sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

 Tänään ystävänpäivänä kirjakaupasta, kovakantinen 479 sivua, suomentanut Heli Naski, Gummerus.
Takakansiteksti:
Yksi ikuinen optimisti...
Yksinhuoltajaäiti Jess Thomasilla on kaksi työtä, kaksi lasta eikä koskaan tarpeeksi rahaa. Kun elämä kaataa Jessin kumoon, hän kapuaa heti pystyyn. Mutta jostain haasteista edes Jess ei selviä yksin.
... plus yksi ongelmiaan pakeneva rahamies...
Ed Nicholls on IT-alan menestyjä, mutta typerä virhe maksoi hänelle kaiken. Nyt Ed tekee mitä vain todistaakseen itselleen, ettei sittenkään ole täysi ääliö.
... on parina enemmän kuin osiensa summa.
Edistä ei ole kenenkään ritariksi, eikä Jess totisesti halua tulla pelastetuksi. Sattuma ajaa kuitenkin Edin kuljettamaan autollaan Jessiä, hänen matemaattisesti lahjakasta tytärtään ja koulukiusattua poikapuoltaan Etelä- Englannista kohti Skotlantia. Matkan edetessä käy selväksi, että rakkaus ei aina noudata tuttuja kaavoja.

Su.26.2.2017 Justaan hetki sitten sain luettua tämän kirjan, 19:10 näytti kello, kun suljin kirjan.
Kyllä tätä kirjaa lukiessa vähän tuli naurettua ja vähän jopa kyyneleitäkin vieritettyä, mutta eipä tämä kovin kummoinen kirja kuitenkaan ollut. Viikko vierähti kirjan parissa. Jääpi varatuksi odottaamaan jatkomatkaansa. 


perjantai 24. helmikuuta 2017

Tavaton väsymys

Olen ollut aamusta saakka ihan rättiväsynyt. Kävin kuitenkin putsaamassa pihaani autolle kääntöpaikan ja postilaatikolla aamukahvin jälkeen. Sitten olenkin ollut ihan uupunut ja nuutunut koko pitkän päivän. Olen jo ehtinyt päivän mittaan ottaa peräti kolomet tunnin tupluurit ja tunne on siltikin uupunut ja väsynyt. Silläpä sitten iltaohjelmakin tälle päivää on peruttu. Ei ole tapaamista, vaan vietän viikonlopun omassa seurassani. No, joskus on kerättävä vain voimia uusia koitoksia varten.

torstai 23. helmikuuta 2017

Heräsin liian varhain

Täällä taas valvon yötäni. Sain hätinä nukutuksi vajaat viisi tuntia. Heräsin siihen, että huusin suoraa huutoa unessa. Olin sellaisella pimeällä reitillä ajamassa, kenties polkupyörällä ja vain huusin ja huusin, ettei möröt pääse mun kimppuuni. Tais olla ihan painajaismainen unitus tuo. Sen jälkeen en ole saanut unta. Pyörin sängyllä rauhattomasti reilun tunnin verran ja ajattelin, että väsytän itseäni vähän tässä läppärillä.
Mulla on herätyskello soimassa neljän tunnin päästä. Tälle päivää on ohjelmassa kirjoittajaseuran hallituksen kokous. Saa nähä, onko se kuinka pitkä sitten, että pitääkö vallan jaksaa pari tuntia istua siellä. Sen jälkeen pitäisi vielä käydä viskaamassa kauppareissukin, onneksi vain sellainen täydennysreissu loppuviikoksi. Mutta kuitenkin, en pääse suoraan sieltä kokouksesta omaan kotiin huilimaan. No, toivottavasti alkava päivä menee hyvin. Sitä toivon.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kutomislukko selätetty

