pokkari. Kaikki kolome opusta olivatkin siis pokkareita. Tällainen siis tuli tänään:
Olen jo maksanut tulleen paketin, eli siihen meni vajaat 15 euroa. Mutta nyt on sitten kirjat saatu ja kaikki maksutkin hoidettu, eli ei ole laskupinoa odottamassa maksamista. Kiva kiva ja huomenna tulee sitten mulla mittariin yksi vuosi lisää, kauheeta!!!!!!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Lumisateen keskellä

Täällä näin aprillipäivänä satelee lunta. Eipä tee mieli lähteä ulkoilemaan. Olen sitten vain tuusaillut kaikkea kivaa kotona. Tein pitkästä aikaa pellillisen mustikkapiirakkaakin ja ihan kivasti näytti onnistuvan, toivottavasti makukin on kohdillaan sitten. Taidanpa keittää pian päiväkahvit ja maistaa palan piirakkaa. Jos nyt sitä ennen kuitenkin kävisin YleAreenassa katselemassa eilen tulleita ohjelmia. En jaksanut iltasella valvoskella kovin myöhään. Tänään tulee sitten valvottua siitäkin edestä. On tiijossa rehviä, kiva kiva :)
Oikein mukavaa huhtikuun ekaa päivää!!!

torstai 30. maaliskuuta 2017

Nämä kaksi opusta saapuivat tänään

Elikkäs nyt olen saanut ekan lähetyksen Suomalainen.comista viime perjantaina tilatuista kirjasta. Tänään siis saapui niistä kaksi kirjaa, kun kolome tilasin saamallani lahjakortilla. Tottapa tulee vielä vajaan viidentoista euron laskukin perässä. Kiltisti kuitenkin odotan, että se kolomaskin opus saapuu. Mutta tässä maistiaisena kuvat tilaamistani tuotteista:

Ekana siis on Kim Izzon esikoiskirja Avioliitto Jane Austenin tapaan, on pokkari ja toinenkin on pokkari, Laura Paloheimon Puppiduu. Näitä tulee siis luettua vissiin jo tässä keväällä, ehkä, kenties :)
Nyt läksen lukemaan postin tuomat lehdet. Moikka tällä kertaa :)

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Blogipalkinto saapui tänään

Osallistuin viime vuoden puolella https://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/ Blogiarvontaan ja maanantaina sain viestin, että olen voittanut arvonnan. Tänään sitten tuli ihastuttavaa postia minulle. Sain palkinnoksi valkoisen pienen kirjakassin, jossa ihana teksti: Reading is dreaming with open eyes, hulvattoman ihana postikortti ja vielä 25 euron lahjakortti Suomalaisen kirjakauppaan, jonka kyllä käytän nettiostoon, sillä täällä kulmilla ei ole lähimainkaan Suomalaisen kirjakauppaa. Mutta käytettyä se tulee, aivan varmasti :) Taidan mennä tämän kirjoituksen jälkeen käymään Suomalaisen sivuilla :)
Ihanaa alkavaa viikonloppua!!!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lauantai

Se on sitten taaskin lauantai ja takana on rehvi-iltayö. Sain taas vaihteeksi nauraa ja se tuntui hyvälle. Nyt on vaan niin julmetun kova ikävä omaa rakasta kultaa. Taas pitää jaksaa elää yksin pitkä viikko. Nyt vaan tuntuu niin rankalta. Sain viime yönä vain kolomisen tuntia nukuttua. Itku on herkässä ja silimät vuotaa kaipuun kyyneleitä. En mahda sille mitään. Joka erohetki on aina yhtä rankka. Saa nähdä, tuleeko koskaan sellaista päivää, että asuttaisiin yhdessä. Sitä ainakin toivon ja odotan. Kyllä mä niin paljon kaipaan, ikävöin ja rakastan Miestä!!!!! En voi sanoin sitä kertoa. Ei mulla koskaan aiemmin ole ollut elämässäni tällaista Rakkautta! Pakko lopettaa kirjoittaminen ja mennä kuivaan silimät.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Paha keskiviikko

Tätä päivää aina odotan viikossa, nimittäin keskiviikkoa. Silloin ilmestyy Uutisnuotta-lehti, jota olen tilannut jo monen monta vuotta.
Tänään menin toiveikkaanan aamulla puoli kahdeksan aikaan postilaatikolle ja odotin löytäväni lehden laatikosta. Mitä vielä, siellä ei ollut mitään postia! Eikä vielä kaksi tuntia myöhemminkään. On siis paha päivä tänään! Eikä telkkarin kanavatkaan näjy täällä kaapeliverkossa. Eilen päivällä viimeksi katselin telkkarista pari jaksoa Catfish-ohjelmaa 11-13:00 Sen jällkeen ei ole telkkarikanavat näkyneet. Eikä auttanut edes johtojen seinästä irroittaminenkaan. Signaali heikko tai sitä ei ole-viestiä vaan töllö näyttää joka kanavalla. On siis kaksin verroin paha päivä tänään! Ihme, kun sentään radio kuuluu!
Sain mä sentään jotahin tänään aikaiseksikin, nimittäin perjantaina aloitetut tilaussukkaset sain kudottua valmiiksi. Ois vielä lankojen päättelyt jäljellä, mutta kenties jätän sen homman huomiseksi. Kirjaa olen lukenut ja lumet käynyt putsaamassa autoni päältä. Sitten en muuta ole tehnytkään tänään. Olla möllötellyt vain. Saa nähä, milloin tän päivän postit tulee, vai tuleeko koskaan. viime syksynä oli sama homma, että keskiviikon lehdet tuli vasta seuraavana päivänä. Että minnuu ärsyttää!!!!!!

