maanantai 30. tammikuuta 2017

Minua vähän jänskättää

Se on taasen maanataiaamu ja tälle aamupäivälle on tiedossa asioille lähtö. On nimittäin vaihteeksi jutteluaika omahoitajalle. Mua ihan oikeesti jänskättää lähteä taasen liikenteeseen. Olen ollut ihan kotinurkilla taas viime torstaista lähtien. Jänskättää autolla ajaminen, vaikka keli näyttää ihan normaalilta, ei sada mitään töhnää ulkona, mutta siltikin.
Sit mua jänskättää se, että pitää jaksaa jutella se vajaa tunti siellä vastaanotolla ja sitten mulla on ilmaantunut eräs ongelma, jota aion tänään puida kyseisessä paikassa. Vähän siis on jännät paikat, kun pääsen sinne vastaanotolle.
Saa nähä, että tuleeko sitten samalla reissulla käytyä kaupalla, ainakin varaudun siihen, ottamalla pussukan mukaan, jottei tartte kaupasta muovipusseja ostella. Mulla kun on sellainen kestokassi, johon mahtuu vähän enemmänkin tavaraa pakattuna. On muuten joskus K-kaupasta ostettu kassinen, sellainen paperinen, mutta hyvin kestävä.
Sitten iltapäivällä olen taas vähän viisaampi tästä päivästä, että kuinka sujuu, nyt on aika täpinät päällä, puolisen tuntia vielä odoteltava ja kulutettavana aikaa, ennenkuin passaapi lähteä auton tykö parkkipaikalle. Moikka!

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sunnuntai-iltaa

Minä tässä hei! Mitä sulle kuuluu? Kukkuluuruu?
Täällä ollaan hengissä, vaikken olekaan kirjoitellut blogiini ajatuksiani. Reilu viikko on kulunut viimepäivityksestä.
Ihan kivasti on mennyt, ei siinä mitään. Asioilla olen käynyt ja vähän kyläilemässäkin. Muutenkin on ihan mukava fiilis. Mitäs tässä sen ihmeempiä. Hyvää yötä maailma, unille lähtö edessäpäin häämöttääpi.

perjantai 20. tammikuuta 2017

Perjantai-iltaa

Se on sitten perjantaikin kääntynyt jo iltaan, kello on vähän yli puoli seiska ja istun hetken aikaa tässä bloggerissa kirjoittamassa ja sitten siirryn kirjan pariin joksikin aikaa.
Kävin tänään tän viikon ekalla lenkillä ja sain kuin sainkin kierrettyä taasen koko pitkän lenkin. Maantiellä sai liikkua varoen tuolla loppupäässä, sillä siellä tie oli ihan jäätiköllä, kun eilen oli ollut lämpöasteita, eikä nytkään ollut kovin kylmää. Aurinko rusotti taivaanrannassa, kun lähdin aamuysin jälkeen ulkoilemaan. Sit kun pääsin kotiin, niin aurinko pilkisteli jo kauniisti. Olin aika väsynyt, kun pääsin takaisin kotiin ja tulikin siinä sitten levättyä sängyllä jonkin aikaa, ennenkuin menin sitten kokkailemaan ruokaa.
Tänään sain luettua loppuun pari päivää sitten aloittamani Barbara Cartlandin Sinisilmäinen noita-kirjan. Oli kyllä ihan mukavaa luettavaa ja tykkäsin tarinasta, jossa oli jännitystä, arvaamattomuutta ja tietenkin roimasti romantiikkaa. En nyt sen enempää ala ruotimaan lukemaani täällä blogissani ja kyseisestä kirjasta en tee kirjoitusta tänne.
Tuossa ennen kaunareita kerkesin tutustumaan jo uuteen kirjaan, Äkkilähtö on kirjan nimi ja olikohan sen kirjailijan nimi Ulla-Maija Paavilainen, en nyt varmaksi muista ja kirja on olkkarin pöydällä. Olen siitäkin lukenut jo neljä ekaa lukua. Ihan kivalta kirjalta vaikuttaapi.
Oikein mukavaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Keskiviikkoa

