tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aurinkoa ja sadetta tiistain iloksi

Olen viettänyt tämän koko pitkän päivän ihan vain kotosalla. Käväsin mä sentään aamusella postilaatikolla, mutta sielläkään ei ollut yhtikäs mitään. Kyllähän mä sen arvasin, harvemmin tiistaina mitään postia mulle tuleekaan.
Olen tiirannut telkkaria, keittelin aamupäivällä ruisjauhopuuroa ja hyväähän siitä tuli. Iltapäivälläkin piti lämmittää sitä mikrossa. Kirjaa olen lukenut päivän piristeeksi. eilen siis lainasin kirjastosta neljä kirjaa, kun vein sinne viisi opusta. No, onhan ainakin kivaa kesäluettavaa, vaikka niitä kirjoja on ihan omissa hyllyissäkin. Vaihtelu virkistää!
Tein mä eilen taas pienen nettioston. Olen nimittäin kerännyt jo tovin näitä Anni Polvan Tiina-yhteisnidekirjoja, joissa on kolome kirjaa samassa. No, eilen sitten rohkaistuin ja tein cdon-comista tilauksen Tiina ja Mummo-kirjasta, joka on jo ilmestynyt 2015. En nyt tarkalleen muista, että monesko opus tämä on jo sarjaan, mutta saatavahan se ol ja nyt sitten kiltisti odottelen kirjapaketin saapumista postipisteeseen. toimitusaikana oli 3-6 päivää. Jännää jännää :)

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Vaihtelevan sään maanantai

Aamupäivällä paistoi aurinko, kun tein kyläreissun kirjakauppaan. Sain ostettua uuden muistikirjan ja uusia mustekyniä het kolome kipaletta! Ostin sellaisia isosäiliöisiä ja ne maksoikin peräti 5,50 euroa kipale. Tuntui ainakin kokeillessa hyvältä käteen, vaikka olikin sellaisia paksuja motikoita. En ostanut yhtään kirjaa tällä reissulla. Oisin kyllä halunnut ostaa Tuija Lehtisen Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta, vaan kun ei ollut sitä kirjaa myynnissä. Eikä sitä löydy nettikaupoistakaan. Vasta syyskuussa ilmestyy sen pokkariversio. Eikä kirjaa ole nyt saatavilla kirastostakaan, kun on lainassa.
Sain taas yhdet sukkaset pääteltyä ja kuvattua. Edes jotain saanut aikaan :)
Ulkona kuulostaa siltä, että ukkonen jyrähtelee. Täytyy riipiä johdot seinistä.
Teen tänään vielä kirjastoreissun, käyn palauttamassa lainassa olleet kirjat. Aukeepi vasta puolen tunnin päästä, kahdelta.
No, moikka!

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää Juhannusta!

Täällä olen aamukahvikupposen äärellä tekemässä nettikierrostani.
Taas oli jo kolomas yö, kun näin unta yläasteikäisestä ihastuksestani "Teposta" unta. Silloin se ihastus oli niin kaunista ja viatonta, kaukotykkäämistä vain.
Tämän Juhannusaaton aion viettää ihan vain omassa kotona ja omissa oloissani. Ei ole tarvetta edes ottaa känniä päälle, mulle piisaa vallan mainiosti vesi ja vaikkapa päärynämehu. Nuorempana se oli toista, kun piti olla kännissä Juhannusaattona, että tohti lähteä iltaa viettämään kotikylän tanssilavalle. Nytkin tuolla kyseisellä tanssilavalla on Juhannusaaton tanssit, olin tekemässä tanssilupahakemusta keväällä taas poliisilaitokselle. Mutta eipä sinne lavalle tule tänä jussina lähdettyä, vietän hiukan erilaisen Juhannuksen. Aion ottaa ihan vain rennosti. Huomisesta ei ole vielä tietoa, minne sitten pyrähdän. Mutta tänään nautitaan ja ollaan vaan :)