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Oikein hyvää Naistenpäivää!!!

Täällä sataa nyt lunta, parin aurinkoisen päivän jälkeen. Aion viettää tämän keskiviikkopäivän ihan vain omassa kotona.
Eilen tuli käytyä ajelemassa Tuurissa ja kuluttamassa veljiltä saamani lahjakortti lankakauppa Kadonneeseen Lampaaseen. Onneksi otin myös rahapussin mukaan, sillä lahjakortin lisäksi jouduin pulittamaan vielä reilut 40 euroa, että sain ostokset itselleni. No, nyt mulla on sitten pussillinen uusia lankoja, vaikka edellisiäkin oli jo vaikka ja millä mitalla. Mut lankoja ei voi koskaan olla liikaa :) Nyt en ole kutonut niitä äidin sukkia taas hetkeen, saa nähä, että jos tänään taas ottaisi kutimet käteensä ja työstäisi tekeleitä.
Oikein hyvää Naistenpäivää vaan kaikille ihanille Naisille :)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Olipas ihanaa!

Moikka! Istun täällä taas läppärin kimpussa. Justaan tulin saunasta. Olipas muuten mukavaa lämmittää sauna taas vaihteeksi ja näin kivana pakkaspäivän iltana. Jo eilen suunnittelin, että tänään sen teen. En ihan joka viikko viitsi, enkä jaksa lämmittää saunaa, vaan käyn suihkussa. Nyt sitten toteutin taas unelmani ja tottapa tuo saunan lämpö teki taas hyvää. Otin oikein niin kovat löylyt lauteilla, että tuli vilu. Sit vaan nautin ja nautin siitä tunteesta <3
Tänään kävin aamusta kylillä hoitamassa kahdessa kaupassa ostokset, ensin ässämarketissa vähän pieniä synttärihankintoja ja sitten k-kaupassa kävin tekemässä kunnolliset ruokaostokset. Tais siinä satanen haihtua höyrynä ilmaan, mutta nyt on kuitenkin isäpuolelle hankittu synttärilahja. Saa vaan nähä, että koskas sitten ajelen porukoilla. Tulevasta viikonlopusta en vielä tiijä mittään, kun en oikein tiijä vielä huomisenkaan ohjelmasta. Kovasti olen suunnitellut, että koskas ajelisin Tuurissa kuluttamassa joululahjaksi saamani lahjakortin lankakauppaan. Saa nähä, onko huomenna sellainen päivä. Auto on ainakin lämmitysjohdon päässä, että lämmittää huomisaamuna. No, jatkan nettimatkaani. Kivaa maanantai-iltaa :)

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Maaliskuun ekaa perjantaita

Heippa vaan, pitkästä aikaa. Mulla on täällä menossa kotituusailupäivä. Olen puuhastellut kaikenlaista aamusta saakka. Nyt on hyvä draivi menossa ja toivottavasti jatkuu koko päivän samanmoinen meno. Täällä on nyt ikkunat auki ja tuuletan hetken kämppääni. Pyykit peseentyy koneessa ja toinen koneellinen odottaa kiltisti. Saa nähä, tuleeko sitten pestyä ihan kaikki pyykit, vai jätänkö lakanapyykin ensi viikolle. En tiedä vielä. Pihassa odottaisi myös lumityötkin, mutta en ihan vielä mene niitä tekemään, joskos vähän myöhemmin päivemmällä sitten, jos vielä sataa uutta räntälunta.
Eilen oli kirjoittajaseuran tapaaminen taas kirjastolla ja sain suntuubin blogiimme uutta kirjoitettavaa. Tapaaminen meni ihan mukavasti, olin vähän ennen kahta kotona ja pika pikaa piti sitten mikrossa lämmittää eiliset parsakaalin palaset ja niitä tuli sitten mussutettua leivän kera ja hyviä oli!
Olen tehnyt keskiviikkona pitkästä aikaa postimerkkitilauksenkin netin välityksellä. Saa nähä, milloin tilaamani merkit sitten tulee. Postimerkkien hinnat kun taas kerran nousee, niin silläkin tein tilauksen, mutta olipa nuo merkitikin jo niin lopuillaan, että viime viikon kirjeiden kirjoittamisen jälkeen jäi enää yksi postari.
Jespulis jee. Minä taidan lähteä nyt värkkäämään kääretorttua viikonlopuksi. Meinaan tehhä sen neljästä kananmunasta ja laittaa väliin ittetekemääni lakkahilloa, ai että niin voin sanoa, että hyvvää tullee!
Kivaa viikonloppua!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