Se on sitten viikko jo puolessa välin. En ole tällä viikolla käynyt vielä lenkillä kertaakaan, olen ottanut hiukan rauhallisemmin ja lenkkeillyt vain kauppareissuilla. Eilen kävin tekemässä ruokaostokset ja tänään kävin ostelemassa lahjoja, on tulollaan äitiliinin synttärit ja toisen veljen nuorimman muksun synttärit, jotenka ne lahjajutut on nyt sitten hoidettu ja löysinpäs kauppareissulla myös jo ystävänpäiväkortitkin, 1,40euron kipalehintaan, kyllä on kaupan kortit jo arvokkaita! Mutta ostinpa nyt kuitankin sitten peräti 10 kipaletta niitä, täytyypi toisella reissulla sitten tässä myöhemmin ostaa vaikka jotkut kauniit postimerkitkin niihin. Nyt en vielä niitä ostanut, sillä suunnittelin, että käväsen ne sitten ostamassa postipisteestä. Kyllähän ne vielä ehtii.
Huomenna on sitten kirjoittajaseuran hallituksen kokous. Toivottavasti ensi yönä saapi hiukan paremmin nukuttua sitten, kuin edllisenä yönä. Olin siis yhdeltä hereillä ja kuudelta ja kasin aikaan sitten nousin jo keitteleen kahvia ja liikenteeseen lähdin ysiltä.
Että sellainen päivä täällä. Taidan mennä katselemaan töllöä ja odottelemaan kauniiden ja rohkeiden alkua :) Moikka!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Tuija Lehtinen: Jatkoaika

 adlibriksestä tuli jo perjantaina, vaan tänään maanantaina(17.10.2016) pääsin hakemaan paketin. Otava Keuruu 2016 Seven pokkari.
Takakansiteksti:
Armon aika- romaanista tuttu Mona Meri viihtyy vilkkaassa ympäristössä ja uusien haasteiden parissa. Yksityiselämässä on ollut hilaisempaa. Mies läppärin ääressä kahvilassa apteekkia vastapäätä kutkuttaa uteliaisuutta. Mitä hän kirjoittaa päivästä toiseen?

13.1.2017: Kirjan lukemisen aloitin eilen torstaina 12.1.2017 ja luin vasta ekan luvun. 
17.1.2017: Justaan hetki sitten, puoli viiden jälkeen sain tämän pokkarin päätökseen ja tykkäsin kyllä tarinasta. ihan pääsi liikutuksen kyyneleet silmiini kirjan loppupuolella.  

perjantai 13. tammikuuta 2017

Koko pitkä lenkki tehty

Jihuuuu, mä tein sen, vihdoin ja viimein. Kävin kiertämässä vihdoinkin koko sen lenkin, jota olen aina kiertänyt, vaan en tainnut syksylläkään kiertää koko lenkkiä, vaan hissuttelin lyhyemmillä lenkeillä. Mut nyt mä sauvojen kera kiersin sen lenkin. Ihanaaaaa! Olen voittanut itseni! ja vaikka oikeeseen jalkaan kävely sattuikin, niin sinnikkäästi kiersin lenkin ja nyt on ihana olo. Eihän siinä toki mennyt, kuin 34 minsaa, mutta se on jo saavuotus minulle näillä kiloilla ja näissä oloissa.
hetken sit oikasin itteni sängyllä lenkin jälkeen, sit söin vasta aamupalaksi purkillisen rahkaa. Ihan vain teekupposen voimalla kiersin lenkkini tänään ja ihan kivasti meni.
Nyt olen jo vaihtanut sänkyynkin vuodevaatteet, jos saisi huomenissa sitten pestyä käytössä olleet vuodevaatteet. Se kun on niin rattoisaa lauantaihommaa, antaa pyykkikoneen vain jyllätä ja itse ottaa rennosti :)

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Raija Oranen: Ackté!

 Mieheltä nimipäivälahjaksi saatu, kovakantinen 437 sivua, Bookwell Oy Juva 2016.

Takakansiteksti:
Rakastettu laulajatar valoissa ja varjoissa
Pariisin rautatieasema syksyllä 1894. Melua, tungosta, likaa; aivan toisenlaista kuin unelmissa. Nuori laulajalupaus Aino Ackté on lähtenyt maailmalle menestymään. Pariisi hurmaa laulajan - ja ystävyys taitelija Albert Edefeltin kanssa on kohatlon sanelemaa. Sille, joka on päättänyt voittaa, ei mikään uhraus ole silti liian suuri. Aviomies ja kaksi lasta saavat odottaa Helsingissä, yöt saavat hukkua itkuun ja ikävään, kunhan vain tähti loistaa jokaisessa esityksessä ja lehdet ylistävät. Samaan aikaan maailma kulkee kohti suurta sotaa, Suomi kohti ankaraa itsenäisyyttä.
Raija Orasen mestarillisen taiteilijaromaaniin kertojana on syvästi tunteva, heikkoudessaankin vahva Aino Ackté. Hänen laulajatiensä kuvaus tulvii säveliä ja draamaa. Se jää mieleen.

