keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Vauva-asia

Heräsin tovi sitten ihan ihmeelliseen uneen. Siinä eräs vanha mies piiritti minua, sen minkä ehti. Hänellä oli vauvakuume päällä ja elämässään viimeiset mahdollisuudet saattaa joku nainen raskaaksi. Tuo kyseinen mies profiloitui unessani peruskoulun aikaiseksi taksikuskiksi, joka on jo edesmennyt. Ihmetellä siis täytyy, että mistä hän sitten näin uneeni ponkaisi???
Unessa pyörittelin mielessäni tulla raskaaksi, vaiko ei. Suuren pulman edessä siis olin.
Oikeassa elämässäni en ole pahemmin pyöritellyt kyseistä asiaa mielessäni, vaan olen jotenkin koettanut unohtaa asian, että aika käy vähiin itselläni moiseen koettelemukseen. En ole pahemmin viime vuosina kärsinyt vauvakuumeesta. Päällimmäsenä on vain ollut oma vointi ja jaksaminen ihan vain omassa arjessa ja söinhän mä nuita mömmöjä kymmenisen vuotta. Siinä taiskin mennä ne parheet vuoteni saavuttaa äitiyden ihana titteli. Taidan olla jo liika vanha äidiksi ja taitaapi olla esteenä nuo liikakilotkin moiseen hommaan. en siis ole mikään hehkeä kaunotar, kaukana siitä!
En tiijä, haluankokaan äidiksi. Kenties mua ei ole tarkoitettukaan siihen hommaan. Olen mielessäni tässä tovin aikaa pyörittänyt sitäkin asiaa, että kenties Miehen olisi parempi pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka vielä kykenee saamaan lapsia. Jättää tällainen vanha kottarainen taakseen.
En tiijä! En pääse tässä vauva-asiassa puusta pitkälle. Kunhan tulin avaamaan sanaisen arkkuni.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Murusista, palasista koottava itsensä

On taas eletty yhdet ihanat rehvit. Olen ihan murtunut tästä ikävästä ja kaipauksesta, jota sisimmässäni tunnen. Liika nopeaan aina rehvit kuluu. Tahtois niiden jatkuvan ainiaan. Olen sisältä ihan rikki ja katki poikki! Miten mä taas saan itseni vahvaksi tästä ja jaksan elää viikon yksinään? En ymmärrä. Ei ole kenenkään toisen miehen kanssa ollut tällaista, että näin vahvasti oisin ikävöinyt, tahi tuntenut. On tämä ihmeellistä!
Murusia ja palasia vain on joka puolella. Ei jaksa tehhä ruokaa, hyvä, kun jaksan juoda vettä aina sopivin väliajoin. Olen uurpunut ja väsynyt, ihan puolikoomassa vietän taas tämän päivän. Toivottavasti jo huomenna helpottaa. Kenties, tai sitten ei.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kaari Utrio: Neidontanssi


Bookcrossing-kirja, kovakantinen 293 sivua, Tammi Helsinki 1980

Takakansiteksti:
Karjalassa tuuheiden koivujen katveessa seisoo Soilaan kartano, ritari Halvast Haukan koti ja linnoitus. Siellä kasvaa hänen palvomansa poika, Tuomas haukka, sekä tytär, kultahiuksinen neito Katarina. Mutta idän raja on pelottavan lähellä. Jälleen kerran tulee novgorodilainen yli polttaen ja tuhoten. Sodan ahdistuksen keskellä salassa ankaralta isältä syttyy Katarinan hento ja valoisa rakkaus. Katarina Halvastintyttären tie vie linnanneidoksi Turun linnaan, keskelle ritarielämän loisteliasta ylellisyyttä ja piittaamatonta raakuutta. Turkua ja koko Suomea hallitsee 1320-luvulla ritari Matts Kettilmundsson, viekas, ahne ja kunnianhimoinen mies. Ritari Mattsin juonittelut valtansa laajentamiseksi ja hänen lopullinen tuhonsa tempaavat pyörteeseensä myös Katarina Halvastintyttären kohtalot. Linnantuvassa helähtää komean Henning Schwerinin luuttu. Katarinan unelma puhtaasta rakkaudesta haipuu...
Kaari Utrio kertoo romaanissaan loistokkaalla ja jännittävällä tavalla Pähkinäsaaren rauhan ajoista, jotka ovat nuoren Katarinan vaiheiden taustana. Hän kertoo kuinka ritariajan nainen elää - sotaisen miesten varjossa, rakkautta odottaen, nöyrtyen ja uurastaen, tulevaisuuden toivoa vaalien. Pirkkalan pyhät pihlajat, Karjalan kruunu ja nyt Niedontanssi - Haukan suvun ja Katarina Halvastintyttären taru jatkuu.