 Tänään ystävänpäivänä kirjakaupasta, kovakantinen 479 sivua, suomentanut Heli Naski, Gummerus.
Takakansiteksti:
Yksi ikuinen optimisti...
Yksinhuoltajaäiti Jess Thomasilla on kaksi työtä, kaksi lasta eikä koskaan tarpeeksi rahaa. Kun elämä kaataa Jessin kumoon, hän kapuaa heti pystyyn. Mutta jostain haasteista edes Jess ei selviä yksin.
... plus yksi ongelmiaan pakeneva rahamies...
Ed Nicholls on IT-alan menestyjä, mutta typerä virhe maksoi hänelle kaiken. Nyt Ed tekee mitä vain todistaakseen itselleen, ettei sittenkään ole täysi ääliö.
... on parina enemmän kuin osiensa summa.
Edistä ei ole kenenkään ritariksi, eikä Jess totisesti halua tulla pelastetuksi. Sattuma ajaa kuitenkin Edin kuljettamaan autollaan Jessiä, hänen matemaattisesti lahjakasta tytärtään ja koulukiusattua poikapuoltaan Etelä- Englannista kohti Skotlantia. Matkan edetessä käy selväksi, että rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.

Su.26.2.2017 Justaan hetki sitten sain luettua tämän kirjan, 19:10 näytti kello, kun suljin kirjan.
Kyllä tätä kirjaa lukiessa vähän tuli naurettua ja vähän jopa kyyneleitäkin vieritettyä, mutta eipä tämä kovin kummoinen kirja kuitenkaan ollut. Viikko vierähti kirjan parissa. Jääpi varatuksi odottaamaan jatkomatkaansa. 


perjantai 24. helmikuuta 2017

Tavaton väsymys

Olen ollut aamusta saakka ihan rättiväsynyt. Kävin kuitenkin putsaamassa pihaani autolle kääntöpaikan ja postilaatikolla aamukahvin jälkeen. Sitten olenkin ollut ihan uupunut ja nuutunut koko pitkän päivän. Olen jo ehtinyt päivän mittaan ottaa peräti kolomet tunnin tupluurit ja tunne on siltikin uupunut ja väsynyt. Silläpä sitten iltaohjelmakin tälle päivää on peruttu. Ei ole tapaamista, vaan vietän viikonlopun omassa seurassani. No, joskus on kerättävä vain voimia uusia koitoksia varten.

torstai 23. helmikuuta 2017

Heräsin liian varhain

Täällä taas valvon yötäni. Sain hätinä nukutuksi vajaat viisi tuntia. Heräsin siihen, että huusin suoraa huutoa unessa. Olin sellaisella pimeällä reitillä ajamassa, kenties polkupyörällä ja vain huusin ja huusin, ettei möröt pääse mun kimppuuni. Tais olla ihan painajaismainen unitus tuo. Sen jälkeen en ole saanut unta. Pyörin sängyllä rauhattomasti reilun tunnin verran ja ajattelin, että väsytän itseäni vähän tässä läppärillä.
Mulla on herätyskello soimassa neljän tunnin päästä. Tälle päivää on ohjelmassa kirjoittajaseuran hallituksen kokous. Saa nähä, onko se kuinka pitkä sitten, että pitääkö vallan jaksaa pari tuntia istua siellä. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä viskaamassa kauppareissukin, onneksi vain sellainen täydennysreissu loppuviikoksi. Mutta kuitenkin, en pääse suoraan sieltä kokouksesta omaan kotiin huilimaan. No, toivottavasti alkava päivä menee hyvin. Sitä toivon.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kutomislukko selätetty

Olen ollut kutomislukon kynsissä alkuvuodesta lähtien. En ole pystynyt kutomaan sukkia, kuin vaivaiset 10+10 kerrosta, ennen tätä päivää. Tänään vihdoin ja viimein sain otettua kutimet käteeni ja kudoin ensin 5+5 kerrosta ja sitten sain kudottua toiseen äitiliinin sukkaan jo kantapäänkin valmiiksi. Nyt sitten toinen kantalappunen odottaa kutomistaan. Nämä sukkaset oli sellaiset, joihin pitkiin avrsiin piti tehhä vain uudet sukkaosat, eli leikkasin vanhoista sukista sukkaterät molemmista veks, nostelin silmukat puikoille ja kudoin oikeaa sen 15 kerrosta molempiin ja sitten aloin tosiaan tehhä kantalappusta. Saa nähä, vieläkö tänään jatkan toisen kantalapun tekoa, vai jääkö se huomiselle päivälle. Mitään ressiä en nyt tästä kutomisesta ota, mutta voin sanoa, että tulin hyvin onnelliseksi, kun huomasin, että kutominen onkin kivaa :)
Että tällaista täällä tänään :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju