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Tiistaita

Tänään on aamusta saakka sadellut vettä, vaan nyt taitaa olla sateessa hiukan paussia.
Eilen sain tehtyä pitkästä aikaa kävelylenkin sauvojen kera. Aurinko paisteli aamusta niin kauniisti, että pakotin itseni kesän ekalle lenkkarilenkille. Piti valita sellainen asustus, että sain housujen taskuun kännykän ja avainnipun. Sit ei kun vain liikkeelle. Eihän kyllä vauhti päätä huimannut, vaan tulipa käppäiltyä ihan rauhallista tahtia ja nautin samalla lintujen laulusta :)
Tänään sitten laitoin aamusta koneen pesemään pyykkiä ja sitä tulikin pestyä kaksi koneellista. Nyt on sitten pyykit telineellä kuivumassa ja odottelen tässä läppärillä alkuillan kohokohtaa, nimittäin viideltä tuleepi töllöstä Kauniit ja Rohkeat :) Siirtyi eilen kesäaikaan ja tulee puolisen tuntia aiemmin. Toivottavasti sarja ei tänäkään kesänä jää kesätauolle. Viimekin kesän pyöri koko ajan. Sitä on niin kiva seurata, vuodesta toiseen. Eipä tuolta töllöstä pahemmin muuta seurattavaa enää tulekaan, uusintojen uusintoja :(

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä

Kirjastosta lainattu, viides ja tällä erää viimeinen kirja.
Pehmeä kansinen, 243 sivuinen, Tammi, Helsinki 2016.

Takakansiteksti:
Hilpeän hauska kertomus siitä, mitä tapahtuu kun introvertti sinkkunainen joutuu kosketuksiin reaalimaailman kanssa.
Lotta on lukutoukka, joka on luonut elämälleen täydelliset puitteet: hän on sinkku ja töissä kirjastossa. Lukemista eivät pääse häiritsemään edes ihmissuhdesotkut, sillä Lotan sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu siskon yllätysvierailuihin ja vahtimestarikollegan satunnaisiin murahteluihin.
Kaikki muuttuu, kun Lotta kävelee kirja kädessä auton alle ja yläkerran mummo unohtaa hanan valumaan. Käynnistyy ketjureaktio, joka häätää Lotan kodistaan ja saa hänet hiljalleen oivaltamaan, että myös oikeilla ihmisillä - ei vain romaanihenkilöillä - voi olla toisilleen jotain tarjottavaa.
Edessä on kuitenkin uusi ongelma: valitako rinnalle sielunkumppaniksi mainostettu Jiri, jonka kanssa voi uppoutua kirjojen maailmaan, vai sosiaalinen Olle, jonka seurassa joutuu jatkuvasti epämukavuusalueelle.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ensi alkuun hekottelin ja hykertelin itsekseni, että onpa vallan mainio ja hauska kirja tämä viimeisin viidestä lainaamastani kirjaston kirjasta. No, loppua kohden tarina sitten mielestäni vakavoitui ihan liiaksi ja viimoisilla sivuilla mun jo teki mieli itkeä ja parkua suurta itkua. No, vielä en ole toteuttanut sitä itkuparkua, mutta ehkä annan kyyneille vallan vielä tässä illan aikana.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Muuttolintu palaa kotiin

Kirjastosta lainattu, kovakantinen kirja, 229 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, kustantaja Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 2003.

Takakansiteksti:
Satakielilaakso saa Marjan takaisin parinkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Neljääkymmentä lähestyvä nainen perii synnyinkaupungistaan tätinsä kahvilan ja kun myös avioliitto Englannissa on alkanut rakoilla, hän päättää jäädä jatkamaan kahvilan toimintaa.
Marja on viettänyt Satakielilaaksossa levottoman nuoruuden. Poikaystävät ovat vaihtuneet tiuhasti ja niitä on sumeilematta napattu myös parhailta ystävättäriltä. Marjan tempauksia ei ole Satakielilaaksossa unohdettu. Hän kohtaa vaikeuksia ja saa öisiä uhkaussoittoja.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä on nyt jo neljäs kirjaston kirja, jonka olen lukenut pienen hetken sisään. Hiukan ehkä tarina sotkutui kirjan alkumetreillä edelliseen lukemaani Marja Orkoman kirjaan Sydänten sopukat. Ihan kivasti tässä kirjassa kuitenkin loppuviimein pääsi tarinasta jyvälle. Hyvää tarinassa oli Marjan ja Stefanin kohtaaminen, kreivikin siis vieraili kirjassa :) Kiva kiva :)
Omasta hyllystäni löytyy tämän kirjasarjan toinen osa, mutta sen lukemista saan nyt odottaa.
Kun pääsin tämän kirjan loppupuolella hyvään lukuvauhtiin, niin tarina pätkäisikin itsensä kuin seinään. Jäi vähän hömistynyt olo jäljelle. No, ihan kiva tarina kummiskin, jännitystä jäi seuraavaankin sarjan osaan :)

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Huh huh!