Olen ollut kutomislukon kynsissä alkuvuodesta lähtien. En ole pystynyt kutomaan sukkia, kuin vaivaiset 10+10 kerrosta, ennen tätä päivää. Tänään vihdoin ja viimein sain otettua kutimet käteeni ja kudoin ensin 5+5 kerrosta ja sitten sain kudottua toiseen äitiliinin sukkaan jo kantapäänkin valmiiksi. Nyt sitten toinen kantalappunen odottaa kutomistaan. Nämä sukkaset oli sellaiset, joihin pitkiin avrsiin piti tehhä vain uudet sukkaosat, eli leikkasin vanhoista sukista sukkaterät molemmista veks, nostelin silmukat puikoille ja kudoin oikeaa sen 15 kerrosta molempiin ja sitten aloin tosiaan tehhä kantalappusta. Saa nähä, vieläkö tänään jatkan toisen kantalapun tekoa, vai jääkö se huomiselle päivälle. Mitään ressiä en nyt tästä kutomisesta ota, mutta voin sanoa, että tulin hyvin onnelliseksi, kun huomasin, että kutominen onkin kivaa :)
Että tällaista täällä tänään :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju

14.2.2017: Kirjakaupasta tänään ystävänpäivänä. Kovakantinen, Otava, 415 sivua.
Takakansiteksti:
Yösyötöstä ja Tarhapäivästä tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina saa odotettua jatkoa!
Kahden miehen pienperheessä alkaa uusi aikakausi, kun Paavo Pasanen aloittaa koulun. Päivät ovat lyhyitä ja äkkiä seitsenvuotiaan pitäisi selvitä monesta asiasta yksin - kateissa on milloin Paavon uusi kännykkä, milloin koko poika. Sitä mukaa, kuin Paavo ottaa pieniä itsenäistymisen askelia, Antti-isän murheet kasautuvat. harmaita hiuksia aiheuttavat myös Antin hellät tunteet pitkäaikaista taisteluparia Enniä kohtaan.

17.2.2017: Aloin tänään lukea tätä kirjaa. Olipas ihanaa palata takaisin Pasasten pariin :) 

19.2.2017: Just hetki sitten, 10:45 sain tämän kirjan luettua loppuun. Aivan mahtavan ihanaa luettavaa! Tämän seurassa itkin ja nauroin vuorotellen. Hienosti kirjoitettu tarina! Tykkäsin :) 


perjantai 17. helmikuuta 2017

Perjantailenkillä

Kävin hakemassa itselleni parempaa mieltä vaihteeksi lenkiltä. Kivaahan se teki tuo ulkoilma ja lenkillä käynti. Kiersin taas sen tuttuakin tutumman lenkin. Maantiellä tuli yksi rekka vastaan ja heti sen perään kaksi autoa ja vastaankin tuli auto, joten rekka meni aikas läheltä mua, vaikka olinkin melkein penkassa. Piti kääntää kasvot kohti metsää, etten saanut rapoja naamalla, mutta onneksi ei lentänytkään mitään mun päälle. Kivaa oli tosiaan käppäillä. Nyt taas jaksaa tämän päivän ja tulevan illankin :) Huomiseksi olen valmistellut ihan vain pyykkipäivää. Meinaan olla ihan omassa kotona tämänkin viikonlopun. Illaksi on tiijossa taas kivaa :)

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Aurinkoista keskiviikkoa

Tulin justaan lenkiltä. Onkin vallan ihana ilma ulkoiluun, kun aurinko paistaa ja on ihan pieni pakkanen. Kävin tekemässä pitkästä aikaa taas sen koko pitkän lenkin. Enkä välittänyt yhtään, vaikka kävely sattui jalkaan ja päätä kivisti. Taapersin vain eteenpäin sauvat kaverina. Ihan mukavasti meni lenkki, vaikka maantiellä saikin varoa liukkautta, ennenkuin pääsin takaisin kääntymään maantieltä asutusalueelle. Ihanasti kyllä aurinko paistaa, antaa niin kivaa piristystä. Nyt taas jaksaa olla omissa oloissaan kotona päivän, kun on käynyt haukkaamssa happea ulkoilulenkillä. Mulla on ainakin hyvä mieli lenkin jälkeen :)