14.2.2017: Kirjakaupasta tänään ystävänpäivänä. Kovakantinen, Otava, 415 sivua.
Takakansiteksti:
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina saa odotettua jatkoa!
Kahden miehen pienperheessä alkaa uusi aikakausi, kun Paavo Pasanen aloittaa koulun. Päivät ovat lyhyitä ja äkkiä seitsenvuotiaan pitäisi selvitä monesta asiasta yksin - kateissa on milloin Paavon uusi kännykkä, milloin koko poika. Sitä mukaa, kuin Paavo ottaa pieniä itsenäistymisen askelia, Antti-isän murheet kasautuvat. harmaita hiuksia aiheuttavat myös Antin hellät tunteet pitkäaikaista taisteluparia Enniä kohtaan.

17.2.2017: Aloin tänään lukea tätä kirjaa. Olipas ihanaa palata takaisin Pasasten pariin :) 

19.2.2017: Just hetki sitten, 10:45 sain tämän kirjan luettua loppuun. Aivan mahtavan ihanaa luettavaa! Tämän seurassa itkin ja nauroin vuorotellen. Hienosti kirjoitettu tarina! Tykkäsin :) 


perjantai 17. helmikuuta 2017

Perjantailenkillä

Kävin hakemassa itselleni parempaa mieltä vaihteeksi lenkiltä. Kivaahan se teki tuo ulkoilma ja lenkillä käynti. Kiersin taas sen tuttuakin tutumman lenkin. Maantiellä tuli yksi rekka vastaan ja heti sen perään kaksi autoa ja vastaankin tuli auto, joten rekka meni aikas läheltä mua, vaikka olinkin melkein penkassa. Piti kääntää kasvot kohti metsää, etten saanut rapoja naamalla, mutta onneksi ei lentänytkään mitään mun päälle. Kivaa oli tosiaan käppäillä. Nyt taas jaksaa tämän päivän ja tulevan illankin :) Huomiseksi olen valmistellut ihan vain pyykkipäivää. Meinaan olla ihan omassa kotona tämänkin viikonlopun. Illaksi on tiijossa taas kivaa :)

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Aurinkoista keskiviikkoa

Tulin justaan lenkiltä. Onkin vallan ihana ilma ulkoiluun, kun aurinko paistaa ja on ihan pieni pakkanen. Kävin tekemässä pitkästä aikaa taas sen koko pitkän lenkin. Enkä välittänyt yhtään, vaikka kävely sattui jalkaan ja päätä kivisti. Taapersin vain eteenpäin sauvat kaverina. Ihan mukavasti meni lenkki, vaikka maantiellä saikin varoa liukkautta, ennenkuin pääsin takaisin kääntymään maantieltä asutusalueelle. Ihanasti kyllä aurinko paistaa, antaa niin kivaa piristystä. Nyt taas jaksaa olla omissa oloissaan kotona päivän, kun on käynyt haukkaamssa happea ulkoilulenkillä. Mulla on ainakin hyvä mieli lenkin jälkeen :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kyllä kaupustelijat on sitkeitä

Tänään on tullut jo kolome puhelua oudoista numeroista ja minähän en niihin vastaa. Joka päivä ovatten koittaneet soittaa, heti aamusta lähtien. Mä vaan poistan tulleet puhelut ja seuraavana päivänä sama rumba jatkuu. Ei ne tyhmät älyä, että minä en vastaile luuriin, jos näkyy vain pelkkä numero ruudulla. Että minnuu sapettaa!!!!!

torstai 9. helmikuuta 2017

Bridget Jones`s Baby-leffa

Tiistaina 7.2.2017 cdon.comista tullut leffa. Maksoi 14,95e ja postikulut 2,95e.
Takakansiteksti:
Oscar-palkitut Renée Zellweger ja Colin Firth saavat seurakseen Patric Dempseyn maailman rakstetuimman sinkkusaagan kaivatussa seuraavassa osassa. nelikymppinen Bridget on jälleen yksin erottuaan Mark Darcysta (Firth) ja päättää keskittyä työhönsä ja vanhoihin ja uusiin ystäviin. Hänen elämänsä saa kuitenkin uuden käänteen, kun hän tapaa Jack-nimisen häikäisevän amerikkalaisen (Dempsey) - ihailijan, joka on kaikessa Darcyn vastakohta. Yllättävien käänteiden seurauksena Bridget huomaa olevansa raskaana, mutta asiassa on yksi pulma: hän voi olla vain 50-prosenttisen varma lapsen isästä.

Tänään, ihan äsken sasin tämän leffan vihdoin katsottua ja ihan hyväksi havaittua. Leffahan ei ole sellainen, kuin kirja Bridget Jonesin vauvapäiväkirja, vaan tässä on hiukan erilaisia tapahtumia. Kuitenkin tykkäsin katsella tätä leffaa ja todellakin viihdyin tarinan mukana :)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Voihan paskan paska!