31.12.2016 13:39 aloitin kirjan lukemisen. Pääsin jo sivulle 34. Ihanaa, ihanaa luettavaa, josta aion nauttia <3 

11.1.2017 ihan täydellinen lukuelämys ja paljon mielenkiintoista luettavaa. Hetki sitten, 15:15 sain kirjan luettua loppuun. 

Tämä oli tämän vuoden eka luettu kirja :)

Lenkillä käyty

Tulin hetki sitten tuolta tuulesta ja tuiverruksesta sisälle lämpimään. Eihän ulkonakaan mikään kylymä ollut, mutta ikävä tuuli kävi.
Sain kun sainkin käytyä pitkän tauon jälkeen kävelylenkillä. Eihän se kävely ilman kipuja onnistunut, sillä mun oikea jalka vihoittelee ja kävely sattui kyllä ikävästi, mutta siitäkin huolimatta kävin tuolla ison tien varressa kävelemässä sauvojen kera. Hyvin pysyin pystyssä, vaikka pelkäsinkin alamäkeä takaisin kävellessä, että nurin menen, mutta enpäs mennytkään. Että kiva oli käydä kävelyllä ja piristi kyllä kummasti tuo ulkoilu, kun vielä ei ole niitä lumitöitäkään ollut sunnuntain jälkeen.
Että näissä kivoissa tunnelmissa mennään iltapäivään :)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Mulla kävi vieraita

Jes, ihana iltapäivä, joka toi pienoisen yllätyksen tullessaan. yhden jälkeen, kun olin teellä, luuri alkoi soida. veljen numerosta tuli puhelu, mutta luurissa olikin pikkupoitsu, joka sanoi, että he ovat tulossa mun luokse tänään kylään. Veljen kanssakin siinä vähän haasteltiin ja sanoi, että ovat tunnin kuluttua luonani. Aloin siitä sitten ilonkyynelten saattelemana tehhä viinereitä pakkasesta loytyneestä lopusta torttutaikinasta. Sainkin ne jäähtymään sitten hyvissä ajoin. Poitsut tulivat sitten puoli kolomen hujakoilla. Pikkupoitsut olivat saaneet kauppareissulla legopaketit, jotka he heti halusivat avata ja alkaa kokoamaan. Nuo koottavat legojutut näyttää olevan nyt oikein hitti näillä mun veljien muksuilla. Niitä he kokosivat joulun aikaankin porukoilla, kun saivat niitä lahjoiksi.
Oli kyllä todella, todella virkistävän ihanaa päästä näkemään tämä kolmikko, kun lauantaina en päässyt katsomaan heitä porukoille ja luulin jo, että en näe veljeä pitkään pitkään aikaan, niin sitten he tekivät mulle tällaisen ihanan yllätyksen <3
Kolmikko oli luonani reilu neljään ja sitten lähtivät kotio tekemään ruokaa. Oli ihana iltapäivä <3 Kiitos, kiitos, kiitos <3

perjantai 6. tammikuuta 2017

Ruokahalu kateissa

Mua on vaivannut jo tän koko viikon sellainen asia, että mulla ei ole ollut ruokahalua paljoa yhtään. Tiistaina tein kuitenkin ostamastani jauhelihasta pellillisen pitsaketta. Sitä olen sitten syönyt niin, että tänään söin pitsakkeesta vihdoin ja viimein viimeisen palasen tuorekurkun ja tomaatin kera. Voin sanoa, että ei tehnyt yhtään mieli, vaikka vasta yhden aikoihin söinkin. Eihän se kauaa sisällä pysynyt. On tämäkin kurjaa. En ole mielestäni mitenkään kipeä, mutta siltikään en saa ruokaa pysymään kauaa sisällä. No, kolomelta sitten join ison mukillisen teetä, kun ei tehnyt päiväkahvia mieli, aamusellakin jäi kahvin juonti ihan puoleen. Hyvä kun nyt sitten sain sen ison mukillisen teetä juotua. Tuossa kuuden pintaan sitten pakotin itseni tekemään pari juustoleipää ja ottamaan mukillisen maitoa seuraksi. taaskaan mua ei nälättänyt yhtään, mutta siltikin pakotin itseni syömään edes ne leivät. Nyt ollahan sitten siinä tilanteessa, että leivät ja milkki on pysynyt sisälläni, jihuuu :)
Kovin hyvin en ole vielä saanut nukuttuakaan, kun se kauan käyttämän iltalääke poistui kuvioista keskiviikkona. Viime yönä kuuntelin Peltoreista radio novaa aamuviiteen saakka ja koitin uinuttaa itseäni musiikilla. Kyllä mä jotenkin sain aina välillä nukutta, vaikka unet oli kyllä levottomat, näin vain sairaalatapahtumista unta.
Inhottavaa tällainen, ettei ole ruokahalua, eikä saa kunnolla yöuntakaan. Siltikin, aion kyllä selvittää asiani ja taistella itseni kuntoon. En aio enää kajota mielialalääkkeisiin, vaikka mua aina välistä myös itkettääkin, se menee onneksi aina ohittekin :)