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kyllä kaupustelijat on sitkeitä

Tänään on tullut jo kolome puhelua oudoista numeroista ja minähän en niihin vastaa. Joka päivä ovatten koittaneet soittaa, heti aamusta lähtien. Mä vaan poistan tulleet puhelut ja seuraavana päivänä sama rumba jatkuu. Ei ne tyhmät älyä, että minä en vastaile luuriin, jos näkyy vain pelkkä numero ruudulla. Että minnuu sapettaa!!!!!

torstai 9. helmikuuta 2017

Bridget Jones`s Baby-leffa

Tiistaina 7.2.2017 cdon.comista tullut leffa. Maksoi 14,95e ja postikulut 2,95e.
Takakansiteksti:
Oscar-palkitut Renée Zellweger ja Colin Firth saavat seurakseen Patric Dempseyn maailman rakstetuimman sinkkusaagan kaivatussa seuraavassa osassa. nelikymppinen Bridget on jälleen yksin erottuaan Mark Darcysta (Firth) ja päättää keskittyä työhönsä ja vanhoihin ja uusiin ystäviin. Hänen elämänsä saa kuitenkin uuden käänteen, kun hän tapaa Jack-nimisen häikäisevän amerikkalaisen (Dempsey) - ihailijan, joka on kaikessa Darcyn vastakohta. Yllättävien käänteiden seurauksena Bridget huomaa olevansa raskaana, mutta asiassa on yksi pulma: hän voi olla vain 50-prosenttisen varma lapsen isästä.

Tänään, ihan äsken sasin tämän leffan vihdoin katsottua ja ihan hyväksi havaittua. Leffahan ei ole sellainen, kuin kirja Bridget Jonesin vauvapäiväkirja, vaan tässä on hiukan erilaisia tapahtumia. Kuitenkin tykkäsin katsella tätä leffaa ja todellakin viihdyin tarinan mukana :)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Voihan paskan paska!

Nyt taitaa olla rauha mennyttä tässä kämpässä. Naapurissa kävi eilen joku pariskunta katsomassa asuntoa ja nyt kuuluu ihan puhettakin seinän takaa. Johan tässä saikin olla rauhassa reilu puolisen vuotta. Paska, paska ,paska :(
Ei mulla muuta.

keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Pätkittäistä unta

Hei vaan hei, täältä yökukkujalta. Sain vain hätinä nukuttua kolomisen tuntia. Ens alakuun iltasella pyörin pari tuntia sängyssä ja nyt sitten olen ollut hereillä yhdestä lähtien. Vajaan tunnin pyörin sängyssä ja sitten oli pakko nousta hetkeksi aikaa läppärille. Jotenkin turhauttavaa vaan pyöriä sängyllä peiton mutkassa ja odottaa unta. Ei kivaa lainkaan.
Muutenkin mun yöunet ovat olleet pätkittäisiä siitä lähtien, kun pääsin iltalääkkeestä kokonaan eroon. Ei ole ollut enää yöt sellaisia, kuin iltalääkkeen kanssa. Silloin pystyi pohottamaan 12-13 tuntia yöunia ihan putkeen, eikä tuntunut missään. Nyt menee sitten sellaisissa viiden tunnin pätkissä ja nyt sitten jäi tosiaan vain kolomeen tuntiin.
No, mä valvoskelen tässä koneella jonkin aikaa ja koitan väsyttää itteäni. Onhan mulla sitten vielä yksi keino, kuunnella Peltoreilla radioo ja uinahtaa siihen. Saa nyt nähhä, että meneekö se sitten siihen pisteeseen, vai saanko pienen valvomishetken jälkeen hyvinkin unen. Täytyy toivoa parasta.