Nyt taitaa olla rauha mennyttä tässä kämpässä. Naapurissa kävi eilen joku pariskunta katsomassa asuntoa ja nyt kuuluu ihan puhettakin seinän takaa. Johan tässä saikin olla rauhassa reilu puolisen vuotta. Paska, paska ,paska :(
Ei mulla muuta.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pätkittäistä unta

Hei vaan hei, täältä yökukkujalta. Sain vain hätinä nukuttua kolomisen tuntia. Ens alakuun iltasella pyörin pari tuntia sängyssä ja nyt sitten olen ollut hereillä yhdestä lähtien. Vajaan tunnin pyörin sängyssä ja sitten oli pakko nousta hetkeksi aikaa läppärille. Jotenkin turhauttavaa vaan pyöriä sängyllä peiton mutkassa ja odottaa unta. Ei kivaa lainkaan.
Muutenkin mun yöunet ovat olleet pätkittäisiä siitä lähtien, kun pääsin iltalääkkeestä kokonaan eroon. Ei ole ollut enää yöt sellaisia, kuin iltalääkkeen kanssa. Silloin pystyi pohottamaan 12-13 tuntia yöunia ihan putkeen, eikä tuntunut missään. Nyt menee sitten sellaisissa viiden tunnin pätkissä ja nyt sitten jäi tosiaan vain kolomeen tuntiin.
No, mä valvoskelen tässä koneella jonkin aikaa ja koitan väsyttää itteäni. Onhan mulla sitten vielä yksi keino, kuunnella Peltoreilla radioo ja uinahtaa siihen. Saa nyt nähhä, että meneekö se sitten siihen pisteeseen, vai saanko pienen valvomishetken jälkeen hyvinkin unen. Täytyy toivoa parasta.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Minua vähän jänskättää

Se on taasen maanataiaamu ja tälle aamupäivälle on tiedossa asioille lähtö. On nimittäin vaihteeksi jutteluaika omahoitajalle. Mua ihan oikeesti jänskättää lähteä taasen liikenteeseen. Olen ollut ihan kotinurkilla taas viime torstaista lähtien. Jänskättää autolla ajaminen, vaikka keli näyttää ihan normaalilta, ei sada mitään töhnää ulkona, mutta siltikin.
Sit mua jänskättää se, että pitää jaksaa jutella se vajaa tunti siellä vastaanotolla ja sitten mulla on ilmaantunut eräs ongelma, jota aion tänään puida kyseisessä paikassa. Vähän siis on jännät paikat, kun pääsen sinne vastaanotolle.
Saa nähä, että tuleeko sitten samalla reissulla käytyä kaupalla, ainakin varaudun siihen, ottamalla pussukan mukaan, jottei tartte kaupasta muovipusseja ostella. Mulla kun on sellainen kestokassi, johon mahtuu vähän enemmänkin tavaraa pakattuna. On muuten joskus K-kaupasta ostettu kassinen, sellainen paperinen, mutta hyvin kestävä.
Sitten iltapäivällä olen taas vähän viisaampi tästä päivästä, että kuinka sujuu, nyt on aika täpinät päällä, puolisen tuntia vielä odoteltava ja kulutettavana aikaa, ennenkuin passaapi lähteä auton tykö parkkipaikalle. Moikka!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sunnuntai-iltaa

Minä tässä hei! Mitä sulle kuuluu? Kukkuluuruu?
Täällä ollaan hengissä, vaikken olekaan kirjoitellut blogiini ajatuksiani. Reilu viikko on kulunut viimepäivityksestä.
Ihan kivasti on mennyt, ei siinä mitään. Asioilla olen käynyt ja vähän kyläilemässäkin. Muutenkin on ihan mukava fiilis. Mitäs tässä sen ihmeempiä. Hyvää yötä maailma, unille lähtö edessäpäin häämöttääpi.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Perjantai-iltaa

Se on sitten perjantaikin kääntynyt jo iltaan, kello on vähän yli puoli seiska ja istun hetken aikaa tässä bloggerissa kirjoittamassa ja sitten siirryn kirjan pariin joksikin aikaa.
Kävin tänään tän viikon ekalla lenkillä ja sain kuin sainkin kierrettyä taasen koko pitkän lenkin. Maantiellä sai liikkua varoen tuolla loppupäässä, sillä siellä tie oli ihan jäätiköllä, kun eilen oli ollut lämpöasteita, eikä nytkään ollut kovin kylmää. Aurinko rusotti taivaanrannassa, kun lähdin aamuysin jälkeen ulkoilemaan. Sit kun pääsin kotiin, niin aurinko pilkisteli jo kauniisti. Olin aika väsynyt, kun pääsin takaisin kotiin ja tulikin siinä sitten levättyä sängyllä jonkin aikaa, ennenkuin menin sitten kokkailemaan ruokaa.
Tänään sain luettua loppuun pari päivää sitten aloittamani Barbara Cartlandin Sinisilmäinen noita-kirjan. Oli kyllä ihan mukavaa luettavaa ja tykkäsin tarinasta, jossa oli jännitystä, arvaamattomuutta ja tietenkin roimasti romantiikkaa. En nyt sen enempää ala ruotimaan lukemaani täällä blogissani ja kyseisestä kirjasta en tee kirjoitusta tänne.
Tuossa ennen kaunareita kerkesin tutustumaan jo uuteen kirjaan, Äkkilähtö on kirjan nimi ja olikohan sen kirjailijan nimi Ulla-Maija Paavilainen, en nyt varmaksi muista ja kirja on olkkarin pöydällä. Olen siitäkin lukenut jo neljä ekaa lukua. Ihan kivalta kirjalta vaikuttaapi.
Oikein mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Keskiviikkoa