Omat tunnelmat kirjasta:
3.5.2013 Sain kirjan postitse. Onpa Utriolla kauniit lasit takakansikuvassa :) Peittää puolet kasvoista hih hih :) 
15.11.2014 Kirjahyllyn karsintaa kovalla kouralla. Pakko vähentää hyllystä vanhempia kirjoja pois uudempien tieltä. Kirja läksi siis hyllystäni pois.
14.7.2017 Olin palauttanut tämän takaisin hyllyyni ja eilettäin valitsin luettavaksi. Ehdin tunteroisen aikana lukea kirjaa jo hyvän matkaa :) Taitaa kuulua johonkin sarjaan, kun olen lukenut aiemminkin kirjan henkilöistä, eli en lue oikeassa järjestyksessä sarjan kirjoja, mutta mitäs pienistä :) 
19.7.2017 Mielenkiintoista menneen ajan kuvausta. Jotenkin tästä jäi sellainen syksyisen surullinen fiilis loppuviimein. Luettua sentään tuli :) Ehkä osaltaan syynä on tämän päivän hämäryys ja sateisuus. 


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Natkuti natkuti

Minnuu sitten sieppaa pari asiaa. Ensinnäkin huomasin, etten voi osallistua heinäkuun kirja-arvontaan bookcrossing-sivustolla, sillä arvontaan oli osallistunut vihaamani ihminen siellä. Miksikö vihaan jotakin ihmistä??? Ihan vain siitä syystä, että jokunen vuosi sitten, kun voitin toisen kerran kyseisen arvonnan, oli tämä kyseinen henkilö osallistunut silloinkin arvontaan. Siinä on velvoitteena postittaa kuukauden voittajalle kirja. No, enhän mä tältä osallistujalta koskaan saanut kirjaa. Syytä kyseiseen en tiedä. Siitä lähtien olen vihannut kyseistä akkaa ihan suunnattomasti!
Toinen ärsyttävä asia oli se, kun kudoin tuossa sukkien varsia. Eka sukan varsi meni ihan kivasti, vaan toisen kohdalla jouduin purkuhommiin, peräti kaksi kerrosta piti purkaa sukkaa, ennen aina oikeaa neuletta. Nyt kuitenkin molemmat varret odottavat jo kantalappusten tekoa. Se jääpi myöhempään hetkeen, en enää tänään pistä kutimia ristiin.
Seuraava natkutettava asia on se, että mulla tahtoo kintut turvota. Tiedän, lekuriin pitäs mennä, vaan mie pelkään niin helvetisti!!!! En tiijä, milloin rohkaistuisin, tuskin koskaan ja elonpäivät vähenee vähenemistään :( Byäääääh :(

torstai 13. heinäkuuta 2017

Anni Polva: Tiina harrastaa


29.6.2012:Kirjakaupasta 11,90e. Kovakantinen kirja, 493 sivua, Karisto Hämeenlinna 2010.

Takakansiteksti:
Uusi kolmen kirjan Tiina-paketti.
Reipas ja oikeudentuntoinen, kaikenikäisten tyttöjen ikisuosikki Tiina kokeilee ennakkoluulottomasti uusia harrastuksia. Teatterin pakeille hän pääsee koulunäytelmän äiti-Kiljusena, Juhan kanssa hän osallistuu ensiapukurssille ja takamuksensa hän hankkii kipeäksi ratsastustunneilla, joihin perheellä ei oikeastaan olisi edes varaa: Mukana kuvioiissa on kotitalon tuttu kaveripiiri.
Tiina harrastaa-teos sisältää kolme railakasta tyttökirjaa: Tiinastako näyttelijä, Tiinaa tarvitaan ja Tiinakin ratsastaa. 