Jopas oli eilen uutispäivä! Oli jo mielessäni ihan loppuillasta tulla avautumaan tänne blogiin nuista tapahtumista, mutta niin vain mielessäni puljasin asioita koko yön.
Se hallituskriisi sitten on ohitse, hyvä niin. Minä olen jotenkin kuplinut ja porissut, kun olen nettilehtiä kolunnut tapahtumista. Mielestäni oli ihan hyvä juttu, että perussuomalaiset hajosi ja ne parisenkymmentä lähtenyttä kansanedustajaa perustivat ihan uuden, oman puolueensa Uusi Vaihtoehto-nimeltään. Olen saanut niin jotenkin ällöttävän kuvan mediassa tuosta perussuomalaisten uudesta puheenjohtajasta ja lisäksi hän on niin karmeen rumakin, että hyh hyh! Nimeä en halua kirjoittaa, ällöttää jo pelkkä ajatteleminenkin!
Koetin karistaa yön aikana nuita uutistapahtumia mielestäni, kun katsoin iltasella nuita Paavo Nurmi Games-kisoja töllöstä iltaseiskasta kymppiin, mutta yritykseksi se vain jäi.
Olihan ainakin hieno miesten keihäs-kisa iltasella, oli pitkiä kaaria, vaan eihän siellä suomalaiset pärjänneet saksalaisille miehille. Siltikin oli jännää seurata :)
Salkkaritkin sitten jäivät kesätauolle, tuli katsottua vimppa jakso illalla. Eipä tuo mitenkään mieltäylentävää katsottavaa ollut. No, joo. Se siitä. Moikka!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Uutisia seurattu mielenkiinnolla

Kyllä olen iltapäivälehtien nettiversioista viimepäivinä kahlaillut uutisia, että kuinka käypi Juha Sipilän hallituksen? Viikonloppunahan Jyväskylässä perussuomalaiset valitsivat uuden puheenjohtajan Timo Soinin tilalle. toivoin niin, että Sampo terho ois noussut puheenjohtajaksi, vaan toisinpa kävi ja nyt perussuomalaisia johtaa sitten Jussi Halla-aho.
Aamusella katselin ykköseltä tullutta keskusteluohjelmaa Kultarannasta, mutta siitäpä en oikein mitään saanut onkeeni, siellä vain, ainakin sillä hetkellä toimittajia tentattiin.
Nyt sitten alkuiltaviideltä satuin katselemaan uutisia taaskin ykköskanavalta ja siellähän pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministelri Petteri Orpo pitivät tiedotustilaisuutta.
Huomisesta tulee varsin jänskättävä päivä uutisien suhteen, että kuinka käypi hallituksen, eroaako se, vaiko mitä tapahtuu? Niin jännää, niin jännää!!!!!
Ja täällä satelee vettä, on satanut koko päivän, no aamusella oli hetken kuivempaa, kun kävin vähän ulkoilemassa, mutta niin vain on pilvinen päivä tänään ollut ja sadetta tulee kohisemalla. Ihan kivaahan sitä on kuunnella. Vielä huomiseksikin on luvattu sadetta, mutta keskiviikkona pitäisi jo aurinko päästä pilkistelemään.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten sopukat


Kirjan kansikuva on lainattu antikvariaatin kuvana, kun ei ollut parempaa kuvaa googlella.
Tämäkin kirja on siis menneenä maanantaina kirjastosta lainattu. Kovakantinen 216 sivuinen opus, Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila 1997, Karisto Oy Hämeenlinna.
Takakansiteksti:
Annika on oppinut pitämään puolensa. Kampaamossa riittää asiakkaita ja välit aikuistuvaan tyttäreen paranevat. Tiina menestyy mallimaailmassa. Pojallakin on jo omat menonsa ja ystävänsä. Viihtyykö Annika lopulta yksin? Miesystävä Sauli on muuttanut rikkaamman naisen luo Ruotsiin. Entinen mies Jukka pyytää Annikaa unohtamaan menneet ja houkuttelee häntä palaamaan takaisin kotiin. Janottaako vanha suola vielä Annikaa? uskaltaako hän luottaa Jukan lupauksiin?Onko kohtalolla jälleen yllätyksiä hänen varalleen?
marja Orkoma solmii varmoin ottein kolmen sukupolven tarinaan sopivan viihteellisiä ja romanttisia käänteitä, mutta kuvaa samalla osuvasti nykysuomalaisten(1997) arkea.