torstai 5. tammikuuta 2017

Vapaana lääkkeistä

Nyt on ollut jo se päivä, etten tarvitse lääkkeen lääkettä. Nimittäin viime keväästä lähtien asteittain mun lääkitystä alettiin vähentää. Eilen sitten psykiatrin vastaanotolla sain luvan jättää jo iltalääkkeenkin pois. Mikä helpotus ja ihanuus!!!! Heti, kun pääsin omaan kotiin tuolta lääkärireissulta, poistin dosetista kaikki viikon iltalääkkeet. Onhan mulla siinä dosetissa vielä aamuotoiksi ne vitamiinipillerit, jotka varmaan tämän purkin syötyä jätän nekin pois.
Eilen iltasella sitten menin unille ilman iltalääkettä ekaa kertaa melkein kymmeneen vuoteen. Mullahan oli se sairaalajakso 2007 keväällä ja siitä lähtien jouduin sitten syömään mielialalääkkeitä päivittäin. Viimeisin mielialalääke oli ennen isänpäivää ja nyt sitten pääsin tosiaan siitä viimeisimmästäkin pilleristä eroon. Jihuuuuuuuu!!!!!!
Oli kyllä aika metkaa mennä iltasella unille, kun unta sai oikein odottamalla odottaa, vaikka olin valvonut siihen mennessä jo 14 tuntia, ilman päkkäreitä, joita en saanut päivällä uinuttua, yrityksistä huolimatta.
Viime yö meni sitten kevytunisesti. Huomasin kyllä, mikä vaikutus sillä iltaläkkeellä oli uneen. Silloin uneni oli paljon sikeempää. No, mutta eka lääkeetön yö on nyt sitten nukuttu ja tunnen oloni kyllä virkeäksi. heräsin tuossa puoli seiskan jälkeen jo keittelemään aamukahvia. Vielä en ole mitään syönyt, mutta kohtapuoliin, kun läksen tästä läppäriltä, niin menen syömään aamupalaksi purkillisen rahkaa, ilman lisukkeita ja juon lopunkin kahvin termarikeittimestä.
Tänään on taas se päivä, kun on kirjoittajaseuran tapaaminen kirjastolla puolilta päivin, eli liikenteeseen on tänäänkin lähdettävä, oli pakkasta kuinka paljon hyvänsä.
Sellaista. Nyt jo niin nälättää, että rahka jo odottaa mua.
Heipparallaa!!!!!

maanantai 2. tammikuuta 2017

Mukavaa maanantaita

Se on sitten polokastu uusi viikko käyntiin. Aamukahvin jälkeen laitoin ulkovaatteet päälleni ja lähdin ulos. Kuulin pihastani sitä ennen kolinaa ja arvasin, että talkkarismies siellä tekee pihaan lumityöt, oli sen verran tullut lunta. Hän tuli mua vastaan, kun hipustellen kävelin autolleni, morjestettiin. Saikin kävellä tosi varoen, sillä nyt on jäätikön päällä lunta, eli todella petollista! Sain auton putsattua enimmästä lumesta, kun uutta satoi taivaalta. No, onpa ainakin enimmät lumet auton päältä veks ja sainhan siinä samalla raitista ilmaa, ulkoillessani. Tullessa kävin postilaatikolla, tuli Kauneimmat käsityöt-lehti ja mainoksia. Kun pääsin sisälle, katselin postit lävitte, laitoin puuroveden kiehumaan ja pyykinpesukoneen soittamaan pyykkiä puhtaaksi.
Nyt on jo kaurapuuro syöty ja vähän kirjaakin luettu jo eteenpäin, pyykit senkun peseentyy koneessa, sain jo maksettua vuokran ja ajoneuvoverolappusen pois päiväjärjestyksestä. Nyt kiepautan nettikierroksen, laitan koneen lepotilaan ja menen tuonne olkkariin joko kirjaa lukemaan, tai värkkäämään äiteen sukkia, niihin kun pitäs tehhä uudet terät, on toisessa sukassa kantapäässä oikein kunnon reikä. Että siinäpä on puuhaa.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017