3.6.2017:Tahdoin jotain helppoa ja kivaa alkukesän luettavaa, niin tämän lukemisen aloitin. Luettuna jo eka luku :) 

23.6.2017:Tämän kirjan parissa vietän tätä juhannusta. 

13.7.2017:Nyt vihdoin sain luettua tämän kolmen kirjan tiiliskiviopuksen loppuun. Muakvan metkoja tarinoita tässä kirjassa. Viimeisessä varsinkin oli ihan hengästymiseen saakka tapahtumia :) Tykkäsin, en kait muuten olisi tätä lukenut :) 

Sain siis hetki sitten, 20:03 luettua tämän. Kirja oli lukupaussilla peräti kymmenen kirjan ajan, tuli luettua yhdeksän kirjastosta lainattua kirjaa ja yksi oma kirjanen ennen tämän saattamista loppuun. Olin tämän kirjasen kolmannessa tarinassa jo, kun jäipi tauolle. Kivaa oli kyllä palata tähän tarinaan sitten uudelleen.
Kirja jääpi miun pysyväishyllyyni, tarkoittaa tosin laatikkoa :)
Saa nähhä, mihinkä kirjaan seuraavaksi tartun :) Joko olisi vuorossa joku uutuuskirja, jonka olen hankkinut :) se jää nähtäväksi :)

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Leena Lehtolainen: Surunpotku


 Ärrältä 25.8.2016, Bon-pokkari, 432 sivua, 9,90e. Tammi 2015 Helsinki, painettu EU:ssa.

Takakansiteksti:
Tapiolan kirkosta löytyy jalokiviasiantuntija Jaakko Pulman ruumis. Pulman puoliso on urallaan nousussa oleva kansanedustaja. Kuka himoitsi Pulman välittämiä perinnejalokiviä niin paljon, että tappaisi?
Epäiltyjen määrän kasvaessa tutkimukset johtavat rahapelien ja rahanpesun maailmaan. Ja oman varjonsa tapahtumiin heittää menneisyydessä tapahtunut hiihto-onnettomuus. Tilanteen kiristyessä eivät sivullisetkaan ole turvassa.
Uhkaako Kallion ryhmää sen uran pahin surunpotku?

Omat tunnelmat kirjasta:
30.5.2017 hippasin tällä erästä bookcrossaajaa ja kirja jäi odottelemaan lukuvuoroaan.

6.6.2017 Vielä en ole kerinnyt aloittaa lukemista. Koetan kuitenkin saada jossain välissä kesällä tämän luettua. 

4.7.2017 Jospas tänään vihdoinkin pääsisin tämän kirjan pariin, kun on yhdeksän kirjaston kirjaa loppuun luettu :) 

6.7.2017 Olen päässyt kirjasessa jo lukuun 10, sivulle 148. Just hetki sitten laitoin kirjan lukutauolle. 
Ihan mielenkiintoinen aihe kirjassa, erään naiskansanedustajan mies on murhattu kirkon lasten veskiin ja Maria Kallio tutkii asiaa. Saa nähhä, kuinka asia pääsee päätökseen ja millaiseen. 

10.7.2017 jo vihdoinkin sain tämän pokkarin päätökseen. Oli kyllä jännää luettavaa ja viihdyttävääkin. Jotensakin jäi kuitenkin loppumetreiltä sellainen surullinen fiilis tarinasta. Mutta hyvä kirja tämä ol.
Nyt sitten kirja jääpi odottamaan tulevan kotinsa osoitetta :) 






Aurinkoinen maanantai

Se on taas uusi viikko aluillaan. Kävin hetki sitten postilaatikolla ja ilokseni löysin sieltä viime viikolla bookcrossing-sivustolta hepsaamani kirjapaketin, nimittäin tarjolla oli silloin Johanna Valkaman Itämeren Auri-kirja. En voinut vastustaa kiusausta ja nyt sitten opus saapui luokseni :)

Tänään alkaa kirjastolla poistokirjojen myynti. Olen sopinut sinne avaimen luovutus-rehvit ja pääsen siis tänään eroon sitten kirjaston avaimesta, joka oli väliaikaisesti lainassa minulla, kun mun piti vetää viime torstaina kirjoittajaseuran tapaaminen. Saas nähhä, montako kirjaa tulee ostettua hyllyyni :) Jännää jännää :)

Nyt tarvii läkseä etsimään jotahin aamupalaa, olen vasta kahvin juonut, kun en osaa syödä heti herättyäni yhtikäs mitään.