Omat tunnelmat kirjasta: Sain tämän kirjan hetki sitten, 19:02 luettua loppuun. Viihdyin kirjan parissa siis pari päivää, eilen aloitin ja tänään saattelin loppuun. Ihan kivaa luettavaa ja ajankuvaa oli tässä tarinassa ja sopivasti tapahtumia, jotka eivät kyllä junnanneet paikoillaan. Tuntui, että aina sattui ja tapahtui. taas kirjan loppupuolella oli aikas dramaattisia tapahtumia, jotka hieman kyllä yllättivät. Ajattelin, että tarina soljuu ihan omalla painollaan loppuun, vaan niin ei käynytkään, vaan kirjailija oli tuonut tarinaan yllättävän momentin. Loppu oli kirjassa ihan kiva ja pitikin googlettaa, että onko tähän sarjaan enemmänkin osia, kuin nämä neljä, joista siis nyt olen lukenut kolme, kun se kakkonen uupui kirjastosta. En löytänyt googlen avittamana oikein kunnollista tietoa Pirkko Arhipan kirjoista, joita hän siis tällä Marja Orkoman nimellä on kirjoittanut. Täytyy käydä kirjaston sivuilla tiiraamassa tilanne, että mitä sieltä löytyy tämän kirjailijan osalta.
Sainpas tällä viikolla siis luettua peräti KOLME KIRJAA!!!!! Hyvä minä :)

Sadesunnuntai

Täällä satelee vettä. On luvattu sadetta ihan pariksikin päiväksi. Minä nautin sateesta. On ihanaa lukea kirjaa ihan luvan kanssa sisätiloissa, välillä käydä sängyllä pötköttelemässä ja haaveilemassa. Tästä nettikierroksen päätteeksi suuntailenkin tuohon sängylleni pikkusille päikkäreille ja sitten voisin vaikka keittää päiväkahvit sen jälkeen piristeeksi :) Moikka!

Susiuni

Heräsin hetki sitten karmivan kauheaan painajaisuneen. Näin unta sudesta. Unessa ensin luin lehdestä susihavainnosta ja sitten sitä jo odoteltiin meidän kohdalle. Olin kotona yksin ja seurana mulla oli meidän Nero-koira, joka sekin tiesi, että tulossa on jotain pelottavaa. En voinut unessa olla kotona sisällä, vaan mun piti mennä sutta piiloon ulos piharakennukseen. Siellä sitten värjöteltiin Neron kanssa ja odotettiin, että milloin tuo pelottavan kauhea susi tulee kohdallemme. Samalla piti odottaa, että koska porukat tulee kotiin. Susi ennätti ensin. Tuli rakennuksen kohdalle tielle ja olin kerännyt eteeni kasan hyvän kokoisia kiviä, joilla aloin pommittaa sutta ja odottelin, että joku tulee ampumaan suden kuoliaaksi. Mua pelotti unessa ihan hirvittävän valtavasti, mutta siltikin uskalsin pommittaa ohi hitaasti kävelevää sutta. Näin, kuinka isoja kivenmurikoita lenteli suden jalkoihin, mutta eipä niillä muuta tehoa suteen ollut. sitten tulivat jo porukatkin kotiin. Olin jollain ihme orrella keikkumassa ja odottamassa heitä. Kysyin, että koska sitä sutta oikein ammutaan.
Siihen uni sitten katkesi ja huomasin, että mulla ei ole peittoa lainkaan päällä, paleli vähäsen ja veskiin piti läkseä.
Ajattelin, että nyt on katkaistava unimaailma mielestä kokonaan poikki ja tultava läppärille kirjoittamaan pelottava uni. Saa nähä, meenkö vielä olkkariin lukemaan kirjaa tän nettireissun jälkeen. Kello on nyt vähän yli yksi aamuyöllä ja äsken meni auto tuolla ulkona. Sellainen se, unitus. Hrrrrrr.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Niin surullinen fiilis