Se on sitten viikko jo puolessa välin. En ole tällä viikolla käynyt vielä lenkillä kertaakaan, olen ottanut hiukan rauhallisemmin ja lenkkeillyt vain kauppareissuilla. Eilen kävin tekemässä ruokaostokset ja tänään kävin ostelemassa lahjoja, on tulollaan äitiliinin synttärit ja toisen veljen nuorimman muksun synttärit, jotenka ne lahjajutut on nyt sitten hoidettu ja löysinpäs kauppareissulla myös jo ystävänpäiväkortitkin, 1,40euron kipalehintaan, kyllä on kaupan kortit jo arvokkaita! Mutta ostinpa nyt kuitankin sitten peräti 10 kipaletta niitä, täytyypi toisella reissulla sitten tässä myöhemmin ostaa vaikka jotkut kauniit postimerkitkin niihin. Nyt en vielä niitä ostanut, sillä suunnittelin, että käväsen ne sitten ostamassa postipisteestä. Kyllähän ne vielä ehtii.
Huomenna on sitten kirjoittajaseuran hallituksen kokous. Toivottavasti ensi yönä saapi hiukan paremmin nukuttua sitten, kuin edllisenä yönä. Olin siis yhdeltä hereillä ja kuudelta ja kasin aikaan sitten nousin jo keitteleen kahvia ja liikenteeseen lähdin ysiltä.
Että sellainen päivä täällä. Taidan mennä katselemaan töllöä ja odottelemaan kauniiden ja rohkeiden alkua :) Moikka!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tuija Lehtinen: Jatkoaika

 adlibriksestä tuli jo perjantaina, vaan tänään maanantaina(17.10.2016) pääsin hakemaan paketin. Otava Keuruu 2016 Seven pokkari.
Takakansiteksti:
Armon aika- romaanista tuttu Mona Meri viihtyy vilkkaassa ympäristössä ja uusien haasteiden parissa. Yksityiselämässä on ollut hilaisempaa. Mies läppärin ääressä kahvilassa apteekkia vastapäätä kutkuttaa uteliaisuutta. Mitä hän kirjoittaa päivästä toiseen?

13.1.2017: Kirjan lukemisen aloitin eilen torstaina 12.1.2017 ja luin vasta ekan luvun. 
17.1.2017: Justaan hetki sitten, puoli viiden jälkeen sain tämän pokkarin päätökseen ja tykkäsin kyllä tarinasta. ihan pääsi liikutuksen kyyneleet silmiini kirjan loppupuolella.  

perjantai 13. tammikuuta 2017

Koko pitkä lenkki tehty

Jihuuuu, mä tein sen, vihdoin ja viimein. Kävin kiertämässä vihdoinkin koko sen lenkin, jota olen aina kiertänyt, vaan en tainnut syksylläkään kiertää koko lenkkiä, vaan hissuttelin lyhyemmillä lenkeillä. Mut nyt mä sauvojen kera kiersin sen lenkin. Ihanaaaaa! Olen voittanut itseni! ja vaikka oikeeseen jalkaan kävely sattuikin, niin sinnikkäästi kiersin lenkin ja nyt on ihana olo. Eihän siinä toki mennyt, kuin 34 minsaa, mutta se on jo saavuotus minulle näillä kiloilla ja näissä oloissa.
hetken sit oikasin itteni sängyllä lenkin jälkeen, sit söin vasta aamupalaksi purkillisen rahkaa. Ihan vain teekupposen voimalla kiersin lenkkini tänään ja ihan kivasti meni.
Nyt olen jo vaihtanut sänkyynkin vuodevaatteet, jos saisi huomenissa sitten pestyä käytössä olleet vuodevaatteet. Se kun on niin rattoisaa lauantaihommaa, antaa pyykkikoneen vain jyllätä ja itse ottaa rennosti :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Raija Oranen: Ackté!

 Mieheltä nimipäivälahjaksi saatu, kovakantinen 437 sivua, Bookwell Oy Juva 2016.