Moikka ja kivaa uutta viikkoa!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

No nyt osui kohdalleen

Jaksoin, kuin jaksoinkin eilen iltasella kuunnella Tangokunkkukisat Järviradiosta. Kyllä ihan oikealle miehelle meni voitto. Sitä mieltä minä olen :)
Ei mulla muuta, lyhyestä virsi kaunis :)

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Riikun markkinoilla

Tulipa lähdettyä tunti sitten, yhdeksän aikaan kylille, kun ol markkinapäivä. en ollutkaan pariin vuoteen käynyt markkinoilla, joten nyt oli sitten korkea aika jo tehhä kylälle reissu markkina-aamuna. Jätin auton kirjakaupan pihaan ja lähdin käppäilemään markkina-alueelle. Siellähän oli jo ihmisiä ihan kivasti, sääkin oikein hellii markkinahumua, sillä aurinko paistaa heti aamusta.
Tuli sitten kulutettua muutama euro markkinaostoksiin. Ostin korvapuusteja pussillisen, tietenkin lakua piti ostaa, sehän nyt on selvä asia, kun markkinoilla käypi. Sitten kiersin markkina-alueen ja päädyin ostaan vielä tyrnihilloa purkillisen. Olen joskus aiemminkin ostanut kyseisiltä markkinoilta tyrnihilloa, nyt sitä sai oikein maistaa pikkulusikalla ja kivan kirpakkaa oli. Purkillisen sitä vain ostin. Sit olin tyytyväinen ostoksiini ja lähdin käppäilemään takaisin autoa kohden. Kävin viemässä tavarat autoon ja käväsin vielä kirjakaupassa. Ei onneksi löytynyt nyt kirjoja matkaan, vaan ostin vain vihkosen jatkoksi päiväkirjaani. Sit autolle ja kotia kohden.
Katselin terassikukkaset ja tulin laittaan pyykit koneeseen peseentyyn.
Nyt saapi vain lekotella kotosalla, kun markkinareissu tuli tehtyä.
Jäikin viime yön unet vähiin, kun oli taas rehvit ja niiden jälkeen uni on aina tosi heikkoa. Sain nyt nukuttua hätinä neljä tuntia ja senkin pätkissä. Voipi olla, että piakkoin tästä kellahdan sänkyyn uinaileen :)

torstai 6. heinäkuuta 2017

Tangokuningatar valittu

Siis ei herran jestas sentään! Ei voi olla totta, kenet tangomarkkinoiden tuomariraati valitsi tänä kesänä tangokuningattareksi!!!! Siis hyi kauheeta millainen kaivosta laulaja! En kyllä sitten yhtään tykännyt voittajan äänestä!!!!! Kuuntelin finaalikuusikon toisen kierroksen ja tämän voittajan ääni oli kaikista pahin!!!! Ihan, kuin ois jostahin kaivon syvyyksistä hoilottanut!!!! En kyllä menis minnekään lavalle kuuntelemaan moisen ämmän hoilotusta, vaikka ilmatteeksi miut sinne vietäisiin!!! Siis karmeeta karmeeta ja vielä kerran karmeeta!!!!!!!! Meni kyllä niin maku koko kisoihin het sillä sekennillä, kun voittaja ilmoitettiin. Hyi!!!!!
Olen puhunut, ugh!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heleena Lönnroth: Kukkamarin kolmas elämä


Kirjastosta lainattu, kovakantinen 215 sivuinen kirja, Kustantaja Zuppa di Porri, Kotka 2015.