Nyt vihdoin kyyneleet saavuttaa silmäkulmat ja kostuttaa kasvoni. En pysty enää pidättään itkua, vaan annan kyynelvirran täyttää kasvoni ja kostuttaa ne suolaisilla kyyneleillä.
eilen oli taas ihanat rehvit ihanan Miehen kanssa ja ikävä on taaskin suunnaton. Vaan ei tämä itku johdu ikävästä. En oikein itsekään tunnista, että mistä moinen purkaus johtuu. Olo tuntuu vain niin lohduttoman yksinäiseltä. Olisipa joku, jolle voisi soittaa, tai joku edes kysyisi kuulumisia. Tuntuu vain siltä, että kaikilla muilla on se joku, jolle soittaa ja jutella ja mulla ei ole ketään.
Siksipä mä koetankin täyttää kaikki päiväni kirjojen lukemisella, etten vain missään kohtaa ajattelisi omia ajatuksiani. Lenkilläkään en ole jaksanut taaskaan aikoihin käydä, harmittaa suunnattomasti, sillä tiedän, että kävelylenkin jälkeen olotila on ihan toinen. Nyt vain päivät on kuluneet kotona ollen. Olenkin lukemassa jo kolmatta kirjaston kirjaa tälle viikkoa.
Taidan sulkea läppärin jo tältä iltaa ja mennä hetkeksi katselemaan telkkarista jotain ohjelmaa. Moikka!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Marja Orkoma: Sydänten satamat

Menneenä maanantaina kirjastosta lainattu, kovakantinen 240 sivuinen kirja, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 1996. Karisto Hämeenlinna.

Takakansiteksti:
Annika on vihdoin kypsä itsenäisiin ratkaisuihin, vaikka ne merkitsevätki suurta elämänmuutosta. Menestyykö liike uudessa paikassa? Miten Annika tulisi paremmin toimeen aikuistuvan tyttärensä kanssa? Halutessaan eroon uskottomasta aviomiehestään Annika toivoo saavansa Saulista turvallisen rakastetun, mutta mahtaako Sauli olla sellainen mies kuin Annika kuvitteli.
Marja Orkoma kuvaa kolmen sukupolven vaiheita tavalla, joka tempaa lukijan mukaansa. Kirja on viihdyttävän romanttinen, mutta siitä tunnistaa monia nykytodellisuuden piirteitä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Kun aloin lukea keskiviikkona tätä kirjaa, niin en pahemmin muistanut sen ykkösosan tapahtumia. tämä kirja oli jo kolmas sarjan kirja. Jotenkin kuitenkin muistin, että kirjan päähenkilö työskenteli parturikampaajana ja että hällä oli jotain häikkää kotona, muuta ei sitten muistunutkaan mieleeni.
Tätä kirjaa lukiessa, kun tulin kohtaan, jossa oli häikkää äidin ja tyttären välillä, niin tavallaan siinä muistelin sitä, kun mulla oli oman äitini kanssa sen yhden ja ainoan kerran sanaharkkaa, syksyllä 1996, eli silloin, kun tämä kirja on tullut "uunista ulos". Osasin kyllä hyvin eläytyä tahmeisiin väleihin kirjan päähenkilön ja hänen tyttärensä välillä.
Tykkäsin kyllä lukea tätä kirjaa, mutte npä osannut odottaa, että mitä tarinassa tuleekaan tapahtumaan. Aika järkyttävääkin kirjassa on kuvattu. Kirja loppui jotenkin odottavalla kohtaa, että kivaa on päästä lukemaan seuraava osaa sarjasta, joka kiltisti odottaakin tuolla olkkarin pirtin pöydällä :)

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Johanna Marttila: Lemmenkukkia

Kirjastosta tänä maanantaina lainattu kirja, kovakantinen, 302 sivuinen, Karisto Hämeenlinna 2006.

Takakansiteksti:
Elämänmakuinen, herkullisesti kutkuttava tarina kypsistä naisista, joita kohtalo kieputtaa niin että heikompia huimaa!
Elina on toden totta tylsistynyt elämäänsä: tyttäret ovat jo muuttaneet omiin oloihinsa, kuopuskin kaasuttelee mopolla kylille, huushollihommat ovat tyystin Elinan harteilla ja mies kääntää iltaisin parivuoteessa selkänsä. Ei siis ihme, jos naapurin Lotta saa houkutelluksi Elinan kaupunkiin hurvittelureissulle. Uusista, hehkeistä hamosistaan villiintyneet naiset päätyvät hotellin tanssiparketille, missä muuan harmaaohimoinen herrasmies alkaa pyöritellä Elinaa huomattavan innokkaasti. Ei auta, vaikka Elina pakenee hotellihuoneeseensa, sillä kotikulmille ilmestyy kesemmällä pörräämään upea urheiluauto ja naapurit tietävät jonkun kaupunkilaisporhon rakentavan lähisaareen komeata hirsihuvilaa...
Johanna Marttilan uusi (2006) romaani jatkaa jo tutuksi tulleilla ja niin suuresti rakastetuilla linjoilla: takuuvarmoja nostalgiatuokioita kotimaisen viihteen ystäville!