Takakansiteksti:
Rakastettu laulajatar valoissa ja varjoissa
Pariisin rautatieasema syksyllä 1894. Melua, tungosta, likaa; aivan toisenlaista kuin unelmissa. Nuori laulajalupaus Aino Ackté on lähtenyt maailmalle menestymään. Pariisi hurmaa laulajan - ja ystävyys taitelija Albert Edefeltin kanssa on kohatlon sanelemaa. Sille, joka on päättänyt voittaa, ei mikään uhraus ole silti liian suuri. Aviomies ja kaksi lasta saavat odottaa Helsingissä, yöt saavat hukkua itkuun ja ikävään, kunhan vain tähti loistaa jokaisessa esityksessä ja lehdet ylistävät. Samaan aikaan maailma kulkee kohti suurta sotaa, Suomi kohti ankaraa itsenäisyyttä.
Raija Orasen mestarillisen taiteilijaromaaniin kertojana on syvästi tunteva, heikkoudessaankin vahva Aino Ackté. Hänen laulajatiensä kuvaus tulvii säveliä ja draamaa. Se jää mieleen.

31.12.2016 13:39 aloitin kirjan lukemisen. Pääsin jo sivulle 34. Ihanaa, ihanaa luettavaa, josta aion nauttia <3 

11.1.2017 ihan täydellinen lukuelämys ja paljon mielenkiintoista luettavaa. Hetki sitten, 15:15 sain kirjan luettua loppuun. 

Tämä oli tämän vuoden eka luettu kirja :)

Lenkillä käyty

Tulin hetki sitten tuolta tuulesta ja tuiverruksesta sisälle lämpimään. Eihän ulkonakaan mikään kylymä ollut, mutta ikävä tuuli kävi.
Sain kun sainkin käytyä pitkän tauon jälkeen kävelylenkillä. Eihän se kävely ilman kipuja onnistunut, sillä mun oikea jalka vihoittelee ja kävely sattui kyllä ikävästi, mutta siitäkin huolimatta kävin tuolla ison tien varressa kävelemässä sauvojen kera. Hyvin pysyin pystyssä, vaikka pelkäsinkin alamäkeä takaisin kävellessä, että nurin menen, mutta enpäs mennytkään. Että kiva oli käydä kävelyllä ja piristi kyllä kummasti tuo ulkoilu, kun vielä ei ole niitä lumitöitäkään ollut sunnuntain jälkeen.
Että näissä kivoissa tunnelmissa mennään iltapäivään :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Mulla kävi vieraita

Jes, ihana iltapäivä, joka toi pienoisen yllätyksen tullessaan. yhden jälkeen, kun olin teellä, luuri alkoi soida. veljen numerosta tuli puhelu, mutta luurissa olikin pikkupoitsu, joka sanoi, että he ovat tulossa mun luokse tänään kylään. Veljen kanssakin siinä vähän haasteltiin ja sanoi, että ovat tunnin kuluttua luonani. Aloin siitä sitten ilonkyynelten saattelemana tehhä viinereitä pakkasesta loytyneestä lopusta torttutaikinasta. Sainkin ne jäähtymään sitten hyvissä ajoin. Poitsut tulivat sitten puoli kolomen hujakoilla. Pikkupoitsut olivat saaneet kauppareissulla legopaketit, jotka he heti halusivat avata ja alkaa kokoamaan. Nuo koottavat legojutut näyttää olevan nyt oikein hitti näillä mun veljien muksuilla. Niitä he kokosivat joulun aikaankin porukoilla, kun saivat niitä lahjoiksi.
Oli kyllä todella, todella virkistävän ihanaa päästä näkemään tämä kolmikko, kun lauantaina en päässyt katsomaan heitä porukoille ja luulin jo, että en näe veljeä pitkään pitkään aikaan, niin sitten he tekivät mulle tällaisen ihanan yllätyksen <3
Kolmikko oli luonani reilu neljään ja sitten lähtivät kotio tekemään ruokaa. Oli ihana iltapäivä <3 Kiitos, kiitos, kiitos <3

perjantai 6. tammikuuta 2017

Ruokahalu kateissa

Mua on vaivannut jo tän koko viikon sellainen asia, että mulla ei ole ollut ruokahalua paljoa yhtään. Tiistaina tein kuitenkin ostamastani jauhelihasta pellillisen pitsaketta. Sitä olen sitten syönyt niin, että tänään söin pitsakkeesta vihdoin ja viimein viimeisen palasen tuorekurkun ja tomaatin kera. Voin sanoa, että ei tehnyt yhtään mieli, vaikka vasta yhden aikoihin söinkin. Eihän se kauaa sisällä pysynyt. On tämäkin kurjaa. En ole mielestäni mitenkään kipeä, mutta siltikään en saa ruokaa pysymään kauaa sisällä. No, kolomelta sitten join ison mukillisen teetä, kun ei tehnyt päiväkahvia mieli, aamusellakin jäi kahvin juonti ihan puoleen. Hyvä kun nyt sitten sain sen ison mukillisen teetä juotua. Tuossa kuuden pintaan sitten pakotin itseni tekemään pari juustoleipää ja ottamaan mukillisen maitoa seuraksi. taaskaan mua ei nälättänyt yhtään, mutta siltikin pakotin itseni syömään edes ne leivät. Nyt ollahan sitten siinä tilanteessa, että leivät ja milkki on pysynyt sisälläni, jihuuu :)
Kovin hyvin en ole vielä saanut nukuttuakaan, kun se kauan käyttämän iltalääke poistui kuvioista keskiviikkona. Viime yönä kuuntelin Peltoreista radio novaa aamuviiteen saakka ja koitin uinuttaa itseäni musiikilla. Kyllä mä jotenkin sain aina välillä nukutta, vaikka unet oli kyllä levottomat, näin vain sairaalatapahtumista unta.
Inhottavaa tällainen, ettei ole ruokahalua, eikä saa kunnolla yöuntakaan. Siltikin, aion kyllä selvittää asiani ja taistella itseni kuntoon. En aio enää kajota mielialalääkkeisiin, vaikka mua aina välistä myös itkettääkin, se menee onneksi aina ohittekin :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Vapaana lääkkeistä