Takakansiteksti:
Tarokkikorteista nousevat "hirtetty mies" ja "miekkojen ässä" viitoittamaan tulevaisuutta. Se tarkoittaa uutta alkua rakkaudessa ja työssä. Työksi löytyy toimi kirjastoautonkuljettajana, kunhan Clevelandissa suoritettu kortti päivitetään Suomeen.
Maalausleirillä tavattu kuvataitelija houkuttaa, mutta ei lupaa loppuelämää. Kuvioihin ilmestyy uudelleen myös rakennusmestari Heikki, joka sanoo odottavansa, mutta voiko kilttiin mieheen luottaa?
Mansardikattoisesta vanhasta apteekista tulee "naisten talo". Kumppaniksi löytyy Saara, kirjailija. Onko lopultakin kaikki seestä, vai vain tyyntä myrskyn edellä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Sain ihan tovi sitten kirjan luettua loppuun. Tein lukiessa joitakin muistiinpanoja kirjasta:
Kukkamarin pojan vaimon nimi muuttui ekaluetun kirjan, rakkauden intiaanikesä- kirjan tarinasta Eliisasta tässä kirjassa Elinaksi. Miksi???
Rakkauden intiaanikesä-kirjassa Kukkamari oli asunut Amerikassa 10 vuotta ja tässä kirjassa aika olikin pidentynyt 15 vuoteen. Miksi???
Kukkamari tässä kirjassa purjehtimassa, vaikka sama äijä oli jo jossain Latviassa toisen eukon kanssa. Sekavaa!
Kukkamari seilaa Herkon ja Heikin välillä. Rehvailee molempia, vuorotellen.  Miksi???
Joo, että sellainen kirja tämä oli.


lauantai 1. heinäkuuta 2017

Heleena Lönnroth: Rakkauden intiaanikesä


Kirjastosta tän viikon maanantaina lainattu kirja, kovakantinen, 212 sivua, kustantaja Zuppa di Porri 2014.

Takakansiteksti:
Kukkamari on asunut Topeekassa ja Clevelandissa kymmenen vuotta, mutta nyt on tullut aika palata. Hän ostaa Keski-Suomen maaseudulta pienen talon. Lapset ovat kasvaneet, Esa on tullut Suomeen jo kolme vuotta aiemmin valmistumaan puusepäksi. Essi vasta suunnittelee opiskeluja.
Kukkamari haluaa "loppuelämän miehen". Hän deittailee netissä, mutta sitten tulee paluumuuttaja Ukrainasta, Herkko, joka tietää, mitä tahtoo. Tehdään yhteinen matka Pariisiin, rakastavaisten kaupunkiin, hankitaan yhteinen koti meren rannalta. Herkko haluaa, että Kukkamarin elämä olisi turvattu.
Kaikki on "liian hyvää ollakseen totta". Pian Kukkamari saa huomata, ettei hän suinkaan ole Herkon elämässä ainoa nainen. Muutakin mustaa alkaa kertyä. Jatkuuko intiaanikesä?

Omat tunnelmat kirjasta:
Ilokseni sain huomata, että tämä on ensimmäinen lukemani kirja, jossa seikkaillaan lapsuuteni kylässä, nimittäin kirjassa mainittiin melkein alkumetreillä Multia, sivulla 7, kun Kukkamarin ostama punainen tupa sijaitsee Multialla. Sitten kirjassa hiukan myöhemmin mainittiin Ähtärikin, sivulla 93, kun Kukkamari etsiskeli muistaakseni autoa itselleen, vai oliko se nyt huonekaluja. En enää tarkalleen muista. Elin kyllä hyvin tämän kirjan tarinassa mukana, ettei ihan pikkuseikat jääneet niin mieleeni.
Tämä kirja oli muuten ihka eka tältä kyseiseltä kirjailijalta, jonka luin. Aiemmin en ole tutustunut hänen tuotantoonsa. Tähän kirjasarjaan kuului kaksi aiempaa kirjaa, mutta niitä ei ainakaan menneenä maanantaina näkynyt kirjaston hyllyssä. Olihan tässä tarinassa hiukan omanlaisensa mielikuvamaailma, mutta hyvin tuli luettua, kun eilen aloitin ja tänään, tuossa ennen puolta neljää saatoin tarinan loppuun. Jäi aika kihelmöivään kohtaan ja mulla onneksi on seuraava kirja, joka kenties on jatkoa tälle tarinalle. Aloitan sen lukemisen vielä tänään.
Tämä oli muuten jo kolmas kirjaston kirja tälle viikkoa, jonka sain loppuun luetuksi. Hyvä minä!!!