Toissa päivänä siis aloin sitten lukea tätä, heti kirjastolta saavuttuani. Jotenkin oli sellainen tunne, että oisin lukenut tämän joskus vuosia sitten, en vain ole varma, mutta outo tuttuuden tunne kyti pinnan alla tätä kirjaa lukessani. Tykkäsin kyllä tarinasta, vaikka en oikein pitänyt hyvänä, kun tarinan Elina haksahti toiseen mieheen. Sitten tuli itkettyäkin tätä lukiessa, oli niin koskettavaakin tarinan tiimellyksessä. Ihan kiva tarina ja kiva kirja, ei siinä mittään.
Vielä odottaa neljä kirjaston opusta lukemista, joten seuraava tarina tulee aloitettua heti tänään vielä :)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Sadeiltainen maanantai

Äsken pötköttelin hetken pöllökuvioisen fleece-peiton mutkassa ja haaveilin kaikenlaista. Ulkona ripsii vettä aina välillä. Hetken ropasuttaa oikein kunnolla ja sitten on taas hetken ihan hiljaista.
Ilostutin tänään itseäni kirjastoreissulla. Kirjasto aukesi tänään vasta iltapäivä-kahdelta, joten aamupäivällä oli aikaa tuusata kotona kaikenlaista. Tein ruokaakin vaihteeksi, soijarouhe-makaronilaatikkoa ja laitoin mukaan yhden kunnollisen kokoisen sipulin, siitä tuli aika tömäkkä tuoksu, kun laatikko paistui uunissa. Tuli ihan hyvää lootaa, kun laitoin mukaan ruokakermaa, en käyttänyt maitoa lainkaan, vain kananmunan joukkoon pienen purkin ruokakermajuttua, jota laimensin ihan vedellä. Mausteeksi mustapippuria, suolaa ja maustepippuria. Ja ihan hyvää ruokaa tuli.
Kirjastoreissulta tuli lainaan viisi opusta. Meinasin ottaa vielä lisäksi äänikirjoja, mutta muutinkin mieleni. Nyt mulla onkin sitten luvun kohteena Johanna Marttilan Lemmenkukkia-kirja. Vaikuttaa ihan kivan leppoisalle tarinalle, kun sitä heti kotiin tultuani aloin lukea. Jäipi siis lukutauolle viikonloppuna aloittamani Anni Polvan Tiina harrastaa yhteisnidekirja. Meinaan lukea nuo kirjaston kirjat nyt tähän saumaan.
Huomenna olenkin ajatellut, että käväsen vaihteeksi K-kaupassa ruokaostoksilla. Niin monta kertaa on jo tullut käytyä S-marketissa, että vaihtelu virkistää :)

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella


Kirjakaupasta 21.4.2017, kovakantinen 190 sivua, Karisto Hämeenlinna, Tallinna 2017

Takakansiteksti:
Uusi ihana maalaisromanttinen sarja alkaa!
Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista. Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän on ajatellut.Riina saa myös huomata, että kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...
Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa.

29.5.2017 Tänään, neljän aikoihin aloin lukea kirjaa. Tunnin verran luin ja pääsin kirjassa lukuun yhdeksän. Vaikuttaa ihanalle tämä tarina :) 

3.6.2017 Nyt on kirja saateltu loppuun luetuksi, 15:32 sain tän luettua.
Oli ihan kivan mukavaa luettavaa, vaikka välistä kirjassa vilahtelikin itä-Suomen murteella kirjoitettuja sanoja. Pääsin ihan hyvin tämän tarinan syövereihin mukaan ja tykkäsin kyllä tarinasta ja kuvauksesta.
Varmasti tulee hankittua kirjasarjan seuraavakin osa, joka Kariston sivujen mukaan ilmestyy ensi vuonna, 2018. Sitä jään suurella mielenkiinnolla odottelemaan :) 

Keväällä, kun kolusin ilmetyvien kirjojen luetteloita, etsien, että milloin ilmestyypi uusin Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kirja, niin huomasin, että huhtikuulla Karisto julkaiseekin tällaisen uutuuden. Tottapa tämä piti käydä heti kirjakaupasta ostamassa, että pääsee lukemaan, millaista romantiikkaa on luvassa. Enkä kyllä yhtään keksi mitään ikävää kerrottavaa tästä kirjasta, josta pulitin 26,90 euroa. Jääpi kyllä minun pysyväishyllyyni :)