Nyt on ollut jo se päivä, etten tarvitse lääkkeen lääkettä. Nimittäin viime keväästä lähtien asteittain mun lääkitystä alettiin vähentää. Eilen sitten psykiatrin vastaanotolla sain luvan jättää jo iltalääkkeenkin pois. Mikä helpotus ja ihanuus!!!! Heti, kun pääsin omaan kotiin tuolta lääkärireissulta, poistin dosetista kaikki viikon iltalääkkeet. Onhan mulla siinä dosetissa vielä aamuotoiksi ne vitamiinipillerit, jotka varmaan tämän purkin syötyä jätän nekin pois.
Eilen iltasella sitten menin unille ilman iltalääkettä ekaa kertaa melkein kymmeneen vuoteen. Mullahan oli se sairaalajakso 2007 keväällä ja siitä lähtien jouduin sitten syömään mielialalääkkeitä päivittäin. Viimeisin mielialalääke oli ennen isänpäivää ja nyt sitten pääsin tosiaan siitä viimeisimmästäkin pilleristä eroon. Jihuuuuuuuu!!!!!!
Oli kyllä aika metkaa mennä iltasella unille, kun unta sai oikein odottamalla odottaa, vaikka olin valvonut siihen mennessä jo 14 tuntia, ilman päkkäreitä, joita en saanut päivällä uinuttua, yrityksistä huolimatta.
Viime yö meni sitten kevytunisesti. Huomasin kyllä, mikä vaikutus sillä iltaläkkeellä oli uneen. Silloin uneni oli paljon sikeempää. No, mutta eka lääkeetön yö on nyt sitten nukuttu ja tunnen oloni kyllä virkeäksi. heräsin tuossa puoli seiskan jälkeen jo keittelemään aamukahvia. Vielä en ole mitään syönyt, mutta kohtapuoliin, kun läksen tästä läppäriltä, niin menen syömään aamupalaksi purkillisen rahkaa, ilman lisukkeita ja juon lopunkin kahvin termarikeittimestä.
Tänään on taas se päivä, kun on kirjoittajaseuran tapaaminen kirjastolla puolilta päivin, eli liikenteeseen on tänäänkin lähdettävä, oli pakkasta kuinka paljon hyvänsä.
Sellaista. Nyt jo niin nälättää, että rahka jo odottaa mua.
Heipparallaa!!!!!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Mukavaa maanantaita

Se on sitten polokastu uusi viikko käyntiin. Aamukahvin jälkeen laitoin ulkovaatteet päälleni ja lähdin ulos. Kuulin pihastani sitä ennen kolinaa ja arvasin, että talkkarismies siellä tekee pihaan lumityöt, oli sen verran tullut lunta. Hän tuli mua vastaan, kun hipustellen kävelin autolleni, morjestettiin. Saikin kävellä tosi varoen, sillä nyt on jäätikön päällä lunta, eli todella petollista! Sain auton putsattua enimmästä lumesta, kun uutta satoi taivaalta. No, onpa ainakin enimmät lumet auton päältä veks ja sainhan siinä samalla raitista ilmaa, ulkoillessani. Tullessa kävin postilaatikolla, tuli Kauneimmat käsityöt-lehti ja mainoksia. Kun pääsin sisälle, katselin postit lävitte, laitoin puuroveden kiehumaan ja pyykinpesukoneen soittamaan pyykkiä puhtaaksi.
Nyt on jo kaurapuuro syöty ja vähän kirjaakin luettu jo eteenpäin, pyykit senkun peseentyy koneessa, sain jo maksettua vuokran ja ajoneuvoverolappusen pois päiväjärjestyksestä. Nyt kiepautan nettikierroksen, laitan koneen lepotilaan ja menen tuonne olkkariin joko kirjaa lukemaan, tai värkkäämään äiteen sukkia, niihin kun pitäs tehhä uudet terät, on toisessa sukassa kantapäässä oikein kunnon reikä. Että siinäpä on puuhaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017